Skip to main content

Full text of "Aikakauskirja. Tidskrift"

See other formats


This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . corn/ 




This book is 

FRAGILE. 

Please handle with care 

and do not photocopy. 

Duplicate pages 

can be obtained from 

the microfilm version 

available here atTozzer. 

Thanks for your 

help in preserving 

Harvard's library collections. 



Digitized by ^ 



[r^^ 



•.' -J - 



'-^r 

i.*-?. 



>^ 



1 



Digitized by 



Google [ 



Digitized by 



Google 






^ Digitized^by 



Google 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



6.C/1 i ^ ^^ 



FINSKA FORNMINNKSFÖRENINGENS 

TIDSKRIFT. 



SÖOMEN MUINAISMUISTO-YHDISTYKSEN 



AIKAKAUSKIRJA. 



HELSINGISSÄ, 18H2. 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. 



'1 -; ' c 



Digitized by 



Google 






DEC2&1883 









g .?U 



Digitized by 



Google 



, SISÄLTÖ. - INNEHÄLL. 



Muinaisjäännöksiä Ja Tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa, 

kertonut Hjalmar Appelgren S. 1 — 87. 

Folktro och plägseder i mellersta Österbotten 2S Z. 8, . . » 89—114. 

Muinaismuistoja Laukaan kihlakunnasta, koonnut ja kertonut 

Adolf Leonhard Nyman .-....• S. 115—262. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



• •••••• 




oksia ]a Tarmolta 



Kemin kihlakunnan 



itäisissä osissa. 



kertonut 



Hjalmar Appelgren. 



74 pnupiirroeta ja 4 kivipiirroeta tekatiaaft >ekft mutnaistieteellinen 
kartta liitteen&. 



HELSINGISSA, 

Saomalaisen Kirjallitanden Seuran kirjapainotta, 1881. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Maatieteellinen silmäys. 

Kemin kihlakuntaan kuuluu seuraavaa yhdeksän pitäjästä: 
Kuolajärvi, Kemijärvi, Rovantemi, Tervola, Simo, Kemi, Ala Tornio, 
Karunki ja Yli Tornio ; se ulottuu niinmuodoin Venäjän rajalta aina 
Ruotsin rajoille asti. Tässä tulee puheeksi ainoastaan kolme en- 
siksi mainittua seurakuntaa, siis kihlakunnan itäinen osa. 

Kuolajärven maatieteellinen asema on kummallakin puolen 
maanselkää, Nuortitunturin ja Ritakorkian välillä. Keskellä seura- 
kuntaa kohoaa Kieskistunturi, Sotitunturi ja 2,000:n jalan korkui- 
nen kilkka Sallantunturi. Itäpuolelta maanselkää juoksevat vedet 
Pohjois Jäämereen ja Kantalahteen, länsipuolelta Pohjanlahteen. 
Itä puolella ovat vetisimmät joet Tuntsajoki ja sen olkajoki Kut- 
sanjoki, joka suurimmaksi osakseen kokoaa vetensä Kuopsi-, Käsi- 
ja Auhtijärvestä, molemmista Siemingeistä sekä Vuor^järvestä y. 
m. Seurakunnan etelä osassa virtallee Oulankajoen latva, jolla 
on lisäjoki Savina; tähän purkaa vetensä myös Onkamojärvi. Toi- 
sella puolella maanselkää on mainitseminen Tenniöjokea, joka So- 
dankylässä tekee vetensä Kemijokeen. Se juoksee Tenniöjärven 
läpi ja saa, muita lisävesiä mainitsematta, vasemmalta Sallajoen, 
johon Kuolajärvet Kuolajoen kautta laskevat. Länsiosassa on 
Käsmänjoki, joka purkautuu Kemijärveen, merkillisin. 

Luoteisessa on Kuolajärven rajamaina Sodankylän erämaat, 
lännessä Kemijärvi, etelässä Kuusamo ja idässä Venäjä. 

Kuolajärvi on hyvin harvaan asuttu. Itäpuolella maanselkää 
on siellä täällä järvien rannoilla pieniä kyliä, länsipuolella taas 
jokien rannoilla. Paraiten asutut ovat Vuorijärvi, Tuuttijärvi, Sova- 
järvi ja Savina sekä Kuola-, Salla- ja Käsmänjoki. 

Kemijärven seurakunta saa omituisen luonteensa saman ni- 
misestä järvestÄ ja sen läpi juoksevasta Kemijoesta. Tähän valta- 
veteen, joka juoksee suoraan pohjoisesta etelään, yhtyy sekä länsi- 
että itäpuolelta muita pienempiä vesiä, joista mainittavimmat ovat 
Käsmänjoki Jousijärven kanssa ja Jumisko, joka Kuusamon puo- 
lelta koskisena tulvaa alas Kemijärveen. 



Digitized by 



Google 



Maan laadun puolesta on seurakunta täynnä vuoria ja vaa- 
roja, vaan ne ovat matalammat kuin Kuolajärven tunturit. Haa- 
rauksena maanselästä pistää Kusamon puolelta luoteista kohti Ai- 
langanselkä, joka Luutsinsalmen katkomana, vielä toisella puo- 
len järveä, vaikka toisilla nimillä, jatkuu lähemmäksi Sodankylän 
rajaa; siellä tekee selänne polven etelään ja yhtyy Rovaniemen 
alalla Kivalon vuoristoon. Erinäisistä tuntureista mainittakoon 
Suomutunturi ja Outitunturi sekä Pyhätunturi Sodankylän rajalla. 

Pohjoinen raja koskee Sodankylään, läntinen Rovaniemeen, 
eteläinen Kuusamoon ja itäinen Kuolajärveen. Asutus on melkein 
yksinomaan Kemijärven ja Kemijoen sekä Jousijärven rannoilla. 

Rovaniemi on se sammio, jossa Kemijoki kokoaa kaikki suu- 
rimmat vetensä, se on jokien yhdistyspaikka. Täällä tekee mai- 
nittu joki kaksi polvea, toinen lähellä Kemijärven rajaa länteen 
ja toinen Rovaniemen kirkon lähellä, seurakunnan keskipaikoilla, 
etelään. Viimeksi mainitussa paikassa yhtyy siihen luoteisesta 
tuleva Ounasjoki ja pari peninkuormaa idempänä Raudanjoki, joka 
yhdistää suurimman osan niistä järvistä jotka ovat Kemijärven ja 
Ounasjoen välimailla. Niistä mainittakoon Perunkajärvi, Nampa- 
järvet. Vika-, Olkka- ja Käyräjärvi. Suurimpia ovat myös Vant- 
tausjärvi joka purkautuu Kemijokeen ja Simojärvi, jonka toinen 
puolisko on Rovaniemen, toinen Pudasjärven alalla. Ounasjokeen 
tekevät vetensä idänpuolelta Norvajärvi ja Meltausjoki ja lännen 
puolelta Sinettajärvet ja Marrasjärvi. 

Rovaniemi on verrattain tasaista maata; varsinaisia vuoria löy- 
tyy lähempänä etelä ja länsi rajoja. Etelä puolella Kemijokea alkaa 
jo ennen mainittu Kivalon vuoristo Kivalonotsa nimisellä kilkalla. 
Se jatkuu, alituisesti jänkien ja ojien katkomana, lounajaa kohti pit- 
kin Simon rajaa aina Kemiin asti. Länsipuolella Ounasjokea on Airi- 
selkä, joka osaksi määrää seurakunnan rajan ja sitten jatkuu Yli 
Tornion mailla. Erinäisenä vuoren kukkulana mainittakoon Ou- 
nasvaara (700 jalkaa) vastapäätä Rovaniemen kirkkoa. 

Rajaseurakuntia ovat: pohjoisessa Sodankylä ja Kittilä, län- 
nessä Yli Tornio, etelässä Tervola, Simo ja Pudasjärvi ja idässä 
Kuusamo ja Kemijärvi. 

Saltein asutus on jokien ristissä, Ounasjoella ja Kemgoella 
etelä puolella kirkkoa, jota vastoin saman joen partaat seurakun- 
nan itäisessä osassa ja Raudanjoen seudut ovat harvemmin asuttuja. 



Digitized by 



Google 



L Pakanuuden aika. 



I. Kiviaika. 

Löytöjä. 
Vanhimpia jälkiä ihmisistä ovat ne kiviset työneuvot, joita 
täällä jokien varsilta ja järvien rannoilta jokseenkin runsaasti löyde- 
tään. Ennestään säilytetään niitä Yliopiston historiallisessa mu- 
seumissa Helsingissä ja sekä Tiede-akatemian että kenraalinna 
Rajevskin kokoelmissa Pietarissa. 

Kuoligäryeltä 

ei ole tallella useampia kuin seuraavaa kaksi kivikalua: 

1. Verkonpaino vehriäis kivestä*), 95 ja 76 millimeteriä 
ristiinsä laaja, 43 mm. paksu. Reikä, sisää 10 mm. ristiinsä, on 
tehty takomalla. Saatu Uudestatalosta Sallankylässä. (Vertaa 
kuva 28). 

2. Painokivi ukonkivestä, varustettu kurulla; 95 mm. pitkä, 
90 leveä ja 65 pks. Löytty Kenttäniemestä Niemelän maalla. 
(Kuva 1). 

Paitse näitä puhuttiin kymmestä muusta eri paikoissa löyde- 
tystä kivi aseesta, joiden seassa oli ollut kahden puolen myke- 
väksi hiottuja „vaajoja** eli tuuria ja onsitalttoja. Ne olivat jo 
hävinneet. Yksi tästä seurakunnasta löydetty tuui:a eli kirves on 
tullut tilanomistaja Emil Hougberg'in haltuun Ala Torniossa. 

Kem^äryi. 

Yliopiston museumissa löytyy ennestään: 

3. Veitsi kuutiloliuskamasta, 150 mm. pitkä, 50 leveä. 



*) Kivilajit ovat Prov. Wiik*in määräämät. 



Digitized by 



Google 



Löytty Luusuan maalta. Vuorimestari A. F. Thoreldin lahjoittama. 
Muistuttaa Pohjois Noijassa tavallista veitsi muotoa, vaan puuttuu 
iniotoa eli vartta (kuva' 2). Museumin luettelossa^ N:o 1,761. 
4—6. Kaunis ja leveä onsitcUtta, kappale samanlaisesta sekä 
litteä ja pyöreänlainen reikakivi, löydetyt 2 k 4 jalan syvyydeltä 
Kuppuraisen niemellä Kemijärven luusuassa. Toht. Edv. Vainion 
lahjoittamat v. 1878. 

7. Veitsi liuskama kivestä, Noijalaista muotoa jossa ruoto 
terää vastaan muodostaa kulman (kuva 3). Toht. Vainion saama 
Vuostimonvaaralta (lähellä Sodankylän rcgaa). 

Minim keräämiä ovat seuraavat: 

8. Tasatdtta sarvikiillukka-porfyrista, 95 mm. pitkä, 27 — 39 
leveä ja 17 pks.; terävä kummastakin päästä (kuva 4). Löytty Kallion 
metsänvahti-torpan pellosta (Kemijärven etelä rannalla). Samassa 
torpassa oli ennen ollut useampia vaajoja vaan niitä oli hävitetty. 

9. Onsitalttaa 50 mm. pitkä pajanen kuutilo-liuskamasta. 
Talokas Abr. Kelloniemi oli löytänyt sen muutamalta Rakkakan- 
kaanmaa nimiseltä jäkälikkö kankaalta etelä puolella Luutsinsal- 
men; se oli törmän rinteellä maannut ihan ,Jäkälän päällä". 

10. Pieni tasataltta kuutiloliuskamasta, 67 mm. pitkä ja te- 
rän suusta ainoastaan 7 mm. leveä. Itsellinen Heikki Lehtola oli 
20 vuotta sitten löytänyt sen metsästä eteläpuolella Kemprveä. 

11. Onsitaltta kuutiloliuskamasta, 206 mm. pitkä, 68 leveä 
ja 35 pks. Se on hiottu koko varreltaan, kouru hyvin matala, 
(vrt. poikkileikkausta kuvassa 30). Löytty kuusen kannon alta 
Kenttäniemen metsänvahti-torpan maalta Jousijärvellä, kun siihen 
peltoa ruvettiin tekemään. 

12. Tuura saviliuskamasta, 195 mm. pitkä, 57 mm. leveä 
ja 33 pks. Poikkileikkaus, vertaa kuv. 39. Ostettu Huhtaniemen 
mökistä Jousijärvellä. Terän suu pyöreä ja mykeväksi hiottu 
kummaltakin puolen. 

13. PoikkiJcirves kuutiloliuskamasta, 225 mm. pitkä, 53 — 72 
leveä ja 35 pks., melkein kokonaan hiomatoin. On kenties alkuaan 
ollut terällinen kummastakin päästä, nyt ovat terät murenneet; 
poikkileikkaus melk. nelikulmainen Löytty Hotikan rannaksi mai- 
nitusta saarekkeesta Jousijärvellä; siinä oli maata kaivellessa tul- 
lut ilmi pääkallo ja sen ohella puheena oleva kiviase. 



') FärlingMn Luettelo. 



Digitized by 



Google 




1. Niemelä, Kuolajärvi. 7,. 





V 



CD 

4, Kallio, 
Kemijärvi. 7s 





5. Kumpu, 
Kemijärvi, y*. 




2. Luusua, Kemijärvi, */,. 



5. Fuo^^imonoaara^ 
Kemijärtn, >/,. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



14. Verkonpaino noin 60 mm. listiiDsä laaja, 33 pks. Reikä 
joka on kiertämällä tehty od sisää 13 ja 23 mm. rist.; kumpai- 
sestakin suusta vähän avarampi. Kustulan talosta Jousijärvellä. 

15. Verkonpaino vehriäiskivestö, litteänlainen; laajuudel- 
taan 118 ja 130 mm. ristiinsä. Reikä tehty takomalla; sisää 18, 
suusta 35 mm. ristiinsä. Rantalan talosta Jous^ärvellä. 

16. Tuura sarvikiillukkaporfyristä 283 mm. pitkä, 65 1., 40 
pks. Hiottu koko varreltaan (kuva 5). Löydetty Kummun maalta. 

17. Terätön ase madekivestä, viimeiseksi käytetty parta- 
veitsen hivoimena. So on 137 mm. pitkä, 20 leveä ja 9 pks. Sekä 
sivut että syijät ja päät ovat tasaisiksi hiotut ja vieläpä laidat ja 
kulmatkin tasoittamalla sievistetyt. Sopivimmin voisi arvella tätä 
asetta käytetyksi kalvoimena verkon kutomisessa, jossa tapauksessa 
kuitenkin sen kiviaikuisuus tulee epäiltäväksi. Löytty Imposen 
maalta. 

18. Tasataltan teräpuoli kuutiloliuskamaa, 66 mm. leveä ja 
14 mm. pks. Nikkarin poika Oskar Rytilahti löytänyt sen Kum- 
mun maalta. (Vrt. kuv. 36). 

19. Keskitekonen verkonpaino madekivestä 113 ja 98 mm. 
ristiinsä laaja, 57 mm. pks. Yhdellä puolella on kiertämällä 
tehty syvennys noin puoli väliin kiven vahvuutta, suusta 34 ja 
38 mm. rist; sen po^ja on pyöreä niinkuin padan pohja. Toi- 
sella puoloUa on samanlainen syvennys, mutta matalampi. Löytty 
samoin kuin seuraavakin maasta Puikkolassa, taloa tehdessä. Ki- 
ven poik. leik. kts. kuva 6. 

20. Keskitekonen verkonpaino luultavasti dioritia, litteä ja 
vähän soikea, 103 ja 125 mm. rist. Matalat syvennykset kum- 
mallakin puolen. 

21. Verkonpaino rakeisesta kvartsitista, 117 ja 87 mm. rist. 
37 paksu. Reikä sisäa 17 ja 12 rist, suusta kummallakin puolen 
hiukan avarampi, tehty takomalla. Löytty Kivilahden maalta; saatu 
Keskitalosta Tohmovaaralla. 

„Ukonvaajan" sanottiin löytyvän Pasun talossa Kostamuspe- 
rällä, vaikka en silloin saanut asiasta tietoa kun siellä kävin. 

22. Kaksiteräinen tasataltta kuutiloliuskamasta, 78 mm. 
pitkä, 38 leveä keskikohdalta; kapenee vähän terille päin. Mo- 
lemmat terät tylsytetyt 12 mm. pks. Ransukan talosta Levä- 
rannalla. (Vrt. kuva 4). 

23. Kiviase kiilluka liuskamasta, vartalo melkein kolmisoppi- 



Digitized by 



Google 



nen. Toisesta päästä tasainen eli litteä, toisesta hoikempi ja pyö- 
reäpäinen. Pituus 157 mm., tasaisesta päästä 34 mm. ristiinsä 
vahva. Löytty Yli Oinaan pellosta. Viimeiseksi käytetty maali- 
kivenä, vaan oli jo löytäessä ollut samanmuotoinen kuin se nyt on. 

24. Keskitekonen verkonpaino isorakeisesta kvartsitista, 
95 ja 85 mm. rist, 47 mm. pks. Matala kuoppa kummallakin 
puolen, syvempi niistä 10 mm. syvä. (Vrt. poikkileikkaus, kuv. 6). 
Uimarihuhdan talosta. 

25. Poikkikirves kuutiloliuskamasta, 207 mm. pitkä, terän- 
suusta 63 mm. leveä. Hoikkenee jotenkin tasaisesti suippuiseksi 
varrelle päin. Talokas Matti Jouuila oli sen löytänyt pellostaan. 

26. Onsitdtta feltsiti-liuskamasta, särjetty kummastakin 
päästä. Se oli löytäessä ollut „hyvinkin IV» korttelia pitkä". Jä- 
lelläoleva kappale, jossa kourua näkyy ainoastaan 25 mm. pituu- 
delta, on 120 mm. pitkä, 50—58 mm. leveä ja 30 pks. Koko 
vartaloltaan huolellisesti hiottu; poikkileikkaus soikea, (kuva 7). 
Löydetty Pirttivaaralla ihan maan päällä. Puheena oleva vaara 
on kiven ja hiedan sekaista kangasmaata. Pirttivaaran mökin 
omistaja jolta tämän sain, sanoi vielä löytänensä 4 tuum. pitkän 
taltan, jonka toisessa päässä oli tasainen terä, toisessa kouru; se 
oli jo kadonnut 

27. Tahkokivi madekivestä, särkynyt. Jälellä oleva palanen 
tahon toisesta päästä on 95 mm. pitkä ja 65 ä 80 nmi. ristiinsä 
paksu. Hiottuja sivuja huomaa kolme, vaan ne ovat niin lyhyet 
ettei tahon alkuperäistä muotoa enään saa selville. Kenties on 
se alkuaan ollut samanlainen kuin Rovaniemellä löydetty (vrt. kuva 
16), löydetty maasta; saatu Alatalosta Halosenniemellä, puoli pe- 
ninkuormaa kirkosta etelään. 

28. Tasataltta saviliuskamasta, raakatekonon; 102 mm. pitkä 
25 leveä terän suusta. Saatu Tyvi-Oilungan talosta, jonka pel- 
loista, paitsi tätä, sanottiin löytyneen 3 eli 4 muuta „ukonkynttä^. 
Ne olivat olleet mustansinistä kiveä ja sekä kouru että tasa- 
teräisiä. 

29. Oikokirves rappeutuneesta vehreäiskivestä, 153 mm. pitkä, 
ylipäästä 53 ja terän suusta 23 mm. leveä; 35 mm. paksu. Var- 
reltaan vähän hiottu. Löytty lapion syvyydeltä Salmelan mökin 
pellosta Reinikan saarella. (Kuva 8). 

30. Käsitahko onsitalttoja varten. Se on kvartsitiliuskamai- 
nen laaka, 325 mm. pitkä, 100 leveä kumpaisestakin päästä, 25 



Digitized by 



Google 




6. Puikkola, Kemijärvi. V». 



7. PirtUvaara, 
Kemijärvi. Va- 




§k 




9. Ulkuniemi) Kemijärvi, y^. 



10. Kulmunki, 
Kemijärvi, Va- 




8. Beinikansctari, 
Kemijärvi, ^/^. 




11. Lahtela^ 
Kemijärvi. */, 



12, Yli Luusua, Kemijärvi. V,. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



pks. Toinen pitkistä syrjistä jotenkin syvälle kaarelle hiottu, jonka 
vuoksi laakan sivut keskeltä ovat kaitasemmat kuin päistä; muuten 
on tuo hiottu syrjä pinnaltaan mykevä (kuva 9 poikkileikkaukse- 
neen). Molemmat sivut ovat matalalle haudalle hiotut. Löy- 
detty Ulkuniemen talossa muutaman vanhan huoneuksen alta, kun 
laattia otettiin ylös. 

31. Survoin (?), ymmyrkäinen ja litteä; 180 mm. korkea, 
170 leveä ja 95 k 105 mm. pks. Alapuolen tasaiseksi hiottu pinta 
muodoltaan soikea sekä 88 ja 110 mm. ristiinsä. Suuresti ei tämä 
eroaisi tavallisesta maalikivestä, jona se viimeiseksi onkin käytetty, 
jollei sen syrjään ylt^ympäriinsä olisi hiottu 30 mm. leveä, tasa* 
pintainen vyöhyke. Se oli puheen mukaan ollut semmoinen jo 
silloin kuin se, „muiden kivien joukosta, kankaasta*', Ulkuniemen 
maalla löydettiin. 

32. Keihään terä kuutiloliuskamasta, 130 mm, ptk., 35 1. 
tyveltä ja 5 pks. Kärki ja syijät tylsyneet; kummankin syijän 
tyvipuolessa on pieni kolo varteen kiinnittämistä varten. (Kuva 10). 
Saatu Kulmunkin talosta, jossa sitä monta kymmentä vuotta oli 
säilytetty. Emäntä muisteli isä kallaansa sanoneen että hän 
„alaalla kulkiessansa** oli löytänyt sen Taivalkoskelta (Kemissä), 
vaan tässä kenties on erehdys. Kansa näet väittelee kuutilolius- 
kaman, tuon „kovan, mustan ja hienon kiven**, josta enimmät aseet 
täällä ovat tehdyt, ei löytyvän luontoperäisenä näillä mailla, vaan 
sanoo sen »Taivalkosken kiveksi**, ja sieltä tuoduksi. Luulen että 
puheena olevaa asetta hyvin on voitu löytää Kemqärvellä. Kerto- 
jalle oli se luultavssti mainittu ainoastaan Taivalkosken kiveksi, 
jota hän luuli sisältävän yhtä kuin että se valmiina aseena olisi 
Taivalkoskelta tuotu. Pidän tärkeänä huomauttaa tästä, koska 
Kemistä tietääkseni ei vielä ole tallessa yhtään kiviasetta. 

33. Verkonpaino kvartsitista, 70 ja 55 mm. ristiinsä, 33 
pks. Reikä, jonka loivat laidat nähtävästi ovat takomalla tehdyt 
on sisää 10 mm. ja suusta 30 ristiinsä. Löytty Kuppuraisen mö- 
kin maalta Mökin omistaja Mikkeli Kuppurainen, joka tässä oli 
asunut toistakymmentä vuotta, sanoi melkein joka kevät samassa 
pellossa käsitelleensä hiotuita, kertomuksen mukaan tuuran muo- 
toisia, kiviaseita. Vielä kerrottiin että kun tähän ensin ruvettiin 
peltoa tekemään „löytyi sieltä paljon kivineuvoja ja siitä vierestä 
niinkuin kiukaan sia ja hiiliä**. Lähempiä tietoja paikasta en saa- 



Digitized by 



Google 



8 

nut. Kuppuraisen mökki on luusuan itä rannalla, korkealla tör- 
mällä josta on kaunis näkö-ala järvelle. 

34. Verkonpaino madekivestä, 128 ja 110 mm. ristiinsä 27 
ä 10 mm. pks. Reikä, joka ei ole varsin keskellä sivua, on vään- 
netty ainoastaan toiselta puolen, joten sen suut ovat eri laajuutta, 
toinen 25 ja toinen 13 mm. ristiinsä. Erinomaisen raakatekoinen. 
Lahtelan mökistä. 

35. Renkaan mallinen helmi, 30 mm. ristiinsä laaja, 18 pks. 
Reikä 7 mm. rist. Aine on joko eri aineksista tehty paltaannus, 
taikka kiteen sekaista, rappeutunutta porfyria (kuva 11). Samoin 
kuin seuraavakin numero Nimismies J. F. Saukkosen toimittama 
Lahtelan mökistä. 

36. OnsitcdUa kuutiloliuskamasta, 107 mm. pitkä, 35 leveä 
ja 19 pks. Poikkileikkaus, vrt. kuva 27. Hiottu koko pinnaltaan. 

37. Verkonpaino gneissistä, 160 ja 115 mm. rist. laaja, 
rei'än kohdalta noin 60 mm. pks. Reikä, joka on tehty kiertä- 
mällä, on sisää 10 ja kumpaisestakin suusta 40 mm. rist. avara. 
Ostettu samaten kuin neljä seuraavaa numeroa Lautamies Olli 
Yli-Luusualta. 

38. Verkonpaino gneissistä, litteä ja soikea, 130 ja 70 mm. 
ristiinsä. Rei'än kohdalta 12 pks., kumpaisestakin päästä vähän 
vahvempi. Reikä, joka näkyy olleen kiertämällä tehty, on, arva- 
ten syystä että kivi köydellä eli vitsalla tästä on ollut sidottuna, 
kulunut vähän soikeaksi poikkipuolen kiveä: 17 ja 20 mm. ris- 
tiinsä. (Kuva 12). 

39. Verkonpaino kiillukkaliuskamasta, ohut ja soikea; 90 ja 
65 mm. rist., 15 pks. Reikä, joka takomalla on tehty, on 13 ja 
11 rist. 

40. Tuura saviliuskamasta, 200 mm. pitkä, 58 leveä, 40 
pks. Terä särkynyt 

41. Tasataltta kuutiloliuskamasta, 160 mm. ptk. 50 leveä 
ja 30 pks. 

Samassa Yli Luusuan talossa oli ollut kaksi muuta tasatalttaa 
sekä veitsi; puheen mukaan samanlainen kuin seuraava N:o; siinä 
oli „toinen pää hoikempi ikääskuin varsi"". Täällä sanottiin myös 
ennen vanhaan löytyneen 3:n tuuman pituinen, latuskainen ja 
ohut kiviase joka oli terävä kumpaisestakin päästä; arvattavasti 
nuolen kärki, taikka sama kuin N:o 3. 

42. Vätsen teräpuoli vehreäiskiviliuskamaa, 143 mm. pitkä, 



Digitized by 



Google 



38 leveä katkenneesta päästä ja 8 pks.; kaksiteränen, poikkileik- 
kaus suippusoikea, ja varustettu puumerkillä. (Kuva 13). Löytäessä 
oli seu vieressä ollut 3 tuumaa pitkä varsipalanen, yhtä leveä kuin 
teräpuolikin, josta se erosi siten että syrjät olivat pyöreänläntäi- 
set, eivätkä terävät. Varsipalanen oli ikääskuin katkaistu molem- 
mista päistä. Tämä veitsi on siis ollut ainakin 8 tuuman pitui- 
nen. Itsellinen Heikki Kelloniemi löysi sen korteen alta, kuusen 
kannon tyveltä, kun hän Niemelän maalla peltoa kaivoi. 

43. Tasataltta kuutiloliuskamasta 117 mm. pitkä, teränsuu 
43 leveä; 16 pks. Varsipäähän on hiottu pienoinen kouru paikka; 
kenties on siihen ruvettu onsitalttaa tekemään. Löytty Kemijoen 
länsi rannalla kivikarilta. Ostettu Aution eli Ala-Luusuan talosta. 
(Vrt. kuv. 37). 

Samassa talossa sanottiin vielä löytyvän kaunis ja eheä veitsi, 
(samani, kuin N:o 42), jota kuitenkaan ei saatu käsiksi, koska 
isäntä, jonka hallussa se oli, ei ollut kotona. 

44. OnsitalUa kovaa saviliuskamaa, 67 mm. ptk., 26 1. ja 
9 pks. Poikki varsipäästä, terä myöhempään hiottu tylsäksi. 
Saatu Neitikosken metsänvahti-torpasta. (Poik.ldk. vrt. kuva 4). 

45. Tuura saviliuskamaa, 260 mm. ptk., 58 1.; toinen puoli 
lohennut pois. Löytty Juujärvellä eräältä niityltä länsipuolella 
jokea. 

46. OnsitalUa kuutiloliuskamasta, 170 nun. piticä, 45 1. ja 
melkein yhtä paksu. Terä poikki; poikkileikkaus nelikulmainen, 
(vrt. kuva 38). Saatu kuten edellinenkin Juujärven talosta. 

Rovaniemi. 

Yliopiston museumissa löytyy ennestään: 

47. Oikokirves liuskamakivestä, 370 mm. pitkä (14 7» tuu- 
maa) ja 100 mm. leveä; raakatekonen, ainoastaan päästä hiottu. 
Lautamies J. Hoikan lahjoittama. Museumin luettelossa N:o 782. 
(Kuva 14). 

48. „Kirves*^ O, Hoikan lainoittama. Mus. Luett N:o 783. 

49. Tuura liuskamakivestä, 195 mm. pitkä, 50 leveä; Vuori- 
mestari A. F. Thoreld^in lahj. M. Luett. N:o 212. 

50. Tuura kuutiloliuskamasta, 330 mm. ptk. 80 leveä; sa- 
man lahjoittama. M. Luett N:o 213. 



O Kadonnut Musenmista. 



Digitized by 



Google 



10 

51. Tuura kuutiloliuskamasta, 320 mm. ptk. ja 80 1.; sa- 
man lahj. M. Luett. N:o 214. 

52. Tuura kuutiloliuskamasta, 170 mm. ptk. ja 40 1.; lo- 
henout. Saman lahj. M. Luett. N:o 215. 

53. Tuura liuskamakivestä, 290 nun. ptk. 45 1. Lautamies 
J. Hoikan lahjoittama. M. Luett. Nro 766. 

54. Tuura kuutiloliuskamaa, 260 mm. ptk. ja 70 1.; saman 
lahj. M. Luett. N:o 767. 

55. Tuura saviliuskamasta, 280 mm. ptk., 60 1.; saman lahj. 
M. Luett. N:o 768. 

56. Tuura kuutiloliuskamasta, 320 mm. ptk., 80 1.; kts. kuva 
15. Saman lahj. M. Luett. N:o 777. 

57. I\iura kuutiloliuskamasta, 300 mm. ptk. 80 1.; saman 
lahj. M. Luett. N:o 778. 

58. Tuura kuutiloliuskamasta, 280 mm. ptk. 70 1.; saman 
lahj. M. Luett. N: 784. 

59. Tuura kuutiloliuskamasta, 210 pitkä ja 55 leveä; sa- 
man lahj. M. Luett. N:o 785. 

60. lUura kuutiloliuskamasta, 180 mm. pitkä ja 45 leveä; 
saman lahj. M. Luett. N:o 786. 

61. Ik^ura kuutiloliuskamasta, särkynyt; 130 mm. ptk. ja 
75 l; saman lahj. M. Luett. N:o 787. 

62. Ikiura saviliuskamasta, särkynyt; 105 mm. ptk. ja 40 
leveä. Saman lahj. M. Luett. N:o 788. 

63. Tuura liuskamakivestä, 555 mm. pitkä ja 100 leveä; 
M. Luett. N:o 1,635. 

64. Oikokirves kuutiloliuskamasta, 310 mm. ptk., 90 1. M. 
Luett. N:o 1,636. 

65. Tuura liuskamasta, 305 mm. ptk., 70 1. M. Luett. N:o 
1,637. 

66. Oikokirves kuutiloliuskamasta, 320 mm. ptk., 95 1. M. 
Luett. N:o 1,638. 

67. Ik^ura saviliuskamasta, 280 mm. ptk., 80 1. M. Luett 
N:o 1,639. 

68. Tuura saviliuskamasta, 260 mm. ptk., 50 1. M. Luett. 
N:o 1,640. 

69. Tuura kuutiloliuskamasta, 270 mm. ptk., 66 1. M. Luett. 
N:o 1,642. 



Digitized by 



Google 



13, Niemelä, 
Kemijärvi. 7». 



\ \ 




14. Bovaniemi. y^. 







16, Rovaniemi (TaavettUaf), y^. 




^3 

17. Karvo, 
Rovaniemi. Vi- 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



n 

70. Tuura saviliuskamasta, särkynyt; 240 mm. ptk. 80 1. 
M. Luett. N:o 1,643. 

71. Tuura saviliuskamasta, 250 ptk., 60 1. M. Luett. N:o 
1,645. 

72. Tuura kuutiloliuskamasta, 205 mm. ptk., 50 1. M. L. 
N:o 1,647. 

73. Tuura liuskamakivestä, 180 mm. ptk., 45 1. M. L. N:o 
1,648. 

74. Tuura saviliuskamasta, 245 mm. ptk. 60 1. M. L. N:o 
1,649. 

75. Tuura kuutiloliuskamasta, särkynyt; 205 mm. ptk. M. 
L. N:o 1,650. 

76. Tuura vehreäiskivestä, särkynyt; 150 mm. ptk. M. L. 
N:o 1,652. 

77. Tuuran teräpää liuskamasta, 120 mm. ptk., 65 1. M. 
L. N:o 1,654. 

78—81. Tuuriksi pilstotuita Ä:»vtAa«Äe;a, 190 — 410 mm. pit- 
kiä. M. Luett. N:ot 1,641, 1,644, 1,646 ja 1,651. 

82. Kenties valmistaessa särkynyt ase. M. Luett. N:o 1,653. 

83 — 85. Tuuriksi pilstotuita Jävikanke^a, 250--350 mm. 
pitkiä; löydetyt v. 1870 Rovaniemen kirkon lähellä yhdessä seu- 
raavan N:on kanssa. M. Luett N:ot 1,655 — 1,657. 

86. Tuura kuutiloliuskamasta, 405 mm. ptk., 70 1. Löy- 
detty V. 1870 samasta paikasta kuin edelliset M. L. N:o 1,658. 

87. „2Wra" 0; M. L. N:o 1,659. 

88. Tasataltta dioritista, 180nmi. ptk., terän suusta 33 leveä. 
Vuorimestari A. F. Thoreld'in lahj. M. Luett N:o 142. 

89. Tuura kuutiloliuskamasta, 285 mm. ptk., 65 1.; saman 
lahjoittama. M. L. N:o 1,660. 

90. Tuura kuutiloliuskamasta, 210 mm. ptk., 45 1.; saman 
lahj. M. L. Nro 1,661. 

91. Tuura kuutiloliuskamasta, 265 nun. ptk., 60 1.; saman^ 
lahj. M. L. N:o 1,662. 

92. Tahkokivi madekivestä, särmäinen, 180 mm. ptk. ja 60 
pks. (Kuv. 16, kuva keskellä). Löydetty kenties Taavettilan 
maalla*). M. Luett. N:o 705. 



O Kadonnat Museumista. 

') J. Hoikan kiije ^i ^867. Hist Seuran kirjekokoelma K:o 16. 



Digitized by 



Google 



12 

93. nMra kuutiloliuskamasta, 185 mm. ptk., 50 1.; (kuva 
17). Löydetty v. 1870 pellosta Karvon maalla Korkolan kylässä. 
M. Luett. N:o 1,664. 

94. Onsitaltta keskitekonen, 120 mm. ptk., 40 1. Löydetty 
pellosta Nuttulan mäellä samassa kylässä. M. Luett. N:o 1,665. 

95. Poikkäcirvesy 180 mm. ptk. 55 1. Terävä molemmista 
päistä. Löytty v. 1871 pellosta Seppälän maalla Muurolan ky- 
lässä. M. Luett. N:o 1,666. 

96. ^TasataUta*', O särkynyt Löytty v. 1872, maata kai- 
vettaessa Taavettilan maalla samassa kylässä. M. L. Nro 1,667. 

97. Tasatdttn harmajan ruskeata kiveä; 110 mm. ptk.; te- 
ränsuu 50 1. Sivulle on kaivettu pyöreitä kuosia, kenties napin 
valamista varten. Löydetty y. 1871 pellosta Pasman maalla Muuro- 
lan kylässä. M. L. N:o 1,668. 

98. Keihään eli nuolen kärki ruskean harmajasta liuskamasta, 
120 nmi. ptk. 35 1. Löydetty kaivaessa Rompasaaren maalla sa- 
massa kylässä. M. L. N:o 1,669. (Kuva 18). 

99. Verkonpaino^ kenties kvartsitista, 100 ja 90 mm. ristiinsä 
laiga, 35 pks. Reikä suusta' 45 ja sisää 23 mm. rist. avara. M. 
L. N:o 1,670. 

100. Veitsi liuskamakivestä, 345 mm. (13 V» tuumaa) pitkä 
48 mm. (2 tuumaa) leveä; (kuva 19). J. Hoikan lahj. M. L. 
N:o 1,870. 

101. Nuolenkärki piikivestä taikka tiheästä feltsitiliuska- 
masta. 105 mm. ptk., 18 L; tehty iskemällä. Jälestäpäin pantu 
poikki, (kuva 20). Löydetty v. 1869*) Nätyngin nimestä, Va 
venäjän virstaa Rovaniemen kirkolta alaspäin. Löytöpaikasta ker- 
too Prov. Y. Koskinen ^, Lautamies Hoikan antamien tietojen mu- 
kaan Muinaismuisto- Yhdistykselle seuraavalla tavalla: Tästä nie- 
mekkeestä tulva joka vuosi huuhtoo jonkun verran maata pois 
myötänsä ja semmoisessa tapauksessa on puheena oleva kivi- 

^ sipale tullut ylimmäisen törmäkerroksen rcgoilta näkyviin. Ke- 
sällä V. 1870 kävi Hoikka mainittua nientä tutkimassa, ja tapasi 
siellä hiilimurukoita ja tuhkaroskaa jotenkin vahvalta sekä törmä- 
vierimän rajassa että samassa jaksossa maallempanakin nurmiker- 

1) Kadonnut museumista. 

*) J. Hoikan kiije 1 1871. Muin. Muisto- Yhd:n kiijekokoelma. 

») ^ 1870. M.M.Yai kiijekokoelma N:o 17. 



Digitized by 



Google 




18, Bampasaari, 
Rovaniemi. Vs- 




19, Hovaniemi. 

% 




^.4 



20. Nätynginniemi, 
Rovaniemi, Vi- 



; I 



21, Järvenauu, 
Rovaniemi. */«• 



22. Järvensuu, 
Rovaniemi, V«- 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



13 

roksen alla; päältä katsoen näyttää nurmikerros melkein yhtä ta- 
saiselta, mutta alla oleva roskakerros on paikottain kyynärän vahva, 
paikoin ainoastaan puolen kyynärän ja muutamissa paikoissa ei 
näy samassa jaksossa mitään palon merkkiäf josta varmuudella 
sopii arvata ettei roskakerrokset ole syntyneet jonkun kuloval- 
kean kautta. Kuinka paljon niemen nenä on saattanut aikojen 
kuluessa vierimällä lyhentyä ei ole Hoikan mielestä enään mah- 
dollinen arvata. M. L. N:o 1,871. 

102. Verkonpaino hietakivestä (?) 135 ja 95 mm. rist. laaja, 
50 pks. Reikä suusta 50 mm. ja sisää 20 ristiinsä avara. Tolo- 
sen kestikievarista. Vuorimestari Tboreld'in lahjoittama. M. L. 
Nro 216. 

103. OikoJdrves, 160 mm. ptk., terä 35 1. M. L. N:o 1,757. 

104. Tuura saviliuskamasta, 200 mm. ptk. ja 60 1. M. L. 
N:o 1,758. 

105. Tuura saviliuskamasta, 210 mm. ptk., 50 1. M. L. N:o 
1,759. 

106. Tuuraksi pilstottu khikanki, Hoikan lahj. M. L. N:o 
769. 

107. Onsitaitta vehreäiskiveä, 160 mm. ptk., 30 1.; Hoikan 
lahj. M.L. N:o 770. 

108. OnsiialUa dioritista (?) 200 mm. ptk., 38 1. ja 30 pks. 
Saman lahj. M. L. N:o 771. 

109. Onsitaltta, saman lahjoittama. M. L. N:o 789. 
Provessori J. R. Aspelinin antamien tietojen mukaan löytyy 

Tiede-akatemian museumissa Pietarissa seuraavat Rovaniemellä 
löydetyt kiviaseet, joita Herra D. E. D. Europseus on sinne lah- 
joittanut. 

110. Hyvin säilynyt tasatalUa, luultavasti vehreäiskivestä. 

111. Ylipäästä vähän särkynyt onsitdlUa; muuten hyvin säi- 
lynyt. Ri^ppeutunntta kiveä. 

112. Leveä ja ohut taltta kuutiloliuskamasta, särkynyt. 
113—- 116. Neljä suurta tuuraa dioritista. 

117. Teränpäitä suurista dioriti kirveistä, 

118. Pyöreä kivi varustettu refäUä, jota kummaltakin puo- 
len on tehty takomalla. 

119. Pieni, pyöreä ja litteänlainen reikäkivi kiillukkaliuska- 
masta. 



Digitized by 



Google 



14 

Samojen tietojen mnkaan löjri^y Pietarissa Eenraalinua Ra- 
jevskin museumissa seitsemän puheena olevassa seurakunnassa 
löydettyä kiviasetta. Ne ovat: 

120. HoikkaAien täUta dioritista, löytty Rovaniemen kirkon 
lähellä. 

121. Suipputeränen tuura dioritista; toinen puoli hiottu ta- 
saiseksi, toinen mykeväksi. Pölkön maalta Jäätilan kylässä. 

122. Samanlainen kuin edellinen, Sukulan maalta Muuro- 
lan kylässä. 

123. Leveä tuura samalta maalta. 

124. Ylipuoli tuurasta, Pasman maalta Muurolan kylässä. 

125. Leveä tuura Raappanan maan pellosta Muurolan ky- 
lässä. 

126. Tuura kauniisti hoikkenevalla terällä Sasmon maalta. 
Minun keräämiä ovat seuraavat: 

127. Tuura kuutiloliuskamasta, 153 mm. ptk. ja noin 60 
pks.; soukkenee terälle päin. Poikkileikkaus vrt. kuva 17. Itsel- 
linen Job. Lehtoniemi löytänyt sen omistamansa Männikön mökin 
(lähellä Kemijärven rajaa) pellosta. Käytetty kylässä taikakaluna 
sairaita parantamassa. 

Täällä on myös ollut suuri onsitaltta 1 V^ kortt. ptk. ja mo- 
lemmista päistä 3 tuumaa leveä. Muu'an Venäläinen oli sen ostanut. 

128. Kalvoin (?) saviliuskamasta, 78 mm. ptk., 40 1. ja 7 
pks. Sivut, syrjät ja päät hiotut, nurkat pyöristetyt. Saatu Lehto- 
niemen mökistä (lähellä Rajalaa), jonne se Männiköstä sanottiin 
tuoduksi. (Vrt. N:o 17). 

129. Onsitaltta kuutiloliuskamasta, josta löytäjä on lyönyt 
2:n tuuman pituisen terän poikki; lisäksi on hän, saadakseen siitä 
partaveitsen hivoimen, lykännyt kourun paikan seleäksi. Entistä 
onsitalttaa tässä sen vuoksi ei näy muuta kuin toinen syrjä, joka 
on pyöristetty ja "luultavasti alkuaan niin ollut. Kuitenkin an- 
sainnee se pituutensa ja tavattoman leveytensä vuoksi mainitse- 
mista. JäleUä olevan kappaleen pituus on 168 mm., leveys 57 ja 
vahvuus 19. Löytäessä ollut pystyssä maassa eräällä kankaalla 
Keskipalojärven lähellä. Saatu Rajalan mökistä. 

130. Hoikkanen tasataltta kuutiloliuskamasta, 160 mm. ptk., 
terän kohdalta 20 1.; 10 pks. Terä on kulunut enemmän toiselta 
kulmalta, joten se on viistoinen niinkuin oikokirveissä usein näkee. 



Digitized by 



Google 



15 

Löytty lähellä Rajalan mökkiä Diinkuin edellinenkin pystössä sei- 
sovana maassa. Saatu samasta mökistä. 

Saman mökin pellosta oli vielä löytty 2:n korttelin pituinen 
^vaaja*", pyöreä terän suusta ja mykevä kummaltakin puolen. 

131. Verkonpaino kvartsitista, keskitekonen ; 80mm. rist. 40 
pks. Kummallekin puolen on kiertämällä tehty kuoppa, 30 mm. 
rist, 10 syvä. Saatu Yli Viirin talosta. 

Samassa talossa on ollut korttelin pituinen tuura. 

132. Onsitältta kuutiloliuskamaa, 98 mm. ptk., 27 1. te- 
rän kohdalta, hoikempi ylipäästä; 13 pks. Kourua on hyvin vä- 
hän, niin että se on melkein tasataltan näköinen. Kyntäessä löytty 
eräästä pellosta Ala Körkön maalla. 

Samassa talossa mainittiin olleen 3 kortt. pituinen ^vaaja** 
(tuura), löytty joen törmän vierimällä. 

133. Iso tuura saviliuskamasta, 400 mm. (15 tuumaa) pitkä, 
60 1. terän kohdalta. Keskeltä leveämpi; ylipäästä suurin vah- 
vuus. Ainoastaan terä on vähän hiottu, muuten raakatekonen. 
Löytty samoin kuin kolme seuraavaa N:oa Salmenkorvan mökin 
pellosta Raudanjoen varrella. 

134. Hoikkanen tuura saviliuskamasta, 225 mm. ptk., 40 1. 
Murennut terä, jota hyvin vähän on hiottu, on melkein piikkinen. 

135. Tuura saviliuskamaa, 195 mm. ptk., noin 60 1.; ohenee 
terälle päin. 

136. Oikohkves kuutiloliuskamaa, 155 mm. ptk. 30 leveä 
terän suusta, keskeltä vähän leveämpi; 25 mm. pks. Lavat hio- 
tut, syrjät hiomattomat 

137. Oikohirves vehreäiskivestä, 610 mm. (24 Va tuumaa) 
pitkä, terä 85 1.; varreltaan 60 ä 70 mm. pks. On pitkään hoikka- 
seen vartaloonsa nähden, pikemmin tuuran luontoinen, vaan terän 
viistoinen muoto osoittaa että sitä on käytetty samaantapaan kuin 
oikokirveet, (kuva 21). Tehty siten että pitkiä liuskareita on 
lohkaista sen pinnalta, kunnes on jäänyt käsivarren vahvuiseksi. 
Toinen puoli, vaikka hiomatoin, on kumminkin tasapintainen, 
toinen taas harjava. Löytty korttelin vahvan poumin alta Jär- 
vensuun mökin vieressä Jyrhämäjärven rannalla, kun siihen kym- 
menkunta vuotta sitten peltoa ruvettiin tekemään. Sammaleen 
alla oli ensin syllän pituisia palaneita puita, hiiltä ja tuhkaa sekä 
„poroa keskellä"*. Tämän nuotiopaikan yhdellä puolella oli pu- 



Digitized by 



Google 



16 

beena oleva iso tuura, toisella taas koko joukko pienempiä ^liipan 
mallisia'' kiviaseita ja kourallineu aseiden terän-päitä. Muiden 
muassa oli tässä seuraavan numeron alla kerrottu tasataltta sekä 
veitsi tumman sinertävästä kivestä, jossa oli hamara ja olkapäät; 
ruoto ei ollut samansuuntainen kuin terä, vaan muodosti kulman 
hamaraa vastaan. Muoto on tavallinen Norjan ja Ruotsin pohjoi- 
sissa osissa. (Vrt. kuva 3). Herra O. Montelius kirjoituksessaan 
„Minnen frän Lappames sten&lder i Sverige" (Vitt. Hist. o. Ant. 
Acad. M&nadsblad 1874, siv. 172) kuvaa Angermanlandissa löyde- 
tyn ^puolikuun muotoisen '^ liuskamaveitsen, jonka muoto täydelli- 
sesti sopii yllä seisovaan kertomukseen. 

138. Tasataltta kuutiloliuskamasta, 167 mm. ptk., terän koh- 
dalta 48 1., ylipäästä vähän hoikempi. Suurin vahvuus, siinä josta 
terä laskee, 30 mm. Hiottu koko varreltaan; (kuva 22). Os- 
tettu samoin kuin edellinenkin Kantolan talosta, jossa löytäjät, 
Järvensuun silloiset asukkaat nyt asuvat. 

139. Tuura vehreäiskivestä, 305 mm. pitkä, 60 leveä; terä 
hoikempi, (kuv. 23). Löydetty Olkkajärven pohjoisrannalla Lehto- 
lan metsänvahti-torpan maalta, kun peltoa ruvettiin tekemään. 
Maan alla oli kivilaakoja ja niiden päällä tuhkaa ja kiviaseita. 
Näitä oli tullut torppari Matti Torviselle, joka sitten useimmat oli 
antanut Hoikka vainajalle, niin ettei hänen Sallyssään enään ole 
kuin kaksi, toinen leveäteränen, petkeleen muotoinen, (arvatta- 
vasti tasataltta), toinen onsitaltta. 

140. Painokivi madekivestä, 105 mm. pitkä, 90 1. ja 65 
pks. Poikki puolen kiveä on kuru ympäriinsä. Kumpaisetkin päät 
takomalla tasoitetut; (vrt. kuva 1). Löydetty pellosta Kenttälän 
maalla Olkkigärven eteläpuolella. Jälestä päin kuulin että samassa 
talossa säilytetään toinen samanlainen. 

141. Varstrei^äUä varustettu piikkUeränen ase saviliuskamasta, 
240 mm. ptk., rei'än kohdalta 67 1.; 18 pks., latuskainen. Poikki- 
leikkaus nelikulmainen. Beikä kiertämällä tehty, 17 mm. ristiinsä, 
(kuv. 24). Löytty pellosta Vikajärven maalla. 

142. Tuuran teräpää kuutiloliuskamasta, 77 mm. ptk. Löytty 
pellosta Vik^järvellä. 

Kerrottiin Ala Nampajärven talossa löytyvän 2:n korttelin pi- 
tuinen, terältään tuuran mdlinen kiviase, jonka ylipäässä on „kä- 
den sia";. se on siitä hoikempi kuin muualta, hoikkanen „kuin 
käsivarsi kalvomen kohdalta"; arvattavasti kirves. 



Digitized by 



Google 



23. Lehtola, 
Rovaniemi. 1/4. 




<o 



25, MaununienU, 
Bovaniemi. % 



24. Vikajärvi, 
Rovaniemi. 7». 






2S. KovcOa, 
Rovaniemi. V4. 




26. Mukkala, Rovaniemi. V,. 



2T. Yli-SuutaH, 
Rovaniemi. Vt* 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



17 

143. Tasataltta saviliuskamasta, raakatekonen, 175 mm. ptk., 
terä 35 leveä; lähes 20 pks., latuskainen. Löytty Keski Oika- 
raisen pellostia. 

Täällä sanottiin vielä olevan iVa kortt. pitkä, musta, nelis- 
kanttinen kiviaee, yhtä leveä joka syrjältä; toinen pää on neljän 
puolen 2 a 3 tuuman pitiiudelle laskettu piikkiseksi „niinkuin 
äimä'S vaan ei kuitenkaan litteä. Luulo että tällä aseella olisi 
jonkinmoinen talolle tarpeellinen taikavoima näkyi vaikuttavan 
ettei sitä edes näytetty *). 

144. Tuura vehreäiskivestä (?), 245 mm. ptk., 75 1. ja 35 
pks. (Kuva 25). Tämä ja kuusi seuraavaa asetta ovat löyde- 
tyt pelloista Maunuuiemen maalla Sierijärven rannalla. 

145. Tuura sarvikiillukkaporfyrista; särjetty niin että se on 
lohennut terän koskipaikoilta viistoon varsipään toiseen syijään. 
Jälellä oleva kappale on 287 mm. ptk. ja noin 70 pks.; suurin 
leveys 95 mm. 

146. Tuura sarvikiillukkaporiyria, 172 mm. ptk., 50 1. Lo- 
hennut yhpäästä. 

147. Tuurasta teränpää saviliuskamaa, 80 mm. ptk., 45 1. 

148. Tuurasta teränpää sarvikiillukkaliuskamaa, 107 mm. 
ptk., 65 1. Taittunut ja lohjennut ylipäästä. 

149. Tasataltasta teränpää kuutiloliuskamaa, 55 mm. ptk., 
terä 48 leveä, levenee ylöspäin; noin 15 pks. 

150. Onsitaltta kuutiloliuskamasta, 48 mm. ptk. ja 45 1. 
Pitkin koko päällis puolta on nähtävästi kappale lohennut pois; 
nykyinen vahvuus 16 mm. 

151. Verkonpaino feltsitista, särkynyt; 70 mm. ptk., 25 — 40 
leveä, noin 10 pks. Reikä, joka kiertämällä on tehty kiven lai- 
taan, on 9 mm. ristiinsä, (kuva 26). Löytty Mukkalan mökin 



^) Samassa talossa kerrottiin että heidän takalistolla, korkealla kuu- 
sikko- ja kivikkohaijuUa pitäisi oleman vanhoja raunioita, joita Hoikka vai- 
naja useampia päiviä perätysten oli kaivanut; naapuri talon isäntä niistä tie- 
täisi tarkempia tietoja antaa. Sieltä oli maanmittari Juvelius ostanut muu- 
taman kouruteräsen kiviaseen ja kiviveitsen, sieltä oli myös Hoikka saanut 
„pitkiä tahkokiviä". Menin siis naapuriin asioita tiedustelemaan. Isäntä, joka 
kaiken aikansa oli tällä nimellä asunut, ei sanonut raunioita takalistolla 
koskaan nähneensä, eikä kuulleensa niistä mitään puhuttavan, ei tiennyt 
Hoikan käynnistä minkäänlaista, eikä myös tuosta kourusta aseesta, ei kivi- 
veitsestä, eikä »pitkistä tahkokvnstä* mitään. 



Digitized by 



Google 



18 

pellosta noin V2 venäjän virstaa joen rannasta. Tässä sanottiin 
olleen monta »ukonkynttä" ja pyöreätä reikäkiveä. vaan olivat jo 
hävinneet. 

152. Tuura saviliuskamasta, katkennut ylipäästä; 135 mm. 
ptk., toinen puoli, joka on latuskainen, on 50 mm. leveä, toinen 
puoli on haijava. Vahvuus harjan kautta 40 mm. Löytty Uuden 
Anttilan pellosta. (Vrt. kuv. 17). 

153. Tuura kuutiloliuskamasta, 240 mm. ptk. Neliskantti- 
nen varreltaan, 33 mm. 1. kanttiinsa. Saatu Ala Eulppilasta. Te- 
rän poik.leik. vrt. kuva 23. 

154. Onsitaltta kuutiloliuskamasta, 115 mm. ptk., 30 1. ja 
26 pks. Päällispuoli tasainen, alapuoli puoliympyräinen. Saatu 
Yli Suutarin talosta. (Kuva 27). . 

155. Tuura paksu ja leveä, kuutiloliuskamasta, 360 mm. ptk. 
ja 120 leveä; suurin vahvuus 80 mm., (kuva 28). Löytty Ko- 
valan pellosta Ounasjoen varrella. 

156. Tuuraksi pilstottu kimkanJd vehreäiskivestä, 250 mm. 
ptk., 50 ä 60 rist. pks. Löytty Kovalan pellosta, mutta eri pai- 
kasta kuin edellinen. 

157. Keskitekonen ansitaiUa sarvikiillukkaporfyristä, 190 
mm. pitkä, 50 1. .PäällispuoU tasainen, alapuoli mykevä eli puoli- 
ympyräinen. Keskelle päällispuolen tasaista pintaa on pitkinpäin 
hiottu kourupohjanen juova; (kuva. 29). Saatu Välimaan mö- 
kistä. 

158. Onsitaltta kuutiloliuskamasta, 130 mm. ptk., terä 39 
L, levenee vähän keskelle, ylipää kaitasempi. Suurin vahvuus 
keskeltä 18 pks. Päälispuoli tasainen, alapuoli mykevä; (kuva 30). 
Tämän kauniin ja siistitekosen aseen löysi Lautamies Antti Uurtamo 
tien teossa kun maantiestä ruvettiin syijätietä tekemään Nikkilän 
kestikievariin. 

159. Tuuran terä sarvikiillukkaliuskamaa, 126 mm. ptk., 50 
1. ja 17 pks. Löytyi Bahon maalla kun maantien ojaa kaivettiin. 
Yksissä tienoin löydettiin 3:n kdrtt. pituinen kouruteränen ja nelis- 
kanttinen ase, 3 ja 4 tuumaa kanttiinsa. Terän suu oli pyöreä 
ja kourua oli toisella leveämmistä sivuista pitkin koko vartta, „niin 
että vesi siinä hyvästi olisi juossut päästä päähän". 

160. Tuura vehreäiskivestä, 232 mm. ptk., 82 l, hoikkenee 
terälle päin. Löytty Helistön mökin pellosta. 

161. Verkonpaino vehreäiskivestä, 117 ja 85 mm. ristiinsä. 



Digitized by 



Google 




29, VäUmaa, 
Eovaniemi. V». 




3i. Helistä, Eovaniemi, ^/^ 



hi'^W'iilti 
1 jifliiiii 




30. Nikkilä, 
Rovaniemi, 7». 




32, Vanha Tapio, 
Rovaniemi, Vt. 



^ 



V J 



34. Hakala, 
Rovaniemi, »/,. 



33, Lismaniemi 

(Norvajärvi) 

Rovaniemi, y^. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



19 

noin 45 pks. Reikä takomalla tehty, sisää 18 ja 15 mm. rist., 
suusta kumpaisellakin puolen 60 ja 45 ristiinsä. Itse kivi näyttää 
kosken pyörittämältä; (kuva 31). Löydetty Helistön mökin 
maalta. 

162. VarsirePäUä varustettu piikkiteränen ase feltsitistä 
katkennut rei'än kautta. Jälellä olevan kappaleen pituus on 107 
mm., leveys rei'än kohdalta 67 ja vahvuus samalla paikalla 32. 
Reikä kummaltakin puolen tehty kiertämällä. Eroaa Vikajärvellä 
löydetystä siten etfei ole latuskainen, vaan pitkin pituuttaan har- 
janteella. (Kuva 32). Löytty Vanhan Tapion maan pellosta. Ta- 
lokas Iisakki Hoikan toimittama. 

163. Tasataltta kuutiloliuskamasta, 117 mm. ptk., 45 1. ja 
12 pks. Saatu Mäki Tapion talosta, jossa se viimeksi muiden ki- 
vien seurassa pidettiin padan alustana; siitä on seurauksena että 
tuhkaa ja muita organisia aineita lähtemättömästi on palanut sen 
pintaan. 

164. Ohut kivilaaka saviliuskamasta, joka toiselta puolen 
on sileäksi hiottu; kenties kappale, joka on lohenhut suuremman 
tahkohiven pinnalta. Laaka on 210 mm. ptk., 100 ä 135 1. ja 5 
ä 15 pks.; alkuaan oli se toista vertaa pitempi, vaan on löytäjän 
poikki lyömä. Hiottu paikka on haudalla, joka syvimmällä koh- 
dalla on J2 Va mm. syvä. Kun Mäki Tapion maalla pellon ojaa 
pohjattiin, nostettiin se ojan pohjasta eli laidasta, siis noin kyynä- 
rän verran maapinnan alta. 

165. Veitsi vehreäiskivestä, 510 mm. (20 tuumaa) pitkä 
(terä 275 mm. ja varsi 235); 60 1., hoikkenee tutkainta kohti; 15 
pks., (kuva 33). Löydetty Lismaniemeltä Norvajärvellä. Luu- 
suan puolella nientä oli viiden syllän paikoilla rannasta, kiven ja 
mullan sekaisella maalla Va kyynärän korkuisia kiviraunioita. Kun 
kesällä 1876 Noijalaisten tukin laskumiehet tekivät sulun luusuaan 
otettiin näistä töykyröistä kiviä, joilla sulun arkkuja täytettiin. Sil- 
loin huomattiin tämä ase kyynärän verran syrjässä tuommoisesta 
rauniosta nojautuneena suurempaa kantillista kiveä vastaan; se oli 
pystyssä maassa, niin ettei enempää kuin kolmas osa veistä nä- 
kynyt maapinnan päältä. Teräpuoli oli alaspäin. 

166. Tuurasta varsipuoli sarvikiillukkaporfyriä 185 mm. pitkä. 
Saatu Laakan mökistä. 

167. Tasataltta kuutiloliuskamasta, hoikkanen. Pituus 95 



Digitized by 



Google 



20 

mm., terä 10 1., ylipää 25 pks; 15 pks. Löydetty peltoa tehdessä 
Navettakankaan uudistalon maalla erältä penkereltä rannanpuolella 
sitä törmää, jolla talo seisoo. Suuri aikki kun kaadettiin löytyi 
puolen kyynärän vahvan ruokamullan alta palaneista laakakivistä 
ladottu arina, 1 Va kyynärää pitkä ja kyynärää leveä; sen ympä- 
rillä oli suuria mukulakiviä. Tämän arinan läheltä oli puheena 
oleva sekä seuraava ase löytty. 

168. Tasataltta, hoikkanen, saviliuskamasta, hiottu melkein 
piikkiseksi; 133 mm. ptk., 28 1. ja 8 pks. 

169. Tuura vehreäiskivestä, 490 mm. ptk., terä noin 55 1.; 
vahvuus 50 k 100 mm. Kun Ojalan kruunun torpan viereen ru- 
vettiin peltoa ottamaan ja kangella kiviä väännettiin, muljahti 
tämäkin vaaja näkyviin noin puolen kyynärän syvyydeltä. Torpan 
haltia, Iisakki Tapio, joka sen löysi, sanoi siinä paikassa olleen 
noin syllän laajuisen ja puolen kyynärän syvyisen kuopan, jossa 
kasvoi pensaita; tuura tuli esiin kuopan laidalta. JPaikka on nyt 
peltona. 

170. PUkkUeränen ase (purasin?) kuutiloliuskamasta, poikki- 
leikkaukseltaan nelikulmainen, joka syrjältä laskettu piikkiseksi. 
Pituus 145 mm., katkennut ylipäästä; syijä 27 mm. leveä; (kuva 
34). Löydetty männyn tyveltä erään vaaran laidasta lähellä Haka- 
lan mökkiä. 

171. Tuura vehreäiskivestä 245 mm. ptk., 65 1. Ostettu 
Heikkilän (eli Pikku Peuraniemen) mökistä. 

172. Tuura sarvikiillukkaporfyristä, tavattoman huolellisesti 
hiottu. Pituus 277 mm. ptk., 65 1. ja 37 pks.; (kuva 35). Löy- 
detty samoin kuin seuraavakin Hotin pellosta. 

173. Tuura kuutiloliuskamasta, 287 mm. ptk., 65 leveä ja 
keskimäärin 25 pks. 

174. Onsitaltta mustansinertävää kiveä, josta teräosa on 
katkennut; 230 ptk., 45 leveä ja 35 pks. Poikkileikkaus melkein 
kolmioinen. Löydetty Alajärven mökin pellosta, kolme neljännestä 
Ounasjoelta itäänpäin. Täällä oli löytty toinenkin „vaaja", vaan 
se oli jo hävinnyt. 

175. VarsirefäUä varustettu JialcJcausase madekivestä; ollut 
terällinen kummastakin päästä, katkaistu läheltä reikää, (kuva 36). 
Pituus 158 mm., reiän kohdalta 57 leveä ja 37 pks. Terä muis- 
tuttaa teriä niissä Aunuksessa löydetyissä kirveissä, joiden toinen 
pää on tehty eläimen pään muotoiseksi. Reikä tehty kiertämällä; 



Digitized by 



Google 



33, Hotti, 
Rovaniemi, V*» 





^-' -'-■^::^ 



^^ Wlj. 

36, Laksola, Rovaniemi, V». 



^ 




\ w 



38, Karvo, 
Rovaniemi, V». 



C3 

40, IIU, Rovaniemi, V*- 




37, Rovaniemi. Va- 
{Meltauksen mökki.) 




39. Huhta, 
Rovaniemi. V»* 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



21 

8isää 20 ja 16 mm. rist, ja leveämmästä suusta 45 ja 35 rist. 
avara, kts. poikkileikkaus. Toista kymmentä vuotta sitten löydetty 
Laksolan maan pellosta. 

176. Tuura kuutiloliuskamasta, 185 mm. ptk., 58 1.; lohen- 
nut pitkin toista puoltansa. Saatu Pallarin mökistä. 

177. Tasataltta vehriäiskivestä, 123 mm. ptk, terä 37 le- 
veä, ylipäästä 23; 10 mm. pks. Ostettu Hirttiön talosta, neljän- 
nes Rovaniemen kirkolta alaspäin. 

178. Tuura kuutiloliuskamasta, pienenlainen ; ylipää on hiottu 
kirveen malliseksi. Pituus 105 mm. ptk., kirvespuoli 30 1. ja 
noin 25 pks. Ostettu Vanhasta Paavalniemestä. 

179. Tuura kuutiloliuskamasta, 155 mm. pitkä, 72 leveä yli- 
päästä. Löydetty Oikaraisen mökin pellosta, runsaasti puoli venä- 
jän virstaa joen rannasta. 

180. Tasataltta kuutiloliuskamasta, 95 mm. ptk., terä 41 1., 
12 pks., (kuva 37). Löydetty maantieltä lähellä Meltauksen mökkiä. 

181. Tuura viheriän kai^vaista kivi laijia, teräpuoli katken- 
nut; pituus 105 mm., leveys 65. Löydetty samoin kuin kaksi seu- 
raavaa Karvon (eli Niskan) maan pellosta. Talon omistaja kirkko- 
väärti Tuomas Junkkara sanoi täällä löytyneen tavattoman ison 
„ vaajan, joka oli 5 Va korttelia pitkä". 

182. Tuuran teräpää kuutiloliuskamasta, 97 mm. ptk., 68 
lev. Lohennut pitkin toista puolta. 

183. Onsitältta vehriäiskiviporfyrista, 135 mm. ptk., 451. ja 
30 pks. Poikkileikkaus nelikulmainen; kaunista työtä, (kuva 38). 

184. Tuura kuutiloliuskamasta, 210 mm. ptk., 75 lev. Löytty 
Huhdan (eli Jussilan) maan pellosta, lähes kaksi korttelia maa- 
pinnan alta. 

185. Tuura vehriäiskiviporfyrista (?), 215 mm. ptk., 67 le- 
veä. Saman maan pellosta kuin edellinenkin, vaan eri paikasta. 
(Kuva 39). 

186. OikoUrves vehriäiskivestä, 165 mm. ptk.; terä 35 1., 
keskeltä noin 50 1., 35 pks. Tämän on talokas Iisakki Hoikka 
toimittanut Uuden Hännin talosta Raution saarella. 

187. OikoUrves kuutiloliuskamasta (?), 190 mm. ptk., terä 
33 lev., vahvuus 35 mm. Tai. Iisakki Hoikan toimittama Ulin 
mökistä. (Kuva 40). 

188. Käydessäni Muurolan talossa näytti isäntä, Isakki Hoikka 



Digitized by 



Google 



22 

minulle sen paikan, missä isänsä löysi kiviaseiden sepintäsian. Muu- 
rolan talo seisoo Kemijoen itärannalla, vähäisellä ylängöllä, joka jo- 
kea myöten jatkuu pohjoiseen päin noin V2 venäjän virstaa. Tä- 
män harjanteen itäpuolitse juoksee jokseenkin lietteineti laakso, 
joka sekä pohjois- että etelä-päässä kohtaa jokea, nähtävästi vanha 
joenvuoma; (katso asemapiirrosta). Vuoman itäinen virre kasvaa 
koivua ja kuusta. Kun sinne törmälle ruvettiin lehmä-tarhaa teke- 
mään ja puut sen vuoksi olivat juurineen väännettävät maasta, 
löytyi muutamaan juurakkoon tarttunut laajanlainen kivi (tahko- 
kivi) ja sen vierestä ja ympäriltä osaksi valmiiksi hiottcga, osaksi 
vain pilstottuja, hiomista puuttuvia kivi-aseita. Maa on hietamaata 
ja paikka nykyään puutonna kenttänä. Kun nämät tämmöiset löy- 
döt tulivat ilmi, herkesi Hoikka työstään sillä paikalla. Itse tahko- 
kiveä ei oltu erityisesti tdleteltu. Muuan kivikappale, joka muu- 
ten ihan kivettömällä kentällä loikui, väiteltiin siksi, vaan vaikea 
lienee nyt euään näyttää sitä toteen, semminkin kun se sivu, jolla 
hiominen olisi pitänyt tapahtua, ei ollut niin sileä kuin semmoi- 
sesta työstä sopisi odottaa. Jos se todellakin oli tahkokivi lienee 
ilma syönyt sen ryhmyiseksi. Se on sarvikiillukkafelsistä, 3 kort- 
telia, 3 tuumaa pitkä, 2 kortt. ja 3 tuumaa leveä ja 5 tuumaa 
vahva. Päällispuoli on matalalla haudalla jonka suurin syvyys on 
V5 tuumaa. (Kuva 41). 

189- Keshitekonen onsitdtta vehreäiskivestä (?) 110 mm. 
ptk., 30 1. ja 23 pks. Terä ja varsipuoli särkynyt. Kouru on 
tässäkin, niinkuin N:ossa 157, kaitanen, ainoastaan 10 mm.; poikki- 
leik. nelikulmainen. Saatu Raappanan talosta. 

190. Lautamies Hoikan jälkeen jääneissä papereissa näin 
vainajan aikoinaan tekemän piirustuksen muutamasta keihään kär- 
jestä luonnollisessa suuruudessa. Piirustuksen alle oli hänen käsi- 
alallaan kirjoitettu: „kivikeihäs, löydetty Rovaniemessä 1872^. 
Kuvasta 42, joka on puoli hänen kuvastaan, näkyy että keihäs on 
ollut varustettu modolla ja kahdella vähällä, niinkuin Noijalaiset 
keihään käijet. Kuvan varjostaminen oli epäselvä. Mihin tämä 
ase on joutunut ei tietty. 

Seuraavaa kaksi kivikalua ovat jääneet muistiin-panokiijas- 
tani pois; ne ovat joko Rovaniemeltä taikka Kemijärveltä. 

191. Tasataltta kuutiloliuskamasta, 90 mm. ptk., 30 1. ja 
15 pks. Terä särkynyt. 



Digitized by 



Google 




41. Muurola, Rovaniemi. V,. 




43. Been paju väännettiä 
ketaran ympäri. 



.-.^ 





i2. Bovaniemi. V». 



44, Rautatamppi varHneen. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



> 


^ / 


/^ 












...,. 




^V^ ■■-'"■ 


-:, 


• 


} 


^ y 








*/^ / 








" ,^>-'^: 








1 tfäääMism, 


o 




.r- 


.<'■■■ 




M 


' ' ■ '* 


,( ■Vj'iiloja\ ) 




X 














Mmirolan lalä. 




t 




^ V ■; 




t 




\ 








\ 


^ 






\ A 

















Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



23 



192. TaJikokivi, 120 mm. ptk., 45 1. ja 30 pks.; poikkileik. 
nelikulmaineD ; arvattayasti myöhemmiltä ajoilta. 

Alla seisovaan tauluun on merkittynä kunkin aselajin luku- 
määrä, kaksi viimeistä numeroa lukuun ottamatta: 





'^ 


-*** G^ 


o 




^ 


'^ 


OS 




1-^ 




1-^ 


Hoito kivi- 


^ 


'^ ^ 


Oi 


kali^ft. 






• 


Varkonpainoja. 


i> 




S 




00 


« 


lO 


Tfthkcjft. 








HftkkMsaMito 


eo 




CO 


▼anurei^iUft. 








KeihUo- ja 


CO 


1-^ 


Tji 


niaoloBkftrkift. 










c« 


CO 


iC 


Veitoii. 










o 


l-H 


l-H 


OlkokiTTeito. 






1-^ 


Tasatalttoja ja 


CD 


Oi 


o 


PofkkikirreiU. 


l-H 




c« 




'^ 


00 


<N 




1-^ 




« 


Pilftotuito kiTi- 


Ci 




OS 


kankeja. 










CO 


-^ 


r- 


Tanria. 


t- 




»* 




. 


. 


m8 








c8 




pj 








4) 


1 


fl^ 


OQ 


O 


^ 


p< 


M M 



Digitized by 



Google 



24 

Kansa tavallisesti nimittää kiviaseita ^ukkosen vaajoiksi'' eli 
^ukon kynsiksi'' ja luulee että ne ukkosen valkeaa iskiessä pii* 
vistä putoavat maahan. Yleinen on se luulo että ukkonen näillä 
^kynsillä'' »piirtää" ja »repii'' puita metsässä. Toinen taikausko 
on että, kun ukkosen vaajalla elävän puun hakkaa poikki, niin se 
ei enään veso ja että, kun maasta löydetyn reikäkiven ripustaa 
verkon paulaan, ei mikään paha tartu siihen. 

Tässä sopinee mainita muutamia omituisempia kiviesineitä, 
joita kansan kertomuksen mukaan siellä täällä oli löydetty. 

K!umpulan (ei Kummun) talossa Kemijärvellä kertoi isäntä 
että hän poikana pellosta oli löytänyt kiven, jossa oli neljä sor- 
men siaa ja peukalon sia. Se oli valkoista, hienoa ja kovaa kivi- 
l^yiä) pyöreä koko varreltaan ja niin pitkä että kumpaisetkin »vä- 
hän kurikalla" olevat päät hiukan näkyivät käden ulkopuolelta, 
kun sen otti kouraansa. Luultavaa on, että se oli takomakivi jolla 
kiviseppä raakaa ase-ainetta ensm aseeksi suunnitteli. Arvotto- 
mana heitettiin se takaisin peltoon. 

Näissä seutuin oli myös löydetty muutamia juovilla varustet- 
tuja kiviä jotka kenties ovat olleet kiviajan tahkokiviä. 1 . Kerrottiin 
Kujalan talossa »Isossa kylässä" että Puikkolan maalla oli löy- 
detty kantillinen, ruskeakarvainen kivi, joka oli noin 1 V2 kortte- 
lia pitkä, 1 V2 tuumaa leveä ja tuuman vahvuinen. Pitkin toista 
leveämpää sivua juoksi kourun ja sileä-pohjanen kuru. 2. Kalla- 
hanvaaran talossa sanottiin löytyneen kivi, jossa oli monta suo- 
raa, yhdensuuntaista ja hyvin sileä pohjaista kurua, »niinkuin sor- 
mella vedettyjä". Kivi oli 3 ä 4 kortt. kanttiinsa, puoli kyynärää 
paksu ja päällimmäinen sivu muodoltaan melkein nelisnurkkanen. 
3. Samanlainen kivi oli nähty Tohmovaarassa. Joen rannasta 
kulkee uusi ajotie ylös kylään. Ennenkuin tie tehtiin oli muuta- 
massa lantommassa paikassa suurempia kiviä läjätty portaan ta- 
paiseksi jalkamiehille astua. Noiden kivien joukossa oli yksi »räi- 
tanen ja harskunen", jonka sileitä kuruja ohitsemenevät aina oli- 
vat ihmetelleet »Luojan kaunihina höylän jälkinä". Kun tie teh- 
tiin luotiin maata näiden kiviportaiden ympärille ja päälle. 4. 
Ala Oinaan maalla oli myöskin semmoinen huomattu. Oinaan ta- 
lot ovat Kemijoen itärannalla. Niiden itäpuolitse kulkee laajan- 
lainen laaksomaa, muistaakseni pohjaisesta etelään (kenties mui- 
nainen joen pohja), jonka itäpuolella on korkea kivikkotörmä ; pu- 
heena oleva kivi oli löydetty sen harjulla. Mainitun talon emäntä 



Digitized by 



Google 



25 

maisteli että kun ennen, hänen lapsuudessaan, kylän lasten kanssa 
törmän laidalla juostiin „niin katsottiin minkälainen se kivi oli, 
jossa olivat Jumalan sormen siat''. Se oli kyynärän suuruinen 
kantiltaan. Törmällä käytiin, mutta kivi oli joko maatunut taikka 
peltoa tehdessä heitetty raunioon. 

Eräiden aselajien muodoista ja käytäntötavasta on tässä 
muutamia muistutuksia tekeminen. 

Kuten näemme ovat tuurat näillä aloilla ja varsinkin Rova- 
niemellä tavallisimmat. Luettelossa tosin ei ole Kemijärveltä mai- 
nittuna enemmän kuin 4, kuitenkin kerrottiin • niitä löytyneeksi 
kolmattakymmentä ja Kuolajärvelläkään ne eivät ole tuntematto- 
mia. Tuura on kodoltaan hyvin vaihteleva, tekonsa puolesta raaka 
ja terävä ainoastaan toisesta päästä. Ehkä kivikangen satunnai- 
nen muoto tavallisesti on määrännyt myöskin terän muodon, voipi 
helposti huomata kaksi päämuotoa. Muutamissa on toinen puoli 
hiottu latiskaiseksi, toinen mykeväksi, katso poikkileikkausta ku- 
vissa 5 ja 17. Toisissa taas ovat molemmat puolet yhtä myke- 
vät; kts. poikkileik. kuv. 23, 25, 28 ja 39. Paitsi näitä on väli- 
muoto jossa latiskainen puoli myös on vähän pyöristetty, kts. 
poik leik. kuv. 15 ja 35. Näin hiotuissa aseissa on tietysti terän 
suu aina pyöreä, ehkä välistä leveämpi, välistä soukempi. 

Otkokirveissä on lapa kummallakin puolen tastiinen ja yhtä 
kalteva, seikka joka tekee että teränsuu, syijästä kun katsoo on 
kirveen keskiviivassa. Niissä on, samaten kuin nykyisissä rauta- 
kirveissämme, teränsuu ylimalkaan suora vaan usein toiselta lai- 
dalta kulunut vähän viistoiseksi. Ne ovat kahta lajia, toiset ta- 
vattoman suuria ja raakatekoisia, kts. kuv. 14 ja 21, toiset pie- 
nempiä ja paremmin hiotulta, kuv. 8 ja 40. 

Tavasta, millä oikokirveet olivat kiinnitetyt varteen, saamme 
tiedon eräästä löydöstä, joka Rahon maalla Rovaniemellä (Ounas- 
joella) pari kymmentä vuotta sitten tuli ilmi. Talon nykyinen isäntä 
Joh. Abr. Rahko kertoi poikana löytäneensä pellosta kirveen vaa- 
lean sinistä kiveä, jossa puuvarsi löydettäessä vielä oli kiinni, 
vaikka jo niin lahonnut että se nostaessa hajosi. Kirves, jonka 
terä oli yhdensuuntainen varren kanssa ja siis tavallinen oikokir- 
ves, oli kaitasempi tyveltä ja leveämpi teränsuusta. Tyvessä oli 
kummallakin lapapuolella kuru poikki puolen, johon, kirveen ym- 
päri, pajusta eli kuusi karhakasta oli väännetty varsi „samanlai- 
nen kuin reen paju''. Karhakan päät, jotka heti kirveen takana 



Digitized by 



Google 



26 

vitsalla olivat sidotut yhteen ja vielä alempana naulalla yhdiste- 
tyt, muodostivat varren. Tämmöisiä varsia näkee vieläkin usein 
seppien pajoissa. Kuva 43 näyttää reen pajun väännettynä keta- 
ran ympäri ja kuva 44 sepän tampin varsineen. 

Onsitdtat ovat poikki leikkaukseltaan kolmea lajia: l:ksi 
neli- ja suorakulmaiset (kuva 38), 2:ksi semmoiset joissa päällis- 
puoli (jolta terä laskee) on tasainen alapuoli mykevä eli puoli- 
ympyräinen (kuvat 27, 29 ja 30) ja 3:ksi soikeat (kuv. 7). Ne 
ovat ylimalkaan huolellisesti hiotut, sievät ja siistit. 

Veitsissä huomaamme kaksi vierasta, pohjoisessa Norjassa 
tavallista muotoa (kuva 2 ja 3) ja kolme näille aloille omituista; 
viimeksi mainitut ovat pitkät ja niiden terä ja varsi ovat samassa 
jatkossa, (kuv. 13, 19 ja 33). 

Tahkokiviä on kolmea eri muotoa, jos sekin luetaan joukkoon, 
jonka Muurolan maalla näin (kuva 41). Jos kohta se ei olekaan 
ollut tahkokivi, on kumminkin mahdollista että saman muotoisia 
näilläkin perillä on viljelty, koska semmoisia on löydetty myöskin 
Skaanessa Ruotsin maalla, läntisellä Venäjällä Minskin läänissä 
ja Aunuksessa ^), ja vielä koska tämä tahkomuoto näkyy olevan 
ainoa sopiva tuurien hiomiseen. Toinen muoto särmäinen; silläkin 
on vertaisensa etelä Ruotsissa. Keskellä kuvaa 16 on kuvat- 
tuna Rovaniemellä löydetty, molemmista päistä murtunut tahko; 
kuva kokonaisuudessaan näyttää sen täydellistä muotoa Ruotsissa 
löydettyjen tahkojen mukaan. Kolmas on onsitaltan tahko, 
(kuv. 9). Voisi epäiUä tämän kiviaikuisuutta siitä syystä ettei se 
ole löydetty miltään ilmeiseltä kiviaseiden sepintäsialta, eikä kivi- 
aseiden ohelta. Voisi ajatella kouruteräisiä rauta-aseita tässä hio- 
tuksi. Vaan silloin on muistaminen että semmoisia työkaliga ei 
koskaan lasketa sisä- taikka kourulta puolelta, vaan aina ulko- 
puolelta. Syystä siitä ei myöskään tahko voi kulua mykeväksi 
vaan päin vastoin kuopalle. Puheena olevasta tahkokivestä näkyy 
että onsi taltan kourua tässä on tehty siten, että aseen ainekiveä 
on hiottu tahon syijääs, taltan vartta eli ulkopuolta taas sen si- 
vuihin. 

VerkonpainoiJcsi olen maininnut reiMllä varustettuja kiviä. 
Ne ovat kodoltaan vaihtelevia ja ylimalkaan tehdyt pyöreänlai- 

*) O. Montelius Sveriges forntid, Atlas I kuva 6 ja J. R. Aspelin 
Suom. Ugr. Mainaistatkinnon Alkeita kuva 5. 



Digitized by 



Google 



27 

sista, luonnon muodostamista kivistä. Useimmissa on reikä tehty 
takomalla ja ainoastaan harvoissa näkyy jälkiä kiertämisestä. Päät- 
täen siitä että useat ovat löydetyt jokien ja järvien rannoilla, ka- 
rilla j. n. e. on niitä vanhoina aikoina käytetty verkonpainoina, 
vaan samaan tarpeesen on niitä vielä hyvin myöhäisinäkin aikoina 
käytetty. Niinpä kerrottiin Rovaniemellä että vielä joku kymmen- 
kunta vuotta taaksepäin „seisova verkko'' oli tehty, jonka paulaan, 
aina IV» kyynärän päähän, painoksi pantiin litteä kivi, jonka lai- 
taan raudalla väännettiin reikä. Kivi, joka oli pienenlainen, ei saa- 
nut olla hyvin kantillinen, vaan hakattiin ensin johonkin määrin 
sileäksi, jotta ei tarttuisi mihinkään; sitomiseen käytettiin sekä 
juurta että lankaa. Semmoisia verkkoja pidettiin »niinkuin ikui- 
sempina''. Kiviä kuljetettiin aina Taivalkoskelta asti Kemissä. 
Isompia reikäkiviä on voitu käyttää perän painoina suuremmissa 
verkoissa joita pidettiin isovetisissä järvissä. 



Luokaamme pikainen silmäys niille aloille, joiUa tämän ryh- 
män omituinen muoto, nim. tuura, ilmaantuu. Jos ensin käymme 
etelää ja kaakkoa kohti, huomaamme että se on löydetty seuraa- 
vista Suomen paikkakunnista: Tervolasta 1, Salosta 1, Vihannista 
3, Ala Härmästä 1, Nurmolta 1, Yli Härmästä 1, Laihialta 1, Kuri- 
kalta 1 *), Laukaalta 1, Pihtiputaalta 2 *), Iisalmelta 2, Kiuruve- 
deltä 2 ja Nilsiältä 1 ^). Suomen rajojen ulkopuolella on niitä 
löydetty Aunuksessa 3, joista 2 Petroskoin läheltä*). Etelä Suo- 
messa tuura muuttuu oikokirveeksi, joka muodoltaan on lähinnä 
kuvassa 25 kuvattua tuuraa, vaan leveämpi terältään, poikkileik- 
kaukseltaan nelikulmainen ja varreltaan paremmin hiottu. Karja- 
lan ja Aunuksen puolessa se muuttuu »kehdon anturan muotoiseksi'' 
aseeksi, jonka terä muistuttaa tuurista, semmoisista kuin kuva 17 
osoittaa ^). Sivumennen mainittakoon että lounaisessa Suomessa 



M Kaikki ennestään Yliopiston maseumissa. 

') Ylioppilas A. L. Nymannin kokoelmassa. 

*) Jackin kokoelmassa. 

*) Pror. J. R. Aspelin'in antaman tiedon mukaan. 

*) Sachsenissa ja Thyringenissä keski Saksassa löydetään kömpelöitä, 
raakatekoisia ja „rei'ättömiä kirveitä, melkein lieriön muotoisia, ainoastaan 
toiselta puolelta latuekaisia, toiselta hyrin kupeita. H. Hildebrand, Sten&l- 
derns provinser. Kongi. Yitt Hist. o. AJit. Acad. Mänadsblad 1872. 



Digitized by 



Google 



28 

omituisin muoto on varsirei^äUä varustettu ^veneen muotoinen'' 
vasarakirves, josta pohjoisin on löydetty Muhokselta ja että Au- 
nuksessa ovat tavallisimmat tasataltat, joiden poikkileikkaus on 
melkein kolmioinen, ja eläimen päillä koristetut oikokirveet. Vielä 
tunnetaan tuuran muotoisia aseita Sipiriasta. Kielentutkia Ujfalvy 
on Yliopiston Museumille lähettänyt valokuvia ja piirustuksia 19:stä 
kivikalusta, joita on löydetty Samarovan lähistössä Länsi-Sipiriassa, 
lähellä sitä paikkaa jossa Irtisch tekee vetensä Obiin. Niistä noin 
5 kappaletta näyttää olevan samanmuotoisia kuin ne tuurat, joissa 
toinen puoli on latuskainen, toinen mykevä, ehkä paljoa pienemmät. 
Jos alaltamme käännymme pohjoistaja länttä kohti tapaamme 
tuuria Kittilässä ja Enarissa; edellisestä seurakunnasta on säilyssä 
2, jälkimmäisestä 1. Myöskin Yli Tomista löytyy Yliopiston mu- 
seumissa ennestään 1, vaan sen lisäksi on kansakoulunopettaja M. 
Viljanen tutkimusmatkallaan koonnut seurakunnista Tornion joen 
varrella ja Simosta yhteensä 13 kiviasetta, joista muistaakseni 8 
ä 10 tuuraa. Vaan Tornion ja Tenojokien länsipuolelta, taikka 
ylimalkaan pohjoisista osista Ruotsia ja Norjaa niitä ei ole tavattu. 
Sillä puolen ovat liuskamakiviset, ruodolla ja vä'illä varustetut kei- 
hään ja nuolen kärjet sekä «puolikuun muotoiset" veitset n. s. 
^arktillisen** ryhmän valtavimmat muodot. V. 1874 oli Ruotsissa 
Dalajoen pohjoispuolelta tunnettuna 48 asetta arktillista muotoa, 
joista 36 oli nuolen ja keihään kärkiä ^), vaan ei ainoatakaan tuu- 
ran muotoista. Yhtä tavattomat ovat tuurat Pohjois Norjassa, 
josta mainittuna vuonna tunnettiin 56 keihään kärkeä, 20 veistä 
sekä 12 kirvestä ja onsitalttaa '). 



Kiinteitft mmnatojaännökflift. 

Olen jo luetellessani löytöjä maininnut niitä paikkoja, joissa 
sopii arvata kiviajan kansan pitäneen vakituisempaa asuntoa. Ne 
ovat: hauta Ho tikan rannalla (sivu 4), ja kiukaansia Kuppuraisen 
törmällä (s. 7), molemmat Kemijärvellä; tulensia Lehtolan torpan 



O O. Montelius, Sur les souveuirs de Tage de la pierre des Lapons en 
Su&de. Gompte rendu dc la session du Gongr6s int. d'anthr. et d*arch6ol. 
prehist. Stockholm 1874. 

^) O. Rygh. Sur le groupe arctiqye de Tage de la pierre polie en 
Norv^ge. Sama teos. 



Digitized by 



Google 



o k 



tn 



. \v 






y 



1^ «^ 



CU 
C 



c 



j. 

•3 












•^^^"^'aC^, ^^^''oR''; ^ • ^ 



V 



n 



j5 

Vi 

»s U 



-^ 



s 



DO 





•3 S. 


• 1 5 5 


^ 


5 t 

« i 

.a - 




•a 1^ -^ 


^ 


o ^51 B 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Rauniot Peterinseljässä. 




Merkkituli seliivs: Q/f au /liiK QA}lo/p(t-, [_£] Rdiinio ja jutiikrhä . 



to t.i 20 



•7ui\Wu 



'-^<.. 



-^. 



•• • 



"j^^ifm 



^V 



'•'•■.'.,rijiV^ 



^/Wf'i^J 



r\f-^Sm<m^'' 



liunutiuni^atM. ra 






A 



h'orpi ■ * 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



29 

maalla Olkkajärvellä (s. 16), nuotiopaikka Jyrhämäjärvellä (s. 15 ja 
16), rauniot Lismaniemellä Norvajärvellä (s. 19), arina Navettakan- 
kaalla Ounasjoella (s. 20), aseiden sepintäsia lähellä kirkkoa O 
(s. 11) ja samanlainen paikka Muurolan maalla (s. 21 ja 22), kaikki 
Rovaniemellä. Näiden joukkoon kuuluu myöskin se raunio joka pel- 
toa tehdessä huomattiiu Metsä-Pullin mökin vieressä, Rovaniemen 
kirkolta peninkuorman verran itäänpäin. Siinä oli palaneista mukula- 
kivistä pieni „nyppylä* maan päällä, kyynärän laajuinen ja V2 kyyn- 
korkuinen. Kun se hajoitettiin, löytyi siitä »ainakin kolme" kivi- 
asetta, joista yksi oli noin 5 tuumaa ja pisin 2 Va korttelia pitkä. 
Näitä oli Lautamies J. Hoikka saanut, joten ne nyt lienevät Yli- 
opiston museumissa. 

Paitsi nyt kerrotulta on Rovaniemellä vielä toisiakin tulen- 
sioja, joita kansa sanoo Hiitten eli Jättiläisten raunioiksi^ Mukaiksi 
ja pesiksi, ja joita on arveltu kiviajan kansan rakentamiksi. Sem- 
moisia löytyy pitkin joen rantaa eräällä niemellä, jota vanhastaan 
on -sanottu PuUinniemeksi vaan nykyään mainitaan Kirkon- tai 
Korkalon niemeksi. Täällä olevat rauniot, joista asemapiirros on 
tähän liitetty, ovat luvultaan 34. Ne vaihtelevat varsinkin korkeu- 
deltaan; korkeimmat ovat 2 kyynärää, vaan matalimmista ei voi 
aina varmaan sanoa ovatko jäännöksiä tulensioista, vai onko maan 
pinta luonnostaan epätasainen. Kaikissa näkyy kuitenkin kiviä ja 
niiden väliin ja päälle on maata kasvanut. Ne ovat kolmea eri 
lajia. Täällä on yksi Lappalainen ko'an sia ja 8 »Kemiläisten'' 
tulensiaa, jotka kaikki lienevät verrattain myöbemmänaikuisia; niistä 
vasta. Ne kaksi rauniota mitkä tässä tulevat puheeksi ovat nie- 
men päässä ja kaikista suurimmat. Ne ovat 2 kyynärää korkeat 
ja 4 ä 6 kyynärää ristiinsä laajat; toinen on osaksi bajoitettu. 
Kaksi vielä suurempaa on kokonaan hävitetty.- J. Hoikan kerto- 
muksen mukaan kirjeessä Vi 1B71 ^), toinen niistä raakasi pitkin 
mäkirinnettä kirkon tapulin rantapuolella : se oli 42 kyyn. pituu- 
delle, mä'immäinen puoli oli pelloksi viljelty, jonka vuoksi leveys 
oli epäselvä ja korkeus ei enään käsitettävä. Raunion alimmaisessa 
laidassa oli 2 kyynärän vahvalta törkyä, luita ja hampaita. Tästä 
rauniosta en enään nähnyt jälkiäkään; luultavasti oli se kokonaan 



>) Kirjeessään M.M.Y.lle 1 1871 Hoikka kertoo PuUinniemenä löytä- 
neensä „run8aasti kiyiaseita sekä niiden valmistuspaikan". 
*) M.M. yhdistyksen kirjekokoelmassa. 



Digitized by 



Google 



30 

Otettu pelloksi. Myöskin toista aukaisi Hoikka syksyllä 1868, kun 
siihen sysihautaa ruvettiin tekemään, ja teki siitä kirjeessä Herra 
D. E. D. Europ8eus'elle kertomuksen, joka löytyy julkaistuna Fin- 
lands Allmänna Tidningar'issa 1869, (N:o 42, liite). Herra Euro- 
p8eus'en kirjoituksesta suomennan tähän otteen: 

»Hoikan kertomuksen mukaan oli tämä kiviraunio 18 kyyn. 
pitkä, 13 kyyn. leveä O ja 7 korttelia korkea maapinnan yli. Rau- 
nion sisustaa tutkiessa huomattiin että maata sen sisällä oli kai- 
vettu yli kahden kyynärän syvyydelle maapinnan alle; tämän puo- 
leksi maan alla olevan asunnon pohjassa oli täydellinen kiukaan 
rakennus, 5 kyynärää pitkä ja 2 kyyn. leveä (korkeutta ei ole il- 
moitettu), jonka suu oli raunion keskellä ja peräseinä lähellä sen 
pohjois puolimaista pitkää sivua. Seinät olivat rakennetut kivestä, 
ra'ot täytetyt pienemmillä kivillä ja savella, joka oli palanut yhtä 
kovaksi ja saman karvaiseksi kuin tiili. Vihdoin oli kinas peitetty 
suurilla kivilaakoilla, joita mies ei voinut liikuttaa. Rauniossa on 
kivien, saven, mullan ja muun roskan alta löydetty hieta-, tuhka- 
ja hiilikerroksia ja niiden seassa rikottuja eläimen luita, kalan suo- 
muja y. m. Siitä tuli myöskin ilmi jo hävinneiden peura- ja ahma- 
lajien luita ja hampaita. Kiviaseita ei sattunut Hoikka löytä- 
mään tästä rauniosta, vaan sen ympärillä tiedetään niitä ennen 
useampia löydetyn". 

Maan alaisia huoneei^jäännöksiä on löydetty muuallakin Rova- 
niemellä. Kun Auttin vieressä, Vieruskosken niskalla peltoa teh- 
tiin, löytyi maan alta viisi tulensiaa. Yhden päällä oli mustaa 
multaa kyynärän verran; siinä kasvoi suuri vahva mänty. Toinen 
oli vähän törmempänä noin 20 syltää edellisestä, sekin jalan sy- 
vyydellä. Kolme muuta tulen siaa olivat 100 syltää näistä sekä 
lähempänä maan pintaa; kaikissa oli näkynyt palaneita mukula- 
kiviä. Tikkasen mökin vieressä (Kemijoen varrella) on kyynärän- 
ja kahden syvyydeltä löytty 6 ä. 7 kinasta jotka sisälsivät pala- 
neita mukula kiviä ja hiiltä. Kaikki olivat perätysten saman 
haljun vierteellä. 

Tullessani Ounasjoelta alas kertoi soutajani että hän poi- 
kana (noin 10 eli 15 vuotta sitten) kerran oli kesämieheuä Mänty- 
järven talossa Airiselän kairalla. Sieltä käytiin heinää tekemässä 
noin 5 neljänneksen päässä pohjoiseen päin. Hämäränä muistona 

O Kirjeessä 7 1871 midnitaan leveyden olevan 12 kyyn. 



Digitized by 



Google 



31 

oli hänellä vielä että täällä jossakussa jängässä, »kenties Kero- 
vuamanjängässä, oli kangasmaineu saareke jossa löytyi kivilaakoista 
rakennettu »kellari''. Vaaran laidassa oli pyöreänlainen reikä, 
josta hätähätään pääsi sisälle. Huoneen pituus oli noin 1 Vs 
syltää, leveys syltä ja korkeus 2 kyynärää. Seiniin, jotka olivat 
noin 3 korttelin vahvuiset oli kivilaakoja ladottu päällitysten. 

Kun näiden huoneen siojen ikää määrätään on kumminkin 
muistettava että Oinaan maalla Rovaniemellä on ollut johonkin 
määrin samanlaisia maanalaisia kiukaita, kansan rakentamia, joka 
jo kauan on tuntenut raudan viljelemistä; niistä alempana. 

Vielä on kaksi paikkaa, joissa sanotaan Hiitten eli Jättiläis- 
ten raunioita olevan, toinen on Muurolan maalla ja toinen Ropsa- 
vaarannenällä. Kuten asema piirros osoittaa seisoo Muurolan talo 
Kemijoen itärannalla erään saarekkeen eteläpäässä. Talon poh- 
jois puolella on peltoja ja niiden pohjois päässä kivikkoharju jolla 
on kuusi rauniota, 1 — 1 V^ kyyn. korkeat ja 2 kyyn. ristiinsä laa- 
jat. Kerteen välistä näkyy savustuneita kiviä. Useinunan vieressä 
ja melkein sisässä huomasin suuremman (maaperäisen?) kiven. 
Näiden vieressä on maassa noin syllän levyinen, 2:n syllän pitui- 
nen ja lähes Vs syllän syvyinen hauta eli kuoppa. Sen suu on 
molemmilla pitkillä sivuilla reunustettu kivilahdelmalla, jossa on 
noin 2:n korttelin laajuisia, kantillisia kiviä ^). Toinen paikka on 
Messusaarta vasaapäätä oleva kallion kieli, nimeltä Bopsavaaran- 
nenä. Täällä on Ropsanautio niminen paikka jossa on palaneita 
kiviä sisältäviä raunioita. Muutamaa oli isäntä Saari-Raappanan 
talossa kerran joutessaan kaivanut ja siitä löytänyt pyöreän, käm- 
menen laajukaisen kupin kovasta valkoisesta kivestä; se on pu- 
heen mukaan varustettu kahdella pienellä korvalla, syvennys on ma- 
talanlainen sekä muuten tekonsa puolesta hyvin sievä. Ropsavaaran 
nenään liittyy kansan tarina, joka koskee historiallisen ajan rajoihin. 

Lopuksi mainittakoon eräät haudat eli mooA^opa^, jotka myös 
kantavat Jättiläisten nimeä, vaan joita yhtä vähän kuin yllämai- 
nittuja tulensioja tätä nykyä varmuudella voi määrätä kiviaikuisiksi. 



') Samanlainen hauta näytettiin minulle Kemyärvessä eräällä Kosken- 
Koskenmaa nimisellä tasaisella metsämaalla Jousijärven ja Puikkolan välissä. 
Se oli neliskanttinen, 2 syltää sekä leveydelle että pituudelle ja kyynärän 
syvyinen. Ainakin kahdella vastakkaisella sivullu oli 1 Va kyyn. leveä lah- 
delma suurista kantUlisista kivistä, jotka samaten kuin hautakin olivat sam- 
maleen ja vesojen vallassa. 



Digitized by 



Google 



32 

Käydessäni Aittalammella, kaksi peninkuomaa itäänpäin Tarkiaisen 
kestikievarista Ounasjoella, näytettiin eteläpuolella erästä Hauta- 
kangas nimistä metsämaata, jolla on Lappalaisten tulensloja ja 
lähes 2:n pyssyn välin päässä niistä, kaksi parin syllän avaruista, 
1 V2 kyyn. syvyistä ja ratin muotoista maakuoppaa, jotka nähtä- 
västi eivät voineet kuulua mainittuihin tulensioihin eikä myös 
olla peubanpyynti hautoja. Ne ovat arvattavasti olleet metsissä 
kulkioiden ruuan ja muun tavaran säilypaikkoja. Myöskin Saitta- 
järvellä, noin neljännes täältä itäänpäin, sanottiin olevan vanha 
kenttä paikka sekä viisi samanlaista hautaa ,joihin Jättiläisiä on 
haudattu^' 1). Vähän eriäviä näistä ovat toiset, joita on pohjustettu 
mukulakivillä. Useita semmoisia on Ala-Jääskössä (Ounasjoella); 
ne ovat 2 kyyn. ristiinsä avarat ja kyynärää syvät; kivet sanottiin 
olevan sievästi ladotut sekä pohjaan että laitoihin, joten kuoppa koko- 
naisuudessaan on padan muotoinen. Lautamies J. Hoikan jälkeen 
jääneiden paperien joukossa näin lipun, jolle vainaja v. 1873 lyijy- 
kynällä oli tehnyt kaksi samanlaista kuvaa tämmöisistä haudoista 
ja niiden alle kirjoittanut seuraavat sanat: „Niissä vaarain rakka- 
paikoissa, missä ainoastaan vähäkokoisempaa kiven laatua on, niissä 
paikoin löytyy toisinaan muiden piirrosten muotoisia muinaiskan- 
sain hautoja; ne ovat päältä 3 — 3 V2 kyyn. ylimitaten sekä IV4 — 2V4 
kyyn. syvyydelle. Ruotsin puolella, neljän virstan paikoilla alas- 
päin Matarengin kirkolta, „Isovaaran'' länsipuolella, seljänteen 
rakalla löytyy aivan vieritysten (muuan syltä väliä) kaksi hyvin 
rikkomatointa tuommoisten hautain jäännöstä, sekä myös Kemissä 
HirvikummuUa yksi, Rovaniemessä Petäjävaaran alahännällä yksi 
y. m. Se näkyy että nuot haudat lienee viistolaitaisiksi tehty, siitä 
syystä kun niissä on kivet eniten pyöräkulmaisia, »joten ne eivät 
pysyisi vierimättä pystysuoraan ladottuina. Luultavaa on ett^ 
muinaiskansat ovat käyttäneet niitä värkkiensä kätköhautoina, sillä 
niitä on päältä peittämällä samanmuotoisilla kivillä saattanut ta- 
sata aivan tuntemattomaksi, ja 
vesi ei myöskään ole niiden poh- 
jalle laskenut, kun pohja on ha- 
taraa". Kuva 45, joka on tehty 
Hoikan kuvan johdolla, osoittaa 
/' näiden hautojen muotoa. 

43. 




'ifr-^ 



^) Paikkaa sanottiin „Haiitakankaaks]'^ eli ^Hautakummuksi". 



Digitized by 



Google 



33 

Tarinoita Jatalin kansasta. 

Ensiksi on huomauttaminenettäLappalaisten ja Jättiläis- 
ten nimet, joista viimeksi mainittu näkyy olevan toisintonimi Ja ta- 
leille, kansan suussa nyky-aikoina ovat hyvin sekavat. Niinpä esim. 
Lappalaisten peuran hautoja Mauriovaaralla (Olkkajärven pohjois- 
puolella) nimitettiin ^Jättiläisten eli Lappalaisten haudoiksi''. 
Samaten mainittiin Granlundin kestikievarin takana olevia raunioita, 
jotka kenties ovat etelästä tulleiden suomalaisten kalastajien huo- 
neensioja, „Jättiläisten eli Lappalaisten asennoiksi''. Myöskin 
Jatulin nimi on kadottanut alkuperäisen merkityksensä ja joutu- 
nut sananlaskuksi, niin että ylimalkaan „kaikki mitä on hyvin van- 
haa sanotaan Jatulin aikuiseksi" ^). 

Eroituksena Jättiläisten ja Jatulin nimien välillä mainitsee 
Jaakko Fellman että puhutaan esim. Jättiläisten haudoista ja kiu- 
kaista sekä Jatulin tarhoista, vaan ei koskaan päin vastoin. 

Kuolajärvellä näitä nimejä en ole ensinkään kuullut käytet- 
tävän ja Kemijärvessä ainoastaan kahdesta AskanseläUä olevasta 
saaresta, nimeltä Iso ja Pieni Jatulin saari. Samanniminen saari 
on myös Rovaniemellä, muistaakseni Suolijärvessä. 

Vielä 1830 muisteltiin^) että ensimmäiset asukkaat Kemi- 
joen varrella olivat Lappalaisia ja että sitten Jatuli-niminen kansa 
ajoi heidät sisämaihin, itse asettuen joen rannoille. Toisen tari- 
nan mukaan ovat molemmat kansat yhtaikaa asuneet täällä; 
Lappalaiset silloin eleskelivät metsissä ja järvien rannoilla, Jatulit 
taas joen varrella. Jatulit olivat suurta väkeä: miehet 3 ä 4 
kyynärää, vaimot 3 kyyn. pitkiä; he olivat mainioita velhoja ja 
sen, joka sattumalta tuli lähelle heidän asumuksiaan, oli hyvin vai- 
kea jälleen osata tiehensä. He asuivat jokitörmihin kaivetuissa kuo- 
pissa sekä jylhissä vuoren rotkoissa. Hiiden — tätä kansaa maini- 
taan niinkin — sanotaan olleen ensimmäisenä, joka täällä hevoisia 
rupesi käyttämään. Millä tavalla nykyiset Suomalaiset asukkaat 
Kemijoen varrella tätä näin rotevaa ja suurta ihmisrotua masenti- 
vat, seu heittää tarina selvittämättä; kuitenkin on mainittu että 
Jatulit vielä kauan Suomalaisten tulon jälkeen oleskelivat näillä 
seutuin, yhä piileskellen maanalaisissa luolissa, joista he matkusta- 



ja 86. 



*) *J. Hoikka, eräässä kirjeessään Muin. Muist Y:lle. 

*) Jacob FeHman, Jatulin kansa. Helsingfors Tidningar 1830, N:ot 84 



Digitized by 



Google 



34 

via hätyyttivät; milloin otettiin nämät kiinni, eivätkä avutta pääs- 
seet paikasta liikkeelle; milloin tuli yhfäkkiä pimeä, joten kulkiat 
eksyivät; milloin taas hevoinen, kun semmoista käytettiin, pillas- 
tui, ajoneuvot särjettiin ja milloin tapahtui mitäkin. Heitä mainittiin 
sen vuoksi myös vuoripeikoiksi ja vielä Jättiläisiksi, Hii- 
deiksi. Juuteiksi. Juuttahiksi y. m. Rauhattomuutensa vuoksi 
ei heitä enään pidetty oikeina ihmisinäkään ja kansan muistiin 
ovat he jääneet pelkkinä paholaisina. Heidän tähtensä oli asutus 
näillä tienoin edellisettä siunauksetta melkein mahdotointa. Jatulien 
jälkiläisiä karkoitti kuitenkin messumalla ja saarnaamalla tänne tullut 
piispa — luultavasti arkkipiispa Hemming v. 1345, arvelee Fell- 
man. — Hän nousi kolme peninkuormaa eteläpuolella Rovaniemen 
kirkkoa eräälle pienelle saarelle Kemijoessa, jota vieläkin sano- 
taan Messusaareksi. Eräs Hiisi asui joen itärannalla, vastapäätä 
saarta olevalla korkealla kallion kielellä, nimeltä Ropsavaarannenä. 
Kun piispa saarelta messusi ja saamasi, sai hän tämän sillä neu- 
voin ajetuksi vaaralta pois ja tarina lisää että paholainen silmin- 
nähtävästi pakeni länteen päin. Hiiden ojalle, jossa tämän kansan 
asuinsioja myös on ollut, ja että hän sieltä vielä ajettiin yhä kauem- 
mas. Toinen tarina sanoo että Hiisi semmoista vauhtia lähti 
länteenpäin, että hänen jälkeensä jäi syvä oja, jota senvuoksi sano- 
taan Hiidenojaksi *)• Kuulin vielä kerrottavan niinkin että syy, 
minkätähden paholainen ajettiin Hiidenojalle, oli se, että hän rupesi 
Kem^okea täyttämään. Kuitenkin jäi tänne vielä muutamia joi- 
den asennoille pääsy oli suuren vaivan takainen ja joista piispa 
ei tietänyt; niitä karkoittivat papit vasta myöhemmin. 

Jatulin viimeisiä asuinsioja näytettiin vielä Pelimannin aikana 
mitä kolkoimmissa luolissa ja vuorenrotkoissa; semmoisia paikkoja 
olivat Narkauksenuiska, Munkinkallio, Pahtama, Patsantikallio ja 
Hiipionniemi, eräs maanalainen luola Vanttauksella. 

II. Ranta-aika. 

Muinaisjäännöksiä pronssiajalta täältä ei tunneta; pakanalli- 
selta rauta-ajalta on silloin tällöin tullut ilmi satunnaisia löytöjä, 
jotka näkyvät; olevan kotoisin monelta eri taholta. Täällä on 
löydetty muinaiskaluja samanlaisia kuin ne, joita Permassa käy- 



J. V. C(alamniu8), Vanhoja pispatietoja pohj.puol. Pohjanmaata, O. 
S. 1862 N:o 44. 



Digitized by 



Google 



35 



tettiin muutamia vuosisatoja ennen ja jälkeen v. 850, j. Kr. s., aika- 
kauteen ennen v. 700 j. Kr. s. luettuja Gotilaisiakalumuotoja ja vih- 
doin Suomen niemellä tavallisia muotoja jälkeen viimemainittua 
vuotta. 

Varhempi raota-aika. 
Jälkinä Gotilaisesta asutuksesta, taikka sen puolisesta vaiku- 
tuksesta ennen v. 700, ovat soikeat nuolen kovasimet '). Niitä 
on löydetty: 

1. Kemijärvelläy Pirttivaaran mökin pellosta (lähellä Sodan- 
kylän rajaa) yksi; se oli tebty ukonkivestä, pyöreämpi ja leveämpi 
sekä matalammalla kurulla kuin se, jota kuva 46 osoittaa. Se oli 
jo hukassa. 

Kuusamossa or piiheeo mukaan eräällä Jnmiskojoen niskassa asuvalla 
metsänvahdilla myöskin samanlainen kovasin vielä tallella. 

2. Rovaniemellä, Putkivaaran maalla, Simojärven rannalla 
on löydetty yksi ukon kivestä (kts. kuv. 46.) 
Talokas Iisakki Hoikan lahjoittama. Tuotu yli- 
opiston museumiin. 

3. Toinen mainittiin vielä löytyneeksi Hiu- 
kan maalla, Ounasjoen varrella samassa seurakun- 
nassa. 

Vanhojen Permalaisten aloilla löydetään run- 
saissa määrin valettuja ihmisten ja eläimen muo- 
toisia epäjumalan kuvia, jotka arvellaan olevan 
sen alan vanhimpia muotoja ^). Jälkenä siltä ai- 
kakaudelta on seuraava löytö 4. Rovaniemellä 
Hiukan maalla. Siellä löytyi v. 1817 paksun hon- 
gan kannon alta hyvästi säilynyt ruumis, jonka 
kaulaan oli ikääskuin silkkisellä nauhalla ripus- 
tettu vasikan muotoinen epäjumalan kuva (vrt. J. 
R. Aspelin, Muinaisjäännöksiä Suom. Suv. asum. 
aloilta, II, kuvat 642 ja 646). Sitä oli omistaja tar- 
kasti säilyttänyt erinomaisena taikakaluna ^). Käy- 

') J. R. Aspelin, Suom. Ugr. Muinaistutkinnon Alkeita siv. 148. 

*) J. R. Aspelin, Sama teos s. 159 sekä 210 seur. 

•») Sama teos siv. 355. — Talon väki Hiukalla ja vanhat, jotka löytöä 
sanoivat nähneensä, mainitsivat sitä ^vaskiseksi hevoisen kuvaksi'* ja väittivät 
sen riippuneen vaskivitjoissa. Siitä hevoisenkengän muotoisesta soljesta, jonka 
ohella Vuorimestari A. F. Thoreld on maininnut „vasikan kuvan" löydetyn 
ei kansa täällä tiennyt mitään. Vrt. siv. 42. 




46. PutJdvaara. 
Bovaniemi, */« 



Digitized by 



Google 



36 

dessätii Hiukalla sain löytöpaikasta seuraavia tietoja. Pari pys- 
syn väliä talosta länsiluoteesen on vaara eli harju, joka kasvaa 
mäntyä. Sen joenpuolimainen vierre on ylähältä kivikkoa ja vä- 
hän alempaa hietakangasta; vielä alempana on peltoja, jotka lui- 
suina ulottuvat aina joen törmälle. Löytö tuli näkyviin kun pelto- 
jen rajalla, muutaman riihen vieressä, kankaasta ruvettiin kaiva- 
maan hietaa „peltotuhaksi". Kun huomattiin että tässä oli kuol- 
leitten majapaikka, heitettiin kaivaminen sikseen. Tämä tasainen 
kangaspaikka, jolta on kaunis ja avoin näköala joen yli, on nyt 
puutoinna, eikä ole siinä muuta silmiin astuvaa, kuin 6 eli 7, kymmen 
syllän laajuisessa piirissä olevaa kuoppaa, joista kukin on noin 2 
kyyn. ristiinsä avara. Mistä haudasta ruumis löydettiin ei enään 
voitu sanoa. Paikka katsotaan jonkimmoisella kammolla ja vielä 
kummittelevat luut yöllä kulkiain mielessä. 

Myöhempi rauta-aika. 

Myöhempiä muotoja Permassa, niinkuin myös Tscheremissi- 
läisten, Muromalaisten, Mordvalaisten ja Metjalaisten aloilla Poh- 
jois-Venäjällä ovat omituiset helykoristukset, joita löydetään ara- 
pialaisten ja länsi-europalaisten rahojen ohella noin vuosien 850— 
1100 välillä ^). Niihin voipi verrata kahta Kemijärvellä löydettyä 
esinettä, joista toinen on ollut suuremman muinaiskalu-joukon 
seassa. Puheiden mukaan kerron löydöt tässä. 

5. Ensimmäinen löytöpaikka on Kemijärven länsi rannalla 
oleva vuoren harju nimeltä Termusvaara. Tässä syntyi noin 1835 
v:n paikoilla kulovalkea, jonka jälestä maaperäisellä kivellä huo- 
mattiin koko joukko muinaiskaluja. Herastuomari Suutari Rovanie- 
mellä, joka silloin sattui olemaan maantien teossa Kemijärvellä ja 
näki ne, kertoi siinä olleen seuraavaa: ymmyrkäinen ja ohut me- 
talli levy tasaisilla syrjillä, 7^ korttelia ristiinsä laaja; sen toinen 
puoli, jonka keskelle oli piirretty suuri risti, oli hyvin sileä, toisella 
puolen oli vasaran jäljet ja keskellä nasta: arvattavasti peili (vrt. 
J. R. A. Muinaisjäännöksiä, H, kuv. 4G8 ja 515; Alkeita, kuv. 150). 
Kahdet hopeavitjat, tehdyt väännetyistä renkaista, jotka, niinkuin 
sanottiin, ,,menivät toistensa mukkain takaa" ja olivat niin pitkät että, 
kaulalle ripustettuina, riippuivat alas vatsalle; ainakin yhdessä näistä 
lukon toinen puoli kuvasi käärmeen päätä aukealla suulla, johon 



») J. R. Aspelin, Suom. Ugr. Mt. Alkeita, siv. 210. 



Digitized by 



Google 



37 

lukittaessa toinen puoli pistettiin ^). Kaksi leveäkantaista sor- 
musta piirretyillä koristuksilla ^). Paitsi näitä kerrottiin monessa 
paikassa Kemijärvellä Terrousvaaralta löydetyn muitakin esineitä, 
nimittäin: vaskinen hevosen kuva, 4 tuumaa pitkä ja 2Vs tuumaa 
korkea; harjaa kuvaamassa oli muutamia renkaita; jalkoja kuva 
puuttui ja niiden siassa oli pitkin koko alareunaa samanlaisia ren- 
kaita kuin harjan kohdalla, (vrt. J. R. A. Muinaisj. II kuv. 700 
ja III kuv. 1,189); „vaski rasia", kansisormus jossa oli liikkuvia 
hilkkuja, hopeiset „kalvovanttuut" eli rannerenkaat ja ohut pyö- 
reä kivi jossa oli 5 reikää ja niihin lyötyjä vaskinauloja ^). 

6. Toinen löytöpaikka on Kummun talo toisella puolella 
järveä, melkein vastapäätä Termusvaaraa. Siinä on peltoa teh- 
dessä löydetty kaksi esinettä; olivatko samasta paikasta, en tiedä. 
Toinen oli sormen vahvuinen, 3 k 4 tuumaa pitkä hopea kanki, 
joka toisesta päästä oli ikääskuin terä aseella lyöty poikki; pitkin 
kankea oli juova. Toista kapinetta selvitettiin eri tavalla eri pai- 
koissa. Yhden kertomuksen mukaan oli se pieni „kulkusen tapai- 
nen'' metalli-esine, jossa oli kaksi haaraista reikää toisiansa vasta- 
tusten, jotta voi nähdä esineen läpi. Reikien välille, kummallekin 
puolelle „kulkusta'', oli kiinnitetty renkaasta ja neliskanttisesta 
metallilevystä vuorotellen kokoonpantu ketju. Toisen kertomuk- 
sen mukaan oli se „tiu'un muotoinen'' helykoristus, jonka ylipäässä 
oli lävistetty kanta eli silmus; alalaita eli reuna oli nieminen. Jo- 
kaisessa niemen päässä oli reikä, josta riippui rengas ja renkaasta 
neliskanttinen metallilevy. Tiukun ja kulkusen muotoisia helykoris- 
tuksia nähdään J. R. A:n Muinaisj. II kuv. 457, 789 ja III kuv. 1,066 
y. m.; ketjukoristuksia, joissa on neliskanttisia metallilevyjä, nä- 
kyy esim. III kuv. 874 ja 912. 

Vielä on kertomatta ne löydöt, jotka liittyvät Snemen nie- 
mellä tavattavaan muotoryhmään jälkeen vuoden 700. Omituisim- 
mat sille alalle, samoin kuin Vepsäläisten, Inkeriläisten, Virolais- 
ten ja Liiviläisten aloille, ovat »hevosenkengän muotoiset" soljet. 

7. Kuolajärvi. V. 1839 löysi. uutisasukas Juho Koija suu- 
ren hopealöydön Tenniöjärven länsipuolella olevalta vaaralta, ni- 



*) Nämät myytiin 50:8t& paperi ruplasta Talokas Halyarille Rovanie- 
mellä, joka niistä oli teettänyt maljan. 

*) Toinen oli tullut Kemijärven silloisen kirkkoherran, yegeliu8'en, 
talteen. 

*) Tätä oli käytetty taikakaluna ja sitten heitetty väylään. 



Digitized by 



Google 



38 

meitä Aatservainen. Se oli mädänneessä tuohikääryssä, erään kivi- 
laakan kulman alla, vaaran rinteellä. Löytö sisälsi O 174 anglo- 
saksilaista ja saksalaista rahaa. Noiden rahojen ohella löyttiin 
melkoinen paljous hopeakaluja: kaksi hopeakiskosta taottua ku- 
purasolkea (kuva 47), kolmesta hopeavartaasta ja kuudesta ho- 
pealanka-kierroksesta punottu kaularengas, johon on kiinnitetty 
litteät kolmiosirateilla koristetut ja koukuilla varustetut päätteet, 
(kuva 48), ynnä punous kaksivartaisesta rannerenkaasta; saman- 
tapainen kaularengas, punottu 8:sta hopealanka-punouksesta ja 
neljästä hopeavartaasta punottu rannerengas (kuva 49); neljä ne- 




47. Aatservainen, Kuolajärvi. •/«• 

liskanttisilla napeilla varustettua hevoisenkengän muotoista soikea, 
joista kaksi ovat tavattoman suuria (kuva 50), kolme leveätä ho- 
peakiskosta muodostettua rannerengasta (kuva 51) sekä kappaleita 
kahdesta samallaisesta; kolme rannerengasta, jotka ovat muodoste- 
tut litteäksi taotusta hopeavartaasta ja joiden päät vartaina kier- 
tyvät toisiinsa, kahdessa spiraalilevyiseksi solmuksi (kuvat 52 — 
54); spiralikierteinen rannerengas (kuv. 55) ^); lyhyt punous 
pronssivartaasta; ketjutoin vaaka maljoineen ja 11 painoa sekä 
halkaistu, vaskikuorella puettu, rautapaino (kuva 56). Nuo hopea- 
kalut ovat kaikki pilkku- tai kolmiosirateilla koristetut. 



*) J. R. Aapelinkin muksan, kts. S. U. Mt. Alk. siv. 356. 

') J. R. Aspelin, Muiuaisj. Suom. Suv. as. aloilta IV kuv. 16H0. 



Digitized by 



Google 



39 




48. "/.. 




49 V.. 




50. V.. 
48—50. Äatservainen. Kuolajärvi. 



Digitized by 



Google 



40 





SI. V.. 



52. %. 




53. V,. 




54 V.. 




56. y,. 

51 — 55. Äatservainen, KuolajärvL 



Digitized by 



Google 



41 



8. Kemijärven lausuassa Lähtdän mökin vieressä löysi It- 
sellinen Heikki Kelloniemi kertaan alta, hiililäjän vierestä, lähes 2 
kyyn. pituiset rautavitjat, joiden toisessa päässä oli patakoukku 
ja keskellä kaksihaaranen koukku vitjain lyhentämistä varten; tuodut 
museumiin. Samanlaisia patakoukkuja on hautakummuissa Vepsäläis- 
ten aloilla löydetty itämaisten ja Saksalaisten rahojen kanssa ll:ltä 




36, Aaatservaineh. Kuolajärvi. Va Vi» 

vuosisadalta. (Vrt. J. R. Aspelin Muinaisj. III kuv. 1,080 ja 1,082). 
Kymmenen syllän paikkoihin siitä huomattiin yhtä matalassa maan 
alla, „huoneeu sian'* luona, neliskanttinen, IV3 kortt. pitkä ja tus- 
kin tuumaa vahva, tummasta kivilajista tehty hivoin, jonka toisessa 



Digitized by 



Google 



42 



päässä oli reikä. (Vrt. J. R. A. Muinaisj. II, kuv. 428 — 430 ja IV 
kuv. 1707). 

9. Bovanienieltä sai Vuorimestari A. F. Thoreld v. 1856 
talteen hopeisen, kolmiösirateilla koristetun hevoisenkengän muo- 
toisen soljen (kts. kuva 57). Se oli löytty hietakankaalla ja sen 
ohella „vaskinen vasikankuva'^ Provessori Aspelin arvelee näiden 
kuuluneen eri löytöihin, joista J. Fellman kirjoituksessaan „Jatulin 
kansa^^ on tarkemmin kertonut. Oikaraisen talon luona oli näet 
maaperäisellä kivellä löytty puolentoista kyynärän pituinen hopea- 
ketju solkeneen, jotka painoivat 22 luotia ja Hiukan talon luona, 
ruumiin kaulalta, vasikan muotoinen epäjumalan kuva (vrt. siv. 35). 

10. Tolosen maalta Ounasjoella on löytty yksi rautainen ruo- 
dolla varustettu nuolen kärki (kuva 58). 

11. Halosen uudistalosta (Ounasjoella) sain 
matkaani yhden leu'ulla varustetun, pienen rauta- 
kirveen (kuva 59). Kun tulva täällä repi joen tör- 
mää, selveni kirves rannan hiekalle. Joku vuosi 
myöhempään selveni samalle paikalle ruodolla va- 
rustettu, kaksiteränen „rautaveitsi^', jonka terä ja 
ruoto kumpikin olivat 3:n tuuman pituiset. 




57, Oikarainen, Rovaniemi, Vs 



58, Tolonen. 
Rovaniemi* ^/, 



Digitized by 



Google 



43 



Vielä mainittiin useassa muussakin paikassa lautakaluja löy- 
detyn. Ne ovat osaksi myöhemmiltä, osaksi epätietoisilta ajoilta. 

Rovaniemi, Ison Sinettajärven rannalla oli Itsell. Heikki 
Haavikko hajoittanut kivilajia, joista 
oli löytänyt rautaveitsen. Kannus- 
kankaalla Perunkajärvellä on löytty 
rautainen kypäri, joka painoi 10 
naulaa. Vanttauskosken kohdalla on 
Kemijoki tämän vuosisadan alussa 
kaivanut uuden uran; kun vanha 
joen vuoma niinmuodoin kuivasi, löy- 
tyi sen pohjassa kattila, täynnä kai- 
kenlaisia muinaiskaluja O- Korkalon 
maalla on löytty rautainen „här- 
kin", Palojärvellä viikate, Syväjär- 
ven maalla 1 koittelin pituinen ja 
levyinen rautakirves, molemmin puo- 
lin, heti rei'än alla, komisteltu haa- ^'^- ^«'^'*^'»- Jiovaniemi.^/,. 
ralla eli piikillä. Semmoisia kirveitä löydetään usein; niillä on ta- 
vallisesti vain yksi piikki varsipuolella. Semmoinen on 1. Termus- 
vaaralla Kemijärvellä. Yhden Tervolassa löydetyn toin Yliopiston 
museumiin (kuva 60). Samanlainen 1 Va kortt pitk. on löytty myös- 
kin Katossaaresta Vuorijärvessä, Kuolajärvm 
seur. Se sanottiin olevan „ Venäjän muotoa". 
— Toinen kirves, jonka tai. Hannu Tapio (Ou- 
nasjoella) oli löytänyt sanottiin „ Venäjän pää- 
köksi;** se puuttuu noita haarakoristuksia, 
vaan terän varren puolimaiuen osa on vedetty 
pitkäksi, joten terä on hyvin leveä (kuva (^0. ^Venäjän muotoinen 





61). Venäjän muotojen ilmaantuminen näillä 
perillä ei olekkaan kummaa, kun tiedämme 
että ainakin Kuolajärveltä talvisaikana po- 
roilla käydään keinoa Venäjällä melkeen 
enemmän kuin Pohjanlahden rautamaissa. 
Kemijärveltä on, paitsi äsken mainittua 
kirvestä, seuraavaa kaksi löytöä: Sasserokan- 
kaalla, kuopakkeesta, puun juurella sormus, 
«samanlainen kuin ne, joita Inarin Lappa- 

*) Metsän-ylihoitaja Kaarlo Nummelin. 



kirves'', Tervola, V»» 




61. „ Venäjän pääkkö^ 
Tapio Rovaniemi 7f. 



Digitized by 



Google 



44 

laisilla on;*" se oli leveäkaDtanen ja »liikkuvilla hilkuilla'' koris- 
tettu. Toinen löytö tuli ilmi Kemijoen itä rannalla, Oinaan saaren 
putahan eteläpuolella. Kiviraunioista joen törmällä, jotka joen 
huuhtoessa vyöryivät alas, tuli näkyviin ihmisten sääriluita, poron 
sarvia, palaneita kiviä sekä „15 kop. suuruinen hopearaha**. 

IIL Lappalaisten muistoja. 

Tällä nimellä mainitsen kiinteitä muinaisjäännöksiä, joita 
varmaan tiedetään Lappalaisten omiksi sekä tarinoita heistä. 

Kiinteät muinaifiijfiäiinOkset 

ovat neljää eri laatua, nimittäin: kodansioja, peuranhautoja, „pat- 
saita** eli seitoja sekä kalmistoja ja pyhiä palveluspaikkoja. 

Kodansiat. Lappalaiset tavallisesti tekevät kotiaan teltan 
tapaisiksi: maahan pystytetään hienoja pylväspuita ja niiden päälle 
levitetään kangasta. Tämmöisen kodan pohja on 6 ja 7 kulmai- 
nen, taikka melkein pyöreä; ylipää on suippuinen ja muodostaa 
reppanan. Kotia on tehty ja tehdään myöskin puusta. Vuonna 
1748 kertoo Kemijärven kappalainen Niilo Fellman ^) niistä ko- 
dista, joita silloiset Kuol^ärven Lappalaiset rakensivat, näin: 
„Nc Lappalaiset, joilla ei ole (lehmä-) karjaa, asuvat kota-nimi- 
sissä mökeissään, joita eivät tee kankaasta eivätkä turpeista, vaan 
hirsistä ja laudoista sillä tavalla että perustukseksi, tavallisen huo- 
neen laajuudelle, salvovat kaksi eli kolme hirsikerrosta kuusikul- 
maiseksi kehäksi; sen päälle asettavat he lautoja, joiden ylipäät 
nojautuvat toisiinsa, kuitenkin niin, että avonaiseksi jääpi reppana, 
joka on suoraan kodan keskellä olevan tulensian yli**. Kuusikul- 
maisia puukotia pitävät vieläkin Piitimen ja neliskulmaisia sekä 
Piitimen että Enarin Lappalaiset 2). Tulensija on DUbenMn mukaan 
aina kodan Iceskellä ja tehdään kehään ladotuista mukulakivistä, 
taikka arinaksi sovitelluista laakakivistä ^). 

Luotuamme yleisen katsahduksen Lappalaisten kodan muo- 
toihin luettelemme tähän ryhmään kuuluvat muinaisjäänökset. 

Muutamissa paikoin ovat kodat vieläkin pystyssä. Niinpä 
kertoi eräs metsänvahti Kemijärvellä, että pienessä Uirvassd- 
jässä, Hirvasjärven rannalla, Rovaniemen rajalla, on „raitiojen 

*) Beskrifning öfver Capelgieldet i Kemiträsk d. 25 Febr. &hr 1748; 

(käsikiijoitus). 

•) G. V. Daben. Lappland och Lapparne, siv. 126 ja 127. 
') Sama teos siv. 118. 



Digitized-by 



Google 



45 

kotaa^ kaksi eli kolme. Hän selitti ne seuraavalla tavalla: pää- 
seinä on syllän ja sivuseinä kahden syllän levyinen; edellisessä 
ei näy muuta kuin yksi hirsi, jälkimmäisessä on kaksi päällitys- 
ten. Kattoa kannattamassa on molemmissa päissä pylväs ja nii- 
den välillä vuolihirsi, jolta katto kallistuu kummallekin puolelle. 

Eodansiat mainitaan tavallisesti nimillä: „ Ristimättömän 
kansan"" ja „ristimättömäin Lappalaisten asuiusiat'", ^»Lappalaisten 
tulen siat", „ko'an siat" ja «kiukaan siat". Järven rannalla on ta- 
vallisesti pieni metsätöin kenttä, jolla on yksi tahi useampia tulen 
sioja; vaan niitä tavataan myöskin metsäisillä vaaroilla ja kangas- 
mailla. Ne ovat kahta lajia. Toisissa näkyy jäänöksenä kodasta 
neliskanttinen maatunut puukehä, taikka pyöreänlainen multa- 
valli, jonka keskellä on läjä palaneita kiviä. Toisissa taas ei näy 
mitään puukehää; ainoastaan kymmenkunta päänkokoista mukula- 
kiveä on maapinnalle ladottu pyöreään kehään, tai kahteen yhtä- 
suuntaiseen riviin. 

Kuolajärvdlä näytetään Peterinseljän länsi vierteellä autio, 
80 askelta pitkä kenttä, jossa on 8 rauniota; sitä sanotaan „Lappa- 
laisten kylän siaksi" eli „käräjä-paikaksi" ja myös ^Vakatierapai- 
kaksi", (katso asemapiirrosta). Rauniot täällä ovat kahdenlai- 
sia ja nähtävästi eri aikuisia. Pohjois päässä on sileällä puutto- 
malla kentällä 3 nelikulmaista puukehää, joiden kunkin keskellä 
on tulensia. Puukehät ovat lähes 2 syltää kanttiinsa ja tulen- 
siat kyynärää laajat ja tuskin 2 korttelia korkeat, kohotut pie- 
nistä kivilaakoista, joiden välissä näkyy palanutta hietaa; (kuv. 62). 
Niiden alkuperä näkyy siis olevan lappalainen ja, koska tähän 
päähän kenttää ei vielä minkäänlaista metsää ole kerjennyt ka- 
sota, sopii arvata että Lappalaiset tässä ovat eläneet hyvin myöhäi- 
sinä aikoina. — Mutta kentän eteläpäässä, jossa kasvaa mäntymet- 
sää, on 5 suurta, l ja 1 V^ kyynärän korkuista, palaneista mukula- 
kivistä koottua rauniota. Näiden vieressä huomataan 2:n ja 3:n 
jalan syvyisiä, soikeita ja nelikulmaisia kuoppia maassa, kenties 
maatuneita ruuan säilytyspaikkoja. Näiden raunioiden vanhuutta 
edellisiin verraten todistaa se että niiden läpi 1 Va kortt. vah- 
vuisia mäntyjä on kasvanut ja taas lahonut. Puukehää näissä 
ei enään näy. Tämmöiset suuret kiukaan rakennukset ja maa- 
kuopat eivät ole tavallisia Lappalaisille, vaan ovat ne luettavat 
niiden muinaisjäännösten joukkoon, joita sanotaan ^Kemiläisten 
huoneen sioiksi""; niistä alempana. 



Digitized by 



Google 



/ 



y 



i \ 



\ 
\ 



g-f/ 



H- 

I 

a «i 
S • 

Sk 

rl 

-a 

S: 

IS* 

§:§ 

a. 3 



1 



/ 



\ 



\ 




^ 



/ 



/ 



\ 



N I 






s- 

S" 

i 



a 

3 



\ 



\ 




N 



\ 



^F 



Digitized by 



Google 




Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



47 

Pyöreitä kodansioja näytettiin eräällä hietakankaalla Venä- 
läislammin lähellä, eteläpuolella OnJcamojärveä, samassa seura- 
kunnassa. Niitä on kaksi vieritysten; kumpaisessakin huomaa 
noin kyynärän levyisen ja Vs korttelin korkuisen multa vallin, joka 
on noin 2 syltää ristiinsä läpi mitaten, ja jonka keskellä on pieni 
kyynärän laajuinen ja noin 1 kortt. korkuinen töykyrä tuhkaa ja 
hiiltä. (Kuva 63). 

Niitä Lappalaisten kodanjäännöksiä, joissa tulensia on tehty 
maalle ladotuista mukulakivistä, olen nähnyt ainoastaan Rovanie- 
mellä, Aittalammin rannalla, 2 peninkuoimaa itäänpäin Tarkiaisen 
kestikievarista Ounasjoella sekä samasta talosta pari peninkuormaa 
etelään, Ounasjoen rannalla. Taipaleen metsänvahti-torpan vieressä. 
— Aittdammin etelä puolella (kuv. 68) on kangasmaa, nimeltä 
Hautakangas, jossa kasvaa kuusta ja mäntyä. Tulensiat ovat ilman 
mitään järjestyksettä, 30 askelta rannasta ja noin kolme syltää toi- 
sistansa. Niitä on viisi yleensä; joista kolme pyöreätä eli vähän 
soikeata, on 1 V2 eli 2 kyyn. ristiinsä (kts. kuv. 64 ja 65 ^) — Nel- 
jännessä ovat kivet ladotut kahteen yhtäsuuntaiseen riviin, se on 2 
kyyn. pitkä, 1 Va kyyn. leveä (kuv. 66). Viides, ladottu suunnik- 
kaan muotoon, on 3 kyyn. pitkä, ja l Va kyyn. leveä (kuv. 67). 
Toisessa päässä ovat kivet epäjärjestyksessä, tuntuvat maaperäi- 
siltä ja luultavasti eivät enään kuulu tulensiaan. Maata kehyksen 
sisäpuolella kaivellessani huomasin hiedan poltetuksi ja heti sen 
alla liikuttamatonta soramaata. 

Tulensiat Taipaleen torpan vieressä ovat samanlaiset kuin 
kuvissa 64 ja 65 kuvatut sekä luvultaan kolme. 

M ui st Epätietoisia tulensioja ym. löytyy seuraanssa paikoissn. Kuo- 
lajärvi, „Lappalai8ten kenttä" Pyhäjärvellä. Lampelan talon lähellä „Lappa- 
laisten kenttä paikka'^ Onkamojärven rannalla ^venäläis kenttä ;" etelä puo- 
lella saman nimistä taloa „Peunan kenttä", jossa on kiukaita, uuninsioja ja 
„kellareita" (« maakuoppia). Sotkajärvellä, Korjan lähellä „kylänsioja". Pap- 
pilan pihalla ollut „Lappalaisten huoneen sia", josta on löytty luita ja yksi 
migavanhammas. Saurassaaressa, Tenniöjärvessä „kuopalle pudonneita Lap- 
palaisten hautoja". Koskelan maalla, Saijan kylässä, on „ Autio maa" niminen 
paikka; kerteen alla on tässä savustuneista kivistä tehty kiukaan sia jonka 
läpi kasvaa hirsipuita. Saijan.tienoilla Lehtiko'an kenttä, Korkiakenttä ja Kana- 
niemi, joissa Lapp:n kiukaan sioja. Katossaaressa, Vuorijärvessä Lappalais- 
ten huoneen sioja, josta ennen mainittu Venäläinen kirves löytty. Koutero 
joen rannalla (olkajoki Juonniin) paksulta sammaleelta peitetty „Lappa- 

^) Kuvassa olevat pilkkuviivat kunkin tulensian ympärillä osoittavat 
itse kodan todennäköistä asemaa. 



Digitized by 



Google 



48 

laisten tulensia". Niemelän luona Kentt&niemi, jossa ^.kenttä". Yiksijftrvellä 
^kalastus kenttä^S jonka lähellä on hauta 2 kyyn. syvä ja syltä leveä. Palo- 
järven rannalla .Lappalaiskenttä". Hirvasvaaran lähellä aapa, jossa on 
,,Purnn-8aareke ;^^ tässä on ennen, ,,vihan aikana", pidetty asuntoa. 

Kemijärvi. Kummujärven pohjoispäässä metsäpaikka, nimeltä Erkku- 
nen, jossa huoneen siat Kummun talon vieressä ollut kaksi kyynärän kork., 
2 kyyn. laajuista läjää palaneita mukulakiviä. Lähellä Särkelän kestikievaria 
kiukaan sioja ja hautoja. Kelloniemen lähellä 3 kiukaan ^iaa; noin lOOsyltää 
siitä on pääkallo löytty maasta ja nostettu puuhun; pari virstaa täältä useam- 
pia kiukaita. Pokan maalla, itäp. Saarijärveä, ko^an sioja. Ala Räisäsen maalla 
„Jättiläisten hautoja", oikeastaan kenttä paikka ; peltoa ottaessa „näkyi siinä 
kiukaan sioja". Jatulinsaaressa sanottiin olevan ,,venäläis-hautoja", joita, pai- 
kalle tnltuaoi, bnomasin tulensioiksi, joista ei sen parempaa selkoa enään 
voinut saada. 

Bovaniemi. Jaakko Fellman sanoo Lappalaisten tärkeimpien asuin- 
paikkojen olleen Olkkajärvellä (Kenttäniemellä 5 ä 6 pientä tulensijaa ja 
puu kehää) Saitalla, Linnan vaaralla, Simojärven ympäristöillä ja muualla Ki- 
valon tienoilla'). Muutamassa saaressa Olkkajärvessä sanottiin olevan 
»venäläishautoja**. Niissä en hnoman'nut muuta kuin sammaleen ja puiden 
vallassa olevia syvennyksiä. Tikkasen mökin vieressä, Kemijoella, puisia huo- 
neen sioja; pituus 2 eli 3 syltää, leveys 1 syltä. Tli-körkön lähellä suuria 
kiukaan sioja, joissa on suomuja löytty. Oikaraisen takalistolla pitäis löytyä 
raunioita, joita Hoikka on kaivellut. Vesalan talon kohdalla, Ounasjoen 
itäpuolella on ranta-kappale, jota sanotaan „Lapin rannaksi;" vastapäätä on 
joessa saari (Kuussaari) ja näiden-välistä joen haaraa sanotaan „Lapin väy- 
läksi". Lapinrannalla on Lapp:n ko*an sioja. Virstaa alempana Suvannon 
taloa on kiukaan sioja eli raunioita. Perunkajärvellä, vastapäätä taloa, on 
vanhastaan ollut „kala-kenttä ;" huoneen raunioita ja „ihmisten pääluita" löytty. 
Norvantojärven luusuassa kiukaita Ja neliskanttinen hirsikehä. Kelloojan 
suun alapuolella kiuas. Kuoksujoen yläpuolella kiukaan sioja ja niistä kappa- 
leen matkan päässä hautoja; Ristimättömät Lapp. siellä asuneet. Vuorsa- 
mon lähellä kiuas mnkulakivistä. Uurtamon alapuolella, Lamminsuun kan- 
kaalla kiuas. Vätitalon (Ounaan rannalla) vieressä 2 muurin ja huoneen siaa; 
suuret koivut kasvaneet niiden läpi ja taas lahoneet. Airin-selän kairoilla, 
kaukaisissa metsäpaikoissa, joissa vanhastaan on ollut jäkälämaita näkyy Lapp. 
ko*an sioja. Marrasjärvellä huoneen sioja. Martin-kankaalla Ylikylässä on 
maatuneita Lapp:n ko'an sioja. Veitikan ojan rannalla ennen asuttu. Perä- 
järven länsirannalla muurin sioja. KalliokummuUa, 2 virstaa Peteristä met- 
sään, länsip. jokea, kiukaita. Pullinniemellä ainakin yksi kiuas pnnkehässä. 
Ihanan-palolla, 2 virstaa Vikajänren kestik:sta, saman nimisen järven ran- 
nalla kivitöykyröitä. 

Pevranliaudat. Peuroja ovat Lappalaiset täällä ennen pyy- 
täneet haudoilla, maahan kaivetuilla kuopilla. Vanhojen puheen 
mukaan rakennettiin ne tavallisesti lanttomaahan, jonkun vaaran 



*) Jatulin kansa, Helsingfors tidningar, 1830, N:ot 84 ja 8H. 



Digitized by 



Google 



49 

häntään, tai kahden vaaran väliseen lomaan, jota kummaltakin 
puolen rajoitti lampi eli jänkä. Haudat pantiin törmän rin- 
taan tai pitkin laakson pohjaa. Ne tehtiin noin syltää syviksi; 
pohjaan pantiin seisomaan terävät tervaksista tehdyt miekat, kär- 
jet ylös, ja vihdoin peitettiin hauta risuilla, tuohilla ja turpeilla, 
jotta se tuli muun maan näköiseksi O- Vaaran päälle ja ulos met- 
siin tehtiin kaksi aitaa, joiden väli lähellä hautoja oli vähempi, 
vaan ulompana useampia virstoja; tätä aitausta mainittiin han- 
haaksi. Itse aita tehtiin siten, että pitkä oksaton kuusi eli mänty 
asetettiin kahdelle kannolle, tyvipuoli toisen, latvapuoli toisen 
kannon päähän ja taas toisen aitapuun tyvi samalle kannolle, jolla 
ensimmäisen latva oli ja latva kolmannen kannon päähän, ja niin 
aina eteenpäin. Aitapuut aina pantiin niin korkealle että peura 
ei voinut hypätä aidan ylitse eikä kontata sen alatse. Kun nyt 
pyytö mies metsistä ajeli peuroja hankahan perään ja alas pyytö- 
paikalle, puhkoisivat hautojen katot ja peurat saivat terävistä sei- 
päistä surmansa. 

Suuri peuran-pyyntipaikka näytettiin Puikkolan ja Jousijär- 
ven välillä (Kemijärvellä). Kun Kummunvaaralta koillista kohti 
astutaan alas tullaan eräälle 1 Va virstan levyiselle lanttomaalle, 
jonka keski kohtaa sanotaan Kankaanlofnmintaipdleeicsi ; se lie- 
nee ennen ollut taivalluspaikkana luoteessa olevan Kummunjärven 
ja kaakkoisten Kankaanlampien välillä. Vastapäätä Kummunvaaraa 
on koillisessa Outovaara (kts. asemapiirrosta). Pitkin tätä vaaro- 
jen-välistä laakson pohjaa, Outovaaran alla, lu'in 21 peuranhautaa, 
asetettua siihen jäijestykseen, jonka asemapiirros näyttää. Laak- 
son kaakkoispäässä on pitkä ja syvä lähemmäksi Kankaan lam- 
pia ulottuva kuru, tehty joko jatkona peuranhaudoille tai veneen 
juovaksi taivalluksessa. 

Rovaniemellä näin MauriovaaraUa (lähellä Olkkajärveä) sa- 
manlaisen pyytöpaikan, vaikka siinä ei ollut kuin 6 eli 7 hautaa. 
Ero oli kumminkin siinä että haudat täällä olivat itse törmän lai- 
dassa ja että koko vaaran häntää ympäröi jängät. Näitä hautoja 
mainittiin „ Jättiläisten eli Lappalaisten haudoiksi ''. (vrt. sivu 33). 

M ui st Peuranhautoja kuulin Euolajäryellä mainittaTan 10:88& eri pai- 
kassa, Eemyarvellä 7:s8a ja Rovaniemellä ainoastaan l:s8ft. 

') Eräs Ruuassa kävijjä sanoi Inarissa muutamassa tunturien välisessä 
lanttomaassa nähneensä peuranhautoja, joissa seinät olivat hiukan sisäänpäin 
kaltevat; siis haudan polga oli laajempi kuin sen suu. 

4 



Digitized by 



Google 



50 

Patsaat (»Pattabat'') ovat muistomerkkejä, joita on tehty jo- 
kien ja järvien rannoille sekä metsämaille, muistoksi siitä että 
ovat paikalla käyneet kalastamassa. Oikeastaan ovat ne olleet 
Lappalaisten epäjumalan kuvia eli „seitoja'S joita nykyinen kansa hu- 
vin vuoksi vielä jälittelee. Muistellaan näet Lappalaisilla ennen 
vanhaan olleen tapana, kalastamaan kun rupesivat, luvata „vedeD 
kunniaksi'' tehdä patsaan, jos runsaasti viljaa saisivat. Samaten 
tekivät niitä kun peuranhaudoistaan saivat hyvän saaliin. Patsaita 
on sekä puusta että kivestä. Edelliset tehtiin siten että elävä 
puu hakattiin poikki l:n eli 2:n kyynärän pituudelle ja pölkyn pää 
muodostettiin ratin muotoiseksi, joten se johonkin määrin tavoitteli 
ihmisen haamua; päältä se tasoitettiin ja ladelle pantiin kivilaaka 
estämään lahomista O- Näitä löytyy kenttäpaikoilla, apigan nos- 
timilla sekä peuran ja simpukan pyyntipaikoilla. LapaUo -nimisessä 
järvessä, Kemijärven pohjoispäässä, on saari, jossa on apajan nostin ; 
siinä oli eräs talon isäntä lukenut varallakin 70 pystyssä olevaa 
patsasta. Kävin samassa seurakunnassa Jumiskojoen Suukönkä- 
häUä katsomassa erästä simpukan pyyntipaikkaa (kuv. 69). Täällä 
on niemi, jota köngäs kiertää ja jonka poikki on taival. Taipa- 
leen ja könkään välillä on toista kymmentä puupatsasta varustetut 
vuosiluvuilla ja puumerkeillä sekä venäläisillä ja suomalaisilla kir- 
jaimilla. Kaksi vanhinta ovat vuosilta 1763 ja 1789, kumpaisetkin 
venäläisellä kirjoituksella; yksi on vuodelta 1843 Suomalaisella 
nimellä ja nuorin 1863 venäläisellä. Erinomaisesti koristeltu sa- 
nottiin muuan puupatsas olevan erällä kenttäpaikalla Kauhaselän 
luoteisella rannalla; se on näet seppelöitty jäkälillä ja maijan varsilla. 

Kivipatsaat ovat pieniä, tehdyt päällitysten ladotuista kivi- 
laakeista. Niitä mainittiin ainoastaan yhdessä simpukan pyynti- 
paikassa Ailanhajoen niskassa Kemijärvellä. Joki on täällä kos- 
kinen ja virtanen sekä täynnä suuria kiviä, joiden loukeroissa, 
hietaisella pohjalla, on runsaasti raakkina. Paikalle tultuani huo- 
masin että kaikki kivipatsaat olivat kaatuneet (kenties tulvan 
kautta). Ne olivat seisoneet suurilla paasikiviUä, ihan veden äy- 

^) V. Dttben kiijassaan ^Lappland ock Lapparne^* kertoo aiv. 235 Tor- 
nseas^en ja Regnard^in mukaan Ison Torniojärven luusuassa löytyneen saman- 
laisia „lakkipäisiä" puuseitoja („med hattar p& hufvudet*' = „löst p&lagda 
stenar^O; ja siv. 237 M. A. Castr^n^in makaan samanlaisista Sodankylässä ja 
Kigaanin tienoilla, joilla ensin mainitussa paikassa on nimi MolehU ja jälkim- 
mäisessä Hurrikaiset. 



Digitized by 



Google 



51 



räällä ja ainoastaan pienet kiviliuskareet ilmoittivat enään sian 
missä olivat olleet. Opas sanoi niiden olleen noin kyynärän kor- 
kuisia, raketut vaaksan, kahden ja kolmen vaaksan suuruisista, 
kantillisista kivilaakoista. Muuten o]i paasien rakoihin pistetty 
noin puoli kymmentä puupatsasta, samanlaista kuin yllä kerrotut ^). 




>) M. A. Castren kertoo (Nord. Rea. o. Forsk. I. siv. 113). Mnota- 
massa saaressa Inarvjärvessä n&hneensä pienemTnistä kivistft rakennetun sei- 
dan, kodoltaan ja muodoltaan ihmisen kaltainen. Näistä patsaista saavat 
myös Kemissä tavattavat „Jatnlin patsaat*' selityksensä; vrt. J. R. A. „yan- 
han kansan mnistoja Kemistä*S Suom. Kuvalehti, 1879 keväällä. 



Digitized by 



Google 



52 

Simpukoita on vanhoina aikoina näissä seurakunnissa pyy- 
detty suurissa määrin. Sitä eivät todista ainoastaan ne monet 
tänunöisille pyytöpaikoille pystytetyt patsaat, vaan myös ne „kuor- 
mahaisefS »muurahaismättään muotoiset'' läjät raakun kuoria, joita 
pyytömiehet ovat rannoille heittäneet, ja jotka aikojen vieriessä 
ovat sammaltuneet. Euolajärvellä, Lapacjan molemmilla rannoilla 
on peninkuorman pituudelta raakun kuoren läjiä, joiden väliä onpari 
askelta, syltä, 5 ja 10 syltää ja joskus virstakin. Lappalaisten tosin 
ei milloinkaan mainita simpukoita pyytäneen ja nykyinen suoma- 
lainen väestö pitää sitä paremmin lasten työnä. Ne mitkä niitä 
pyytävät ovat nuo vilkas luontoiset »Venäjän miehet*", eniten 
Ruijasta syksyllä palaavia kalastajia sekä „laukkuryssiä'' Jotka niitä 
sitten Pietarissa vaihettavat isoihin rahoihin. He kulkevat melkein 
joka kesä tämmöisissä askareissa ja Vuokkaniemeltä mainittiin 
8 miestä, 4 vuotta sitten, koko kesän oleskellen Kuolajärven sydän- 
maissa, ojissa ja olkajo'issa haeskellen simpukoita. 

Joskus luulee kansa vielä yllä kerrotuilla patsailla olevan 
joku taikavoima. Niinpä kertoi eräs mies, joka kerran aikoi 
Pyhäjärvelle (Kemijärven pohjois rajalla) kalastamaan, saaneensa 
muutamalta 90 vuotiaalta ukolta sen neuvon että hänen, ennen- 
kun rupesi kalalle, pitäisi järven itäpuolella olevalla vaaralla ni- 
meltä Pyhäselkä hakea siellä olevata puupatsasta ja sitten vetää 
apajansa sitä kohti; sillä neuvoin saisi hän pa^on kaloja. Mies 
teki niin, mutta — ei saanut mitään. Euolajärvellä oli Ulkujär- 
ven rannalla patsas, jonka päälaelle oli, kenties uhriksi, pantu 
nappi. Eräs vaimo otti pois napin, vaan seuraus siitä oli, että 
hänen sydän alaansa rupesi kovasti kouristelemaan. 

Patsaita löytyy seuraavissa paikoissa. Kuolajärvellä : Porokorven etelÄ 
puolella, Multahaaran ja Lakgängänojan välissä saareke, jossa kaksi 2:n kyyn. 
kork. — Ala Kuolajärven rannalla Vuolun palolla 1. — Peterin seyäasä ollut 
1. — Lapaojan rannoilla ^ainakin puoli- kymmenen paikkoihin'* simpukan pyyn- 
nistä — Raakunjoen eteläpuolella Tiirorimmen vieressä. — Maaninki^ärven 
rannoilla kalan saaliin vuoksi sekä Suolappigärvellä. 

Kemijärvellä. Vierusjoen rannalla simpukan pyynnistä. — Ailangan nie- 
mellä (Ailangan selän ja Tossanlahden välissä) patsaita, joiU »airoiset** ovat 
tehneet — PyhftjärveUä (Sodankylässä) payon kalapatsaita. — Pyhäkönkähän 
alla (Ailangan joessa) simpukoista. 

BovamemeUä. PatsaiU Juotaajärven rannalla, VenejärveUä, Saukko- 
järvellä, Kivijärvellä, ViipuaUa, Ulkiyärvellä ja Simojärven etelä puolella. 
Särkilammen ja Kamsajärven rannoilla lahonneita. — Jukkolan talosta V^pe^ 
nink. länteen on Tapion vaaralla, kivirakalla ainakin 10, miehen korkuista, 



Digitized by 



Google 



53 

puopatsasta. Vettä ei ole lähitienoilla jonka ynoksi ne epäilemättä ovat teh- 
dyt joko peuran taikka muun metsän riistan pyynnistä. — Vuorsamoj arven ran- 
nalla 2 eli 3. — Eesk^järven rannalla 3 eli 4 joiden päälaella on kivilaaka. 
Samaten SyTl^äryen (Itäp. Ouna^okea) rannalla ainakin 2. 

Kalmistoja ja palveluspaikkoja Lappalaisten pakanuuden 
ajoilta on alallamme hyvin vähän. Rdkkulaniemellä, Kallunkijärven 
rannalla Kuolajärven seurakunnassa on tämän kansan vanha olo- 
paikka; siinä on sekä kiukaan sioja ettäpeuranhautojaja vielä joku 
pyhä palveluspaikkakin, jossa poron sarvia on uhrattu siten, että tyvi 
puolineen ovat pistetyt maahan. Kallungin vanha isäntä, joka tästä 
kertoi, sanoi että isänsä oli kieltänyt häntä koskemasta niihin sa- 
noen: „ an taa olla, se on Lappalaisten olopaikka!'' — Kun pyysin 
päästä sitä katsomaan, arveltiin että se on hävinnyt ja että sinne 
ei löydetä! — -— Suuri uhrikivi sanottiin löytyvän myöskin Kops- 
järven rannalla (Venäjän puolella). Sille on uhrattu rahoja, sor- 
muksia, helmiä, uusia peskiä, paisteja y. m. i). Kuusamossa Ollilan 
taloa vastapäätä, on Suorajärven itä rannalla, M(malanniem nimi- 
nen paikka, jossa viimeinen Lappalainen on asunut ja jossa ,,on 
sanottu olevan ihmisen hauta*". 

Kemijärven itä rannalla on pitkä niemi, joka loppuu kor- 
kealla kallion kielellä. Sitä mainitaan nyt Ämmänni&ineksi vaan 
vanhastaan ovat Lappalaiset kutsuneet sitä Bessousing, joka mer- 
kitsee pyhää asunto paikkaa. Täällä ovat Lappalaiset palvelleet 
epäjumaliaan, ja niille uhranneet omia lapsiansakin ^). Paikalle tul- 
tuani en huomannut mitään erityisesti silmiin pistävää, paitsi suu- 
ria tasaisia kallioita ja vanhaa mäntyä, johon oli kirjaimia ja vuosi- 
lukua leikattu, selvin näistä oli: N. F. (ellman) ja sen alla kaksi 
keskimäistä numeroa vuosiluvusta —74—. Lähellä KattUavaaraa ei 
kaukana Kelloniemestä (toisella puolen järveä) mainitaan myöskin 
olleen muuan „vanha palveluspaikka^, jonka lähellä pääkallo on nos- 
tettu puuhun. Kovin heinänte'on aika kun oli käsissä, en saanut 
taloista opasta sinne. — Puoli penink. pohjoiseen on tuo jo ennen 
puheena ollut Termusvaara, jossa kerrotaan »ristimättömän kan- 



*) Paikasta kerrottiin seuraava tarina: eräälle Lappalaiselle, joka ei 
saanut porojansa kotiin, sanottiin unissa että hänen tähän pitäisi uhrata „yk8- 
silmäsen kokon". Lappalainen pani raudat järveen (?) ja niin sai kokon. Sen 
kun sitten vei uhriksi, niin sai porot kotiin. 

') N. Fellman. Berättelse om Lappmarcks Församlingars ursprung i 
Kemi Lappmarck e te. d. 3 Junii 1751. Käsikirjoitus; säilytetään Kemijärven 
kirkkoherran arkistossa vihossa „Prestbohlets Handlingar** N:o 16. 



Digitized by 



Google 



54 

san" asuneen. Sitä vastapäätä on pieni saari nimeltä Termussaari^ 
jossa mainitaan vanhan hautausmaan olevan. — Lähellä Sodankylän 
rajaa on Vuostimonsaarta vastapäätä, Kemijoen itärannalla, puu- 
toin paikka jota sanotaan Katmaniemeksi ja johon ristimätöntä kansaa 
on haudattu. Siinä on ennen ollut syllän ja kahden syllän päässä 
toisistaan kymmenkunta hautoja eli syvennyksiä, vaan nyt ovat 
joko tulvan kautta, joka vuosittain repii joentörmää, hävinneet, 
taikka muuten maatuneet, niin etfen voinut huomata kuin yhden 
ainoan. Se oli 2 kyyn. pitkä ja 1 Va leveä. — Vielä voin mainita 
että toisella puolen Sodankylän rajaa. Saunavaaran kylää vastapäätä 
oleralla saarella on Manalanniemi niminen kalmisto O- 

Tarinoita Lappalaisista. 

Kaolajärveltk ^), Ensimmäisinä asukkaina Tenniöjärvellä mai- 
nitaan Titsi ja Sanna. Heidän välillään nousi riita kalavedestä. 

Salmijärvellä on asunut kaksi Lappalaista Olli ja Vuolu. 
Vuolu rupesi sitten taloksi Kantolaan Märkäjärvellä. 

Kotala, talo Sallajoella, on alkuaan ollut nimeltään „KalIis- 
kota"*; saanut nimensä siitä kun vieras Lappalainen tuli kotaan 
ja pyysi yösiaa, vaan sitä kiellettiin; hän silloin vastasi: „hoh, 
tämäpä on kallis kota!*" 



Lounas puolella Onkamon taloa on lampi, jonka rannoilla on 
korkeat törmät; se sanotaan Venäläis-lammeJcsi syystä kun sii- 
hen ennen vanhaan on Venäläisiä surmattu. Se tapahtui seu- 
raavalla tavalla: Kun Lappalaiset tiesivät että Venäläiset olivat 
tulossa, virittivät köysiä piUcin lammen rantaa. Venäläiset törmälle 
tultuaan eivät heti hyökänneet Lappalaisten päälle, vaan odottivat 
siksi kun tuli hämärä. Silloin laskivat sivakoillaan törmää alas 
ja kun köydet olivat vastassa niin syöksyivät suin päin kinokseen 
ja joutuivat kaikki Lappalaisten tapettaviksi. 



^) Seuraava hauska juttu kerrottiin siellä tapahtuneeksi: Oli kaunis 
pouta päivä jolloin Saunavaaran väki oli uutterassa työssä Manalan niemellä 
heinää tekemässä. Emäntä kopisteli silloin haravan varreUa kuolleita, äis- 
sään sanoen: „nouskaa tekin luokua ottamaan!" — Manalaiset hyppäsivät 
heti ylös ja paiskasivat kaikki luo'on jokeen. 

') Suurimman osan näistä on kirkkoherra J. F. Th(auvön) julkaissut 
1869 V. Kirj. Euukauslehdessä N:oissa 3, 6 ja 7, vaan ne ovat osaksi erillai- 
sia, osaksi vaillinaisia. 



Digitized by 



Google 



55 

Kun Venäläiset turhaan olivat hakeneet ihmisiä, menivät Soti- 
tunturin laelle katselemaan mihin olivat menneet ja näkivät sil- 
loin savun nousevan Onkamojärveltä. Astuivat alas tunturilta ja 
tulivat Onkamojärven rannalle; siinä rupesivat lauttaa tekemään 
salmen suussa, mennäkseen yli saareen. Saaren rannalla käveli 
Lappalais-vaimo lapsen piinassa; kun hän näki venäläisten hank- 
keet ilmoitti heti asian miehelleen. Mies teki kärpästä (ve- 
nettä); sai viimeisen naulan lyödyksi, niin lykkäsi veneen ve- 
sille. Nyt lähdettiin miehissä vihollisten lauttaa särkemään. Lappa- 
lainen otti jousipyssynsä ja ampui vihollisia vastaan. Yksi Venä- 
läinen pilkaten nosti kämmenensä ja sanoi: „osaatko tuohon?** — 
Lappalainen ampui ja nuoli meni kämmenen läpi. Siitä Venäläi- 
set niin peljästyivät, että heti lähtivät maalle ja rupesivat pakoon 
juoksemaan. Muuan isä, jouduttaakseen poikansa juoksua, löi 
häntä takapuolelle ja sanoi: Juokse, juokse poikani, musta pilkka 
p— ssäsil*" ~ Saari, missä venettä tehtiin sairotaan vielä Kcvr- 
pastekemä-saareksi ja se salmi, missä sota tapahtui, Sota- 
scdmeksL 



Ikämieli oli kalassa Arajoen suussa. Viha- Venäläiset tulivat 
£inne virran nojassa ja saivat hänet kiini. Siitä päättivät lähteä 
Miekkakosken niskaan Ikämielen lohia paistamaan. Kun periUe 
tultiin tehtiin valkea ja Ikämieli pantiin vartaita noutamaan. Yksi 
alempi venäläinen antoi hänelle veitsensä, mutta Ikäm. leikkasi 
niin huonoja vartaita, ettei niillä mitään tehnyt. Sanoi vain että 
kyllähän niitä parempiakin saisi, mutta ette taida uskoa minua 
etemmäksi noutamaan. Iso herra antoi silloin veitsensä ja sanoi 
että, kun hän veitsensä antaa, ei uskalla Ikäm. lähteä pakoon. 
Ikäm. lähti sitten uudestaan vartaita hakemaan; leikkasi yhden, 
käänteU sitä ja sanoi: »ei se kelpaa**. Meni niin etemmäs toisen 
puun tykö ja leikkasi siitä, mutta ei sopinut sekään varras. Kun 
tuli kauvas, niin viimein lähti juoksemaan. Nyt lähtivät Venä- 
läiset jälestä hakemaan häntä, mutta kun Ikäm. sen huomasi, 
otti hän kolme hiusta vasemmasta korvastaan, kääri ne veitsen 
ympäri, heitti sen sitte maahan ja hyppäsi sen yli; siitä katosi 
hän näkymättömiin. Venäläiset, kun näkivät Ikäm. päässeen pa- 
koon, joutuivat riitaan keskenään. Toinen sanoi toiselle: „8ie an- 
noit hänelle veitsen!** Toinen vastasi: „sie hänelle veittesti annoit 



Digitized by 



Google 



56 

ja sen vuoksi pääsi hän pakoon i"" — Sitten laskivat he alas kos- 
kea ja hukuit siihen kaikki aseineen, neuvoineen O* 



Nuortyoen rannassa, Sotajoen suussa asui Ikämieli. Hän 
oli paha vihollisia suimaamaan ja sen vuoksi Venäläiset hakivat 
hänen saadakseen hänet tapetuksi. Kun tulivat, löysivät hänet ai* 
tassaan; se oli purnu, joka oli rakennettu korkealle maasta nel- 
jälle jalalle. Venäläiset sanoivat: „Sä olit ja elit, Ikäm., mutta 
nyt on sinulla viimeinen ilta''. — Ikäm. vastasi: tänne ei saa tulla, 
mutta hän hyppää alas tHältä aitasta. Hän tukki peskensä täy- 
teen kaikenlaista pärtyä, tukki hioihin ja joka paikkaan niin, että 
se oli niinkuin ihminen. Silläaikaa Venäläiset huutavat: „tulesta 
nyt alas Ikäm.!*' — Ikämieli sanoi: „pitäkää varanne etfette päästä 
käsistänne, nyt hyppää Ikäm. alas!'' niin paiskasi peskin aitan 
ovesta maahan. »Kaikki Venäläiset sitä rupesivat pistämään, vaan 
samassa puhalsi Ikäm. itse aitan toisesta ovesta ulos ja hyppäsi 
venäläis-herran suksille. Kuu hän siitä pääsi vähän ulommaksi 
niin hän huusi: „ älkää peski paltsaani tuohoko läpi, — täällä Ikä- 
mieli jo menee!" 

Innakka ja Utjus olivat Lappalaisia kumpikin. Utjus asui 
Koijalla Sotkajärvellä, Innakka tajis Hirvaslapissa (Hirvasjärven 
ympärillä Venäjän puolella). He kohtasivat toisiaan Murhahaaran 
tykönä, molemmat kun siellä olivat peuran pyynnissä. Utjus tap- 
poi Innakalta vaatimen (raavas naaras-poro), hän tappoi isännän 
ja emännän ja vei kaikki tavaran pois. Innakan pojat olivat sil- 
loin matkoillaan, vaan kun kotia tulivat, nä'it mitä oli tehty. Ne 
lähtivät jälkiin ja tulivat Utjuksen tykö. He eivät olleet tie- 
tävinään mitä oli tapahtunut, se kun lähtivät siihen vieraiksi. Kun 
astuivat sisälle näkivät isänsä lakin vaarin päässä. Vaari huomat- 
tuaan että pojat tulivat, vääntyi maata ja pudotti lakin päästä pois. 
Pojat sanoivat matkoilta tulevansa ja pyysivät ruokaa. Isäntä 
rupesi silloin vieraiUe lihakeittoa tuumaamaan ruuaksi ja sanoi 
tyttärelleen: „käystä lihaa noutamassa ulkoa". — Tytär kysyi: „In- 
nakan vaatimen kyljenkö minä tuon?" — „Mene suuresti häpeä- 
mään!" huusi isäntä, pane p asialle ja mene itse jälessä!" 

O Kansa kertoi että vanhat, ennen heidän syntymää, Miekkakoskesta 
(Sodankylässä) OYat löytäneet patoja, miekkakappaleita ja keihään käijen. 



Digitized by 



Google 



57 

Liha keitettiin ja vieraat söivät. Ean pojat yrittivät pois läiite- 
mään, niin vaari tahtoi pidättää heitä talossa ja tuumasi etfei 
tarvitse yöksi lähteä. Pojat ainakin lähtivät, mutta ulos tul- 
tuaan menivät vain vähän matkaa ulommaksi ja, kun pimiä tuli, 
niin palasivat takaisin ja kuuntelivat ko'an takana mitä sisällä 
puhuttiin. Ämmä siellä kauhistelee että: „kun nyt Innakan po- 
jat tässä olisit niin väärin kävis!^ Toinen veljistä ei voinut malt- 
taa odottaa siksi kun asettuisivat ja pääsisivät nukkumaan; hän 
tahtoni heti mennä sisälle, mutta toinen pidätteli ja sanoi: ^emme 
vielfC" mene**. Kun sitte yö tuli ja kaikki ko'assa nukkuivat meni- 
vät sisälle, tapoit kaikki ja veivät tavaran pois ■)• 

Thauvon kertoo tarinan näin: '). 

Innakkalainen meni Säiviläisten tykö ja tapettiin ääiviläisiltä, 
joita oli kaksi perhekuntaa. Jälkeen jääneet Innakkalaisten vel- 
jet lähtivät nyt kuulemaan, kuinka kadonneen veljen oli käynyt, 
ja saivat kuulla että Säiviläiset hänen olivat tappaneet. Siitä 
sitte päättivät kostaa veljensä murhaa ja menivät maatapanon- 
aikana Säiviläisten tykö. Vähää ennen heidän tuloansa kiivotteU- 
vat Säiviläiset, sanoen näin toinen toisellensa: „Jos Innakkalaiset 
nyt tulisivat, niin minä keittotangolla löisin pään pois**. Siihen 
toinen vastasi: „etpä tiedä jos olisivatkin jo kuulemassa^. In- 
nakkalaiset sitte kiivastivat: Jo mennään!"* Mutta toinen hillitsi 
toista, sanoen: „emme vielä mene"*. Sitte mentiin käsiksi. In- 
nakkalainen rupesi lyömään Säiviläistä, mutta se sattui akkaan. 
Innakkalainen lyötiin kumoon Säiviläiseltä, mutta pirahutti sa- 
massa kirveensä pois kädestä, ja Säiviläinen painoi häntä alas. 
Säiviläinen käski poikansa tuomaan kirvestä, mutta Innakkalainen 
sanoi uhaten: „Jos tuot, niin lyön sinulta pään poikki"". Niin 
eipä poika tohtinutkaan tuoda kirvestä. Toinen Innakkalainen, 
joka 8ill'aikaa oli toisen Säiviläisen perikunnan tappanut, riensi 
nyt apuun, tappoi Säiviläisen ja pelasti veljensä. Sitte pojalta 
kuulusteltiin kaikki asiat, mihin heidän pois ryöstetyt tavaransa 
oh pantu j. n. e. ja kun pojalla ei ollut tietoja enään heille an- 
taa, niin poikakin viimein tapettiin. 

Sitte Innakkalaiset menivät esivallalle näitä asioita ilmoitta- 
maan, ja sitte laitettiin oikeus Lapinmaahan niinkuin muuallekin. 

') Välistä mainittiin Innakan asuneen Nuortijoella, välistä Kallungissa 
ja välistä oli hänen poikansa nimi Säirelti. 
*) Kiij. Knukl. 1869, N:o 6. 



Digitized by 



Google 



58 

Paikka, jossa nämä murhat tapahtuivat, kutsuttiin sitte Murharo- 
vaksi, joka on 5 peninkulmaa alaspäin Kemihaarasta. 



Kummaa oli nähdä muutamaa Lappalaisakkaa, joka talvella 
kävi kalastamassa. Hän valjasti poronsa aamulla kun vielä oli pi- 
miä, pani kala- ja ruokaneuvonsa ahkioon ja lapsensa siihen viereen; 
itse istui hän ahkion perään ajamaan. Kun tuli järven rannalle 
päästi poron va^jahista, sitoi sen kiini puuhun ja veti ahkion ulos 
jäälle. Hakkasi sitte rei'än jäähän, meni siitä vähän ulommaksi 
ja hakkasi toisen. Sitte löi hän tuuran pystöön avennon laitaan 
ja, pakkanen kun oli, rupesi käsillä hosumaan ympäri ruumistaan. 
Lapsi alkoi itkeä, niin laittausi ahkiolle, otti lapsen syliinsä tuuit- 
teli ja lämmitteli sitä; pani sen taas peiton alle ahkioon, ja rupesi 
uudelleen ruumistaan hosumaan. Sitten laski hän toisen pään 
verkosta aventoon, pisti pitkän kepin paulan päähän ja niin kul- 
jetti verkkoa jään alla toista aventoa kohti. Jätti kepin siihen 
ja meni toiselle avennoUe. Siitä pisti alas toisen puukepakan, 
jonka päässä oli koukku ja kun siihen sai verkon siulan tarttu- 
maan niin veti sen avennon suulle. Sitten hakkasi kolmannen 
rei'än jäähän ja veti samalla tavalla verkon pään siihenkin; sitä 
tekoa kun jatkoi niin sai viimein koko verkon jään alle niin, että 
toinen paulan pää nousi ensimmäisestä avennosta ja toinen vii- 
meisestä. 



Lappalaisten noituudesta kerrotaan kaikenmoisia juttuja; 
saakoot muutamat niistä siaa tässä. 

Mistä Käpäläiset ovat nimensä saaneet. 
Muutamassa mökissä oli ukko ja miniä. Talveksi ukko aina 
katosi tuossa Mikkelin tienoilla. Kerran miniä taas huomasi että 
ukko rupesi kapineitaan laittamaan matkalle. Miniä varoittaa 
lähtemästä, mutta ei ollut apua. Ukko meni sitten metsään, mutta 
miniä seurasi häntä sillä välillä että hyvästi huomasi mitä ukko 
teki. Ukko käypi puitten juurien alta ja tekee monta konstia; 
— miniä tekee kaikki samaUa lailla. Vihdoin ukko muuttuu kar- 
huksi ja miniä samaten. Nyt yhtyvät ne, tekevät pesän ja ovat 
siellä talven. Kun nukkuvat niin unissa tuodaan miniälle mesi- 
maljaa ja ukolle verimaljaa; siitä ymmärsi ukko että häntä ruve- 



Digitized by 



Google 



59 

taan tappamaan. Sanoa miniälle etfei liikkua pesän perästä en- 
nenknn bän (ukko) on tapettu; kun hänen nahkansa pesän suulle 
levitetään, niin sitten tormata sieltä ulos, nim ettei koske nah- 
kaan; sillä tavalla muuttuisi taas ihmiseksi. Miniä teki niin; kun 
ukko oli tapettu ja ta]|ja pesän suulle levitettiin, niin miniä pesän 
perästä törmäsi ulos, mutta toinen etujalka koski nahkaan ja se 
jäi siihen karhun käpäläksi, muuten tuli hän ihmiseksi. Siitä 
polveutuu vielä tänä päivänä Käpäläisten suku Venäjänmaalla. 



Kun Utjus uurtokeinoUa näki unessa että tyttiLret oli hä- 
neltä noiduttu, niin hän sitte kotia tultuaan istui selin valkeaa 
kohtaan ja rupesi varustelemaan (noitumaan). Niin molemmat 
tyttäret viikon oltuansa haudassa tulivat jälleen kotia. Toinen, 
jolta hiiri oli posken sy6nyt, kuoli jälleen; mutta toinen jäi elä- 
mään ja naitiin Sodankylään, jossa vieläkin on Utjuksen sukua ^). 



Kun Utjus kerran poikansa kera palasi uurtokeinolta, niin 
he, Tenniöjärvelle tultuansa, rupesivat käymään vettä. Poika vä- 
hän vajosi, mutta Utjus, kohotellen häntä olkapäistä, arveli: „etpä 
sinä olekkaan mies!"" O 



Kerran taas Utjus ja toinen Lappalainen olivat reistanneet 
kumpiko oli vahvempi tiedoista, ja reistanneet astua kallioon. 
Toisen jälki jäi kallioon ja nähdään siinä vielä likellä Tenniöjär- 
ven rantaa *). 

Lappalainen Kylälammella (lähellä Sallan kirkkoa) ja toinen 
Inarilla päättivät ajaa kilpaa. Kylälampelaisen härkä kaatui. Mies 
nousi ahkiosta, puisteli härkäänsä, niin se virkosi jälleen. Kun 
uudestaan ruvettiin ajamaan, niin Kylälampelainen noitui Inarilai- 
selta häijän kuoliaaksi. Niin se käymällä tuli kotaan jälessä O* 

Muutamat velhot riitelivät keskenään kuka heistä oli paras 
taidossa. Yksi kerskasi ja sanoi: „kiviveneestä minä soudan ja 
rauta hangasta helkkasen**. No, se pantiin paadelta soutamaan, ja 



') J. F. Tbauvön Kirj. Knnkl 1869 N;o 7. 



Digitized by 



Google 



60 



pysyi kun pysyikin ve'en päällä ja rauta airolla souti. Koijalla 
vieläkin pitäis oleman tämä velhon kivivene. — 

Sallajoen rannalla on suurenlainen kivi joka luultavasti tulva- 
jäiden lykkäcunänä toista kiveä vastaan on haljennut kahdeksi. 
Kerrotaan että eräs noita veneellään on laskenut siihen niin, että 
kivi lohkesi. Siitä sai kivi nimen Noijankivi. 



Lappalaisilla mainitaan olleen eräs Kannus-niminen taikaase 
eli noita-rumpu;'' tästä syystä sanotaan Lappalaisia paikkapai- 
koin myös „Kannus-lappalaisiksi'' („Kannu8kangas''Perunkajärvellä 
Rov:llä). Niilo Fellman kertoo ^) myöskin täkldäisten Lomalaisten 
tehneen paljon taikoja noita-rummuillaan. Niitä on ^täällä kutsuttu 
Gannus 1 uo t ta muor, joka oli saman muotoinen kuin ahkion emä- 
puu, ja gam laddi garbas, pienen laivan muotoinen, jota ripustet- 
tiin puihin'*. Kansan puheen mukaan laulettiin kannuksella „lovehen^. 
Miten kannusta tässä käytettiin ei mainittu. Vaan lovehen laulu 
itse, jota täällä aina väitetään Akkalan Lapissa syntyperäiseksi, on 
laulu, jolla velho laulaa itsensä tainnoksiin eli »lovehen''. Velhon 
sielun, tässä tilassa ollen, arvellaan vaeltavan maita ja vesiä 
ja oleskelevan milloin yhdessä, milloin toisessa elukassa. Tar- 
peelliseksi katsottiin kenties pahan poistamiseksi että noidalla oli 
pää peitossa ^). Lovehen laulussa pitää oleman paitsi laulajata 
myöskin »puoltaja" eli »aiTaaja", yksi laulajan läheisistä eli suku- 
laisista, joka lovessa makaajan jälleen laulaa henkiin. Se tapah- 
tuu sillä tavalla että puoltiga arvaa ja ääneen lausuu missä lau- 
lajan sielu on. — Muuan velho oli lovessa maannut kolme vuotta, 
ennenkun puoltaja sattui oikein arvaamaan että hänen sielunsa on 
„Hauvin suolen soikurassa, 
Kolmannessa koikurassa'^ 

Kun sanat sanottiin, niin velhon sääret vielä säpsähtivät, 
vaan kun mies jo kovin kauvan, Jumalan viljaa nauttimatta, oli 
maannut lovessa niin vastasivat (sääret) nuo kamalat sanat: „ei 
ole miestä mäännehestä!" (mädänneestä) — 

O Berättelse om Lappmarcks församlingars urspniDg i Kemi Lappmarck 
3 Jimi i 1751. 

*) Sopii arvata sananlaskusta: 

„Ei ole hyy& lakitta laulaa 

Kypärittä kyyskyttää". 



Digitized by 



Google 



61 

KenijiiTeltiL Ristimätöintä kansaa sanotaan asuneen Ter- 
musvaarassa ja Niilo Fellman sanoo vanhojen Lappalaisten hänelle 
kertoneen että Kemijärven , itäpuolella vanhastaan on ollut suuri 
Lappalaiskylä, jota on kutsuttu Ltihtalaksi ja länsi puolella, toi- 
sella rannalla, toinen samanlainen nimeltä Termuslahti, joita mo- 
lempia Ruotsin miesten mainitaan hävittäneen Pirkkalaisten aikoina 
ennenkun (Lappalaiset) antauivat Ruotsin kruunun alle ^). Muistel- 
laan myöskin Lappalaisten olleen ensimmäisiä kalastajia Kemi- 
järven luusuassa. 



Muutamalta Lappalaiselta paloi kota ja hän selvitti pitäjän 
miehille että kaikki oli palanut ^kippurasta käppyrään''. Kun piäs 
sitten maksoi hänelle palo rahat niin tuumasi toinen Lappalainen 
kateudesta että kyllä hänenkin ko'an perässä pian tuli syttyy. 



Rovaniemeltä. Saittajärvellä kerrotaan viimeisen Lappalaisen 
asuneen. Eräs Kemiläinen nimeltä Inkilän Kaapo, joka täällä myös 
oli kalastamassa, ampui hänet Kiiskiojan suuhun. 

*) Nils FeUman, Beskrifoihg . . . öfver Capelgieldet Kemitrftsk 1748. 



Digitized by 



Google 



6% 



B. Kristillisyyden aika. 

Rovaniemi. 
Miitaiaii^UiiiiAksii. 

Kun Lappalaiset näissä seurakunnissa poroillaan vielä kier- 
telivät metsiä ja järvestä järveen kulkivat kalastamassa, siir- 
tyivät tänne sen ohessa nykyisen suomalaisen väestön esiisät 
vakituisiksi eläjiksi. ^Suurin osa Rovaniemen ja Eemin nykyisestä 
väestöstä on kotoisin Venäjän Kaijalasta eli vanhojen Permalaisten 
maasta**, sanoo Castren kielitutkimustensa nojassa ja kansan omista 
tarinoista näkyy että joitakuita perhekuntia vanhoina aikoina on 
tullut Savosta ynnä muualta. Vaan muinaisjäännöksiä vertaamalla 
ei voi vielä mitään johtopäätöstä tässä suhteessa tehdä, koska 
sekä Suomen että Pohjois Venäjän muinaisjäännökset vielä ovat 
kovin vaillinaisesti tunnetut 

Tässä lienee sopivin paikka kertoa eräitä 
Oinaan maalla, V2 penink. eteläp. Rovanie- 
men kirkkoa löytyneitä maanalaisia asumuk- 
sien jUnnSksift, joita, J. Fellmanin mukaan O 
on mainittu JaUilien asennoiksi. Ne ovat olleet 
johonkin määrin samanlaisia kuin siv. 30 ker- 
rottu kiuas Pullinniemellä, vaan kansan raken- 
tamat, joka on tuntenut raudan käyttämistä ja 
kenties kuulunut katoliseen uskontoon. Joen 
törmä Oinaalla on hyvin korkea; sen päällä on 
puolen tynnyrin maanala, nyt pelloksi viQel- 
tynä, ollut Mynnä kahden syllän avaruisia hau- 
toja, joissa kussakin on ollut yksi kiviraunio. 
Fellman sanoo että muutamat, joissa muoto 
vielä oli näkyvissä, olivat holvatut kuten talon- 
poikaiset saunan kiukaat ja sisälsivät hiiltä ja 
70. Kirkonavain tuhkaa. Uunien holvit olivat puoli kyynärää. 
Oinas (f) Rovaniemi. ^^ polgat puoli kolmatta alempana maan pin- 




^) Jacob Fellman Jatulin kansa H:for8 tidn. 1830, N:ot 84 ja 86. 



Digitized by 



Google 



63 

taa. Näistä kuopista on löydetty joukko rautakaluja, vaan Fell- 
man niistä oli saanut nähdä ainoastaan pari kaksihaaraista kynt- 
tiläjalkaa, samanlaisia kuin ne, joita paavin uskoisissa kirkoissa 
käytetään. Myöskin pöytäveitsiä sanottiin löytyneen siitä paikasta, 
joka tarinan mukaan oli ollut muinaiskansan kirkkona. Ala 
PuUilan talossa säilytetään vanha kirkon avain (kts. kuva 70), jota 
muisteltiin maasta löydetyksi Oinaalla. Kun siellä peltoa tehtiin 
löydettiin myös suuret rautasaranat; myöhemmin on sieltä löy- 
detty luita. — Toisessa paikassa i) sanoo Fellman että myös 
Korkalon niemellä (Pullinniemellä) ja »Rovaniemellä'' (Ylikylässä) 
monessa paikoin on syvälle maahan vajonneita kiviraunioita, joista 
muun muassa on löytty (rauta-) sirppejä. 

Muistona „vihan ajoista'' jolloin Venäläiset kävivät maata hä- 
vittämässä ovat pakopirtit ja n. s. Yenftlftishandat. Juopperistä 
(Ounasjoella) neljännes länteenpäin on Suutarin vaara, ja sen lä- 
heUä Vasalampi, josta kuru pistää vaaran sisälle. Vaaran peittä- 
mänä on kurun pohjassa pakopirtistä ainoastaan neliskanttinen 
huoneen sia nähtävänä, se on pari syltää kanttiinsa. — Ahvenlam- 
min rannalla (samassa päässä seurakuntaa) mainittiin tieväliä 
(ylänkö-) maalla olevan ainakin 2 hautaa, joissa „vihan aikana on 
asuttu*^. — Pakopirtti löytyy Lapin ojan latvassa, runsas neljännes 
Ison Vitikan talosta päivättömään pohjaseen. — Epäilemättä on 
pakolaisia näinä aikoina asunut myös Koivukivalossa (seurakunnan 
idemmässä osassa) noin peninkuorman verran etelään Ala Eörkön 
talosta Kemyoella; siellä mainitaan nimittäin olevan paikka, jossa 
kasvaa humalaa^). Vaikea on selittää tätä ilmiöitä muuten kuin 
otaksumalla istuttamista vihan aikoina. 

Suomalaisteii (»Kemiläisten") huoneen siat luetellaan yhtey- 
dessä samanlaisten muinaisjäännöksien kanssa Kemijärvellä. 

Ennenkuin kirkko rakennettiin Korkalonniemelle, jossa se 
nyt on, mainitaan täällä olleen kaksi kirkkoa, joissa katolista Ju- 
malan palvelusta pidettiin, toinen vasf ikään mainittu Oinaalla, toi- 
nen Linnansaarella Muurolan kylässä ^). Kansan puheiden mukaan 
on Ylikylässä, puoli penink. kirkolta pohjoiseen, myöskin ollut 
kirkko. Venäläiset ottivat täältä kirkon kellon ja yrittivät sitä 



^) Descriptio Rovaniemiensis med anmärkningar, Tidniogar fr&n Helsing- 
fors 1830 N:ot 93, 95 ja 96. 

*) MetsäDhoiti^a U. Forssman. 



Digitized by 



Google 



64 



viemään muassaan Kittilään. Mutta kun Ounasjoella tuli koski- 
set matkat, niin upottivat sen ,,Kellosuvantoon''. Tiettävästi on 
ensimmäinen kirkko puheena olevassa seurakunnassa rakennettu 
1632. Kuitenkin tekee J. Fellman luultavaksi että jo tätä eimen 
kirkko oli olemassa, syystä että 1744:n vuoden inventariumi luet- 
telossa mainitaan Rovaniemessä löytyvän 3 t painava kirkon kello, 
joka oli ostettu 1622 ja messinki tiu'ulla varustettu rahakukkaro, 
jonka Hovioikeudenneuvos Claes Jägerschiöld ja Rouva Maria 
Busca V. 161 G olivat lahjoittaneet. Koska tämmöiset kirkon m^- 



l«JW4 




71. OhtsdkorsHn vaakuna Rovaniemen kirkossa. 

noihin tarpeelliset kalut löytyivät ennen v. 1632 on luonnollista, 
arvelee Fellman, että myöskin kirkko oli olemassa. 

Seurakunta kuului siihen aikaan kappelina Kemiin ja tuli v. 
1785 eroitetuksi omaksi kirkkoherran tilaksi. 

Nykyinen kirkko seisoo Korkalonniemellä, on puinen risti- 
kirkko ja rakennettiin 1817. Saarnastuoli on kaunistettu Öljy 
maalauksilla, jotka kuvaavat Rauhaa, Armoa, Jehovaa, Totuutta ja 
Oikeutta, näyttävät olevan myöhemmiltä ajoilta ja puuttuvat tai- 



Digitized by 



Google 



65 

teellistä arvoa. Jokaisen maalauksen välillä on pilasteri ja sen 
päällä puusta veistetty enkelin pää. 

Alttaritaulun ylipuolella, katon rajalla, on puoli-ympyräisessä 
kaaressa 7 neliskanttista puutaulua, joista ainoastaan keskimäi- 
seen (ylimmäiseen) on kuvia maalattu. Värit ovat hyvin vaaleat 
ja maalaus huono. Aine on otettu Johanneksen Ilmestyskirjan 1 
luvusta V. 10—20. Tämän kiijan aineita käytettiin paljon maa- 
lauksiin viime vuosisadan loppu- ja tämän alku-puolella, syystä 
että Kustaa IV Adolfi sitä erittäin ihaili ^). Kuvassa näkyy 7 
kynttiläjalkaa, joiden keskellä on ^ihmisen Poika*" valkeaksi puet- 




L r/jwsr/?oM^a 



72. Maalaus Rovaniemen kirkossa. 

tuna; oikeassa kädessään on 7 tähteä ja suustaan käy ulos ,,kak- 
siteräinen miekka"". Tämän alla nähdään Johannes polvillaan. 
Alttaritaulu kuvaa ehtoollista ja on jokseenkin hyvää työtä. 
Kullatun kehyksen alalaidassa on puulle, tummalle pohjalle, maalattu 
Gisselkors'in suvun vaakuna ja sen alla on näin kuuluva kirjoitus: 
Jumalan huonen Kaunisttixexi ja jälki Muistoxi, Endisesttä Seura- 
kunnan Taimenesta Stephanus Gisselkorsista^ Lahjoitetty hänen Vävyl- 
dänsäja Tyttäreldänsä Johan Gustaf OyllenspaMlda ja Christina Gis- 
selkarsUda. Vuonna iSOl. — Vaakuna on sen näköinen kuin kuva 



*) Maist. E. Nervander. 



Digitized by 



Google 



71 osoittaa. Eypäri ja sivukoristukset ovat teräksen karvaisia. 
Kypärin peitteen päällä, joka vuorottain on sininen ja kuUan kar- 
vainen, seisoo valkea kyyhkyinen neljän lipun ja kahden kirveen 
ympäröimänä; liput ovat siniset keltaisilla risteillä ja kirveet 
kultateräisiä. Itse kilpi on jaettu kahteen pohjaan. Ylimmäisessä, 
joka on sininen, on kaksi kultaista, ristiin pantua tykkiä; alim- 
mainen on kullan karvainen ja sisältää kuulaläjän, jonka kum- 
mallakin puolen on kaksi ristiin asetettua nuijaa (gissel), kaikki 
tumman harmaaksi maalattuna. 

Kaksi muuta pienempälT maalausta riippuu kirkon seinillä. 
Toinen niistä on jälittely Venetialaisista maalaajista, joka kuvaa 
Itämaisia tietäjiä, kun äitinsä sylissä olevalle Ghristus-lapselle 
taijoovat kalleuksiansa. Se on 5 Va kortt. leveä ja 6 kortt. kor- 
kea. Takapuolelle on kirjoitettu: „m&lat af Peter Begxtröm Tor- 
neä 1139*". Toinen on melkein yhtä suuri ja kuvaa ^maailman 
Vapahtajaa^. Sen on tehnyt eräs Heikki Heikinpoika vuonna 1694 
(kts. kuva 72.) Kynttiläkruunua on 5, kaikki messinkiä. Kahdella 
on kirjoituksia; toisella seisoo: „Herr U Christiem tt Bonelius U 
Felisia U Forselia :|:|: A:o 1745^; toisella luetaan: »Denna Ljuskrona 
är kjöpt (med) kyrkones medel tili Rouvaniemi Gapell A:o 1729". 
Sakaristossa O säilytetään messukasukka tulipunaisesta . shagg- 
vaatteesta, joka on ympäriinsä reunustettu noin tuuman levyisellä 
hopeakalunalla ja varustettu vuosiluvulla 1724; öylätti lautanen 
ja vähäinen kalkki eli pikari, jonka yläreunaan on kehnonlaisesti 
piirretty sanat »Rovanjemi kyrka tilhörig" ja vielä rautakahvalla 
ja väistinraudalla varustettu miekka. Tapulissa on kaksi kelloa, 
suurempi melkein uusi (v. 1846); pienempi, jonka halkaisia on noin 
1 kyyn., on yhdellä puolella varustettu seuraavalla kirjoitukseUa: 

„Ma on täynäns Herran laupiutta 
Sentähden ylistäkät Herra minun 
Gansani ja corottacan ynnä Hänen 
Nimens Psal: 33. v: 5 Et. 34 v: 4 
Tempore dni Sacellani Ghristiani 

Bonelii 
Me fecit G: Meyer Holmiffi 1738" 



*) Searaayat tiedot kirkon kalustosta ovat kansakoulun opettaja £. 
Nordlundein antamat. 



Digitized by 



Google 



67 

Kiijoitukseii ylipuolelle ja kummallekin sivulle on kuvattu 
yksi enkelin pää. 

Muutamia rakal(yttjft näiltä igoilta mainittakoon. V. 1864 
lähetti J. Hoikka 2 rahaa v. 1541 ja 1600, jotka nyt löytyvät yli- 
opiston rahakammiossa >). Noin 40 k 45 vuotta sitten löytyi Ala 
Suutarin maalla mättäästä, lehmä-polun vieressä, kaijan astumi- 
sesta rikki kulunut kukkaro, josta suuri joukko hopearahoja vyö- 
ryi alas ^). Niitä on nyt tietääkseni kahdella miehellä. Minulle 
näytettiin seuraavat: yksi suurenlainen hopearaha reunakiijoitifk- 
sella, etupuolella: Ferdinandus D. G. Archidux Austriae^ takapuo- 
lella: Dux Burffundiae, Comes lirolis; yksi hopearaha, jonka toi- 
sella puolella on: F. 3 (Fredrik III) II marck Danske ja toisella: 
Providebit Dominus, 1663 \ neljä ruotsalaista hopearahaa, joista 
yksi Kaarle XI:n aikuinen, lyöty 1687 ja kolme Kaarle XII:n, lyö- 
dyt vuosina 1694, 1696, 1699 ja 1701. Saman talon hakasta 
on löydetty suuri joukko vaskiplootuja, joista kyläläisille oli ke- 
huttu että Jos niitä ei viittä leiviskää ole, niin ei ole yhtään uau- 
laa^'. Muissakin paikoissa on joskus löydetty rahoja. Niinpä on 
Karvon talossa pieni neliskanttinen ruotsalainen vaskiraha vuo- 
delta 1625. Ala Törmäsen maalla löydettiin noin 40 v. sitten 
paljaaltaan maasta hopealusikka, hopeasormus, jossa oli ihmisen 
kuva, 40 pienempää Juhana ni:n aikuista vaskirahaa (yksi 2 äy- 
rin V. 1591), sekä 1 isompi ja 2 pienempää hopearahaa '). Vaski- 
plootuja on löydetty monessa paikoin. 

Tarinoita. 

Ensi asukas Paavalniemellä oli eräs „Savon Paavo"", jonka 
vene jokea ylös tullessa tarttui kivelle lähellä rantaa. Siihen nousi 
Paavo maaUe ja teki talon. Kiveä sanotaan vielä „Paavalin ki- 
veksi^. Samaten on Oikaraiselle ensi asukas tuUut Savosta. Suu- 
tariin on asukas tullut Haapalan talosta Pyhäjoen Haapajärvellä, 
josta hän „vihan aikana pakeni''. Tolosen ensi asukas oli kotoi- 

SO 

^) Hist. osakannan pöytäkirja jq 1864. Hist Arkisto I. 

*) Niitft oli ensin salattu, vaan kun huhu niistä kumminkin alkoi ker- 
toa, herätti asia ensin yhä suurempaa huomiota ja vihdoin nousi siitä kärä- 
jl^uttu. Rahoja käytettiin nyt „herrojen tutkittavina" aina Oulussa saakka, 
vaan lähetettiin sieltä takaisin löytömiehille ja asia loppui siihen. 

*) Sormus ja hopearahat tulivat oston kautta kauppias Iisak Esaian- 
poika Fellmanin omiksi Oulussa. 



Digitized by 



Google 



68 

sin Tolosen talosta Olhavan kylässä Iissä ja Nikkilän Eaakamosta 
Ala-Torniolla. 

Ensin asuttu paikka Rovaniemessä uudemmalla ajalla sano- 
taan olevan Korkalouniemi, jota eräässä runossa ylistetään var- 
sin kuuluisaksi: 

Kolme on kuuluisaa kylää 

Pohjan perän piitahilla: 

Toivolan saari Torniossa, 

Eorkalo Kemin kylässä 

Kärkilahti Karvialassa O* 
Lähellä Korkalonnientä ja sen eteläpuolella on Nätyngiii* 
niemi, jonka kannassa ennen vanhaan on ollut Sariola niminen 
talo; sen häiden-pito-lauluja vielä J. Hoikan lapsuuden aikoina 
muisteltiin. Kerrottiin kovin mahtavista syömingeistä ja juomin- 
geistä ja pirtin olennosta laulettiin: 

Oviseinä olkaluista, 

Sivuseinä sirkanluista, 

Peräseinä peuranluista, 

Lavoseinä lapaluista, 

Laattia lavanpäistä, 

Kiuas meren someroista, 

Pöytä pikku rahasista^). 
Kun asukkaat niin suuressa määrässä olivat lisääntyneet, 
ettei heillä enään Korkalonniemellä ollut siaa, siirtyi niitä toi- 
selle niemelle, nimeltä Rovaniemi, ^penink. Ounasjokea ylöspäin O* 
Sitä kylää, joka täällä syntyi, sanotaan vieläkin Ylikyläksi, jota 
vastoin kylää Korkalonniemellä on sanottu Alakyläksi. Rovanie- 
mellä oli hyvin sakeata kylää. Se oli vanhan tarinan mukaan niin 
tiheään rakennettu että, kun kissa yhdessä päässä kylää nousi 
ylös Ämmälän katolle, niin tuli se alas vasta Hanniuojan tykönä. 
Ojan toisella rannalla nousi se taas ylös ja käveli kattoja myöten 
aina Kerttulanautiolle saakka. KerttulanautioUa on ennen ollut 
pappila, joka kirkon Korkalonniemelle rakennettua siirrettiin ny- 
kyiseen saman- (Kerttula-) nimiseen paikkaan. Ämmälän ja Kert- 
tulanaution väliä on lähes venäjän virsta. Rikkaimpana talona 
Ylikylässä tähän aikaan mainitaan Maunua. Isäntä oli talostaan 



') J. FeUman. Descriptio Rovaniemiensis med anm. 

*) Y. Koskisen kirje - * 1870. Muin. Muist. Yhd:n kirjekokoelma N:o 17. 



Digitized by 



Google 



69 

kerskannut ja sanonut: Jos vesi veis ja tuli polttas niin rahalla 
uusi raketaan*'. Talo paloikin ja isäntä sen jälkeen teki niinkuin 
oli sanonut. Kun Venäläiset kylää rosvosivat siirtyi sitten asuk- 
kaita mihinkä mikin; sillä tavoin sanotaan Muurolan ja Lapinnie- 
men kylien saaneen asukkaansa. 



Laurukaisesta kerrotaan seuraava juttu: 

Kun Venäläiset jo olivat pois lähtemäisillään saivat kiinni 
Laurukaisen ja lähtivät yöksi Kultisaareen Simojärvessä. Rääk- 
käämällä koettivat saada hänet tunnustamaan mihin ihmiset tava- 
roitaan olivat vieneet. Kun ei ilmaissut mitään, kaivettiin hauta ja 
L. pistettiin siihen; päälle pantiin puita ja puihin valkeaa. Mutta 
L. keksi keinon päästä haudasta pois. Hän kaivoi käsin maata 
niin, että pääsi valkeasta syrjään ja kun yö tuli niin puhkaisi maan 
ylipuolellaan, ja nousi siitä ylös. L. otti nukkuvilta Venäläisiltä 
pyssyn ja hiipi hiljaa sen puun alle, johon vahti oli kiivennyt ja 
ampui vahdin. Vahti huudahti ja putosi kuolleena maahan. Nyt 
heräsi yksi Venäläinen ja sanoi toiselle: ^vahtilo huutaa!". Toinen 
vastasi: „ei vahtilo huu'a, simolintu (kaakkuri) hään luihkii!" ja 
niin painuivat taas nukkumaan. L. meni rantaan ja yritti venettä 
lykkäämään vesille, mutta muuan Venäl. oli sitonut toisen pään 
veneen keulaköydestä ruumiinsa ympäri ja heräsi. L. löi kirveellä 
köyden poikki ja sai veneen vesille. Venäl. rupesi uimaan hänen 
jälkeensä, mutta kun yritti tarttumaan veneenlaidasta kiinni, 
silpasi L. sauvomella häneltä sormet poikki ja niin pääsi pa- 
koon. Venäläiset kuolivat kaikki saareen. Yhdeksän päivän 
päästä käytiin heitä katsomassa; silloin 2 vaimoa vielä liikuttivat 
päätään (vrt. siv. 80). 



Se juttu Laurukaisesta, jota Kuolajärvellä (siv. 138) kerro- 
taan sillä tavalla, että hän laskumiehenä Vieruskönkähäsen Jumisko- 
joessa hukutti yhdeksän veneellistä Venäläisiä ja itse hyppäsi kal- 
liolle (kts. siv. 85), kerrotaan Kovaniemellä eräästä Auttin Lassista, 
joka laski Venäläisiä Auttinkönkähäsen ^ Korojoessa. 

O Auttinkönkftässä on jyrkkä, noin 150 jalan korkuinen putous. Pai- 
kan luonto on varsin omituinen: Yuori on tässä ba^ennut kahdeksi ja muo- 
dostaa kapean rotkon, jossa joki juoksee* Se suuri veden pa^ous, joka tul- 



Digitized by 



Google 



70 

Auttin Lassi oli muuten iso ja väkevä mies. Kemijärven 
puolella rajaa on Kemqoessa koski, nimeltä Auftin Lassin korva, 
jota hänen mainitaan istuvalta sauvoneen ylös. 



Yli Körkön lähellä on (Kemijoessa?) Murhisaari niminen luoto, 
jossa Venäläisiä niin suuressa määrässä mainitaan tapetun, että 
nelisyltäinen hirsi olisi pitänyt kulkea veren voimalla. 



Oikaraisessa tehtiin Venäläisille seuraava kepponen. Kun 
kuultiin että olivat tulossa, pakenivat kaikki muut talosta, paitsi 
isäntä. Hän siivosi pirtin, pani pöydälle kaikenlaisia ruokia ja 
paljon viinaa niin, että näytti siltä kun olisi tässä suuria pitoja 
oltu viettämäisillääu. Itse otti kirveen käteen ja meni lattian alle 
piiloon. Kun nyt Venäläiset tulivat ja näkivät ruuat pöydällä sa- 
noivat: „ Oikarainen, pikku miesi, meille ruuat laittoi, itshe metshääh 
mani''. Istuivat syömään, juomaan ja mässäämään. Kun kaikki 
päihtyneinä vihdoin olivat vaipuneet uneen ja Oikarainen kuuli 
hiljaisuuden pirtissä vallitsevan, tuli hän piilopaikastaan pois ja 
tappoi kirveellään kaikki Venäläiset. 



Mommon ukko Saarenkylässä jäi poikansa kanssa kotiin, kun 
kaikki muut lähtivät pakoon. He menivät kahden niittyä teke- 
mään ja ukolla oli rahat muassaan rasiassa. Kun viha-venäläi- 
set sitten tulivat siihen ja ukko näki ettei tässä enään mikään 
muu auta, niin antoi rasian pojalleen ja käski hänen mennä juokse- 
maan. Poika juoksi ja Venäläiset jidessä, mutta eivät saavutta- 
neet. Silloin ottivat Mommon kiinni ja veneesen tultua pantiin 
hän soutamaan. Venäläiset sanoivat: „sou'a, sou'a Mommo; ei 



van aikana tästä solasta pusertuu, putoaa höyryvänä pärskynä ikääskuin 
syvään kammioon, jonka seininä kummallakin puolen ovat pystyt, sileät 
kallion seinät Nielun alla voipi ihminen seisoa kastumatta. Ison reden 
aikana köngäs epäilemättä on Suomenmaan kauniimpia paikkoja. Tarina 
tästä käypi semmoinen että Piru kerran vuodessa käypi Auttinköukässä 
kylpömässä. Muutamana lauvantai iltana tuli hän Portimon taloon Simossa 
ja kun yritti poges lähtemään, kysyttiin mihinkä hänellä niin kiire oli. Piru 
vastasi että hänellä vielä oli „Eemi käymättä ja Torniossa mies tappamatta 
ja sitten pitäisi yöksi joutua Anttinkönkähäsen kylpömään*^ 



Digitized by 



Google 



71 

panoakkaan huomenna soutamaan !'* — Ja Mommo souti ja Venä- 
läiset koettivat saada hänet tunnustamaan, mutta kun hän ei mi- 
tään ilmoittanut, niin laskivat veneen maahan. Nousivat kalliolle, 
tappoivat Mommon siihen ja ottivat hänestä sydämen pois. Sitä 
kidlio vielä tänä päiyänä sanotaan ^Mommon kaUioksi^'. 



Kun Viha- Venäläiset tulivat Earvolaan olivat kaikki muut 
padossa paitsi emäntä ja tytär. Emäntä kerkesi piiloon laattian alle 
ja tytär yritti pakenemaan akkunasta; mutta akkunan reikä oli ko- 
vin ahdas ja hän tarttui siihen. Ne Venäläiset jotka olivat ulko- 
puolella löivät häneltä pään poikki samalla aikaa kun sisällä ole- 
vat . Kun muuta talon väkeä ei tuvassa näkynyt, tuumasi 

yksi Venäläisistä: „oli tääUä ennen kielas emäntä, mutta mihinkä 
lienee joutunut*'. — Emäntä, kun lattian alla kuuli sen sanan, ei 
malttanutkaan olla vaiti vaan kiljasi vastaan: „en ole kielas, enkä 
mielas, mutta sanair oon sanaa vastannut ja ruoskalla hepoa lyö- 
bään!'' Venäläiset heti ottivat emännän kiinni ja laittoivat hänet 
tunnustamaan missä hopeakalut olivat Piinatessa hän kuoli. 



Muurolan talossa muistellaan vihan aikana olleen kotona ai- 
noastaan yksi herrasnainen, joka vihollisten tullessa lähti uimaan 
joen poikki. Hän lepäsi muutaman kiven luona, joka vielä siitä 
syystä sanotaan j^MamsdUkiveksi'^, 



Ylikylässä Ala-Törmäsen maalla on maaperäinen kivi, jonka 
ympäri Venäläisten sanotaan juoksuttaneen erästä Elli nimistä vai- 
moa siksi kun hän väsymyksestä kuoli. Kun siihen paikkaan nyt 
on peltoa tehty sanotaan sitä vieläkin ^yEUi raukan peUok&i^\ 



Ne ajat, jolloin jousi pyssyä näillä perillä käytettiin, eivät ole 
aivan kaukaisia ja sen vuoksi on niitä vieläkin monessa talossa 
tallella. Rautanen kaari on tavallisesti käytetty talon tarpoisin, 
koristetuilla luilla varustettu jalka vain onjälellä. Nuolen perä on 
höyhenillä tehty nelisulkaiseksi ja pää nuijan muotoiseksi. Sillä 



Digitized by 



Google 



n 

ammuttiin oravaa tavallisesti vafiten turpaa, jotta nahka ei pilaan- 
tuisi. Vaan „ei ampuneuvoista apua, kun ei oo nuolen noutajaa" 
sanoo sananlasku. Pyssyllä olija kuljetti metsään ainoastaan muuta- 
mia nuolia ja piti sen vuoksi muassaan pojan, jonka toimena oli 
ampuessa pitää silmällä, mihin nuoli putosi ja sitten käydä sitä 
noutamassa; hän sanottiin „kolkkapojak8i''. — 25:stä päivästä Maalis- 
kuuta muistellaan kielto-ajan alkaneen; silloin otettiin joutset taka- 
varikkoon kirkkoon ja annettiin taas ulos vasta 3 viikkoa jälkeen 
Mikkelin (lopulla Lokakuuta). Kun lupa-aika alkoi lähestyä, ruvet- 
tiin lukemaan: 

„Viikko Mikkelistä Pirjettaan, 

Toinen siitä talviöihin, 

Kolmas oravan määräpäivään". 



Kemijärvi. 

MninaisjääimOksia. 

Suomalaisten (»Kemiläisten'') haoneensiat Tällä nimellä mai- 
nitsen asumuksien jäännöksiä, jotka puuttuvat niitä ulkonaisia tun- 
nusmerkkejä, joilla olemme oppineet tuntemaan Hiitten eli Jätti- 
läisten kiukaita (vrt siv. 29—32), Lappalaisten kodansioja (siv. 
44—48) ja Jatulien asennolta (siv. 62 ja 63). Puheena olevat 
muinaisjäännökset ovat suuria maanpäällisiä kiukaita, joiden vie- 
ressä huomataan yksi eli kaksi kuoppaa maassa (arvattavasti 
maatuneita ruuan säilytyspaikkoja). Joskus on vielä näkyvissä 
seinien alimmainen hirsikerros, nelikulmainen kehä, jonka nurkassa 
kiu^as on. Niitä sanotaan välistä Jättiläisten raunioiksi^ välistä 
Kemiläisten huoneensioiksi. Selvyyden vuoksi otan tässä puheeksi 
mainitulta raunioita kaikissa kolmessa seurakunnassa. 

Kemijärvi. Pienen Kyröjärven pobjois-rannalla kävin katso- 
massa tämmöistä paikkaa. Tavallisella nkentällä'* on 3 syltää 
veden äyräältä nelikulmainen huoneensia, joka on 7 kyyn. kant^ 
tiinsa. Alimmainen hirsikerros näkyy jokseenkin selvään, vaikka 
on lahonut; salvosta huomaa yhdessä nurkassa ja kappaleen lattian 
niskapuuta. Puukehän nurkassa oleva kiu'as, on lähes 1 Va kyyn. kork. 
ja 2 kyyn. laaja. — Jousijärven KenttäniemeUä on kalastuspaikka ja 
buoneensiat, johon kalamiehet ovat tulleet Kemistä, taikka, niinkuin 
toisessa paikassa sanottiin, „etelämpää". — Samaten on Kemiläisiä 



Digitized by 



Google 



73 

el&nyt Päävaarassa, HoHkan kurussa. Hotikka, muuan Lappalainen, 
joka myös asui siinä, kävi yöllä varastamassa heidän ruokatavaroi- 
taan. Kun Kemiläiset huomasivat että ruokatavaransa alkoivat vähetä 
rupesivat pitämään epäluuloa Hotikkaan ja vahtasivat häntä. Kun 
Hotikka taas muutamana yönä tuli, niin Kemiläiset ampuivat hänet 
kuoliaaksi. — Vielä kerrottiin heidän käyneen kalastamassa ja pirt- 
tiä pitäneen eräällä niemellä lähellä Häntälän taloa, joka siitä nyt 
mainitaan Pirttiniemeksi. Toisissa paikoin kuitenkin samaa huo- 
neensiaa sanottiin pakopirtiksi. 

Euök^ärvi. Samanlaisen huoneensian, kuin yllä kerrottu Kyrö- 
järvellä, näin kappaleen matkaa Feterin kestikievarista, pyssyn välin 
päässä Sallajoen rannasta. Tämän vieressä oli lisäksi kaksi noin 
kyynärän syvyistä, 2 ä 3 kyyn. avaraa maahan kaivettua kuoppaa, 
(kts. kuv. 73 ja 74). — Olen jo ennen (siv. 45) huomauttanut siitä, 
että ne tulensiat, joita Teterinselgässä tavataan, ovat kahta eri 
laatua ja että rauniot kentän etelä päässä, jos kohta puukehää 
puuttuvat, kuitenkin suuruuteensa ja niihin maakuoppihin nähden, 
jotka niitä seuraavat, ovat luettavat tähän ryhmään. — Myös On- 
hamqjärvessä mainitaan Kemiläisten käyneen kalassa. 

Rovaniemi, Eräällä vainiolla Auttijom suulla sanottiin ole- 
van neliskanttinen huoneensia ja sen nurkassa kiuas; vieressä 
kuoppa maassa. — Lähellä Kraatarin taloa, niin sanotulla Riitakan- 
auiioUa, näin suuria raunioita savustuneista kivistä, joiden vieressä 
oli samanlaisia maakuoppia kuin yllä kerrotut. Lautamies Hoikan 
sanottiin kaivaneen jotakuta näistä ja löytäneen plooturahoja. — 
Viisi kiusasta ja kuoppaa löytyy Granlundein kestikievarin takana, 
mäen rinteellä Pirttilammen lähellä. — Saittajärvellä (vrt. sivu 
61) kerrotaan erään Kemiläisen nimeltä Inkilän Kaapo käyneen 
kalastamassa ja tappaneen siellä asuvan viimeisen Lappalaisen. 



Kuningatar Kristiinan aikana rakennettiin v. 1648 kaksi kirk- 
kM Lapinmaahan, toinen Enariin, toinen Kemijärvelle. Samana 
vuonna määrättiin papiksi edellisen kirkkokuntaan Esaias Mansve- 
tu8'enpoika (Fellman) ja jälkimäiseen Jaakko Lapodius. Kun tämä v. 
1660 kuoli, siirrettiin Fellman Kemijärvelle. Tähän aikaan asui 
Kemijärvellä Lappalaisia, jotka sitten sinne muuttaneiden Suomalais- 
ten kanssa ovat sulaneet yhteen ja vihdoin sekä kielen että eUn- 



Digitized by 



Google 



74 



laatunsa puolesta suomalaistuneet. Niilo Fellman kertoo >) että 
yllämainitut papit „ovat opettaneet Lappalaisia puhumaan Suomen 
kieltä ja heti puhtaalla Pohjanmaan suomella alkaneet neuvoa heitä 
kristin opissa, hankkineet suomalaisia kirjoja ja opettaneet heidän 
lapsiansa kirjaa lukemaan''. Vielä sanoo hän: „Ja koska minun 
Isoisä vainiyidlani alussa oli hyvin vaikea saada Suomen kieltä juur- 
tumaan Lappalaisissa, on hän, koska täällä oli hyvä tilaisuus 
uudistalojen tekemiseen, ajanut asiaa siten että Iin ja Oulun 
pitäjistä joitakuita (talonpoikia) on tänne siirtynyt, joista muu- 
tamat asettuivat tänne (Kemijärvelle), toiset taas kauvemmas La- 
pinmaahan. Ja vaikka Lappalaiset alussa tahtoivat karkoit- 





73. Huoneemia ja maakuoppia lähellä Sallajokea, 




74, Poikkileikkaus kuvasta 73. 
taa heitä, pysyttivät kuitenkin kuninkaan käskynhaltiat heitä 
uudistaloissaan^'. — „Nämät talonpojat, jotka olivat Suo- 
malaisia, kuitenkin sävyistä ja kiijan tuntevaa väkeä, ovat Lappa- 
laisille olleet äärrettömän suureksi hyödyksi ja isoisä-vainajalleni 
suureksi avuksi heitä (Lappalaisia) kääntämään niin, ett^eivät ainoas- 
taan jokapäiväisen kanssakäymisen kautta Lapp:n kanssa ole opetta- 



I) Berättelse öfV. Lappmarks församlingarnes ursprung i Kemi Lapp- 
mark. 3 Juni 1751. 



Digitized by 



Google 



75 

neet heille Suomen kieltä, vaan myös esimerkkinsä kautta ovat ke- 
hoittaneet heitä luopumaan epäjumalan palveluksestaan, lukutai- 
toa oppimaan ja oikean kristillisyyden todellista tuntemista saa- 
vuttamaan. Heiltä ovat Lappalaiset saaneet ihan uuden elinlaadun: 
alkaneet huoneita rakentamaan, kaijaa elättämään ja peltoa teke- 
mään; varsinkin, sittenkun naimisten kautta talonpoikien kanssa 
ovat sukulaistuneet, ovat he suurimmaksi osakseen luopuneet La- 
pin kielestä ja alkaneet keskenään, lasten ja muiden talonpoikien 
kanssa puhua suomea'^ 

Kappelina kuului Kemqärvi Kemin kirkkoherrakuntaan aina 
vuoteen 1776, jolloin Kemijärvi ja Kuolajärvi, joka siihen aikaan 
oli Kuusamon seurakunnan syrjämaita, yhdistettiin omaksi kirk- 
koherrakunnaksi. Vuonna 1826 tuli Kuolajärvi varsinaiseksi kap- 
peliksi Kemqärven alle ja on vuodesta 1857 ollut omana kirk- 
koherrakuntana. 

Ensimmäinen kirkko rakennettiin niinkuin jo mainittiin v. 
1648. Kansan tarinan mukaan aivottiin sitä ensin rakentaa „Kal- 
konniemelle'', vaan lienee kumminkin saanut siansa samalla nie- 
mellä (Kuumaniemellä), jolla nykyinen kirkko seisoo. Silloin oli Kemi- 
järvessä 7 taloa ja kirkko rakennettiin 7:ssä viikossa. Toinen kirkko 
tehtiin v. 1694; se oli 26 V4 kyyn. pitkä, 13 kyyn. leveä ja varustettu 
viidellä akkunalla >). Kirkkoa on ympäröinnyt hirsistä salvottu aita, 
joka vielä on pystyssä. Aitan katkaisee kellontapuli, jonka läpi on 
käytävä kirkkomaalle. Tapulissa, joka on rakennettu v. 1 774, on kaksi 
kelloa. Pienempi painaa 20 leiviskää ja on varustettu seuraavalla 
laidassa olevalla kirjoituksella: ^cura et diligentia D. Isaaci Ervast 
P. et P:s in Kemi, D. Nicol. Fellman Sacell. in Kemiträsk. G. Meijer 
fec. Holmiae 1779*". Pitkin alareunaa seisoo : ..Avatkaat portit van- 
hurskaan kansan, ioca uskusa pysyy, käydä sisälle Es. 26 v. 2. — 
Isommassa kellossa, joka painaa 38 Lff ja 10 ff, on yhdellä puo- 
len seuraavaa kiijoitus: „Denna Kemiträsk kyrkas klocka är dels 
med församlingens, dels med kyrkans bekostnad gjuten och upp- 
köpt genom handlanden Johan Tomberg frän Torneä och Carl 
Fr. Grönvall i Stockholm &r 1803 dft Magist. Johan Wegelius var 



» ') InyentariumMuettelo 1750. 

Se oli vielä pystyssä nykyisen kirkkoherran edelläk&TVJän aikana, jol- 
loin sen julkisessa huutokaupassa sanotaan tuUeen myydyksi 25:llä mar- 
kalla ja sitten hakattu polttopuuksi. 



Digitized by 



Google 



76 

prost ocb kyrkoberde och dess son Henrik Wegelius adj. Ministerii 
derstädes" *) 

Nykyinen kirkko seisoo kuten kellontapulikin ,,Kuumaniemen 
kunnahalla'', Kemijärven länsi rannalla. Se on puusta rakennettu 
ristikirkko ja melkein uusi. Alttaritaulu kuvaa Kristusta ristin 
päällä ja on huonoa työtä nykyajoilta. Alalaitaan on kirjoitettu: 
„Förärad af Expeditions Befallningshafvanden Abraham Planting", 
vaan puuttuu vuosilukua. Sakaristossa säilytetään punainen messu- 
kasukka karkeasta sametista (plysistä), koristettu hopeakalunoilla 
ja merkitty vuosiluvulla 1724, 2 rahakukkaroa y. m. vähemmästä 
arvosta. 

Pakopirttejä on seuraavissa paikoissa: KarkuharjuUa Jou- 
sijärven itäpuolella tuntuvat vielä kiukaan siat; samaten Pirtti- 
nenällä, Kostamusperältä pohjoiseen. „Kostamusperän takana'' 
on Sortoselkä ja siinä selänteessä Aittaharju, jossa vieläkin pir- 
tin sia sanotaan tuntuvan. Outivaaran laella (kumminkin kilk- 
kaa alempana) on ollut kolme pakopirttiä. Omin silmin näkiä 
kertoi niissä olleen „lauta-ikkunat'': sisäpuolella oli hirsi kahden 
puolen ikkunareikää veistetty kurulle ja sitä myöten lauta lykätty. 
Ulkopuolelta näytti siltä kuin ikkunasta halkoja olisi syydetty si- 
sälle, rei'än laidat olivat nimittäin hyvin kuluneet. Täällä oli 12 
vuotta asuttu; „niin kauan kesti vihan aika''. Sieltä muistellaan 
asukasten siirtyneen Tohmovaaralle. 

Tarinoita. 

Ensimmäisten Suomalaisten tulosta Kemijärvelle, Halosen 
niemelle, kerrotaan seuraava tarina, joka on yleinen sekä tässä 



) Toisella puolen seisoo: 



„Ko8ka kuulet kumiseran 
Kuumaniemen bunnahalla 
Kemijärven kirkonkellon ; 
Tiedä mitä silloin soitetaan! 
Taikka kuolleitten kulkemista 
Hautaan myös heittämistä, 
Eli valkian rahingon vaaraa, 
Eli pyhäpäivän pyhittämistä, 
Eli kirkon kansan kokousta 
Herran hyvään huoneeseen, 
Häntä haluir hartahalla, 
Palavasti palvelemahan''. 



Digitized by 



Google 



11 

seurakunnassa että Kuolajärvellä, vaan kerrotaan eri tavalla eri 
paikoissa. Lassi Haionen, sokea ukko Halosenniemellä, sanoi itse 
polveutuvansa näistä asukkaista ja kertoi tarinan näin: 

Ennen, kun Viha-Venäläiset kävivät maata hävittämässä, niin 
lähtivät Halosen Paavo, Vilmi ja Kauppi Kuolaan. Halonen oli 
oli Muhokselta, Vilmi ja Kauppi Kemistä. Ensin tulivat Kannan- 
lähden kaupunkiin, polttivat sen, ryöstit hopiat ja vasket ja kan- 
toivat ne metsään. Sieltä menivät Kuolan kaupunkiin. No siinä 
syntyi sota. Tapeltiin kauan ja Kuolalaiset, kun eivät pitäneet 
puoltansa, antausivat viimein armoille. Nyt tekivät suuret kestit 
— siinä ruuat, siinä juomat — ja koettivat viekotella meidän mie- 
hiä sinne. Vilmi ja Kauppi menivät sisälle, vaan Halonen seisoi 
vähän etäämpänä ja sanoi toisille että „palataan pois'', hänellä 
kun nousi niin päähän ettei siellä hyvin käy. Mutt' ei varotuk- 
sesta ollut apua. Linnan oven ulkopuolella oli kattila. Linnan 
isäntä seisoi oven suussa ja sanoi Haloselle: „Ka, oshta tuo kat- 
tila, oshta tuo kattila'', että muka sillä tavalla pääsisi puheisin 
hänenkin kanssa. Halonen vastasi: ..saan minä, koira, sen osta- 
mattakin! ' tarttui sangasta kiinni ja vei sen. Hän otti paljon 
ruokaa matkaansa ja niin lähti väkensä kanssa pois, vaan 
Viina Vilmiu vietteli, 
Kalja Kauppi jongahaisen 
Kuolan linnahan kovahan. 

Halonen lähti veneellä kulkemaan Kuolajokea ylöspäin; nousi, 
nousi niin kauan kunnes joet hienoniv^t. Kun ei enään kauem- 
mas päässyt, heitti veneensä siihen; nousi tunturille ja tuli Tuhka- 
taipaleelle. Kulki, kulki vielä, niin tuli taas hienoille joMlle. Nyt 
hyvä laskea! Mutta mistäs venettä? — Teki lautoja ja niistä ve- 
neen. Entäs nauloja? — Ei muuta kuin juurilla veti koreet kiinni 
ja pinoi rei'ät puunauloilla. Lähti sitten laskemaan, olisiko Sallan 
puolisia jokia laskenut, niin tuli suuremman joen latvalle; laski 
vielä jokea alas, niin tuli Mursukanperälle (Kemijärvessä?) No, 
siinä heti isot luhdat vastaan: niissä hyvät niittymaat! Mutta 
missä asuntopaikkaa? — Oli kuin olikin tässä Halosenniemellä soma 
paikka, siihen nousi maalle ja viritti kiven viereen valkian. Kuu- 
sikko siinä, sen hakkasi halmeeksi. Kävi metsään, kaasi kattilan 
suurelle laakakivelle ja lähti sitten jokia alas Muhokselle. Siellä 
otti hän vaimonsa ja, lapsetoinna kun oli, kaksi veljensä poikaa 
matkaansa ja palasi Kemijärvelle. Matkalla miehet sanoivat: „Paavo, 



Digitized by 



Google 



78 

Paavo, mitfts sie meistä tänne (viet), eibän tääU' ole kuin vuoria 
ja vaaroja'', vaan Halonen vakuutti siellä olevan hyviä niittymaita* 
Tuli niin perille ja löysi kattilan samasta paikasta, johon oli sen 
kaatanut. Teki sitten talon, jossa asuivat ja sikesivät. 

Paikka, jossa kattila oli kumossa sanotaan vielä Kattilavaa-' 
raksi ja niemi, jossa asuivat on Halosenniemi. Ensimmäinen talo 
on Ahola eli Huhtala ja sen pihalla vielä näytetään kivi, jolla „en- 
simmäinen valkia'^ Kemijärvellä viritettiin. Tästä talosta hajosi 
suku sitten Pietilään (Halosen rannalla lahden perässä), Könöselle 
ja Kankahalle 0. 

Toisen kerran kävi Halonen vielä Venäjällä. Muuan Venä- 
läinen nimeltä Kurikainen ryösti näet hänen vaimonsa ja vei hä- 
net muassaan Venäjälle. Halonen lähti vaimoansa noutamaan pois. 
Talolle tultua vahtaeli hän kunnes sai kahden kesken häntä puhu- 
tella ja siinä keksivät keinon, miten saisivat talonväen tapetuksi. 
Vaimo lämmitti saunankiukaau hyvin kuumaksi ja kun ilta tuli 
lähtivät kaikki talon miehet kylpömään. Heidän lavolla olles- 
saan tuli Halonen yhtäkkiä sisälle, kaasi koko vesisaavin kiukaalle, 
sieppasi vaimonsa pois ja pisti oven pönkkään niin, että Venä- 
läiset liigasta kuumuudesta kuolivat sinne '). 

Halosen Paavon aikana muistellaan täällä pispankin käyneen. 
Par'aikaa kun hän pirtissä saarnasi, katsahti Halonen ulos ikku- 
nasta ja huusi: „pojat, pojat, lähtekää hoposia halmehesta aja- 
maan!" Pappi siitä, kun sekausi puheissaan, sanoi Haloselle nuh- 
dellen: „no, no, vanha mies, kuunnelkaapa nyt tännekin''. Halo- 
nen vastasi: „Kuulemma senui*'! 

Samaan aikaan tuli asukas myöskin Luusuaan, lähes 3 penink. 
Halosenniemeltä etelään. Siitä Paavon akka oli suutuksissaan 



O Toisen tarinan mokaan sanotaan Tarsa Paavon yhdessä Kompisen 
Jaakon kanssa tehneen tämän matkan. 

*) Kaol^järveUä kerrotaan sama juttu siten että Halosen taloon tullessa 
Kurikainen ja Halosen vaimo istuivat taittelemassa. Halonen pani kruutia haa- 
papuitten onteen ja kun näitä laukasi luulivat Venäläiset suuren sotigookon 
tulevan ja lähtivät kaikki pakoon, paitsi Halosen emäntä, joka sitten seurasi 
miestään. Venfijällä oli Halosen vaimo tullut raskaaksi ja kotiin tultuansa 
synnytti hän pojan, jonka jälkeiset sitten mainitaan siirtyneen Ollilaan asu- 



Digitized by 



Google 



79 

ja arveli että , joka niemelle pesiään tekevät niio, ettd kohta tiedä 
mihinkä p — ^ " *). 

Tohmovaaralle mainitaan ensi asukkaat tulleen saman nimi- 
sestä seurakunnasta etelässä (Tohmajärvi?) 

Vihan aikana kylvettiin Tohmovaarassa hangelle, kun silloin 
jo täytyi pakoon lähteä. Pakopirteissä Outivaaralla sanotaan asu- 
tun 12 vuotta (^niin kauan kesti vihan luka'') ja kun savu näh- 
tiin nousevan Halosen niemeltä arvattiin että oli rauha maassa; 
silloin siirryttiin Tohmovaaralle takaisin. 



Vuostimonsaari on luoto Kemijoessa, noin Vs penink. Sodan- 
kylän rajasta; sen pohjoispäässä on suuri, tasainen kallio, nimeltä 
Pispanpöytä, jolla eräs pispa on käynyt ruokailemassa. „SiIloin 
ei vielä ollut asukkaita Autionniemellä". Autioniemi taas on 
Kemijoen länsirannalla ihan Sodankylän rajalla ja sitä vastapäätä 
on joessa saari, nimeltä Talviaissaari. 

Autionniemi on vanhin paikka täällä; sinne tulivat ensi 
asukkaat Talviaissaarelta Etelä-Suomessa. Siinä oli suuri voimissa 
oleva talo, jossa pidettiin 7 hevoista. Vihan aikana Venäläiset poltti- 
vat talon ja tappoivat isännän ja emännän sekä seitsemän poikaa. 
Ainoastaan yksi ala-ikäinen poika nimeltä Pekka pelastui sitai, että 
pakeni vastapäätä olevaan saareen, jossa laittausi seisomaan on- 
teen haavan kantoon. Kun siellä seisoi useampia vuorokausia, tuli 
hänelle viimein nälkä ja kun arvasi että viholliset olivat mraneet 
tiehensä, niin tuli piilopaikastaan pois. Hänestä sai saari nimen 
Talviaissaari. (Siihen aikaan kun ei vielä kirkkoa ollut Kenujärvellä 
on tässä saaressa ruumiita pidetty keliin asti). Sitten muutti Pekka 
asumaan Kenttäniemelle (vastapäätä Vuostimonsaarta joen länsi 
rannalla) ja teki siihen talon. Siinä hänen sukunsa on asunut, 
eikä ole talossa vierasta polvea vielä käynyt 

Juho (kenties Pekan poika), joka sitten oli isäntänä, oli toi- 
melias mies. Hän riitteli niittyin päältä ja kävi itse sen vuidisi 
Oulussa saakka. Matkallaan oli hänellä evästä kuikassa^) ja pä- 



^) Halosen takki sanottiiii sftilyneen vielft viime aikoihin asti. Se 
oU ollut hyrin „aonieya" ja kftytetty vihkitakiksi, vaan sitten jaettu pe- 
rillisten y&lille. Muutaman paheen makaan oli se ryöstetty Yenl^&ltä. 

*) Laukussa yhdestä kuikan nahasta. 



Digitized by 



Google 



60 

täkkä rahaa Ja asiansa sai pystöOn. Juho oli niin ahkera että, 
vaikka niityt eivät olleet etempänä kuin Kauhan (Kauhajoen) suussa 
(Venäjän virstan päässä talosta), niin ei tullut yöksi kotiin, eikä 
päästänyt väkensä. 

Jälestäpäin oli Erkki talon päällä. Kun tulva rupesi kaiva- 
maan Kenttänientä, muutti hän talon sieltä pois ylemmäksi mä'en 
päälle, jossa se nyt on. Kun hän kuoli oli hänellä jo 30 lehmää. 

Talo on nyt jaettuna kahdeksi; nykyiset haltiat, kaksi vel- 
jestä, sanovat olevansa kuudennessa polvessa. 



Venäläiset saivat Lapissa kiinni muutaman isän poikaneen. 
Määrättiin että pojan pitäisi ampua munan isänsä päälaelta. Isä 
asetettiin joen toiselle rannalle ja poika toiselle. Kun poika täh- 
täisi niin isä huusi hänelle: ^ylennä poikani kättäs, vesimatka ve- 
tää!'' — Poika ylensi kättään ja ampui ja muna hienoni 0. 



Laurukaisesta kerrotaan seuraava juttu: Venäläiset saivat 
kiinni L:n, veivät hänet Jatulin saareen (Kemyärvessä) ja panivat 
htuielle puupultit jalkaan ^). Yöllä, kun vahti nukkui, poltti L. vit- 
sat tulessa, hiipi rannalle ja lykkäsi veneen vesille. Kun nyt souti 
ulos järvelle niin Venäläiset heräsivätja rupesivat huutamaan: „tule 
tänne Laurukainen, huttua hyvää ruokaa keitetään, Ruotsin voita 
silmäksi pannaan ja kutri ^) omaan käteen annetaan!" — Siihen 
muuan vielä lisäsi: «,Ah, ku sie tulisikki, niin kuumaa tinaa kurk- 
kuun valettaisiin ja suolet hongan oksiin heitettäisiin!" Siitä toi- 
set htmelle suuttuivat, kun sen ilmoitti. Laurukainen ei tullut ta- 
kaisin vaan vastasi: „täällä ne on huttuneuvotkin!" --Venäläiset 
lähtivät uimaan jälestä ja yksi sai jo kiinni veneen laidasta. Silloin 
Lauruk. tiilikalla löi häneltä sormet poikki niin, että hopeasormus 
putosi veneesen. L. vei sitten sanan siitä mitä oli tapahtunut 
toiseen saareen ; se sai siitä nimen Sanansaari ja lahti, jonka pe- 
rässä se on, sanotaan Sanakaarteeksi. Kun hän 8 päivän päästä 
kävi saaressa Venäläisiä katsomassa, niin olivat vielä irvistelleet, 

*) Vertaa M. A. Castren, Nord. Res. o. Forskn. I, aiv. 92. 

*) Toisin: Venäläiset tapasivat L:n saaressa ja sanoivat: „ka, tä&lläpä 

Laurakiunenki pyhä veli on!" 

*) Kutri <= kairi, lusikka. 



Digitized by 



Google 



81 

mutta ei ollut enään tarmoa niin paljon että pahaa olisit voi- 
neet tehdä ^). 

Viha-Venäläiset olivat Hailuodosta ottaneet vaimon mukaansa, 
jonka kuljettivat muutamaan saareen Kemijärvessä. Kun vaimo yöllä 
haki täitä vahdin päästä, nukkui tämä hänen syliinsä. Vaimo sil- 
loin veti tupesta veitsen, suorasi mieheltä kurkun poikki ja lähti 
pakoon. Hänellä oli kangashame, joka kannatti hänet, kun hän ui. 



Kun kirkkoväki kerran matkusti kotia Räisäseen, niin tör- 
mäsi vene kivelle ja pohja puhkesi. Vesi tuli sisään ja vene 
alkoi vajota. Veneessä oli yksi Kaija-niminen ihminen, joka rupesi 
rukoilemaan ja sanoi: „Pane Jeesus kaksi leviää kämmentäsi ka- 
hen puolen kärpästäni !^^ Silloin loppui veden tulo ja väki pääsi 
hyvästi kotia. Mutta kivi, jossa tämä tapahtui, sanotaan vielä 
yjKaijan kiveksi^\ 



Kun Venäläiset tulivat Saunavaaralle (Sodankylässä) niin ta- 
lon vaari pani rahansa norsikoppaan ja heitti kopan kumoon ai- 
tan eteen. V:t hakivat rahoja, vaan eivät löytäneet; viimein heitti- 
vät arpaa saadakseen tietää mihinkä niitä oli pantu. Arpa lankesi 
tynnyrille ja siitä haettiin, mutta, kun eivät norsikoppaa arvaneet 
nostaa, niin sai vaari pitää rahansa. 

Pelkosenniemelle mainitaan tulleen ensi asukkaat Savosta. 



KuolajärvL 

Muinaisjäännöksiä. 

Kuolajärven nimi johtuu Lappalaisesta sanasta qu olle, joka 
merkitsee kalaa ^) (siis suomeksi Kalajärvi). Suurin osa Kuolajär- 

Loppua kerrotaan toisellakin tavalla. 1. Kun L. Jatulin saaresta 
lähti soutamaan, niin V:t pitivät neuvoa. Tksi sanoi: „minun isäni oli paadella 
soutanut". Niin koetettiin paadella soutaa. Kun L. näki että Yit igoivat 
häntä takaa, niin rupesi hän kiroilemaan; mutta kun Vrt yhä vain lähenivät, 
alkoi siunata ja silloin V:t hukkuivat. Tämä tarina myös Kuoligärvellä. 
Laurukainen mainitaan myös käyneen eräässä saaressa Ounasjärvessä (Enon- 
tekiäisten kirkoUa). 

*) A. J. Sjögren, Anteckningar om Kemi Lappmark. 

6 



Digitized by 



Google 



82 

ven kansasta lienee vieläkin Lappalaissukuista, ehkä täällä on 
vähin muualtakin muuttaneita. Ensimmäiset Suomeksi eläjät ovat 
tulleet Kemijärveltä ja ovat Lappalaiset täälläkin sekä kielensä 
että tapojensa puolesta vähitellen suomalaistuneet 

Suomalaisten liaoneeiisioista ja Kemiläisten kalastuksesta 
täällä kts. sivu 73. 

Kuolajärvi kuului, kuten jo on mainittu, Kuusamon seura- 
kuntaan vuoteen 1776, jolloin se yhdistettiin Kemijärven kanssa. 
Vuonna 1826 tuli se erinäiseksi kappeliksi Kemijärven alle. Kui- 
tenkaan ei uuteen kappalaisen virkaan ketään asetettu, ennenkuin 
seurakunnan ensimmäinen kirkko v. 1838 valmistui. V. 1857 ju- 
listettiin Kuolajärvi omaksi kirkkoherrakunnaksi ^). Kirkollisia 
muinaisjäännöksiä täällä siis ei ole. Kirkko on pieni kuusikulmai- 
nen puurakennus. Kellontapulin voi tavallansa sanoa muinais- 
jäännökseksi, koska sen perustuksena on vanha — paja, jonka 
päällä on katetut, vaan seinättömät puutelineet kelloa kannatta- 
massa. 

Tarinoita. 

Halosen retki kerrotaan täällä seuraavalla tavalla: Etelästä 
(„Kemistä'') tuli suuri sotaväki ja meni Venäjän maalle. Ensin 
kävivät Kanalahdessa (Kantalahdessa) ja Näsässä (Knäsjässä) ja 
sitten menivät Kuolaan. Ne jotka olivat paenneet katselivat 
tuntureilta ja arvelivat että mikä lienee tuolla merellä tuo saari, 
joka liikkuu. — No, se oli sotajoukko. Lähti siitä Venäläisiä 
hiihtämään Kuolan kaupunkiin sanaa* sanomaan vihollisten tulosta. 
Kaikki kaupungissa sulkeuivat linnahan. Joukon päämies, jonka nimi 
oli „Ristonviha'S koetti päästä sisälle linnan ovesta, mutta kun ei 
päässyt siitä, eikä muualta, niin kiipesi ylös katon rajalle ja rupesi 
seinään hakkaamaan reikää. Sisällä kaikki vahdissa: millä oli kei- 
hästä, millä seivästä. Bistonvihaila oli rautalakki ja liivi ja kun 
rei'än sai seinään, niin akka heti reiän suussa tillikalla löi häntä 
lakin ja liivin rajalle niin, että niskasuonet menivät poikki. Lin- 
nan ympärillä oli kolmea syltää leveä joki, jonka toiselle rannalle 
hän hyppäsi, huutaen: „helvetin vareksen pesä, seiso niin kauan 
kun mailma seisoo, koska minulta jäit!" Maahan pudottuaan hän 
kuoli. Yksi väestä nimeltä Halonen sanoi : „palataan pois ei nyt hy- 

*) Pekka Askän, Kuopio Stifts matrikel. 



Digitized by 



Google 



83 

vii) käynyt, kun päämies kadotettiin''. Kaikki muut saatiin sovinnolla 
ja vietiin linnaan, jossa niitä sitten tapettiin, paitsi Halonen, Nojo- 
nen ja Lämsä. Ne lähtivät veturinsa kanssa pois. Matkalla tuli 
heille nälkä: Nojonen väsyi ja seisoi puuta vasten; Halonen hal- 
koi puita ja jyrsi petäjästä; Lämsä söi veturinsa. Sitten tulivat 
tänne synkkään Lapinmaahan, asettuivat tänne asumaan ja hajosi- 
vat eri haaroille. Halonen, se joka puita oli halkonut, tuli Halo- 
senniemelle (Kemijärvellä), Nojonen, joka puuta vastaan oli no- 
jannut meni Hirvasjärvelle ja Lämsä, joka veturinsa söi, meni 
Kuusamoon Kitkan rannalle. Ne ovat ensimmäiset talot tänne 
tehneet. 

Kuolan linnaan naulattiin portin päälle Ristonvihan sääriluu, 
joka oli 7 korttelia pitkä, ja siinä se vielä tänäkin päivänä on. 



Saijaan on ensi asukas tullut Kemijärveltä Halosenniemeltä, 
josta lähti syystä etfei otettaisi sotamieheksi. Hän viritti ensi- 
mäisen valkean täällä Parvaniemelle. 

Thauvon kertoo tarinan laveammasti ^). Halosella oli seitse- 
män poikaa. Sodan ja rauhattomuuden aikoina lähtivät nämät 
Kemijokea ylöspäin kulkemaan ja asettuivat mikä minnekin. Näitä 
tuli ainakin kaksi Sallajoelle ja asettuivat toinen Saijan niemelle, 
jossa Sallajoki ja Teuniö yhdistyvät, toinen Sallaan, eli sille nie- 
melle, joka syntyy Sallan- ja Kuolajoen yhdistymisestä. Jälkimäi- 
sen perilliset suoraan etenevää sukukantaa ovat sitten asuneet 
Sallan maalla ja taykyinen asukas sanoo olevansa kuudetta polvea 
ensimmäisestä lähtein. Saijaan siirtyneestä Halosesta] sanotaan 
että, koska hän alkoi Suomeksi elää, virittäen satimia metsään ja 
laskien rysiä veteen, niin Lappalaiset, näitten tienoin senaikuiset 
varsinaiset asukkaat haastivat hänet käräjiinsä, jossa hän tuomit- 
tiin piiskattavaksi, ja hänen sanotaan rangaistuksensa kärsineen 
Kylänseljässä (Peterinseljässä) länsipuolella Sallajokea. Syynä tä- 
hän kummalliseen tuomioon sanotaan olleen se, että Lappalaiset 
jotka silloin suurella innolla ja menestyksellä harjoittivat majavan 
pyytöä näillä tienoilla, pelkäsivät hänen kalakeiuoilla ollessa kar- 
koittavan majavat heidän asumapaikoistaan. 



^) Entisistä ja nykyisistä oloista Kuolajär?ellä, Kirj. Kuukl. 1869 N:o 3. 



Digitized by 



Google 



84 

Kuten tunnettu muutti 17:n vuosisadan keskipaikoilla Kuu- 
samoon paljon suomalaisia asukkaita ja levenivät seurakunnan 
itäisiinkin osihin, jotka silloin olivat Venäjän alaa. Siitä syn- 
tyi riitoja, jotka loppuivat siten että Kuusamo- ja Kuolajärveläiset 
suostuivat Venäjällekin maksamaan veroa ^), V. 1789 vapautettiin 
heitä tästä kaksinkertaisesta verosta; mutta rajarauhaa Venäjätä 
vastaan voimassa pitääkseen sitoutuivat he asettamaan määrätyn 
luvun jääkäreitä ja saivat sen vuoksi vapauden sarkajaosta. Niitä 
aikoja jolloin veroa vedettiin sekä Venäjälle että Ruotsiin muistelee 
kansa vielä. Kerrotaan siitä seuraavat tarinat: 

Kaksi kuningasta tapasivat toisiansa Bajajängällä, kolme nel- 
jännestä Kallungista etelään. Heidän välillään tuli riita siitä, kum- 
manko alle maa kuului. Kun eivät sopineet niin kysyivät eräältä 
Lappalaiselta, kummanko alla hän tahtoi olla. Lappalainen vas- 
tasi: »terävä on miekka kummallakin'*. — Kun ei paremmin sovittu 
asiasta, niin pantiin Kuolajärvi ja Kuusamo kahden- vetolaiseksi. 



Sekä Venäjästä että Ruotsista tuli tänne joka talvi veron 
ajaja jolloin myös oikeutta istuttiin ja riita-asiat ratkaistiin (J. 
F. Th.) 

Venäläistä veronkantajaa mainitaan „Tansikaksi" •). Vanhat 
muistavat hänen käyneen Nousussakin ja vielä etempänä Sodan- 
kylässä; peri pätäkän (5 kop. paperissa) joka talosta ja kysyi ta- 
lojen nimet. Kuolajärvellä kannettiin veroa jo ennen mainitussa 
„käräjäpaikassa" Peterinseljässä ^). 



^) K. F. Igoatius, Nägra anteckningar rörande nordl. Finlands östra 
gräns. Hist. Arkisto Y. 

*) Veronkantajia kuulin myös mainittaTan ^Siravaaskoin^^ nimellä. 

*) Muutamasta Tansikasta kerrotaan että kun hän läksi takaisin, juo- 
vuksissaan kun oli, ei yiitsinyt itse ajaa poroansa, vaan otti kaksi kyyttimiestä, 
jotka ajoivat edellä ja itse ajoi hän „kollossa'^ (Tämmöisessä kyydissä sido- 
taan porot raitioon niin, että jokainen poro ^rihman" (marhaminnan) kautta 
on kHoni edellisen ahkion perässä. Edellisillä poroilla on ajajansa, viimei- 
sessä ahkiossa istuja on joutilas ja sanotaan „kollossa ajajaksi".) Hän pani 
maata ahkioon, peitettiin ja nukkui siihen. Matkalla meni koUossa igajan 
rihma irti ja poro lähti ahkioneen, Tansikkaneen laukkaamaan metsään poro- 
tokkaa (kagaa) hakemaan. Kauvan aikaa juostuaan metsissä ja kun ei muita 
poroja löytänytkään, palasi taas ajajain tykö. Eun poro nyt seisahtui, heräsi 
Tansikka. Hän luuli myötäänsä siivosti kellossa iganeensa ja arveli kyyti- 
miehille: „ hyvästi ovat vellet (veljet) ajaneet, ahkio on myötäänsä liikkunut'** 



Digitized by 



Google 



85 

Venäläinen ja Ruotsalainen kantoivat veroa täältä kumpi 
ennen kerkesi. Kerran kohtasivat toisiaan talvella Onkamon ja 
Kallungin välillä ja siinä tuli riita, kumpiko täällä sai veroa kan- 
taa. Asia kun ei selvennyt niin rakennettiin huone, jossa asuivat 
niin kauan kunnes kirjat olivat kulkeneet kumpaisenkin hallituksen 
luona. Päätettiin sitten että Ruotsi pääsi perimään. Paikka, jossa 
huone oli, sanotaan „Leipä-autoksi''. 



Laurukaisesta kerrotaan seuraavaa kaksi juttua: 
Venäläiset saivat kiini Laurukaisen ja panivat hänen laske- 
maan heitä Jumisko-jokea alas. L. sitoi kaikki yhdeksän venettä 
perätysten kiini toisiinsa, käski Venäläisten makaamaan veneitten 
pohjalle, että hän näkisi laskea ja istui itse viimeiseen veneeaen 
perää pitämään. Kun tultiin Vieruskönkään niskaan, niin L. hyp- 
päsi sauvomen nojassa maalle ja V:t hukkuivat kaikki könkääsen. 
Lauruk. sitten kalliolta katseli heitä ja sanoi nähneensä ykättä, 
jalkaa, suolitukkoa saapukan keralla ^y. 



Toisen kerran pantiin Laurukainen opastamaan Venäläisiä. 
L. sanoi tietävänsä paikan, jossa on paljon eläjiä. Hän kulkee pi- 
meässä, edellä, palava vuolake kädessä ja V:t jälissä. L. neuvoo 
heitä että, kun näkevät valkean sammuvan, niin tietävät että hän 
menee huoneisin ja silloin pitää heidän hopusti juosta jälestä, niin 
saadaan kaikki tapetuiksi. L. laittausi lähelle Silpakurua, heitti 
vuolakkeen kuruun ja vetäysi itse syrjään. V:t kun näkivät että 
tuli sammui juoksivat sitä suuntaa kohti ja putosivat kaikki ku- 
ruun *). 



') Sama tarina sanottiin l6ytyY&n loarissakin. Inar^ärvestä juoksee 
(Pats-) joki ulos. Siinä on syvä köngäs, jonka vesi könkään polijassa muut- 
tuu höyryksi. Veneitten pohjalla makaavista venäläisistä nostaa yksi pää- 
tään ja kysyy: »mikä se tuossa savustaa?'^ Laskuraies vastaa, „kun saivo- 
vesi ja merivesi tulee yhteen niin se ottaa semmoisen höyryn", — Könkään 
niskassa kallio, jolle opas hyppää; Venäläiset hukkuvat. Tämä tarina löy- 
tyy myös Uhtualla, Venäjän Karjalassa; vrt. M. A. Castron Nord. Res. o. 
Forsk. I, siv. 39. 

*) Silpakuru sanotaan olevan Sotajoen ja -Tulppyoen välillä länsipuo- 
lella Nuortitunturia. Kerrotaan myöskin akan tässä olleen venäläisten op- 
paana. Thauvon kertoo tätä tarinaa Ikämielestä. 



Digitized by 



Google 



86 

Kuolajärven etelä osissa kerrottiin muutamasta sotaisesta kan- 
sasta nimeltä „Kivekkäläiset^S joka maata kävi hävittämässä. He 
nousivat korkeille vaaroille ja katselivat mistä savua nousi; sinne 
menivät hävittämään, pilasivat ihmisiä, pistivät lapsia seipäiden 
päihin j. n. e. Joku kertojista sanoi Kivekkäläisten asuneen Juuri- 
kankaalla Hietajärvellä ^). 

Kun Paha teki kahleet Jeesukselle. 

Kun Jeesus haudattiin ja jälleen nousi, ja taas haudattiin ja 
taas nousi, niin paha ukko sanoi, etfei Hän muuten pysy haudassa, 
kun ei kahleet laiteta. Niin meni pajaan ja rupesi takomaan. 
Jeesus sattui siitä menemään sivu; kun kuuli kalskeen seisahtui 
pajan ovelle ja kysyi: 

„Mitäs rautiot takovat, 
Sepän hiilet hilskasevat?'' 

Paha vastasi: „LuojalIe kahlehia;*' samassa katsahti häntä 
silmiin ja sanoi: »niinpä sulia silmät kiertelevät kuin eilisellä Juma- 
lalla, jonka hautasivat!"^ Rautio kysyi vielä: »Kuinka paksu suir on 
kaula?"" Jeesus vastasi: „niin paksu, niin pitkä, niin poiketa le- 
veä kuin ikääs oma kaulasi"". Paha silloin koetti kahletta omaan 
kaulaansa, niin Jeesus lukon luskahti kiini. Sitten sitoi Jeesus 
kahleen pään kalliohon ja siinä Paha nyt istuu viimeiseen tuomio- 
hon asti. Kun maa jytisee, niin siinä se äijä silloin ponnistelee. 



M Sama tarina Kuusamossa. Vert. M. A. Castren N. R. o. F. I. siy. 94. 



Digitized by 



Google 



SISÄLLYS LUETTELO. 



Maatieteellinen silmäys Sivu 1. 

A. Pakanuuden aika. 

I. Kinaika. 

LöytöjÄ „ 3. 

Kiinteitä muinaisjäännöksiä „ 28. 

Tarinoita Jatulin kansasta y, 33. 

II. Rauta-aika ,. 34. 

Varhempi rauta-aika „ 35. 

Myöhempi rauta-aika „ 36. 

III. Lappalaisten muinaisjäännöksiä. 

Kiinteitä mninaisjäännöksiä „ 44. 

Tarinoita „ 54. 

B. Kristillisyyden aika. 
Rovaniemi. 

Muinaisjäännöksiä „ 62. 

Tarinoita ^ 67. 

Kemijärvi. 

Muinaisjäännöksiä „ 72. 

Tarinoita „ 76. 

Kuolajärvi. 

Muinaisjäännöksiä „ 81. 

Tarinoita „ 82. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Folktro ocli plägseder 

i meUersta österbotten ^). 

D& det är den mytologiska vetenskapens uppgift att lemna 
en allsidig bild af folkmedvetandets utveckling alit ifr&n den för- 
historiska forntidens morgonskymning, mäste han naturligtvis be- 
gagna sig af alla de bjelpkällor, som resultaten af en jemforande 
forskning p& arkeologins ocb etnografins samt historiens, spr&k- 
vetenskapens ocb de sköna konsternas omr&den erbjuder, för att 
om möjligt kuuna sprida Ijus öfver folkmyternas dunkla ursprung, 
kunna bringa i dagen den objektiva sanning, hvilken bos dem i 
fantastisk drägt, under tanke- ocb sinne-bilder gömxner sig, ocb 
slutligen tili ett belt kunna sammanställa de uti otaliga smä-bilder 
söndersplittrade dragen af bvarje tidsälders totala verldsäsk&dning. 
Fr&n denna synpunkt bafva nyare tiders mytologer ^) uppfattat sin 
vetenskap, ocb bland dem tillbör främst ') bröderna Jakob ocb 



^) I sio nrspningliga fonn ntgjorde denna uppsats ett föredrag, som 
utarbetades för Svenska liandsmälsfbreningens ärsmöte den 2 Febr. 1875. 
Sedän dess har dess omf&ng, men ej dess anspr&k vuzit. 

') Af de arbeten i tysk och nordisk mytologi, hvilka i yära bibliotek 
äro tillgängliga, m& fö^ande h&r nämnas: I. Grimm: Deutsche Mytologie 
1833, 3 npl. 1854; Karl Simrock: Handbuch der Deutschen Mythologie, Bonn 
1874; N. M. Petersen: Nordisk Mytologi, öfrers. af E. Hildebrand, Stockholm 
1869; Benedict Gröndal: Folketro i Norden, uppsats inf5rd i Nord« Oldskrift- 
selskabets Aunaler, ^öbenhavn 1863. 

*) J. Grimm. Deut Myth. cap. XXVIII Aberglaube. Bland de talrika 
samlingarna af germaniska och skandinaviska iolksagor och annat mytologiskt 
material, hafya y tterligare följande i denna uppsats blifvit tili jemförelse an- 
litade : A. Kuhn und W. Schwartz : Nord-dentsche Sagen, Märchen und Gebr&uche, 
Leipzig 1848; G. O. Hylt^nCaYallius: Y&rend och Yirdarne I & II, Stockholm 
1864—1868; HtUphers: Beskrifning öf?er Norrland IV, Vester&s 1780; Herm. 
Hofberg: Nerikes gamla minnen, Örebro 1868; Carl Linnsei „öl&ndska och 
Gottländska Resa", Stockholm och Upsala 1745; Friedr. RtUis: Finland och 
dess inney&nare, öfvers. af A. S. Arvidsson, Stockholm 1827; V. L. Gngander: 
Nylftndska folksftgner, Uppsats infdrd i «Album utg. af Nyltodingar** IV 



Digitized by 



Google 



90 Folktro och pltigseder 

Wilhelm Grimm förtjensten att hafva uppmärksainmat den rike- 
dom af värdefuUa källor för mytologisk forskning, som i deras 
samtids folktro, i allehanda bruk och plägseder, i saga och säng 
ligger dold. Ty ur dessa olika former af det yngsta mennisko- 
slägtets kultur kan man icke blott frainleta dragen tili en bild af 
dess egen karaktär, utan deijemte med relativ visshet rekonstruera 
förg&ugna tiders och slägtens vetande, tro och betraktelsesätt 

Innan vi nu gä tili skildringen af de pä en egendomlig 
folktro hvilande plägseder, med hvilka denna uppsats velat rikta 
det mytologiska materialet, vidfoga vi säsom bidrag tili en när- 
mare utredning af folktrons väsende och uppkomst följande re- 
flexioner: 

Hvad vi i dagligt tai kalla „vidskepelse" O» »vantro", „öfver- 
tro", „folktro", — d. ä. denna tro p& allehanda öfversinliga vä- 
senden, om hvilkas tillvara vara religionsurkunder ingenting för- 
talja, p& dessa väsendens inblandning i menniskans förhällande 
tili tingen och pi en djupare, symbolisk eller allegorisk betydelse 
hos vissa naturföremäl och hos vissa egendomligare företeelser, 
drömmar, aningar, förebud, m. m. — denna tro, hvilken än i dag 
i tusentals vexlande former uppträder icke blott bland det sä kal- 
lade „l*ägre folket", utan t. o. m. bland de högre klassernas mest 
bildade individer i seder, i talesätt, i föreställningar, hon är, säga 
vi, tili sin älder icke nägot gärdagens barn, utan kanske lika 
gammal som menniskoslägtet; uppsprungen kanhända ur en ädel 
gniud, utgör hon en underlig blandning af aningar, vetande och 
reminiscenser, af Ärtusendens fördomar och misstag, och af fria 
naturbams fina iakttagelser. Hon utgör en profkarta öfver hvaije 
folks och hvarje tidehvarfs äskädnings- och föreställningssätt och 
ett inventarium öfver ali den mer eller mindre besynnerliga lösegen- 
dom af tankar, erfarenheter, rön, seder och vanor, som af en nation 
hunnit sammanbringas uuder ärhundradenas lopp dels genom eget 
arbete, dels genom Iän af granname och skänker af allas moder, na- 



Helsingfors 1868; A. Boehm: „N&gra ord om den svenska allmogens i mel- 
lersta Österbottcn öfvertro, fördomar, trollformler och vidskepliga bruk", 
uppsats i tidskr. Kirjallinen Kuukauslchti 1872, aftryckt i Morgonbladet 
samma är n:ris 234—236, 239, 242 och 245. 

O Enligt Dalin af prep. vid i belydelsen „emot**, angifvande ngt falski, 
oriktigt, och verbet sHpa = ordna, odla, dyrka; alltsft ^vidskepelse* 1. m. 
fälsk dyrkan. 



Digitized by 



Google 



i meUergta Österbotten, 91 

turen. Det finnes alltsä hos denna sfi mänggestaltade vidskepelse, 
hvars dystra skuggsidor man gerna ville hölja i evig natt, emedan 
de utgöra sorgliga lyten hos vär tids för öfrigt sä l&ngt framskridna 
kultur, dock äfven s& m&nga sidor af verkligt intresse, b&de histo- 
riskt och psykologiskt, att veteDskapen roed fullt skäl kunnat draga 
densamma inom omrftdet for sin forskning. Detta synes redan 
den store G. t. Linn^ hafva menat, dä han skref: O »J&g h&ller 
före att det skulle vara ett artigt argument, om n&gon af vidske- 
pelse ville göra en ansenlig samling och visa hvarifir&n hvar och 
en kömmit". Utan tvifvel torde ocks& ett fortsatt studium af folk- 
tron i alla dess uppenbarelseformer komma att sprida ett märk- 
värdigt Ijus öfver folkens lifsutveckling under olika tidsperioder. 
Ty verldshistorien, som skildrar nationemas väldiga »Kampf um'8 
Dasein"" eller det fredliga kulturarbetets jemna fram&tskridande 
och de Stora id^emas brytningar, vet lika litet af detta tanke- 
och känslo-lif i folkandens innersta, hvarest alla de tusen olikar- 
tade intryckep af upplefvade tilldragelser — de srai s& väl, som 
de Stora — samlas och bearbetas, som seglaren, der han ilar 
fram öfver hafvets vida yta, vet af lifvet och kampen der nere i 
det tysta djupet. Men mytologin samlar snäckor pä stranden af 
tidens haf, och di hon förtä^er om „djupets" lif, skall mennisko- 
anden lära kanna mänga drag af sin utvecklings historia. 

Om det gäller att förklara uppkomsten af vär tids eller v&rt 
lands folktro, eller, sÄsom Linne uttrycker sig, „visa hvarifr&n 
hvar och en vidskepelse har kömmit", sk hafva vi, enligt ofvan 
anförda skäl, i allmänhet icke att vänta upplysningar af historien, 
ehuru det redan vid en ytlig betraktelse visar sig att mänga af 
folktrons yttringar bero p& historiskt gifna förhftllanden. Hvad 
man om folkens tidigaste bamdom och om de föreställningar. som 
tillhörde denna, har sig bekant, grundar sig för det mesta p& tra- 
ditionelt fortplantade myter. T. o. m. den uräldsta krigs- och 
kultur-historien är p& det närmaste förbunden med samma otill- 
förlitliga sagor och myter, eller med andra ord: första kapitlet i 
hela verldshistorien, ja i hvarje enskildt folks historia, är ett ka- 
pitel mytologi, for hvars trovärdighet fÄ eller inga kriterier finnas. 
Di den verkliga, kritiskt siktande historien uppträder, tyckes hon 
hafva en viss rättighet att förklara den mytiska perioden för ett 

») Öl&ndska och Gottländska resan p. 308. 



Digitized by 



Google 



93 Folktro och plägaeder 

öfvervunnet stadium och att fordra fullt förtroende för de p& idel 
reela grunder hvilande fakta, hvilka hon hädanefter bringar i dagen. 
Men ett skarpsynt forskaröga skall snart märkä, hurusom myten 
öfverspunnit hela historien med sinä skira slöjor, huru i denna 
knapt gifves en enda tilldragelse, en enda personlighets öden, som 
icke p& n&got sätt blifvit smyckade med det mytiska eller mysti- 
6ka. Historien m&ste s&lunda sjelf bära vittnesbörd om att den 
mytiska perioden egentligen aldrig kan öfvervinnas, aldrig, sälänge 
menniskan bibeh&ller sin naturliga fallenhet for öfvertro, för tro 
p& nägonting mer än det rent förnuftiga, nyktra, hvardagliga, tro 
p& det öfversinliga, osynliga, id^ela, hvai*s realitet är en högre, 
än de synliga tingens. Vi hafva d& att söka folktrons egentliga 
upprionelse i menniskans medfödda djupa behof att med sin tro 
omfatta nägot öfversinligt; pft denna ädla mark, der äfven den 
kristna uppenbarelsereligionen blifvit planterad, hafva alltsä dessa 
folktrons iörvildade blomster spirat upp. 

Religionshistorien visar oss huru den ursprungliga, omedel- 
bara kunskapen om de gudomliga tingen bland menniskorua sm&- 
ningom grumlats och huru dervid alla dessa naturrellgioner upp- 
kommit, ur hvilkas brokigt skiftande ^vantro"" 8& förunderligt 
mänga spär af en gemensam ursanning framskymta, och hvilkas 
öde det var att i Ijuset af kristendomens öfvematurliga uppen- 
barelse helt och h&Uet forblekna, sÄsom nattliga stjenior vid mor- 
gongryningen. — Men utrotade hafva de p& längt när ännu ej 
blifvit, utan beherrska fortfarande pluraliteten af menniskoslägtet 
Vid studiot af det 19:de ärhundradets kulturhistoria, s& rik p& 
eröfringar inom andens omräde, skulle man knapt kunna ana att 
en sadan massa af vidskepelse, skrock och fördomar skulle vid- 
häfta de kristna folken säsom äterstoder frän deras hednatid. Dä 
emellertid s& forh&ller sig, kan man fatta, att denna djupt rotade 
böjelse för vidskeplighet under tidernas lopp mäste hafva erh&llit 
ständig näring utifrän och inifr&n, — utifrän genom folkens hi- 
storiska uppfostran och inifrän genom vissa alhnänt menskliga 
själsegenskaper och behof. Säsom sädana vilja vi beteckna ä ena 
sidan menniskans gränslösa vettgirighet, parad med hennes lika 
obegränsade inbillningskraft, och ä den«andra sidan hennes slaf- 
veri under vanans och det traditionelas mäktiga inflytande, men 
först och sist hennes förkärlek för det mystiska och hemlighets- 
fulla. Religionen tillgodoser menniskans andliga trosbehof, men 



Digitized by 



Google 



i mdUrsta österhoUen, 93 

lemnar henne att p& egen hand taga reda p& hemligheterna och 
undren i den sinliga naturverld, hvari hon lefver och har sin va- 
relse. Här f&r hon tillfredsställa sin vettgirighet efter formäga 
och tillgodogöra sig resultaten af sin forskning. Nu äro foreteel- 
serna i denna verld i allroänhet endast tili sin yttre sida for exakt 
forskning tillgängliga, men deras inuersta grundorsak, lif^ets och 
krafternas hemlighet, undandrager sig t. o. m. det filosofiska tän- 
kandets kombinationer. Och d& härtill kommer, att menniskan 
oaktadt sin stora vettgirighet dock i det hela är ganska lättrogen 
och ytiig i sitt utforskande af tingens väsende, sä mä nian icke 
undra öfvet att ofta äfven de enklaste företeelsers verkliga art 
och väsende för menige man förblir en gäta, eller att för dem med 
tillhjelp af inbillningskraften uppställes ett alldeles eget kausal- 
sammanhang, hvilket med det mystiska börjar och slutar. Sä- 
lunda fär man alit i denna verld att betyda eller beteckna nägot. 
Tili exempel dä kätten tvättar sig, „betyder" det främmande, ehuru 
hvar och en, som helst litet gifvit akt pä detta snygga husdjurs 
vanor, vet, att han tvättar sig hvar gäng han ätit och äfven dess- 
emellan ofta för sin trefnads skull. Ofta hör man tomten bullra 
pä vinden och smälla i skrubbdörrarne, men om man gjorde sig 
mödan att närmare se efter, sä skuUe man finna huskatten inbe- 
gripen i en ifng mössjagt, eller ock, hvad som lika ofta är fallet, 
att bräden och bjelkar i huset i följd af väderlekens hastiga vex- 
lingar med buller och knakande i fogningama utvidga eller sam- 
mandraga sig. Sä torde det äfven förhälla sig med dessa ,,under- 
liga Ijud" af oändligt varierande art, hvilka i alla tider och pä 
alla orter blifvit hörda med bäfvan och häpnad: det döljer sig 
alltid bakom dem en lag, en realitet, väre sig att den af vara 
sinnen kan uppspanas eller ej. En fluga som surrat i en butelj, 
har mänga gänger hallit pä att skrämma slag pä ^fomuftigt folk^, 
som trott sig höra domsbasunen eller ätminstone forebudet tili 
en Stor olycka. Nu visar sig vettgirigheten i dessa sä vanliga 
fall af vidskepelse derutinnan, att man nödvändigt viii veta hvad 
hvar och en sadan företeelse har att „betyda", nämligen for det 
kommande, men lättrogenheten äter deri, att man icke närmare 
undersöker foreteelsen tili dess uppkomst och orsak i det forflutna 
eller närvarande, utan ätnöjer sig med att pä god tro antaga 
forsta bästa pähitt af en uppfinningsrik hjema. Det är ock en 
psykologisk erfarenhet att det oförklarliga, det mot ali erfarenhet 



Digitized by 



Google 



94 Fdktro oeh plägsedtr 

stridande inverkar pä oss med en underbart mäktig tjusningskraft, 
i det att detsamma b&de retar vir nyfikenhet och griper oss fängna 
i en förlamande undran. Det, som härvid mest frapperar, är det 
skenbart fornuftigas uppträdande pä det icke-förnuftigas omräde. 
En sftdan „händelse, som ser ut som en tanke", utgör ett kraf- 
tigt memento för observatorn och sätter oförtöfvadt bans fantasi 
i rörelse. 

Huru lätt uppst&r ej dä tanken pä ett ingripande af osynliga 
makter, kvilkas sätt att handia mäste vara det menskliga olikt, 
och hvilkas kommunikation med menniskorna sker icke omedel- 
bart, utan medelbart genom symboler och tecken! — Pä na- 
turbarnets ständpunkt eller öfverhufvud pä en lägre grad af för- 
ständsutveckling, dä förmägan att bilda och uppfatta rena ab- 
straktioner ännu ej hunnit utbildas, ställer menniskan utan tve- 
kan det erfarna oförklarliga i sammanhang med ett personligt 
väsendes vilja och handlingar, under det att hon emot s. k. „na- 
turliga förklaringar" förhäller sig mera skeptiskt, än den inbitnaste 
rationalist. 

Den enkla fromheten ser uti alit det underbara „Guds finger**, 
dä den humanistiskt bildade tänker pä ^Försynens skickelse"" (ab- 
straktion i st. f. personi), fritänkaren pä „slumpens lek"" och den 
allvarlige forskaren pä naturkrafternas lagbundna verksamhet, 
men s. k. „klokt folk", som ringaktar vetenskapen och tror sig 
veta mer än andra menniskor, menar med en runkning pä hufvu- 
det att „här ej alltiug är pä rätf", och allmogemannen, som är 
van att tanka pä förfädrens vis, tillskrifver det skedda nägot af 
de i folktron existerande andeväsen eller naturgudomligheter, inom 
hvars omräde det synes falla. Har nägot händt honom i skogen 
eller pä sjön, sä var det dessa naturomrädens nräd*" eller „rädare"; 
förefaller nägot i hemmet eller dess närhet, sä har husets rädare 
(haltia) eller tomte värit framme, eller ock onda menniskor genom 
sinä med div. andars och »smägubbars^^ tillhjelp utförda trollkon- 
ster. Hvarhelst en kraft manifesterar sig i naturen, der anar po- 
lytcismen ett personligt andeväsende, som för sin makts skull blir 
föremäl för fruktan och tillbedjan; pä ensliga och ödsliga platser 
gör sjelfva ödsligheten pä sinnet det intryck, som om man stode 
inför ett mäktigt väsende, hvai*s osynliga gestalt den hastigt ska- 
pande fantasin vid minsta anledning kan framtrolla för blicken. — 
Det förefaller underligt att icke minnet af de större hednagudarne 



Digitized by 



Google 



i meller»ta Öaterbotten, 95 

(Odin, Thor, Balder m. fl. ') utan af de mindre, af underordnade 
naturväsenden (skogsrä, 8jör&, bergsrÄ, tomtar m. fl.) utgör det 
herrskande elementet i folktron, men detta faktum, som vi här 
ej äro tillfälle att närmare undersöka, syoes bevisa att de förres 
dyrkan värit af mera temporär och lokal natur, af eu viss herr- 
skande folkstam eller kast blifvit införd och utbildad, men att dyrkan 
af de senare, fr&n den gräaste fomtid, genom ärtusenden fort- 
plantad, utgjort den verkligt populära naturdyrkan, som med tal- 
lösa formvariationer i grunden värit och är densamma hos hed- 
niska folk i gamla och nya verlden. Lang tid torde ännu förgä 
innan de urgamla föreställningarna hos vdrt folk väsendtligen 
förändras, ty traditionen trotsar med märkvärdig seghet bäde fol- 
kens samt individernas vexling och bildningens nivelleringsarbete. 
Vi vilja dock icke pisti att traditionens innehill under tidemas 
lopp forblir detsamma, utan det skiftar med generationerna, det 
försvagas och forvränges genom glömskan, det riktas genom nya 
erfarenheter. Myten öfvergir tili saga och sagans hjeltar vördas 
ej mer, de bli föremil för löje hos bamen af en nyare tid. 

Det ligger icke i vir pian att söka uppvisa ursprunget tili 
den österbottniska folktrons skapelser, vi piminna här blott i förbi- 
giende om, att mytologerne hafva försökt förvandla en del af si- 
dana väsenden (älfvor, jättar, dvergar o. a.) tili f. d. menskliga 
individer, tili numera försvunna folkstammars spridda qvarlefvor, 
hvilka undan den sig mer och mer utbredande odlingen sökt sig 
tillflyktsorter i bergens klyftor och skogamas djup och der nigon 
ging sedde, i de invandrande folkstammames traditioner efter 
hand si att säga mystificerats. Hvad iter öfriga mystiska väsenden 
vidkommer, si är det att märkä, att tron pä dem vinner ett icke 
oväsendtligt stöd i Skriftens tai om de „förstar och väldiga, utan 
kött och blod, hvilka regera i denna verldens mörker" (Pauli 
Efeserbr. VI: 12) samt hela dess lära om en god och en ond ande- 
verld. I Svebelii stora katekes vamas man att tro pi „lö5erskor, 
trollpackor, tomtegubbar och mera sidant", men redan deras blotta 
omnämnande tolkas af allmogen sisom bevis pi deras existens. 

') I Sverige torde desse gudars minne vara lifligare än i Finlands 
svenska bygder. Utom i n&gra namn och enskilda appellativ, ss. Thors-ö, 
thor-il [Mftig äskby], thor-vigg [stenredskap] har man oss veterligen ej funnit 
n&gra sp&r af deras dyrkan i österbottens svenska bygder. Ifrän att vara 
realiteter hafva de sammankrympt tili blinda spräkattribut 



Digitized by 



Google 



96 FoUctro oeh pldgseder 

Ofvan omordade vantro finner, mer eller mindre tydligt, sitt 
uttryck icke blott i folksagan och sängen, utan äfven i m&nga af 
dessa egendomliga plägseder och bruk, hvilka gifva &t folklifvet 
dess säregna prägel, och i mänga af dessa ordstäf och talesätt, 
hvilka ofta siäende karakterisera det folkliga tänkandet. I allmän- 
het m&ste bvaije handling, som stadgat sig tili bruk eller sed, 
ega en id6, — en praktisk eller sedlig — , hvilken värit mäktig 
nog att bära densamma genom tidema, och hvaije talesätt, som 
förunnats blifva stereotyperadt, »stäende*", mäste ega en udd, som 
värit nog skarp att icke förslöas mot tidens tand. De fr&n van- 
tron härstammande sedema och sägnerna hafva dessutom genom 
en särskildt tilldragande egenskap, nemligen det mystiska, som 
utan tvifvel redan fr&n början vidlädde dem, blifvit öfverförda fr&n 
folk tili folk, fr&n slägte tili slägte, fr&n tid tili tid, tili dess att 
de, numera mängen g&ng tili sin ide alldeles oigenkänliga, stad- 
nat hos denna tids slägte, som i sin tur skall föra dem vidare. 
Här, om n&gonstädes, är man i tillfalle att studera menniskans 
slafveri under traditionen. Nedanstäende samling af folkseder och 
öägner frän mellersta Österbotten, der svenska talas, ansluter sig 
närä tili den af A. Boehm fr&n ungefär samma omr&de (socknama 
kring Jakobstad, eller: Gamlakarleby, Kronoby, Pedersöre, Larsmo 
och Nykarleby), gjorda samling, ehuru vi genast p&peka att det 
rika förr&det ännu ej p& l&ngt när kan anses vara uttömdt. De 
ätföljande anmärkningarna, som icke vilja gifva sig ut for ^xakta 
fSrklaringar af resp. plägseders och folksägners uppkomst och be- 
tydelse, skola m&hända bidraga att göra denna materialsamling 
användbar för vetenskapen. 



Finland har, säsom bekant, i alla tider värit beryktadt för 
sinä inbyggares skicklighet i troUdom, ^) och isynnerhet har land- 
skapet Österbotten ansetts s&som svartkonstemas rätta fädemes- 
land. Vi vilja icke afgöra om det är den svenska eller finska be- 
folkningen derstädes, som ursprungligen gifvit anledning tili detta 
rykte. Likväl hafva svenskarne den föreställuingen, att finname 
äro dem i detta afseende öfverlägsne, liksom finname hänvisa p& 
lappame s&som de rätte hexmästame. Det torde icke heller vara 

^} I medeltiden yar ordet „Fiiine*' liktydigt med hexmästare : se RQhs- 
Arvidsson ^Finland ocb dess innevänare^S del II p. 43. 



Digitized by 



Google 



i meUersta Österbotten. 97 

nAgOD tillföllighet, att allmogeordet for trollkonst Jatku"* ^) pl. 
taikur, är ett direkt I&d frän finskan (taika) >). Otvifvelaktigt har 
bland de olika folkstammar, hvilka pä Finlands jord samman- 
träflfat, under tidernas lopp ett ömsesidigt utbyte af föreställnin- 
gar, traditioner och yidskepliga bruk egt rum. Ed jemförelse 
mellan y&ra svenskars och finnars förräd af sädana traditioner och 
bruk skuUe helt Tisst besanna detta päst&ende. 

Det fordras en ganska stor iakttagelseförmäga, for att upp- 
täcka alla de oräkneliga sm& Jaikur'' (trollkonster) som allmogen 
i det dagliga lifvet använder vid sinä sysselsättningar ute och inne, 
emedan användandet sker i smyg och vid närmare efterfrägan an- 
tingen fömekas eller i strid med rätta förhUlandet förklaras. 
Mängen är kanske ocksft verkligt okunnig om de af gammal vana 
fortsatta brukens betydelse. Det är t. ex. redan nägot misstänk- 
]igt, dä en bondhustru, sysselsatt med smörkeming, smular sönder 
svafvel och strör det i kernan. Fr&ga henne derom, och hon 
skall endast svara: ^int' veit ja, men sot6 pa di ful jära" („jag 
vet ej, men sä plägar man göra^). Saken är den, att en ovän 
har borttagit smörlyckan och denna mäste äterställas genom det 
renande svaflets hjelp. — Men dä väfverskan som första inslag 
i väfven träder ett halmstr& närmast föreknytningskäppen, dä faller 
sig detta ganska naturligt, ty det styfva halmsträet gifver tyget 
jemnhet redan frän böijan. Dock har denna handling äfven sin 
särskilda betydelse: halmens närvaro i väfven gör denna oantast- 
lig for ovännens illfundighet; -— „sä inga fär stjämm a^, heter 
det. Om väfven sedän blir kränglig och tr&dar ofta brista, hvilket 
kan bero af m&nga oförutsedda omständigheter, tager väfverskan 
äter ett halmsträ ur husbonds och matmors säng och slär detta 
i väfven; dä skall han häUa. (Jmfr användandet af halm frän 
samma plats, for att ingifva tvenne unga personer ömsesidig kär- 
lek; J, Gr. D. Myth. Abergl.) 

Man mä dock icke tro att blott qvinnorna begagna sädana 
konster, ty männen täfla med dem och med hvarandra om förste- 
get i skicklighet De hafva sinä finter af samma misstänkliga 

O Dialektorden, som här och der komma att anföras, begagnas ät- 
minstone inom Larsmo och Pedersöre och äro skrifna enligt det af Finlands 
sv. landsmälsförening antagna Ijud-beteckningssfttt. 

*) Eanhända är detta äfven fallet med ordet „kokel*', troUa, sävida det 
sammanhänger med finska verbet »kokea^S försöka. 



Digitized by 



Google 



98 Fofktro 0€h plägseder 

natur vid idkandet af näringsf&ng i skog och 8jö. En smed. hvil- 
ken sätter stor ära i att vara den bäste räffängare i trakten, läter 
päskina att han bar sinä hemliga konster. Man tror att han 
smöijer räfjeiiien med nägonting, som omotständligt lockar de 
listiga djuren i fällan, men man vet icke att ban vid sinä stads- 
resor förser sig med mysk ifr&n apoteket. Mysklukten päminner 
nägot om den egendomliga lukten af kattskinn och lockar kanske 
derför de efter slägtet Felis' kött begärlige röfvame. 

Dä fiskaren bar satt bete p& sin krok, försummar han icke 
att spotta p& och säga: „gö lykk^, eller: «lycksamman mask""! 
förr än han kastar ut. Detta torde i värt land vara ett allmänt 
bruk bland pojkar, som syssla med mete. Pä mänga orter bör 
man äfven tilläggas lystringsorden: 

«Abbor- (el. mört-) snök, 

Hugg i krök! 

Tu ti knykk 

O' ja ti rykk, 

Tu ti bala 

O' ja ti drä, 

To ska vi si, vem som vinste ska ta!** 
^eller: To ska vi si, vem ä välkare (starkare) tu eli ja!*" 
Dessa ord kan man knapt kalla en troU- eller besväijelse-formel ; 
det är en utmaning tili böljans innev&nare att infinna sig tili tve- 
kamp, — ett betecknande utti^ck af pojkaktig stridslust och sjelf- 
förtröstan. Men spottandet förekommer i mänga andra vidskep- 
liga bruk, säsom d& u&gon första gängen inträder i ett hus, p&* 
tager en ny hatt, vid botandct af sjukdomar (se längre fram!), 
i m&nga lekar, d& man „tu-friar" sig frän att blifva fasttagen 
genom att spotta pä »mälet*", eller den utsatta friplatsen o. s. v. 
Flere af männens öfriga trollkonster skola efter h and i det följande 
skildras. 

Tili boskapsskötseln, hvilken sedän urminnestider utgjort en 
af skandinavemes hufvud-näringsgrenar, höra en bel mängd af 
äldriga bruk, bland hvilka utom de af A. Boehm anförda följande 
mä framhällas : 

Om vären, d& kreaturen först skola släppas ut pä bete, iakt- 
tages noga att detta ej inträflfar pä en fredag, ty den dagen är 
en „olykksaroman däg**. Denna äsigt, allmän i norden, bar sin 
historiska grund deri, att vär Frälsare pä fredagen utstod sitt 



Digitized by 



Google 



i melUrsta ÖsUrhoUen. 99 

sväraste lidande, hvaijemte i legenden förtäljes att det var pä 
samma dag den förste Adam syndade. — Deremot är söndagen, 
pä hvilken uppst&ndelsen skedde, en lycklig dag och menniskor, 
som p& denoa dag födas, anses vara lyckligare, än andra. 

Vid det vigtiga tillfälle, som nämndes, dä kreaturen utsläp- 
pas, af hvilket ali lycka och trefhad för hela sommaren tyckes 
bero, lägger „stillarpegu^ (ladugärdspigan) eu jernstäng framför 
„trossgäln'' (tröskeln) och öfver den mäste korna i rad uttäga; 
om detta forsummas, sä »stiger kriture se"* d. v. s. stöta och 
vricka sinä fötter illa under sommarens lopp. D& vallflickan eller 
nkuddhelindji'' (kovaktaren) sedän kör dem tili skogen, sjungande 
sitt muntra: siös me er nu!'' bryter hon &t sig en qvist Mn nä- 
gon buske, för att dermed piska dem, som vilja st&ngas. Qvisten 
mäste hon föra med hem fräu skogen, ty eljes begynna korna ligga 
borta öfver nätterna. Vid hemkomsten frän den första skogsfär- 
den mötes vallhjonet af nägon af gärdsfolket med en stäfva vatien i 
hand och blir helt hastigt och lustigt öfversköljd frftn topp tili tä. 
Detta är nödvändigt, för att korna skola mjölka väl under betestiden. 

D& en häst, hvilken är svär att taga fast, första gängen 
släppes ut pä bete om vären, bör den, som rider honom, bära 
ett stycke bröd innanför slgortan, vid hjertat, och vid ankomsten 
tili det ställe, der hästen skall lössläppas, beta brödet i tre styc- 
ken och gifva dem ät hästen, derefter taga tömmama af och stryka 
honom med dessa tre gänger öfver ryggen, för att hau mä botas 
frän olatema. Dervid utsäges nägon besvärjelseformel, hvilken 
jag tyvärr ej kunnat fä upptecknad. 

Dä en ko häller pä att bli „torr-sin", d. v. s. upphör att 
gifva mjölk ifrän sig för stundande nedkomst, sä bör mau afsluta 
mjölkandet en söndagsmorgon, för att hon sedän skall bära om 
dagen; eljest öfverrumplar hon sin väntande värdarinua med att 
om natten framföda sin kalf. (Söndagen lycklig dag, se ofvan!) 

Den, som efter att genom köp eller byte hafva bekommit 
ett ko-kreatur, leder detta pä vägen hemät, bör, om han viii före- 
komma att kon i sinä nya förhällanden fär „dr^ft heim^, d. ä. 
plägas af hemlängtan, vid passerandet förbi eller genom första 
nläd"" i en gärdesgärd kasta ned en af stängsel-^tröduna'' (gärd- 
let) for att derefter leda kon tre gänger omkring denua, mot so- 
Ien. Genom att ledas mot solen — mot naturordningen — skall 
hon tämjas, likasom man fordom tamde jagtfalkar genom att svänga 



Digitized by 



Google 



100 FoUctro och plägseder 

dem kring i ett tunnband; instinkten att AterväDda förbryllas, 
roinnet af forna. rörhällaDdeD förloras, och dä kon passerat det 
första gärdet pä sin väg, träder hon ut i en helt och hället ny 
verld, der det icke gifves annat vai, än att lyda egaren. 

Genom ett annat förfaringssätt vinnes samma resultat: man 
hemtar fr&n det bäs, hvarest kon i den förre egarens fähus haft 
sin plats, en famn „bos o rosk'' (strö, fyllning) tili hennes nya 
bäs. Kon Yädrar lukten af sin förra omgifhiug och känner sig 
genast hemmastadd. (Samma bruk omnämner Hylpher i sin be- 
skrifning öfver Norrland IV, p. 309). Somliga bruka tvätta kons 
fötter, d& hon forsta gftngen skall stiga in i ett fähus. 

D& en häst genom kop eller byte kömmit tili gärds, ledes 
han tre hvarf omkring inne i stugan, för att göras hemmastadd 
i de nya forhäUandena. Nägra binda äfven tagel af hästens svans 
i spjellsnöret. 

Det händer mycket ofta om sommaren att koma, eljes sä 
hemkära och trifsamma kreatur, företaga sig att blifva borta öfver 
nätterna 1 skogen, ja stundom 1 veckotal drifva omkring p& betes- 
markerna, flyende undan för den efterhängsna menniskan, som 
längtar efter deras mjölk. Orsaken härtill är naturlig, kräken 
trifvas under de sköna sommamätterna vida bättre ute 1 den 
friska naturen, hvilande och betande vid sjö- eller träsk-stranden, 
än hemma i sinä f&Uor, fastkedjade i det mörka, qvalmiga, af 
stickande flugor fylda fängelset, der man ej vägar gifva dem en 
munsbit foder af fruktan för att de skola börja trä hem fr&n betet. 
Dessutom gripas ju äfven de tamaste djur ofta af en omotständ* 
lig längtan efter frihet och — tillfället gör tjufven. AUmogen 
tror att det är skogen, d. v. s. skogens rädare, som lockar dem 
och sedän h&ller dem fängna; „sköji hallder^, säger man. Frftn r&- 
darens v&Id kunna kreaturen r}xkas genom traileri af mänga slag. 

För ett par &r sedän tilldrog sig i en gärd närä Larsmo 
kyrka en sorglustig händelse, i det ett trolleri mot „skogshällning" 
fick en oväntad utg&ng. En ko hade dröjt i skogen flere nätter 
ä rad, hvarför man beslöt att försöka kurera henne. At tomten 
eller ät skogens rädare (jag vet ej hvilkendera) tillreddes ett ofifer 
af nio skilda ingredienser i en jerngryta och stäldes i den borta- 
varande kons bäs. Bland de „nio sorterna"" funnos metalleme 
representerade, guldet af en ung hustrus vigselring, silfret äfven- 
ledes af en ring, kopparn af en fempennislant och jernet af den 



Digitized by 



Google 



i mdlerata Österbottm. 101 

gryta, som inneslöt alltBamman. Men olyckligtvis rftkade nu en 
gris komma in i fähuset, hvars dörr oförsigtigt nog lemnats öppen, 
ocb troende offret vara utstäldt för hans räkning, skyndade han 
att undersöka grytans inneh&ll, hvaribland en nyss begagnad 
smörask frestade hans tunga. Guldringen försvann vid detta tili- 
fdJle spftrlöst, utan att grisen, som stäldes tili svars härför, kunde 
gifva n&got besked. 

Ett offer af »nio sorter'', hvari flere mineralier ing&, tillredes 
i Nyland af en ^harpsläerska^S för att bota sjukdomar, som „fast- 
nat" frin nigot ställe. (V. L. Cajander, Nyi. Folks. p. 123). Att 
hftllas fängen af skogen är väl ocksä ett fastnadt ondt. I dessa, 
likasom i mänga andra underkurer, är att märkä tron p& 9:talets 
magiska kraft, äfvensom den urgamla föreställningen om metaller- 
nes — isynnerhet guldets — form&ga att lösa menniskor och djur 
fr&n onda makters väld. 

Det kan äfven inträfifa att kreaturen g& vilse i skogens Ia- 
byrinter, d& de r&kat skilja sig fr&n hvarandra och följa en för- 
virrad instinkts ledning. Dä uppb&das stundom hela byalag tili 
^kallgäng, men det förvillade djuret hälles af r&dam osynligt p& 
nägon enslig plats i skogen eller nedsjunket i träskets flymossa, 
och ej ett Ijud af stönandet tränger tili de sökandes öron. S& 
stark är skogens roakt! Men om nägon af skallg&ngarene hittar 
p& att vända ett plagg, — en vante, en mössa, o. d. — „&. agg*" 
(afvigt), 8& visar sig plötsligt det sökta djuret helt närä, bölande 
glädtigt öfver äterseendet. — Den symboliska handlingen tyekes 
afse att likasom omsvänga det bestäende förh&llandet tili dess 
absoluta motsats, det fäfänga sökandet tili finnande. Sä vänder 
äfven tomten i sagan sin hatt alit efter det han viii bli synlig 
eller osynlig. Härmed sammanhänger ock sägnen att den, som 
om morgonen af misstag p&tager ett klädplagg afvigt, hittar lätt 
hem den dagen, äfvensom det finska ordstäfvet: „nurin nuttUy 
onni oikein^ (rocken afvig, lycKau rätt). 

Boehm anför ett annat sätt att f& reda pä det vilsegftngna 
djurets vistelseort. Detta är det samma som i Nyland kallas att 
„sl& harpa"". Id^n är i korthet den, att makten af det sökta 
stäUets namn, hvilket gissningsvis jemte flere andra nämnes, ver- 
kar en synlig rörelse hos det egendomliga instrumentet, som här- 
vid begagnas, — ett säll, i hvars kant man stuckit en sax — , 
afslöjande sälunda hemligheten. Föreställningen om namoets makt 



Digitized by 



Google 



102 FoUctro oeh plägneder 

genomgär hela den nordiska forntiden; kunde man nämna ett 
mäktigt andeväBendes rätta namn, sft förlorade det sin kraft. 
Namuet var personligheten, namnet var väsendet (jmfr. B. Grönd. 
Folketro i Norden, pag. 30). Detta var äfven grundtaiiken i fin- 
names ursprungsord. — Allmänt känd är föreställningen att kyrk- 
klockoiiias klaog löser i skogen f5rvillade roenniskor och djur 
frän r&ets vild. 

Vidskepliga bruk förekomma vidare i mängd vid botande af 
allehanda sjukdomar hos menniskor och djur, säsom mot „gola- 
sjuku", „rygghalldi", „knarm*', „krosi**, m. fl. fömämligast mot 
s&dana, som utan märkbar yttre anledning infinna sig och för den 
skull äro af misstänklig natur. Redan gulsoten, — denna under- 
liga sjuka, som 1 böijan s& omärkligt smyger sig p& sitt offer, 
gör den friska hyn pergamentlik, bortstjäl ögonens glans, siunets 
glädtighet och slutligen stjelper den hängsjuke, tränande p& plftgo- 
lägret, — räknas bland dessa misstänkliga sjukdomar hvilka kunna 
antagas vara p&satta af fiender och afundsmän eller Adragna pä 
farliga ställen och för hvilka utomordentliga botemedel böra sökas. 
Bland medlen mä här anföras ndgra: 

En person skickas ut att i hvaije af tre g&rdar bära upp „tri 
sorter", som kunna förtäras ; man mä gifva hvad som helst och huru 
litet som helst, men man fär icke neka. Denna niofaldiga dosis 
skall den sjuke intaga. — Allmänt brukligt är äfven att gifva den 
sjuke en Jtissmörgäs*' , d. v. s. en smörgäs pä hvilken man strött 
lus, kanhända pä det att han under denna vantrefhadens symbol 
liksom mä förtära det frätande onda sjelf och vid tanken härpä finna 
hindren för tillfrisknandet aflägsnade. Härmed kan man samman- 
ställa den bekanta sägen, att för en tränande, hemlängtande men- 
niska växa löss af sig sjelfva i hufvudet, samt att dessa insekter 
äfven kunna uppträda säsom onda förebud, hvilket synes af flera tale- 
sätt, t. ex. detta: „dä lössen krypa matmor pä orat, bädar det ovä- 
der*". — Ett annat bot mot samma sjuka är en sötmjölksdekokt pä 
den laf, som med sin gula färg pryder väggama af gamla trädhus. 
För ett par är sen omnämndes i en tidningsnotis att en finsk qvack- 
salfverska ordinerat gulockra ät en gulsotspatient — I dessa fall 
har troligen den af sjukdomen framkallade egendomliga ansigts- 
färgen ledt valet af läkemedel. T. o. m. bland ständspersoner 
hafva vi funnit ett hithörande sätt att bota gulsot, neml. genom 
intagande af en dekokt pä finklippt gult silke. „Der man tagit 



Digitized by 



Google 



i mdLetBta österhotUn. 103 

sot, der skall man äfven taga bot**, säger ordstäfvet. En motsatt 
Asigt om den gula färgens inverkan skönjes i det tyska talesättet: 
„fliegt eine gelbfässige Henne iiber einen Gelbsttcbtigen, so ist er 
uuheilbar. 

Gamla giktbrutna menniskor pläga ofta ansättas af svär värk 
i ryggraden, hvilket kallas ^rygghaUd*" (ryggh&ll). Detta upphäf- 
ves pä följande barbariska vis: den sjuke lägger sig p& mage 
framför en tröskel, ocb en person stiger p& bans krokiga rygg 
och traropar stadigt derp&, utan att akta pä den sjukes stönande 
och smärteskri. Tili utförare af denna ovanliga sjukgymnastik 
mäste valjas en person, som är yngst i syskonkuUen eller en 
qvinna, som bar framfödt tvillingar. — I Nyland botas sjukdomen 
elfbloss sä, att en person sl&r med en dryfta (vanna) tre gänger 
öfver den sjuke, som ligger oklädd framför en tröskel. V. L. Caj. 
Nyi. Folks. p. 124.) — 

Än märkligare är sättet att bota en tillfällig äkomma, som 
är känd under det enkla namnet Jmarr'' (pä tyska „Knirrband"). 
Den ädrages under skördetiden i synnerhet af den, som är ovan 
att handtera skäran, och bar tili sympton en egen knarming i 
bandlofven. Den dermed bebäftade anbäUer af n&gon — hvem 
som belst — att f& sin knarr „buggen". Detta tillg&r pä följande 
sätt: man lägger den knarrande handen pä en „stabba" (hugg- 
kubbe) och öfver handleden trenne tre-ledade halmsträn tätt intill 
hvarandra, led vid led. Derpä tager botaren en yxe och hugger 
med ali kraft i stabban vid halmsträens föi*sta led, hvarvid den 
sjuke frägar: „va hugger du?** och botaren svarar: Ja hugger 
knarrn, ur 16d och i vöd**. Fräga och svar upprepas vid afhug- 
gandet af halmsträens öfriga leder, och dä sista hugget fallit, ut- 
ropar botaren: „he för nul" Detta kallas att hugga kuarren. 
Ungefär pä samma sätt botas knirrband i Nord-Tyskland, — blott 
med den obetydliga skilnad, att den sjuka handen under huggan- 
det ligger pä dörrtröskeln i stället för pä stabban, och ceremonin 
slutas med korstecknet i Quds namn öfver den botade armen. 
(A. Kuhn und W. Schwartz; N. D. Sagen und Gebräuche s. 443). 
Angäende sjelfva betydelsen af denna ceremoni är att märkä, att 
vi här ha att göra med en egendomlig uppfattning af Frälsareus 
räd tili sinä efterföljare: „om din hand eller fot är dig tili för- 
argelse, sä hugg honom af och kasta ifrän dig"", ty handen är 
verkeligen i viss mening vorden tili förargelse, dä den icke kan 



Digitized by 



Google 



104 Folktro oeh pldg^eder 

begagnas tili att föra skäran i br&daste skördetiden; men afhug- 
gandet sker endast symboliskt, och forstörelsen träffar äkerns 
halm, hvilken i detta fall betraktas säsom det ondas upphof. An- 
g&ende betydelsen af frftgornas och svarens trefaldiga upprepande 
jemfora vi sättet att bota v&rfrossan i Nyland. Den sjuke gär 
med aska i handen tre gänger motsols omkring en jordfast sten, 
utsäende handens inneh&ll, och p& en annan persons Mga: »hvad 
8är du?^ svarar han: ^väran*", och p& fr&gan tili hvad ändani&I: 
„för bot och bättring''. Haudlingen är här helt och h&llet sinne- 
bildlig, men n&got dunkel tili sitt innehäll. Det högtidliga upp- 
repandet af frägorna och svaren tyckes tyda p& att de handlande 
personerna i dessa ögonblick skola foreställa sig närvaron af de 
andeväsenden, som tros hafva förorsakat äkomman (Cajand. N. 
F.s. s. 125) att de tala tili dem och i de bestämda uttrycken 
Jag hugger**, Jag s&r", visa sin öfverlägsenhet. Eller ock äro 
fr&gorna ^hvad'' och »hvartiir helt enkelt blott ett sätt att gifva 
»svaranden*", den egentligen handlande personen, tillfäUe att ut- 
tala ceremonins betydelse, och upprepandet sker blott för högtid- 
lighetens skuU. Sedän det onda blifvit hugget i stycken eller 
tillbakaträngdt tili dess hemvist i jorden, &terf&r den befriade 
kroppen sin förra lifskraft. 

Det kanske hemskaste onda, som träfifar en menniska bäde 
andeligen och lekamligen och som t. o. m. kan sluta med döden, 
är att blifva „krosa'' (krossad); det best&r i hafvudvärk, pl&gor 
under bröstet, modstulenhet o. s. v. och antages ofta vara p&satt 
af fiender och afundsmän. Man kan träffas deraf hvar som helst, 
t. o. m. i kyrkan, helt plötsligt, oförklarligt, suarast p& grafg&rden, 
d& man g&r förbi ett lik, dä man forsta gängen träder i ett nytt 
hus, tar p& en ny klädnad o. s. v. Man kan väija sig deremot 
genom att välsigna sig, spotta för sig, eller, hvilket dock blott 
p& vissa orter brukas, utsäga orden „sauk$, sauks*^, af Boehm 
härledda fräu det finska: „Kiesus avuksi, d. ä. „Jesus lyelp!" Li- 
nad fr&n ett annat spräk har denna bön for det svenska orat 
ingen betydelse, utan betraktas som en magisk trollformel. Detta 
synes ock deraf att man af ordet ,sauks" bildat ett verb „saukk'' 
d. ä. säga sauks. 

I Nykarleby socken brukade en af de bekanta ^kloka gum- 
moma** p& foljande sätt utröna, om en person var krossad: hon 
hängde en smalviken halsduk eller bindel öfver en knif, rullade 



Digitized by 



Google 



i melUrata österbotten. 105 

hängde en smalviken halsduk eller bindel öfver en knif, rullade 
varsamt hop och förde högtidligt ruUen kring patientens hufvud, 
mumlande sakta ungefär sä: „nu ska vi skoda om du a väli krosa, 
i tjyrtjoD elo 'i stugon, elo i kamara, elo pä bakkan, elo i föuse, 

elo vann ärstans du mä a väli!'' Dä hon &ter varligt 

vecklar opp sin rulle, kan profvet hafva utfallit pä tyenne säti: 
antingen befinnes knifven som förut in uti bindeln, hvilket bety- 
der att personeu i fräga icke blifvit krossad, — eller har, ifall 
hon gissningsvis räkät nämna det rätta stället, der han skulle 
blifvit krossad, knifven pä ett förunderligt sätt flyttat sig utanpä 
hindein, hvilket dä är det däliga tecknet. En person, som spionerat 
ut henne, fann att hela konsten läg deri, att hon vid fulländad 
hopveckling oförmärkt slog bindelns ena ända öfver ät andra sidan. 

Genom siika konster forstä de troUkunniga att ingifva en- 
faldigt folk aktning för och tro pä deras skicklighet. Utom de 
botemedel mot ofta nämnde sjukdom, som A. Boehm uppräknar^ 
mä här anföras nägra: att bläsa tre gänger i knifskidan, och titta 
mot dörren (jmfr. botemedlet mot elfbloss, att bläsa tre gänger 
genom tvenne mot hvarandra stälda spinnrocks-rullar. Cajand. 
Nyi. Folks. s. 125), att föra tre brinnande svafvelstickor tre gänger 
kring hufvudet och för hvarje gäng inandas den renande svafvel- 
lukten, samt slutligen att halla ut under signerier tillredt blyvat- 
ten pä det ställe, der man blifvit krossad. 

Detta om ett vidskepligt botande af sjukdomar. 

Härmed pä det närmaste beslägtadt är ett annat slag af 
vidskepelse, vida mörkare och af verkeligeu hednisk natur, blot- 
tande hos den eljes sä godmodiga svenska allmogen i mellersta 
Österbotten läga karaktersdrag af ondskefuUt hat, hämndlystnad 
och andra h^^Ftiga passioner. 

Att en ung flicka, som fattat ett starkt tycke för en mot 
henne ouppmärksam ung man, läter gifva honom en kärleksdryck, 
hvilken skall fiillkomligt igettra honom vid henne i häftig lidelse, 
detta är ännu menskligt och förlänar en smula romantik ät ali- 
mogens nog prosaiska och nastan materialistiska älskogsväsende. 
Men dä den unge mannens föräldrar eller anhöriga, för att häm- 
nas, eller för att afböja en dem motbjudande förbindelse, läta 
tillreda ät hans älskade ett motgift, som beröfvar henne lifvets 
fägring, helsa, forständ, ja stundom slutligen sjelfva lifvet, — 
eller dä en slägt af afund öfver en annan slägts ovanliga fram- 



Digitized by 



Google 



106 FoUOiro och plägseder 

gäng, lycka och rikedom, l&ter ^pftsätta" denna alit upptänkligt 
ondt, eller dä en förskjuten älskare vid den otrogoas bröllops- 
högtid blandar hemliga trollmedel i brännvinet, sä att gasteina 
blifva rasande och Iida v&ldsamma plftgor — hvilket, säsom san- 
ningsenligt kan intygas, ännu för n&gra är sedän hände, naturligt- 
vis med den p&följd, att trollkonster &ter mäste anlitas, för att 
afvända det onda — , d& sädant än i dag kan iuträffa och man 
vet att det icke aflöper utan hemska hexmästerier, giftblandningar, 
grafg&rdsbesök, likplundringar och andra rysligheter, sä m&ste vi 
med blygsel erkänna att här finnes en beklagansvärd r&het hos 
detta folk, som i mer än tio mansäldrar fostrats upp tili luther- 
domens nyktra, sedliga tro. Här finnes än i dag ett vidt verk- 
samhetsfält for kyrka och skola! 

Ett ytterligare bevis pä sanningen häraf är den kända seden, 
som tyvärr ännu lefver i Finlands bygder, att anlita trollkarlar 
äfven for äterfftende af stulen egeudom. En bonde, hvars häst 
pä marknaden blifvit honom fränstulen, skyndar genast, i stället 
för att sätta rättvisans tjenare i rörelse, tili närmaste ^koklare"", 
Ifiter fora sig om natten pä grafgärden och deltager darrande i 
mystiska ceremonier, for att snart derefter fä se tjufven ätervända 
med den stulna hästen, hvilken är löddrig och andfädd efter det 
häftiga körandet. Detta kallas att „läta göra igen*". De aflidnes 
andar och diverse „smägubbar", hvilka operationema pä grafgär- 
den satt i rörelse tili den bestulnes biständ, hafva uppsökt den 
flyende tjufven, plägat honom med samvetsqval tills han skynd- 
samt vändt om, samt derpä tagit friskjuts tillbaka pä lasset, som 
deraf blifvit tungt att draga. — Nägon pläga fär ej tillfogas den 
ätervändande tjufven, utan den, som fär sin egendom tillbaka, 
mäste gifva honom en sup brännvin och släppa honom oantastad 
bort och sedän förtiga hans namn. 

Tili och med af ringare anledning, säsom for att äterfä en 
obetydlig penningesumma, ett förloradt klädesplagg, auhtas kok- 
larne af gemene man. Dervid bedrifves mycket ofog med de dödes 
ben, med läsande bakfram af heliga böner och söndagsevangelier 
(sä användes Nyärsdagens korta evangelium: „I den tiden, dä ätta 
dagar voro firamgängne" o. s. v.) och annat dylikt, som man ryser 
att omtala. Man mä icke tro att det är endast säilän sädant 
förekommer, nej det förekommer blott alltlör ofta! Nastan i hvaije 
församling idkar nägon man eller qvinna denna verkeligen svarta 



Digitized by 



Google 



t melUrsta Österbotten. 107 

konst, och är flitigt anlitad. Tili hexprocesser, om ocksä ej i 
medeltidens anda, ftmnes säledes äfven i vär tid anledning nog! 
Frägar man af allmogen hvarifrän ali denna troUdom här- 
stammar, sä svaras det: „frän svartkonstböckerna^. Pä Pedersöre 
sockenkyrkas vind skall, jemte jättars ben, helgOBbilder och strids- 
klubbor, samt andra numera försvunna antiqviteter, fordom bafva 
funnits en hei hop af dessa »förvctna böcker''. Dä de sedermera 
blefvo högtidligen ä b&Ie brände skall en man (en viss Punttunen, 
ryktbar trollkarl) hafva lyckats undansnilla en af böckerna, och 
frän denne hemtade han sedän sin visdom och sinä hemliga kon- 
ster. Mängen bland den enfaldige allmogen (ja t o. m. en och 
annan »ständsperson''!) tror än i dag att icke blott hvarje Punttu- 
nen, Drake, Jahnsson, Haapa-Eajsa och andra ryktbara svartkonst- 
närer ex professo aro försedde med en sadan svartkonstbok, utan 
egendomligt nog, — äfven presteme, och det tili den ändan, att 
hin onde icke skall blifva dem öfvermäktig. Äfven denna folktro 
torde tili sitt upphof kunna historiskt forklaras. Vi hafva öfver- 
kommit en handskrifven svartkonstbok som tillhört ^) en numera 
afliden trollkarl i Munsala och hafva i densamma funnit katholska 
böner, illa stympade och förvrängda, men nastan alla slutande: 
„i namn Farders och S&ns och din Hillige Andes''; bland dem 
finnes sädana rubriker som dessa: „Dett är för alit ont^, „För 
värk"", nDett är för sk&tt för kriatur'' (en kreaturssjukdom, som 
yttrar sig sft, att en varkanal öppnar sig tvärs genom djurets 
kropp, nämnes „skott;^ det sjuka kreaturet säges vara ^skjutet 
genom tarmama**), „Dett är för blod stemma*", m. fl. Jag begag- 
nar mig af tillfället att här säsom prof anföra nägra af dessa 
böner eller besvärjelseformler (med rättad ortografi), ehuru de 
skuUe tarfva en utförligare belysning, än som egentligen med 
denna uppsats är forenligt Ofvanskriften: f^Det är for dlt ondt*^ 
inleder följande egendomliga besvärjelse: 

Frid ät de lefvande, frid &t de döde, frid ät dem, som pä 

jorden bo och frid för dem, som under jorden bo! 

Far ni tili helvetet ni fördömde! 

De rättfärdige välsigna och .... besitta eder faders rike, 

som eder är tillredt ifr&n verldenes begynnelse! 



O Af folkskoleläraren A. Svedl^erg Ofverlemnad tili ordföranden för 
Finlands syenska landsmftlsförening. 



Digitized by 



Google 



108 FoUetro och plQgaeder 

N:o 2 i svartkonstboken y,Bet är for värV, lyder s&: 

Jag helar du ditt sär sftsom jungfru Maria helade Jesu Eristi 
sär, utan sveda och värk. Din värk skall st& 8&som striden 

stod, när Israels barn öfverforo (Röda hafvet?) 

Han 8kall stanna i stock och stenar och intet i menniskan, 
hvarken i tänder eller lem. I namn Fadcrs etc. 
N:o 8 ^Det är för skott:'' 

JuDgfru Maria gick efter en väg g&ngandes, 
Dä kom der ett värk-skott skjutandes; 
Tio Jesu finger och tolf gudsenglar tog det emot, 
Meuniskan tili bot. 
I Damn etc. 
N:o 1 saknar öfverskrift, men utgör en bön for sjuke: 

Mildaste Jesu aftv& denna din tjenare och välsignade, lika- 
som det heliga vattnet, som du tvättade lärjungarnes fötter 
(med) och aftorkade med din heliga jungfru Marias linnetyg, 
(reuade dem) frän ali sveda och värk och alit ondt förgift! 
3 g&nger i namn Faders och Sons och den Helige Andes^. 
Under katholska tiden torde sädana böner och besvärjelser p& 
begäran ofta användts af presterskapet för att betvinga sjukdom 
och plägor hos menuiskor och djur och efterhand blifvit inlärda 
af folket, som med sin fäderneärfda böjelse för det mystiska till- 
skref bönens ord en magisk verkan (hvilken föreställning ocksä 
icke var främmande för den tidens prester). Vi veta ocks& att 
dä genom Gustaf Wasas reformation nastan alla kloster förstöides, 
kringvandrade en stor del af de hemlöse munkarne pä landsbyg- 
den, der de ännu egde det katholskt sinnade folkets fulla sym- 
patier, lifnärande sig med signerier och läkekonst. Det är icke 
otroligt att de för detta ändamäl medförde handskrifna breviarier, 
ur hvilka de vid sinä förrättningar „läste". Hylt^n-.Cavallius om- 
talar att man i Värend känner tili tvenne s. k. svartkonstböcker, 
„den Stora*" och „den lilla^; den förra bär egentligen detta namn, 
den senare kallas vanUgen blott ^jboken"" eller „Cypriani förma- 
ning", som ock »Eristi helgedom" och innehäller systematiskt 
ordnade trollformler: „till skydd för Eristi tjenare N. N. emot 
djefvulen och onda andar", ^till skydd fär Eristi tjenare N. N.'s 
kalfvar, kor och fänad, emot trollfolk, onda menniskor", m. m. och 
ännu andra; boken skall vara af främmande härkomst, kanhända 
importerad frän Danmark, hvilket ätskilliga i besväijelserna in- 



Digitized by 



Google 



t meUersta Öaterhotten, 109 

strödda danska ord synes antyda, och har kanhända äfven p& hin- 
sidan Bottenhafvet yunnit spridning, i ty att mänga här använda 
besvärjelser tili form, inneh&U och uttryck starkt p&miDna om 
signelsema i nämnde bok. — Väre dock härmed huru som helst, 
visst är att under det katholska tidehvarfVet trifdes och frodades 
mycken vidskepelse i värt fädemesland; dels var det den gamla, 
frän hedendomen ärfda, dels en nyare frän 8jelfva katholicismen, 
med dess helgon- och bilder-dyrkan, dess messoffer och aflat, här- 
stammande. Derför mä man ej undra öfver att mycket deraf 
ännu äterfinnes hos yärt sä konservativt sinnade folk. Ty s& 
starka äro de band, med hvilka hvarje tidsälder är buiiden vid det 
förut gifna, att t. o. m. efter genomgripande reformationer, sftdana, 
som kyrkans p&nyttfödelse i norden, flere hundrade är kunna förgä, 
innan det nya äskädningssättet hinner undantränga det gamla. 
Pä höjderna har det blifvit vär och sommar, frihet och blomstring, 
men i bergsklyftorna och de djupa däldema qyardröjer läDge män- 
gen iskall och smutsig vmterdrifva. 

Föräldrade och besynnerliga äro äfven följande föreskrifter 
och talesätt ^), i hvilka häntydes pä vissa handlingars och natur- 
föremäls sinnebildliga och profetiska karakter. 

Om nägon spinner tredje dag Jul, som är half-helg, fä gär- 
dens fär vingelsjuka under äret. Spinn derföre icke denna dag! 
Jmfr härmed den allbekanta sägnen att en spinnrock ombord pä 
ett fartyg betyder olycka. 

Under Julnatten skall ingen gä ut med eld, ty om man det 
gör, växa s. k. brända ax i komet under sommaren. 

Vid flyttning frän ett ställe tili ett annat mä man taga litet 
aska i skon och efter ankomsten tili nya bostaden tömma den i 
spisvrän sä fär man ej ledsamt. Nägra bruka i stället „samp 
käkstandam^, d. ä. omfamna den stäng, som uppbär grytkäkan. 

FäUer nägon en »smörgäs'' opp och ner, bädar det fult vä- 
der; faller smörgäsen rätt, bädas vackert. 

Den, som först hittar en förlorad sak, blir bland de sökande 
först gift. 

Dä en sömmerska fält en näl, en knapp eller annan smäsak 
pä golfvet och förgäfves sökt den, plägar hon spotta i handen, 

O Af s&dana förefinnes redan en tili tusendetal uppgäende samling i 
mytologiska arbeten och enskilda publikationer ; jemförelsepunkter erbjuda 
sig s&ledes i öfrerflöd för specialforskningen. 



Digitized by 



Google 



110 FoUOto och plögseder 

smälla pä med fingret och se tilität hvilket h&ll spottet flyger; i 
den riktningen skall hon sedän äterfinna det tappade. 

Ovanligt slammer eller söndersläende af käril uti ett hus 
b&dar bröUop. 

Skator framför trappan anmäla främmande; — tillgodogörande 
sig det utkastade afskrädet, härmä de pä förhand pratsjuka gästers 
sladder vid kaffekoppen. 

Gnistor, som spraka längt ut ifr&n härden, betyda l&ngväga bref. 

En ensam brand, som qvarblifver efter utbrunnen brasa, sä- 
ges vara eller betyda fästman ät den flicka, hvilken uppgjort elden. 

En ung man, som knäpper sin väst sned, säges knäppa ät 
sig „haltin tjäling'' (hait hustru). 

Om en flicka fär blemma eller sär pä tungan, betyder det 
att nägon talar om henne; om det är p& högra sidan, sä talar 
en gosse, är det pä venstra, sä talar en flicka om henne. — Fäller 
hon sitt strumpeband, eller viii skoremmen icke hällas bunden^ 
sä har nägon ledsamt efter henne. 

Hvita prickor pä naglarna betyder att nägon taiat illa om, 
eller sqvallrat pä en; de kallas äfven för den skuU »skvallder- 
prickuna*". Nägra räkna efter dem sinä hemliga fiender, qvinliga 
efter ringfingrets, manliga efter längfingrets prickor. 

Dä man hickar, blir man omtalad af nägon. 

Rynkor i pannan hos ungt folk bäda talrik afkomma; t. o. m. 
deras antal är profetiskt. 

En viss ofrivillig ryckning i ögonlockens muskler säges vara: 
«dödsmössets plockande". (J. Grimm D. M. pag. 648.) 

Hackar en fogel pä fönsterrutan, skall nägon i huset snart dö. 
Det berättas att romaren Giceros död förebädades pä samma sätt. 

Andra dödsf&rebud äro: ovanligt buUer i spiselrören videld- 
ning, en grytas Ijudeliga kokande, hundars ynkeliga tjutande, 
fängsten af nägon ovanlig fogel, en skatas flygande öfver vägen 
ät venster, tvä stickor, som räkät falla i kors, m. m., m. m. 

Sista mältiden, som tillredes ät en sjuk, viii aldrig blifva färdig; 
deraf kan man märkä att den är den sista. 

^Naranippa"" (vagel) pä ögat botas allmänt genom att nägon, 
egaren ovetande, spottar derpä; men den som af ilska spottar en 
annan i ansigtet, skall fä „dl ormstjerten" dä han dör. — Nägon 
har anmärkt att det kanske är Midgärdsormens stjert han skall 
fä att dia. Allmogen tror för öfrigt att ormens etter sitter i hans 



Digitized by 



Google 



i mellersta Öaterbotten. 111 

stjert, hvilket tili en del förklarar talesättet. Man tror ocksä att 
onnen spottar, ty ^ormspott"^ kallas skum-cicadariernas fraggar- 
tade hölje pä grässträen. 

Döda ej första orm du ser om v&ren, ty om du dödar ho- 
nom, skall du under sommaren se onnar öfver alit! 

Skulle kopparonnen fätt ögon, s& skulle kyrk-klockorna nöd- 
gats Ijuda hela veckan, — sjungande de af hans bett dödade tili 
ro. Man antar nemligen att han är särdeles giftig. 

Om du, Ak du ser en lärka i sKyn, faller p& knä, laser Her- 
rans Bon, och „skodar stint"^ pä henne, sä faller hon som en sten 
tili marken. 

Spindeln är hos allmogen ett verkligt husdjur, en bustomte, 
som man ej bör oireda. Ät honom offras hvarje affallande tand, 
som kastas bakom spiselmuren, med orden: 

„Lokk, lokk, j^ me in guUtann (variant: bre-tann), 
Sä ska du fä min beintann!'' 

I Värend säger man: „Locke, Locke Ran, o. s. v. — I Ny- 
land kallas spindeln „nokk** eller „verg" (dvärg?) O Men hans 
österbottniska namn är anmärkningsvärdt derför, att det päminner 
om den forunordiske eldgudens namn, Loke. Lokes karakter, sa- 
dan han skildras af N. Petersen (Nordisk Mytologi p. 310) enligt 
folksaga och folktro, passar fuUkomligt in pä spindelns; hans 
slughet, hans ludenhet, hans svulstighet, hans Ijusskygga natur, 
— alit synes tala för, att det vore eld- och luftgudens namn, som 
folktron pä spindeln, denna hans af bild i djurskepnad, öfverflyttat 
Petersen anför ett ordstäf, der namnet i alldeles samma form 
forekonmier: „höra pä Lockens sagor"". (Locke Lewe, Thors lege- 
dräng, Lokke Leyemand, Loke Laufeyarsson (i Eddan) se A. S. 
Arvidsson, Svenska Fornsänger I del. Stockholm 1834 pag. 4). — 
Att spindeln gema uppehäller sig i den varma eldstadens grann- 
skap och der ät honom hembäras offer, synes äfvenledes under- 
stöda vär förmodan. För öfrigt betraktas spindeln ock säsom 
förebud: en svart spindel bädar sorg, en grä bädar lycka, i syn- 
nerhet dä de uppträda i nägot betydelsefullare ögonblick. 

En loppa pä handen bädar oväntad lycka, pä haisen omslag 
i väderleken, nederbörd. 



^) Sammanhänger kanske snarare med det tyska »Verg**, urspr. »Ver- 
rig**, som bet bl&nor. 



Digitized by 



Google 



112 FoUctro oeh plägaeder 

Grodan hälles p& mänga orter som ett heligt djur. Man 
tror att grodan engäng värit menniska, ja, att hon kanhända är 
en förtrollad prinsessa. Derför fär ingen döda en groda, ty om 
man dödar en sadan, böija korna mjölka blod. Ingen f&r kalla 
henne ^Torsku'', ty grodan föreställes säga: 

„Den, som kallar mig tili Torsku, 

Han skall f& en helvitis bräsku!'' 
Icke destomindre är detta namn det vanligaste i dessa bygders 
allmogem&l. 

Den i sagoma omtalade ^korpstenen"", som eger formägan 
att göra osynlig, d& den hälles i munnen, säges kanna ansjsafifas 
p& följande sätt: en unge röfvas frän korpens bo och hänges med 
ett snöre om haisen mellan tvenne trän i skogen; dä kommer 
korpen och släpper stenen i hans mun. — Manne for att den 
skall gifva honom hans unge tillbaka? 

En bland bam mycket vanlig lek om vären, dä Taraxacum 
skjuter upp sinä gula blomsterhufvuden pä länga pipiga stjelkar, 
är att de klyfva sädana stjelkar i ändama och vrida dem omkring 
i munnen, under det de ouppbörligt upprepa orden: 

„Pappa, mamma knylubokk, 

Stikk ät me in lihlan sokk!"" 
eller: ^Pappa, mamma raka bässen min!*' 
tili dess stjelkama af ordens trollmakt och tungans svängningar 
forma sig i munnen tili nätta kronor eller ^^knylobokkar"". nKn;^lu'* 
betyder bugtig, krokryggig. »Sokk'' är ett strumpben utan fot och 
knylubocken liknar verkeligen en „liten sokk"* med hopruUad kai, 
säsom vid stickning brukas. — Men skola vi med misstänksamma 
öron höra äfven pä bamens joller? Skola vi skrifva in deras oskyl- 
diga lekar i svartkonstboken? — Eller mäste vi icke snarare medgifva, 
att ganska mänga bland of van skildrade uttryckaf vantro och öfver- 
tro äro utgängna frän ett barnsligt sinne och barnsliga föreställnin- 
gar och säsom sädana mäste bedömas? Linn^ yttrar ^) sin förundran 
öfver att „oändeligt mycket dylikt raller kunnat behällas af natio- 
nen ifrän urminnestider och hedenhös". „En dehl", säger han, »fär 
man igen hos poSter straxt efter eller fore Christi tid; en dehl 
äro lemningar ifrän Hedendomen i Sverige; en dehl ifrän päviska 
tiden, en dehl äro med konst upptäkte at förekonmia nägot an- 



') i Rin ^öl&ndska och Gottlftodska resa*^ 8. 311. 



Digitized by 



Google 



t meUersta österhoUen, 113 

nat^. Tili motarbetande af sädant »lapperi'' O menar han intet 
bättre medel finnas, än „att Futuri Theologi wähl studera Physi- 
quen och Historiam oaturalem, ty ingenting gör mera tili att 
hämma vidskeppelser än om Theologi deraf giöra föracht". Vi 
tro för vär del att s&väl futuri, som prsBsentes theologi i förbund 
med en populariserad naturhistorisk vetenskap skola kunna verka 
mycket bäde tili förädlande af mensklighetens allmänna täiikesätt 
och tili bortreosandet af mfinga mörka fördomar, mängen ofömuf- 
tig eller omoralisk sedväpja hos de af allmän kristlig kultur del- 
akUgvordna nationema, meo att helt och hället utrota alit detta 
brokiga »lapperi*', som är gemensam egendom för menniskoslägtet 
frän nordpolen tili sydpolen, för romare, greker, eskimäer, hinduer, 
finnar, germaner, det skall föga nägonsin lyckas dem. Ty ju mer 
menskligheten framskrider i bildning och vetande, ju mer hela 
sinneverlden genom vetenskapemas afslöjanden för vär blick an- 
tager karakteren af en i det minsta lagbunden ofautlig mekanism, 
som antages sköta sig sjelf, utan inblandning af osynliga makter, 
ju trängre omrädet för det mystiska, det outgrundliga, det öfver- 
sinliga synes bli, med desto större begärlighet kasta vi oss öfver 
äterstoderna af det, som farit; de bildade nationema samia med 
ifver och pietet sinä fomsagor, sänger och andra traditionela skat- 
ter undan förgängelsen,- likasom en fuUvuxen menniska med en 
viss egen tjusning erinrar sig minnena frän bamdomstiden; hyf- 
sade och illustrerade utsändas dessa skatter änyo bland folket, 
för att utgöra ett motgift mot den modema bildningens öfverhand-, 
tagande realism; skalder och andra konstnärer reproducera ständigt 
änyo forntida tankar och fomtida tro, — - icke emedan de erkänna 
dem säsom uttryck af den absoluta sanningen, utan emedan de sjelfve 
äro gripne af den poetiska skönhet, som gömmes uti den fantasi- 
rika forntidens aningar och bilder. Uti detta mensklighetens krets- 
eller spiralformigt fortgäende framätskridande intager folktron en 
central ställning, hvarifrän hon ej lätt kan undanträngas. Sä länge 
det finnes skönhetssinne hos menskligheten, skall det finnas dikt; 
sä länge det finnes bam och barnasinne, skall det ock finnas sa- 

^) Enligt Hylt^n-Cavallius är folkslagsnamnet »lapp** den ursprungliga 
stammen tiU detta ord, hvilket alltsä p& nutids svenska kan öfversättas med 
plappkonst*, h. e. ^trollkonst", vidskepelse; i en öfverförd betydelse använ- 
des ordet i dagligt tai för att beteckna n&gonting obetydligt, y&rdelöst: lappri, 
lapprisak o. 8. v. 



Digitized by 



Google 



114 Folktro och plögaedtr t meäersta ÖsterboUen, 

gor och lek; sä länge det finnes behof af det öfversinliga, skall 
det finnas tro, men sä länge nyfikenhet, lättrogenhet och andra 
menskliga svagheter existera, skall denna tro ofta ledas vilse der 
ej religionen f&r utgöra dess korrekti v; slutligen, s& länge vanan 
och framhärdighetslagen fortfara att beherrska v4r varelse sora en 
andra natur, skola en oräknelig mängd dumma fordomar, vanor, 
seder, vidskepelser fortplantas genom tidema. 

Om nu denna den vidskepliga folktrons outrotelighet (jmfr 
J. Grimm D. M. cp. XXVIII, Aberglaube) i allmänhet mftste an- 
ses vara af ondo, sä kan man vid en noggrann pröfhing likväl 
icke undgä att erkänna det berättigade uti de sanningselement, 
som gömma sig i den. Tili det sanna i folktrons väsende, hvarom 
här är fräga, hör, säsom i det föregäende flere gänger blifvit an- 
tydt, kanhända äfven dess egendomliga symbolik, dess förandli- 
gande af naturtingens relationer tili hvarandra. Det ligger utan tvif- 
vel en sanning i följande ord af skalden Stagnelius med hvilka vi 
vilja afsluta denna uppsats: „Icke utan skäl har man ansett men- 
niskans jordiska tillvarelse säsom en uppfostringsanstalt for ett 
kommande lif, 1 de högre Sphererna och infor Gud. Om sä ver- 
keligen förhäller sig, kan hela den materiella verlden ej vara an- 
nat, än en Symbolik af det högre lifvet, och menniskans ädlaste 
bemödande, sä länge hon fängslas af den sinliga kroppen, blir dä 
onekligen att i sin högsta mening läsa tingens signaturer''. Hvad 
poeten uttalar har naturbarnet anat, och dess barnsliga törsök 
att förklara »tingens symboler*" var ett haift medvetet famlande 
efter sanningens fördolda Ijus. 

Z 8. 



— wv\j(§j\/v>^- 



Digitized by 



Google 



Muinaismuistoja Laulcaan kihlakunnasta 

koonnt ja kftrtonui 

Adolf Leonhard Nyman. 

Kevättalvella v. 1880 julkaisi Suomen Muinaismuisto-Yhdis- 
tys haettaviksi muutamia 200 markan suuruisia matka- rahoja, joilla 
hakijan tulisi muinaistieteellisiä tutkimuksia varten läpikulkea joku 
maamme kihlakunta. Silloin päätti tämän kirjoittajakin hakea yhden 
noita matkarahoja Laukaan kihlakunnan muinaismuistoja tutinak- 
sensa ja sen hakemuksen mainittu yhdistys hänelle seuraavassa 
kokouksessaan myönsikin. — Mutta kun Muinaismuisto- Yhdistyk- 
sen sihteeri, professori I. R. Aspelin, valmistaaksensa yhdistykselle 
tilaisuutta jakamaan hakijoille useampia matkarahoja ja voidak- 
sensa sen kautta lähettää useampia stipendiaatteja matkalle maamme 
eri kihlakuntiin, persoonallisesti huomautti minua, että yliopis- 
tosta keutiesi myöskin voisin saada aineellista kannatusta sellai- 
sia tutkimuksia varten, käännyin vielä samana kevännä yliopis- 
ton konsistoorin puoleen, pyytäen kirjallisessa hakemuksessa matka- 
apua jo mainittuun tarkoitukseen. Eun yliopiston hallitus tämän 
pyyntöni toukokuussa myönsi, määräten 200 markkaa „fiscus recto- 
ris"" -rahastosta siihen ulosannettaviksi, luovuin minä tietysti siitä 
matka-avusta, jonka Suomen Muinaismuisto-Yhdistys minulle oli 
suonut, samoin kuin eräästä toisestakin matka-avusta, jonka Hä- 
mäläis-ylioppilas-osakunta minulle kansatieteellisiä tutkimuksia 
varten Laukaan kihlakunnassa samaan aikaan oli myöntänyt, pel- 
jäten en kylliksi tarkoin voivani kahta asiaa samalla kertaa ajaa. 

Tarpeellisimmat valmistukset sekä henkisessä että aineelli- 
sessa katsannossa suoritettuani, läksin oitis kesäkuun alussa Jy- 
väskylän kaupungista kävelymatkoilleni. Ylioppilas Nikolai Gej- 
tel, joka Hämäläis-ylioppilas-osakunnalta oli saanut matka-avun 
kansatieteellisiä keräyksiä varten näillä seuduin, seurasi minua 
ensin parin viikon ajat matkoillani Jyväskylän, Laukaan ja Petäjä- 



Digitized by 



Google 



116 Muinaismuiatoja 

veden pitäjissä sekä Uuraisten kappelissa. Sitte vaelsin aivan yksi- 
näni, kunnes elokuun loppupuoliskolla tapasin Wiitasaaren pitäjän 
Keihärin-kosken kylässä ylioppilas Aksel Liliuksen, joka niinikään 
matkusteli Pohjois-Hämeessä kokoomassa esineitä Hämäläis-osa- 
kunnan kansatieteellisiin kokoelmiin. Hänen kanssansa saavuin 
sitte yhdessä Saarijärven kirkolle, jonne Lilius pysähtyi, vaan minä 
kävelin sitte taas yksinäni loppuajan syyskuun alkuun saakka, jol- 
loin palasin takaisin Jyväskylän kaupunkiin. 

Matkoillani seurasin pääasiallisesti suurempien vesien rantoja, 
poiketen kuitenkin tarpeen vaatiessa sisämaihinkin. — Vaan tut- 
kimus-alani huomasin jo piakkoin liian laajaksi, voidakseni sen 
edes johonkin määrin tyydyttävästi läpisamota. Sentähden täytyi 
minun jättää Kivijärven ja Karstulan pitäjät, jotka ovat tutkimus- 
alani luoteisena osana Pohjanmaata vastaan, siksensä, voidakseni 
sitä tarkemmin läpivaeltaa muut Laukaan kihlakunnan pitäjät ja 
kappelit. Siinä syy, miksi seuraavasta kertomuksesta on täytynyt 
sulkea pois Kivijärven ja Karstulan pitäjien muinaisjäännökset. 
Vaan maassamme herännyt suurempi halu ja innostus muinais- 
tieteellisiin kokoelemisiin, on oleva varmana takeena, etfei näiden- 
kään pitäjien muinaismuistot jää unohduksiin, päinvastoin rohke- 
nen toivoa, etfei niiden kerääminen eikä julkaiseminenkaan jääne 
varsin etäiseen tulevaisuuteen. 

Tutkimusmatkoillani kokoamani muinaiskalut, lähes pari sa- 
taa kappaletta, jätin syksyllä v. 1880 yliopiston kokoelmiin, joissa 
ne tätä nykyä säilytetään. Suurin osa niistä on, niinkuin seuraa- 
vasta kertomuksesta saamme nähdä, kivi-esineitä, ainoastaan yksi 
pronssi-ajan jäännös ja muutamia rauta-ajan tarves ja konstuska- 
luja. Suurimman osan niistä olen niiden entisiltä omistajilta lu- 
nastanut, ainoastaan aniharvoja sain lahjaksi. Näistä viimeksi 
mainituista pyydän tässä saada lausua niiden antigille sulimmat, 
sydämmellisimmät kiitokseni. — Samoin pyydän tässä myöskin 
saada ilmaista hartahimman kiitollisuuteni tunteet niille kunnioi- 
tettaville kansalaisille — erittäinkin seurakuntien arvoisalle pa- 
pistolle — jotka hyväntahtoisilla neuvoillansa ja paikkakunnalli- 
silla tiedoillansa kokivat edistää tutkimuksiani ja kartuttaa tutki- 
musmatkani hedelmiä. 

Kertomuksessa esiytyvät muinaiskalujen kuvat ovat osaksi 
Jyväskylän seminaarin ja lysein kuvaannon opettajattaren, neiti 
Hilda Söderströmin, osaksi ylioppilas Ernst Hagforsein ja herra 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 117 

C. L. Sederholmin piirtämät. — Kivilajit on pyynnöstäni filosofian 
kandidaatti Hjalmar Gylling määrännyt. 

Jos seuraavalla puuttellisella kertomus-kokeella olisin edes 
hiukankin voinut kohottaa sen utuvaipan eli sumuverhon lievettä, 
joka peittää syntymäseutuni muinaisuuden synkkään yöhön ja jos 
siten olisin voinut vaikuttaa, että yksikin, joskin kuinka vähäinen, 
valon säde olisi sinne päässyt paistamaan, olisi tutkimusmatkani 
tarkoitus ollut johonkin määrin saavutettu. 



Digitized by 



Google 



118 Muinaismuistoja 

Lyhyt luettelo 

Diistä sekä painetuista että painamattomista lähteistä, joita olen 
käyttänyt apunani ja joihin seuraavassa kertomuksessa olen vii- 
tannut. 

Painettuja: 

Akiandefy Mathias. Herdaminne för fordna Viborgs och nuva- 
rande Borgä stift, I ja II osa. 

Appelgren, Hjalmar, Muinaisjäännöksiä ja Tarinoita Kemin kihla- 
kunnan itäisissä osissa. Helsingissä v. 1881. 

Arvidsson, A, I. Handlingar tili upplysning af Finlands Häfder. 
I— X. Stockholm 1846—1858. 

Aspelin, Johan Reinhold. »Kokoelmia Muinaistutkinnon alalta". 
Suomi, toinen jakso, 9 osa. Helsingissä, v. 1871. 

— Suomalais-ugrilaisen Muinastutkinnon Alkeita. Akatemiallinen 
väitös-kirja. Helsingissä v. 1875. 

— «Vertailevasta muinaistutkinnosta" — Suomen Muinaismuisto- 
Yhdistyksen Aikakauskirjan H osassa. 

— Muinaisjäännöksiä Suomen Suvun Asumus-Aloilta. AntiquitSs 
du Nord Finiio-Ougrien I — IV vihko. Helsingissä v. 1877— 
1880. 

— »Pyhiä puita ja puistoja Suomessa" — Uusi Suometar vuodelta 
1880. N:o 149. 

Calamnius, L W. „Muinaistiedustuksia Pohjan periltä"". Suomi, 
toinen jakso, 7 osa. Helsingissä v. 1868. 

Engelhardt, C. Les cercueils en ch^ne de Borum-Aeshei, traduit 
par E. Beauvois. M6moires de la soci^tö royale des antiquai- 
res du nord. Nouvelle s^rie — 1877 Copenhague. 

Eurqpceus, D. E. D, Tietoja muinais-aikaisista suomalaisista hauta- 
kummuista Inkerin maalla ja länsieteläisessä osassa Aunuksen 
kupeiTiia sekä Tichvinan puolella Novgorodin kupemissa — 
Suomen Muinaismuisto-Yhdistyksen Aikakauskirja I. Helsin- 
gissä 1874. 

— Tietoja Suomalais-ungarilaisten kansain muinaisista olopai- 
koista. — Suomi, toinen jakso, 7 osa. Helsingissä 1868. 

Grönblad, Edvard. Handlingar rörande Klubbekriget. Första Häf- 
tet. Helsingfors 1843. 

Heikel, AJcsd. Kertomus Muinaisjäännöksistä Hauhon Kihlakun- 
nassa — Bidrag tili Kännedom af Finlands Natur och Folk, 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 119 

utgifha af Finska Vetenskaps-Societeten. Tjugondenionde Häf- 
tet. Helsingfors 1878. 

Hildebrand, Hans Hildebrand. De Förbistoriska Folken i Europa. 
Stockholm 1873-1880. 
Historiallinen Arkisto. I ja II osa. Helsingissä 1866 — 1868. 

Holmberg, Ä, E, Nordbon under bednatiden. Stockbolm 1871. 

Ignatius, K E, F. Finlands Historia under Karl X Gustafs Re- 
gering. Helsingfors 1865. 

Koskinen, Yrjö. Nuijasota, Sen syyt ja Tapaukset, toinen uudis- 
tettu painos. Helsingissä 1877. 

Tutkimus Maanomistus-seikoista Suomessa keskiaikana. Hel- 
singissä 1881. 

Koskinen, Yrjö ja Ignatius, K E. F. Muinaisjäännökset Vanaan- 
taustalla Janakkalassa — Historiallinen Arkisto I osa. Hel- 
singissä 1866. 

Lagus, Q. F. Handlingar ocb uppsatser rörande Finlands Kyrko- 
Historia. I— V. Helsingfors 1845—1850. 

Limnell, Christianus, De Tavastia. Abose anno 1748. 

Lubbock, John. Menniskans Urtillständ eller den förbistoriska ti- 
den; öfversättning af G. W. Paijkull. Stockholm 1869. 

Lönnrot, Elias. Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. Helsinki 
1880. 

Montelius, Oskar. Svenska Fomsaker. Atlas. Stockholm 1872. 

Montdius, Oskar. Sveriges Forntid. Text. Sten&ldern. Stockbolm 
1874. 

— Sveriges Historia. I delen. Hednatiden. Stockholm 1877. 
MaUer, Sophus. Bronzealderens Perioder. Aarbeger for nordisk 

Oldkyndighed ocb Historia. Kjebenbavn 1876. 
Nilsson, Sven. Skandinaviska Nordens Urinvänare. II delen. 
Brons&ldem 1844. 

— Bidrag tili Bronskulturens historia i Skandinavien 1869. 
Petersen, Henry. Notice sur les pierres sculpt^es du Danemark, 

traduit du danois par Tabbö L. Morillot. Memoires de la 
soci6t6 royale des antiquaires du nord. Nouvelle s6rie 1877. 
Copenhague. 

Porihan, H. G. Sylloge Monumentorum. 

Betzius, Gustaf. Finska Eranier jämte nägra natur- ocb littera- 
tur-studier inom andra omr&den af Finsk Antropologi. Stock- 
bolm 1878. 



Digitized by 



Google 



1 20 Afuinaism mstoja 

Salmelainen^ Eero. Vähäinen kertoelma Muinais-Suomalaisten py- 
histä menoista — Suomi vuodelta 1852. 
Sanansaattaja Viipurista vuodelta 1835. 
Stjemman, von, A. A. Svea och Götha Höfdinga-Minne. 
Suometar vuodelta 1853. 
Uusi Suometar vuodelta 1881. 
Vegdius^ K E. Kertomus Kuopion kihlakunnan muinaisjäännök- 
sistä — Muinaismuisto-Yhdistyksen Aikakauskirjan m osa. 
Vetenskap för alla, efter Rob. Brovns engelska original, 
svensk upplaga, utgifven under redaktion af professor Th. M, 
Fries. Stockholm 1878. 
JVorsaae, L 1. A, Nordens Forhistorie, efter samtidige mindes- 
mserker — Nordisk Tidskrift, utgifven af Letterstedtska före- 
ningen. Stockholm 1878. 
Wrede, Henrik Otto, N&gra data frän grefve Per Brahes resor i 
Finland — Historiallisia Tutkimus kokeita. Helsingissä 1877. 
Äho Tidningar vuosilta 1785 ja 1791. 

Painamattomia: 

Maisteri Fahrlingin vuonna 1875 tekemä museiltfettelo yli- 
opiston historiallis-kansatieteellisissä kokoelmissa löytyvistä esi- 
neistä — tämä lu'ettelo säilytetään mainituissa kokoelmissa. 

Herrain E. RudheckHn (Eero Salmelaisen) ja Albin Roth- 
manein kertomus runon-keruumatkasta Pobjois-Hämeessä v. 1850, 
joka käsikirjoituksena säilytetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- 
ran arkistossa Helsingissä. 

Suomen vanhemmassa valtio-arkistossa säilytettyjä todistus- 
kappaleita ja asiakirjoja, niinkuin: 

N:o 130 Veron-kantolu'ettelo Sääksmäen kihlakunnan erä- 
maasta vuodelta 1554. 

N:o 131. Hämeenlinnan läänin Sääksmäen kihlakunnan erä- 
maa-lu'ettelo vuodelta 1554. 

N:o 132. Erämaiden lu'ettelo vuodelta 1553 — Lu'ettelo 
niistä erämaista, jotka kuuluvat Hattulan kihlakuntaan Hämeen- 
linnan läänissä ja jotka joutuivat asutuiksi Mikonpäivän aikana v. 
1553. 

Kopia Juhana IH-.n kirjekokoelmasta v. 1581—82—83, lehti 
62, tavataan lehtori Gottlund-vainajan kopiakirjassa. 

Kopia Juhana UI:n kirjekokoelmasta v. 1581—83, lehti 47. 



Digitized by 



Google 



Laitkaan kihlakunnasta, 121 

Sumiaissa pastori Laguksella vaillinainen kopia Henrik Görtz- 
hagen'in tuomiosta v. 1442. 

Laurilan talossa, Konginkankaan kappelissa kopia Juhana 
III:n avonaisesta kirjeestä, annettu Tukholmasta heinäkuun 21 p. 
1583, Rautalammin pitäjän erämaista. 

Näitä paitsi olen vielä käyttänyt apunani seuraavata kerto- 
musta kyhäillessäni — useampia painamattomia asiakirjoja, joiden 
lu^etteleminen tässä kävisi pitkäksi, kosk'eivät ne ole varsin tär- 
keitä. Niistä säilytetään muutamat täkäläisissä pitäjäin arkis- 
toissa. 



Digitized by 



Google 



1 22 ^Muinaisffutistoja 



Laukaan kiMakimnan maantieteellmeii 

aseina, luonnon laatu ja 

kansan luonne. 

Laukaan kihlakunta, tuo Hämeen maakunnan pohjainen kul- 
make eli muinainen takamaa, jossa vanhoilla Hämeen rintamaan 
asukkailla oli niinkutsutut erämaakaistaleensa sekä Päijänteessä, 
Keiteleessä, Kolimassa ja muissakin täkäläisissä järvissä kalave- 
tensä, sijaitsee nykyisen Waasan läänin itäisimmässä .osassa, noin 
62^^ ja 63^ 35' pohjaisen leveyspiirin välillä. Se ulottuu pohjai- 
sesta etelään noin 17 peninkulmaa ja sen suurin leveys idästä 
länteen on lähes 10 penikulmaa. Suomenselkä eroittaa sen poh- 
joisessa Haapaveden kihlakunnasta, joka jo on Pohjanmaata ja 
Oulun nykyistä maaherran lääniä. Luoteisessa eroittaa myöskin 
Suomenselkä kihlakuntamme Waasan läänin Pietarsaaren kihla- 
kunnasta ja lännessä sekä lounaisessa Suomen- ja Hämeenselät 
Kuortaneen kihlakunnasta. Etelässä on Jämsän kihlakunta Hä- 
meenlinnan lääniä. Idässä kohtaa meitä taas muinainen Savon- 
maakunta ja sen kolme läntistä kihlakuntaa, nimittäin, Mikkelin, 
Rautalammin ja Kuopion, joista ensinmainittu kihlakunta on ny- 
kyistä Mikkelin kuvernöörin aluetta, mutta 2 jälkimäistä kuulu- 
vat nykyiseen Kuopion lääniin. 

Maan laadun puolesta on kihlakuntamme hyvin epätasaista 
ja mäkistä. Har\'oin näkee täällä suurempia tasangolta. Mäkiä 
ja niiden välissä laaksoja, ja näissä laaksoissa järvi, lampi tahi 
joki — siinä kuva, mikä täällä tavallisesti pistää matkustajan sil- 
mään. Suuret, tiheät metsät, joissa aina viime aikoihin saakka 
löytyi satatuhansittain vahvoja, tuuheita honkia, sekä jylhät, kol- 
kot kivikot eivät myöskään näillä mailla ole tavattomia. — Mutta 
ennen kaikkia ei vedestä täällä juuri ole sanottavaa puutetta; 
päinvastoin siunautuu sitä kevättulvilla niin, että tahtoo tehdä 
suuria tuhoja, joita näiden seutujen asukkaat eivät aina ole kyl- 
liksi varovaiset ennakolta vastustamaan ja torjumaan. 

Tuo sanoniatoin joukko puroja, jokia, lampia ja järviä, jotka 
kihlakuntamme alueilla tapaamme, tyhjentää eli laittaa vetensä 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta . 12B 

vihdoin tuohon suureen Hämeen itäiseen vesialtaasen, Päijäntee- 
sen, josta se lopuksi Kymijokea myöten purkautuu Suomenlah- 
teen. Aina kihlakuntamme pohjoisimmasta kulmakkeesta, Pihti- 
putaalta purkavat Muurrejärvi, Alvejärvi, Elämäjärvi, Saanijärvi 
ja Kolima Kymönkosken kautta vetensä Keiteleen pohjoispäähän, 
hiukan nykyisen ^Viitasaaren kirkon pobjois-puolella. Keiteleen 
pohjoispäähän laskeuvat myöskin Kivijärven, Wuosijärven ja Muuru- 
vejärven runsaat vesivarat Keihärinkosken kautta, länsi-puolella 
Wiitasaaren kirkkoa. — Karstulan ja Saarijärven pitäjien vedet 
keräytyvät Naara- ja Mämmin koskien kautta Kuhnamojärveen 
Laukaassa, jonne myöskin kaikki Keiteleen vedet Äänekosken kautta 
purkautuvat. Laukaan pitäjässä kulkevat kaikki nämät vedet 
Watiajärven, Crajärven ja Saraveden läpi Leppäveteen. Urajär- 
veen on sillä välin jo tullut lisävesiä Laukaan pitäjän itäisistä 
osista, Lievestuoreesta ja Kuus^vedcstä sekä vielä Rautalammin 
kihlakunnan vesistöstäkin. Näiden kaikkien vesivarastojen kokoun- 
nuttua Leppäveteen, laskeutuvat ne sitte Haapakosken kautta Päi- 
jänteen pohjoispäähän. — Osa Uuraisten kappelin vesistä ja Jy- 
väskylän pitäjän vedet juoksevat Lohikosken ja Jyväsjärven kautta 
Päijänteesen, jonne myöskin Petäjäveden pitäjän vedet saapuvat 
Jämsän pitäjän vesiviemärien kautta. 

Koska maa täällä on epätasaista, kivistä, louhikoista ja muu- 
toin vielä harvemmin asuttua, kuin kihlakuntamme eteläpuolella 
olevissa Suomen pitäjissä, ei maanviljelys ole täällä päässyt varsin 
korkealle nousemaan. Siihen on erittäinkin ollut syynä tällä vuosi- 
kymmenellä ja osaksi jo ennenkin tapahtuneet metsäin myynnit 
ja kaatamiset, joista asukkailla on täällä ollut sanomattomat tulot 
vähiin vaivoihin nähden. Nämät vähävaivaiset tulot ovat sitä 
paitsi vielä lamauttaneet suuren, irtonaisen kansan henkisenkin 
sivistyskannan melkoisesti. 

Metsästys ja kalastus ovat ikivanhoista ajoista saakka olleet 
näiden seutujen asukkaiden paraita elatuskeinoja; siihen ovat tar- 
jonneet nuo muinaisina aikoina sanomattoman laajat metsät otuk- 
sineen sekä lukuisat, suuret järvet monine kalanlajineeu sangen 
sopivan ja hyödyttävän tilaisuuden. Nytkin vielä harjoittavat jär- 
vien ympärillä asujat suurella voitojla kalanpyyntiä ja Keiteleen 
muikut ovat jo kauvan aikaa olleet tunnetut kauppatavarana Suo- 
men markkinoilla. 



Digitized by 



Google 



1 24 Muinaismustoja 

Väestö näillä seuduin on alkuperäisesti ollut hämäläinen, 
vaan sitte on tänne idästä muuttanut historiallisina aikoina niin 
paljon Savolaisia, että nykyinen kansa on sekoitus noista kahdesta 
heimosta. Kihlakuntamme pohjoisen osan väestöön, sen oloihin 
ja tapoihin, on paljon myöskin vaikuttanut Pohjanmaan kansa. — 
Yleisesti luulin huomanneeni, että tuo vanha hämäläinen sitkeys 
ja hitaisuus vielä kuitenkin oli kansassa säilynyt ja etfei se ol- 
lut varsin halukas eikä taipuisa vanhoista tavoistaan ja itseensä ker- 
ran juurtuneista luuloista luopumaan. Vanhaa suomalaista suo- 
ruutta ja rehellisyyttä sain vielä monessa paikoin matkoillani ko- 
kea. Viatoin teeskentelemättömyys oli myöskin useassa kohden 
kansassa säilynyt. Ikivanhoista ajoista väestöön juurtunut, ystä- 
vällinen vierasvaraisuus oli monta kertaa väsyneelle matkamiehelle 
tervetullut. 

Kihlakuntamme aluetta ovat kaikkiansa seuraavat 8 pitäjää 
ja 3 kappelia, nimittäin Jyväskylän, Laukaan, Viitasaaren, Pihti- 
putaan, Kivijärven, Karstulan, Saarijärven ja Petäjäveden pitäjät 
sekä Konginkankaan, Sumiaisten ja Uuraisten kappelit — Kivi- 
järven ja Karstulan pitäjien muinaisjäännöksistä en kuitenkaan äs- 
ken mainitusta syystä voi tässä nyt kertoa. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 125 



A. Pakanuuden aika. 

Tällä ninutyksellä olen tarkoittanut niin kutsuttua historian- 
takaista aikaa, jolloin ei vielä kristin usko, eikä sitä seuraava 
historian aamukoitto luo mitään valoa Suomen niemen pakanalli- 
seen pimeyteen kätketyille oloille. — Näitä, unohduksen utuvaip- 
paan käärittyjä, historiantakaisia oloja ou nykyajan synnyttämä, 
vertaileva muinaistiede ryhtynyt parahimman kykynsä mukaan se- 
littämään niiden kallisarvoisten jätteiden avulla, joita, vuosituhan- 
sien läpi maan povessa levänneitä ja sieltä aikojen kuluessa jäl- 
leen ilmoille tulleita, nyt erittäinkin viimeisinä vuosikymmeninä on 
ruvettu suuremmassa kunniassa pitämään ja isänmaassammekin 
lähemmin tarkastelemaan. Tämän historiantakaisen pakanuuden 
ajan ovat uudemmat muinaistutkijat jakaneet kolmeen suureen 
kulttuurijaksoon, nimittäin jjdvi- aikaan'' ^ jolloin teräkalut ja aseet 
parhaasta päästä tehtiin kivestä, „pr onssi- aikaan"^ ^ jolloin terä- 
aseita ja muitakin esineitä valettiin pronsista, vaikka vielä kivi- 
kalujen käytäntö ei ollut lakannut ja vihdoin ^rauta-aikaan^, jol- 
loin teräkalut ja aseet enimmäksi osaksi muodostettiin raudasta, 
vaikka vielä käytettiin paljon pronssikaluja ja joskus, vaikka jo- 
tenkin harvoin, vielä kivi- esineitäkin. Tätä kolmijakoa olen minä- 
kin tässä kertomuksessani seurannut, ja on meidän nyt siis ensin 
otettava puheeksi tuo etäinen kulttuurijakso, jolloin esineitä val- 
mistettiin puusta, luusta, sarvesta, savesta ja kivestä. 



, 1. Kivi-aika* 

Kuinka pitkiä aikoja siitä on kulunut, jolloin ihminen ensin 
otti haltuunsa Suomenniemen, tämän kalliin isänmaamme, sitä 
emme vielä voi varmuudella sanoa, vaan sen kuitenkin voimme 
vakuuttaa, ett^ei se ole eilispäivän tapahtumia. Nykyajan luonnon- 
ja muinaistutkijain arvelujen mukaan on siitä jo ehtinyt useampia- 
kin vuosituhansia vieriä. — Sanomattomia vaivoja ja vastuksia oli 
ensimmäisillä esivanhemmillamme kärsittävinä ja voitettavina koet- 
taessaan hankkia elatustansa ja henkensä ylläpitoa tästä kylmästä, 



Digitized by 



Google 



1 26 Muinaismuistoja 

kolkosta ja luonnon vähemmin suosimasta maan kannikasta. Kar- 
janhoitoa ja maanviljelystä tuntematta, täytyi heidän hankkia 
elatuksensa kovassa taistelussa metsän petoja ja Pohjolan tuimaa 
luontoa vastaan. Petojen nahkoihin puettuna tyydytti Suomen 
alkuasukas nälkänsä otsa hiessä pyydettyjen veden asukkaiden ja 
metsässä kaatamiensa otusten lihaa syömällä. Kokemus opetti 
hänen vähitellen hankkimaan itselleen välikappaleita, joiden avulla 
hän melkoisesti voi poistaa ne vaikeudet, jotka häntä ensin olivat 
kohdanneet elatuksensa hankkimisessa. Täten syntyivät vihdoin 
nuo asian- ja tarpeenmukaiset, välttämättömimmät metsästyskalut 
ja kalastusneuvot sekä taistelu-aseet. Loma-aikoina valmisteli hän 
itselleen sellaisia taloudellisia kapineita, jotka jokapäiväinen tar- 
ves pakoitti tekemään ja joita aikoja myöten hankittu kokemus 
neuvoi muodostamaan tarpeenmukaisiksi. Näissä aseissa, työ- ja 
tarviskaluissa, jotka varhaisimpina aikoina täytyi valmistaa puusta, 
luusta tahi kivestä, on meidän aikoihin saakka, läpi vuosituhan- 
sien, säilynyt ensimmäisten esi-isäimme muisto ja juuri nämät aseet, 
joita kansallamme on tapana kutsua »Ukkosen eli Ukon nuo- 
liksi"", ovat ainoana aineellisena ja näkyväisenä perintönä heiltä. 
Henkinen omaisuus, jonka he elinajallansa hankkivat, on sittem- 
min kulkenut perintönä sukupolvesta sukupolveen ja nykyinen 
sivistyskantamme on juuri saanut alkunsa näiden kivi-ajan ihmisten 
kokemuksen kautta hankkimista tiedoista ja viisaudesta. Me emme 
saa noita vanhempia esi-isiämme halveksia eikä ylenkatsoa, vaan 
päinvastoin tulee meidän heitä kunnioittaa ja tämän kunnioituksen 
voimme nyt osoittaa parahiten sen kautta, että pidämme kunniassa 
heidän työtänsä, joka esiytyy silmäimme eteen niissä monenmuo- 
toisissa muinaiskaluissa, joita he aikanansa ovat arvaamattomalla 
vaivannäöllä valmistaneet ja sitte töihinsä ja tarpeihinsa käyttäneet. 
Näitä kivestä himottuja tarveskaluja ja aseita, joita Suomesta 
on löydetty ainakin neljättä tuhatta kappaletta, on vielä l^äytetty 
täällä jälkeisinäkin aikoina metallien jo tultua tunnetuiksi. Niistä 
9:8tä Laukaan kihlakunnan pitäjästä ja kappelista, joiden muinais- 
kaluja tässä seuraavilla sivuilla aijon lu'etella, olen minä kivikau- 
den esineitä tavannut noin lähes pari sataa kappaletta. — Kivi- 
kauden aikuisia kiinteitä muinaisjäännöksiä en tavannut missään 
koko tutkimusalallani, vaan kaikki ovat irtonaisia, hajanaisia löy- 
töjä. — Koska itse löytöseikat usein ovat varsin tärkeäarvoisia, 
etenkin tutkijalle, olen tässä koettanut mainita ne kokonaisuudes- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 127 

saan ja niinkuin ne asukkaiden suusta kuulin. Näiden löytöseik- 
kain kertomus on tehnyt kalustolu^ettelon pitemmäksi ja kentiesi 
samalla myöskin lukijalle ikävämmäksi, vaan toivon kuitenkin, että 
siitä on oleva asian- eli tarkoituksenmukainen hyöty, kuinka ikä- 
vältä sen lukeminen sitte mahtaneekin tuntua. 

Että nykyisen Laukaankin kihlakunnan alueilla jo niin kutsu- 
tulla himotun kiven aikakaudellay kivikauden kulttuurin viimeisellä 
edistysjaksoUa eli toisin sanoen jo ainakin toista tuhatta vuotta 
ennen Kristuksen syntymän, on oleskellut toimelias ihmissuku, sen 
osoittaa seuraavat kivikauden kalustossa muuallakin Suomessa ja 
sen ulkopuolellakin tavattavat kalumuodot. 

Lu'ettelen tässä kustakin pitäjästä löydetyt kivi-esineet erit- 
täin, siinä järjestyksessä, kuin minä tutkimusmatkoillani mainitut 
seudut läpivaelsin. Ensin seuraisi järjestyksessä siis kivikauden 
löydöt: 

Jyräskylän pitftjästä. 

1) Tasataltta. Jyväskylän kaupungin raatihuoneen tontilta 
löydettiin kirkon perustusta kaivettaessa kivinen suorataltta, 19 
senttimeetterin pituinen, terältä 45 millimeetteriä leveä ja 3 sentti- 
meetteriä paksu. Ase, joka nyt säilytetään Jyväskylän Seminaarin 
kokoelmissa, kapenee varrella ja on poikkileikkaukseltaan mel- 
kein ^ muotoinen. 

2) Reikäkivi, Vuonna 1873 lahjoitti herra Otto Jemstedt 
samoihin kokoelmiin 13,5 sen ttimeetteriä pitkän, ll,5senttimeetteriä 
leveän ja noin 17 millimeetteriä paksun reikäkiven. Keskellä 
löytyvä ymmyrjäinen reikä on 18 millimeetteriä leveä ja purattu 
kummaltakin puolan; muutoin näyttää se aivan hi'omattomalta. 
Aseen muistaa herra Jemstedt saaneensa Pitkäjärven talosta 
Oravasaaren kylässä, jossa sanottiin se löydetyksi Karjusalmen 
kankaan kiinteästä muinaisjäännöksestä samassa kyläkunnassa. 
Mihin tarpeesen tätä asetta lienee käytetty en varmaan voi sanoa, 
samoin kuin en tarkoin voi määrätä sen ikääkään, vaan olen sen 
kuitenkin tässä pannut kivikauden kalujen joukkoon. Muodoltaan 
sopii sitä verrata kuvaan N:o 83 1. E. Aspelin'in Muinaisjäännöksissä. 

3) Kirves. Aijasahon talon peltoa kyntäessä löydettiin Orava- 
saaren kyläkunnassa 8 senttimeetterin pituinen, terän puolelta 5 
senttimeetterin levyinen kivi-ase, luultavasti kirves, kvartsiittiä, 
joka teräpuolelta on levein ja kapenee varrelle päin; terä on muu- 



Digitized by 



Google 



1 28 Muinaismuistcja 

toin hyvin vähän kaarella. Kirves, joka paksuimmalta kohdalta 
on 26 millimeetteriä, on muutoin kummaltakin puolen laskettu; 
toinen kylki laskee jyrkemmin terälle, kuin toinen. 

4) Tasataltta, Juusolan krununtilan maalta, Anttilan torpasta 
ostin fragmentin suorataltasta, joka vielä oli 55 millimeettcrin 
pituinen, leveimmältä paikalta 37 millimeetterin levyinen ja 20 
millimeetterin paksuinen, hienosta saviliuskamasta. Taltan syrjistä 
laski toinen jyrkempänä terälle, kuin toinen. Muutoin oli sitä 
puukolla raavittu lääkkeeksi pistoksiin ja kaikenlaatuisiin „äkki- 
naisiin puuskoihin eli tauteihin". 

5) Tasataltta. Juusolan krununtilan maalta, Honkoniemen 
torpan suosta, noin Va Venäjän virstaa Leppäveden rannalta löy- 
dettiin suota luotaessa, noin kyynärän syvyydessä suon ja saven 
rajassa 27,5 senttimeetterin pituinen, 75 millimeetterin levyinen, 
paksuimmalta paikalta 25 millimeetterin vahvuinen tasatalta savi- 
liuskamaa, joka ainoastaan teräpuolelta näkyy olleen himottu, vaan 
muutoin on tehty iskemällä eli lohkomalla toisella kivellä. Levein 
puoli näyttää kuitenkin jotenkin tasaiselta. Terä melkein suora. 
Tämä terä ase oli ensin ylösnostettaissa eheä, vaan sitte alkoivat 
löytäjät rautalapioilla koettelemaan sen kestäväisyyttä, jolloin se 
lohkesi pitkin pituuttansa 2:deksi kappaleeksi. Löytäjät, jotka 
olivat lukeneet „alunakan" vuodelta 1878 ja löysivät sen ennen 
joulua samana vuonna, arvelivat oitis sen olevan vanhan kansan 
höylänterän ja panivat sen korjuusen. 

6) Tasataltta. Ei varsin kaukana Leppäveden rannalta, Sipi- 
län talon alueelta, Mannilan torpan tiluksilta löydettiin maasta noin 
20 senttimeetterin pituinen, keskeltä 50 millimeetterin levyinen ja 
paksuimmalta paikalta 15 millimeetterin vahvuinen tasataltta am- 
phibooliperäistä hienoa saviliuskamaa, joka aina viime talveen 
saakka oli eheänä, vaan silloin lapset sen katkaisivat niin, että 
se nyt on melkein keskikohdalta poikki. — Poikkileikkaus siltä 
paikalta, josta taltta on katkennut, on 48 millimeetteriä pitkä 
ja 20 millimeetteriä leveä. Terä taas on suora. Taltta on kulu- 
nut sillä, että sen nykyinen omistaja oli siihen hiponut partaveis- 
tänsä. Palaset olivat lapset viime talvena heittäneet permannon 
alle, josta minä sen kaivoin esiin noin 2 korttelin syvyydestä, 
mullan seasta. 

7) Tasataltta. Saarisen järven pohjoispäässä olevan Salok- 
kaan talon luona olevalta kankaalta, noin 350 meetteriä tupara- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



12d 



kennuksesta itäänpäin löydettiin hyvin leveä ja litteä suorataltta 
viheriäiskiviliuskaa, (dioriittiliuskaa?) joka vieläkin on pituudeltaan 
12,2 senttimeetteriä; terän leveimmältä paikalta on se 07 milli- 
meetteriä, paksuimmalta _^ 

kohdalta 1 5 millimeetteriä. ^' ^^^Vf 

Muutoin on teräpuolta, 
joka muinoin oli ollut var- 
sin tasainen ja terävä, 
kovin hakattu jotakin ko- 
vempaa kappaletta vas- 
taan, että se pahoin on 
särkynyt ja tylsynyt. 

8) Kehdon anturan muo- 
toinen ase. Saman Salok- 
kaan talon peltoa kyn- 
täessä löysi renki v. 1871, 
noin 270 meetteriä itään- 
päin tuparakennuksesta, 6 
tuuman syvyydestä maan 
sisältä, kivisen kehdon- 
anturan muotoisen hakkuu 
aseen, luultavasti kuokan 
varsin hienoa saviliuska- 
maa. Nyt siitä on ainoas- 
taan toinen pää jäljellä 
ja sanoi löytäjä, että huk- 
kaan joutunut toinen pää 
oli ainakin noin 80 milli- 
meetterin pituinen. 




^^-^^^ 



N:o 1. JyTftskylft-ToiTakkft— Salokas '/, 1. s. 

Tämä löydettäessä eheä ase oli toiselta puolelta ollut varsin 
tasaiseksi siloit^ttu; nyt sitä vastoin on jäljellä olevan kappaleen 
kovuutta kovasti koetettu ja muserrettu. Kuitenkin on tämän 
tallella olevan kappaleen pituus vielä noin 14 senttimeetteriä, le- 
veys ja korkeus kumpikin noin 50 millimeetteriä. Kuvassa N:o 1 
a olen sen koettanut esitellä sen muotoisena, kuin se osoittautuu 
mykevältä eli harjaanteen puolelta katsoen; kuvassa N:o 1 b osoit- 
tautuu se syrjästä eli sivulta katsottuna; kuva N:o 1 c osoittaa sen 
poikkileikkausta. Kuvat ovat tehdyt V2 luonnollisesta suuruudesta. 
Muodoltaan sitä sopii ven'ata samallaisiin, Karjalassa löydettyihin 



Digitized by 



Google 



130 Muinaismuistoja 

aseisin, joita prof. I. R. Aspelin Muinaisjäännöksiensä 34 nume- . 
rossakin on yhden kuvannut. 

Näitä aseita tietääkseni on löydetty Suomessa tähän saakka 
kaikkiansa noin 15 kappaletta, joista suurin osa eli 6 Karjalasta, 
4 Savosta, 2 Hämeestä, 2 Uudeltamaalta, ja 1 Etelä-Pohjan- 
maalta. Myöskin on joskus tavattu aseita, joita sopii näihin ver- 
rata Länsi-Unkarissa, Böömissä, Keski-Saksassa ^ ja Länsi-Sipe- 
riassakin ^). 

9) Reikä/dvi. Tahvolan talosta sain 134 millimeetterin pitui- 
sen, 90 millimeetterin levyisen ja 70 millimeetterin paksuisen 
reikäkiven gneissiä, joka oli ollut ennen muinoin vanhan saunan 
kiukaassa. Reikä, jota kummaltakin puolen on alettu kaivamaan 
ja joka siis kapenee suppilon tapaisesti keskikohtaan saakka, on 
ulkopuolisimmilta laidoiltaan 40 millimeetteriä leveä. Kiven si- 
sässä on reijän kapein kohta lähes 20 millimeetteriä. Kivi ei 
näytä pinnaltaan ollenkaan siloitetulta, vaan on vielä aivan luon- 
non muodostamana. Vertaa Hjalmar Appelgren'in ^Muinaisjään- 
nöksiä ja Tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa"* kuva 31 
Rovaniemeltä. Tätä asetta arvelee herra Appelgren käytetyksi 
verkon painona. Olen tämän reikäkiven lue'tellut tässä muiden 
kivikauden esineiden kanssa, väikkeen varmaan tiedä sen ikää. 

10) Nuolenkärki, Soukan talon maalta, metsästä löydettiin 
amphibooliperäisestä saviliuskamasta himottu nuolen eli keihään 
kärki, joka vielä on 54 millimeetteriä pitkä, tyveltä eli leveim- 
mältä paikalta 22 millimeetteriä ja paksuimmalta kohdalta 6 milli- 
meetteriä. Esineen kärki on pitkin pituuttansa keski kohdalta 
paksuin ja laskee tasaisesti kummallekin laidalle eli reunalle (vert 
Aspelin Muinaisjäännöksiä, kuva 59, teräpuoli); toinen puoli on 
selvällä harjanteella, toinen hiukan tasaisempi. 

11) Tasataltta. Fragmentti saviliuskamaisesta tasataltasta, 6 
senttimeetteriä pitkä ja terän leveimmältä paikalta 43 millimeet- 
teriä, varren vahvimmalta kohdalta lähes 15 millimeetterin vah- 
vuinen. Saatu Heintien talosta Huikosta; löydetty noin 45 meette- 
riä Valkeisen järven rannasta, peltoa kynnettäessä, lähes 40 sentti- 

^) Kts. Hans Hildebrand. De Förbistoriska Folken i Europa, sivu 418, 
419 ja kuva 355. 

*) Kts. A. L. NymanUn esitelmää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 
50 vuotisessa juhlakokouksessa: „ Kuinka Suomen kivikauden kalusto jakau- 
tuu muototutkimusten mukaan^ sivu 311, kuva 11. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 131 

meetterin syvyydestä maan sisältä. Taltta oli ollut puolta pitempi 
löydettäessä, vaan sittemmin oli se katkaistu, niin että ainoastaan 
terän puoli on siitä jä]|jellä. 

12) Tasataltta. Kesäkuun keskipalkoilla v. 1880 löydettiin 
Heikkilän torpan peltoa kuokittaessa Oravasaaren kylässä, likeltä 
huoneen nurkkaa, noin 90 meetteriä Leppäveden rannasta, 12 
senttimeetterin syvyydessä maan sisässä 6 senttimeetterin pitui- 
nen, 35 millimeetteriä leveä ja 13 millimeetteriä paksu suorataltta 
dioriittia: terä sen on melkein suora. 

13) Onsitaltta. Heiskan talon pellosta Oravasaaren kylä- 
kunnassa löydettiin likeltä Leppäveden rantaa, kesäkuussa v. 1880, 
lähes 8 senttimeetterin pituinen, 3 senttimeetleriä leveä ja 24 milli- 
meetteriä paksu kourutaltta hienoa kvartsiittiliuskaa. Terältä on 
asetta himottu tasaiseksi; muutoin on se varrelta epätasaisempi. 
Poikkileikkaus on lähes ^k muotoinen. 

14) Tasataltta. Palokan kyläkunnan, Mannilan talon Rapak- 
kola nimisen torpan pellosta, noin 15 senttimeetterin syvyydestä, 
Laahajoen suun kohdalta, lähes 30 meetteriä Alvejärven rannasta 
löydettiin 1 1 senttimeetteriä pitkä, terältä 57 millimeetteriä leveä 
ja varrelta 11 millimeetteriä paksu suorataltta saviliuskaa, sekä 
kirveen tapainen kivi-ase, joka nyt enää ei ollut tallella. Taltta 
on terältä leveämpi, varrelta kapeampi, hyvin latistettu. 

15) Tasataltta eli oikokirves. Noin neljä vuotta sitten löy- 
dettiin Koppalan talon pellosta Palokan kylässä, ei yarsin pitkältä 
Alvejärven rannasta 8,3 senttimeetterin pituinen, 4 senttimeetteriä 
leveä ja 2 senttimeetteriä paksu kivi-ase, (suorataltta eli kirves) 
pienimuruista dioriittia, joka terältä on levein ja kapenee varrelle. 
Ase oli löydettäessä eheä, vaan sittemmin on se halaistu. Laidat 
laskevat jyrkästi terälle. Läpileikkaus hiukan ^^ muotoinen; terä 
melkein suora. 

16) Onsitaltta. Mäkelän talon maalta Palokan kylässä löy- 
dettiin metsästä, likeltä Alvejärveä 21,6 senttimeetteriä pitkä, 44 
millimeetteriä leveä ja 28 millimeetteriä paksu kourutaltta hienoa 
kvartsiittiliuskaa, joka toiselta puolen on varsin tasaiseksi siloi- 
tettu, vaan toiselta puolen ovat reunat pyöreän muotoiset. Ase 
kapenee eli käy suipommaksi vartta kohden ja poikkileikkaus on 
paksuimmalta paikalta ^ eli melkein puoliympyrän kaltainen. 
Pyöristetyltä terältä on pala löytämisen jälkeen pois lohaistu; 
muodoltaan vert. Aspelin Muinaisjäännöksiä kuv. 47. 



Digitized by 



Google 



1 32 Muinaismuistoja 

17) Tasataltta. Kortejärven kylässä, Mannilan talon pellosta 
löydettiin kynnettäessä 10 vuotta takaperin 18 senttimeetterin sy- 
vyydestä, maan sisästä, liki 70 nieetteriä Kortejärven rannasta, 
95 millimeetteriä pitkä, 43 millimeetteriä leveä ja 13 roillimeette- 
riä paksu suorataltta saviliuskamaa; taltta näyttää olleen kum- 
mastakin päästä laskettu eli teroitettu : varren läpileikkaus on mel- 
kein ^^^ muotoinen, terä melkein suora. 

18) Tasataltta eli vähäinen oikohrves. Kortejärven kylästä, 
Puuppolan talosta sain 7 senttimeetterin pituisen, terältä 27 milli- 
meetteriä leveän ja 14 millimeetteriä paksun suorataltan runsaasti 
amphiboolista saviliuskamaa; tämä taltta, samoin kuin useimmat 
muutkin sellaiset aseet, on terältä levein ja kapenee kapenemis- 
taan varrelle; muutoin on se molemmista päistä laskettu teräväksi; 
läpileikkaus ^^ muotoinen. 

19) Tasataltta. Kortejärven kylässä löydettiin Puuppolan 
talon pellolla ojaa kaivettaessa, likellä Kortejärven rantaa, noin 
30 senttimeetteriä maan pinnan alta, 78 millimeetteriä pitkä, te- 
rältä 22 millimeetteriä leveä ja 9 millimeetteriä paksu tasataltta 
amphiboolista saviliuskaa; terä on suora ja ase muutoin kapea. 

20) Tasataltta eli oikokirves. Jyväskylän pitäjän Palokan 
kylän Sännälän (muinaisen Kirrin) talon maalta löydettiin uutis- 
peltoa tehtäessä, noin 200 meetteriä Alvejärven rannasta, 65 milli- 
meetterin pituinen, terältä 45 millimeetteriä leveä ja paikoin 15 
millimeetteriä vahva tasataltta eli oikokirves kvartsirikasta vihe- 
riäiskiviliuskaa. Terä on hyvin vähän kaarella; laidat laskevat, 
varsinkin toinen, hyvin jyrkästi terälle; poikkileikkaus ^^ muo- 
toinen. 

Olen ollut epätiedossa, panenko yhteen jaksoon nämät 7 
seuraavata esinettä — joista kuutta ensimmäistä olen arvellut 
jonkunlaatuisiksi värttinän pyöriksi ja seitsemättä taas savihelmeksi 
— vaan koska ne ovat tehdyt kivestä ja savesta, olen niille an- 
tanut sijan tässä alhaalla. Minkä aikakauden aseisin ne ovat 
lu'ettavat, sitä en varmuudella tiedä. 

21) Värttinän pyörä. Tanttilan talon pellosta Kortejärven 
kylässä löydettiin noin 10 vuotta sitte 5 senttimeetteriä leveä ja 
8 millimeetteriä paksu kiekontapainen reikäkivi gneissiä; reikä 
on aivan ymmyrjäinen ja senttimeetteriä leveä. Tällaisia aseita 
kutsutaan^ yleiseen näillä seuduin myöskin »käärmeiden käräjä- 
kiviksi**; muodoltaan voidaan näitä kiviä verrata Ruotsissa löy- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 133 

dettyihin, samanlaisiin esineisin, joita tohtori O. Montelius kuvaa 
^Sveriges Fomtid^ AUas, nimisen teoksensa 8 numerossa. 

52) Värttinän pyörä. Kuikan kylän Hokka nimisestä torpasta 
sain samanlaisen kiekontapaisen reikäkiven kiiltokiviliuskaa, joka 
oli löydetty aitan läheisyydestä, maan päältä. Kehän lävistäjä on 
45 millimeetteriä pitkä ja paksuutta on kivellä l6 millimeetteriä; 
keskellä löytyvä reikä on 9 millimeetteriä. 

23) Värttinän j)yörä. Rälssin talon maalta Kuikan kylässä 
löydettiin peltoa kynnettäessä kesällä v. 1879 samanlainen, kiekon 
muotoinen reikäkivi kiiltokiviliuskaa, 45 millimeetteriä leveä, 10 
millimeetteriä paksu; reikä on läpimitaten 9 millimeetteriä leveä. 

24) Värttinän pyörä. Kortejärven Icylässä Bälssin talon 
«Heinosenmäki'' -nimisen torpan kynnetyltä pellolta löydettiin, li- 
keltä Paskolampia, edellisten kaltainen reikäkivi myöskin kiilto- 
kiviliuskaa. Pyörä on lähes 50 millimeetteriä leveä, 5 millimeet- 
teriä paksu ja reijän läpileikkaus on 9 millimeetteriä. 

25) Värttinän pyörä. Vehmaan talon pellolta löysi eräs 
mies toukokuun loppupuolella v. 1880 aitaa tehdessään, pudottaes- 
saan olkapäältään aidan seipäitä maahan, noin 180 meetteriä Leppä- 
veden rannalta, erään kiekontapaisen esineen kiiltokiviliuskaa, jonka 
keskellä oli noin 7 millimeetterin levyinen, ymmyrjäinen, purattu 
reikä. Pisimmältä kohdalta on kalu 53 millimeetteriä, poikittain 
taas noin 49 milllimeetteriä. Paksuimmalta paikalta on tämä kivi- 
esine lähes 10 millimeetteriä. Toisella puolen on se aivan tasai- 
nen, vaan toiselta epätasaisempi; yhdeltä reunalta on pieni palai- 
nen myöskin lohaistu pois. 

26) Värttinän pyörä. Kiekontapainen reikäkivi kiiltokiviliuskaa, 
luultavasti värttinän pyörä, jossa huomataan jonkinlaisia piirroksia, 
löydettiin kivikankaalta, läheltä Karhun vuorta Puppolan kylässä. 

27) Savihelmi. Saarisen järven rannalta, Janhosen talon 
isännältä sain savihelmen,Joka kauvan oli kulkenut perintönä hä- 
nen suvussaan. Helmen pituus on lähes 30 millimeetteriä; leveäm- 
mältä paikalta on se noin 25 millimeetteriä. Läpikulkevan reijän 
poikkileikkaus on lähes 10 millimeetteriä. Kuvassa Nro 2 olen 
koettanut esitellä sen luonnollisessa suuruudessaan. Nro 2 a osoit- 
taa helmen kuvan syijästä katsottuna, Nro 2 b toisesta päästä 
katsottuna ja Nro 2 c keskikohdan poikkileikkausta. 

Niinkuin edellisestä näkyy, olen lu'etellut Jyväskylän pitä- 
jästä löydettyjä kivi-esineitä kaikkiansa 26 kappaletta ja vielä 



Digitized by 



Google 



134 



Muinaism uistoja 



yhden savesta tehdyn helmen. Jos näistä 26:sta 
kivi-esineistä vielä otetaan pois nuo 6 värttinän 
pyöriksi nimittämätäni, kiekontapaista, htteätä 
reikäkiveä, joita en voi varmuudella sanoa kivi- 
kauden aikuisiksi, jääpi ainoastaan 20 kivikauden 
kaluiksi. Näistä 20:sta on 18 terä-asetta ja 2 
reikäkiveä, joiden käytäntöä en vielä voi tarkoin 
määrätä; toiset kutsuvat niitä kuitenkin verkon- 
painoiksi eli painokiviksi. Yllä mainitsemistani 
18:sta terä- aseesta, joita lienee etupäässä käy- 
tetty rauhallisissa toimissa työkaluina j. n. e., on 
Vs eli 12 kappaletta tasatalttoja; jälelle jääneestä 
6:sta aseesta on 2 onsitalttaa, 2 kirvestä, 1 keh- 
donanturan muotoinen ase ja 1 nuolenkärki. 

Mitä itse ase-aineesen tulee, ovat ne tehdyt 
pääasiallisesti liuskamalajeista. Selvyyden vuoksi 
lu'ettelen tässä, kuinka monta kappaletta kutakin 
asemuotoa on tehty kustakin kivilajista. Niin- 

N:o 2. Jjrrftakylft— vvÄ rkn. 
ToiTakkft- Janhoaen ^^ "" * 
talo Vi 1. 8. 

Tasataltoista 6 kappaletta hienoa saviliuskamata, 

3 „ amphibooliperäistä saviliuskaa, 

2 „ dioriittiä ja 

1 kappale viheriäiskiviliuskaa. 
Onsitaltat ovat kumpikin himotut hienosta kvartsiittiliuskasta. 
Kirveistä on toinen kvartsiittiä, toinen kvartsirikasta vihe- 
riäiskiviliuskaa. 

Reikäkivistä on toinen gneissiä, vaan toisen ainetta en var- 
maan tiedä. 

Kehdonanturan muotoineti ase on himottu hienosta saviliuskasta. 
Nuolenkärki on tehty arophiboolipf räisestä saviliuskasta. 
Värttinänpyöristä on 5 tehty kiiltokiviliuskasta ja 1 gneissistä. 
Helmi taas on muodostettu ensin savesta ja sitte poltettu. 




Laukaan pitäjästä. 

Laukaan pitäjä on varsin rikas ollut kivikauden-aikuisista 
muistoista. Ympäri koko pitäjän kuulin asukkaiden kertovan, 
miten niitä oli löytynyt ennen, vaan nyt niitä ei enää sanottu ole- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kiMakunnasta, 135 

van tallella. Euiteukin onnistuin sieltä matkoillani saamaan ko- 
koon yli puolen sadan kivikalun, jotka yliopiston kokoelmiin syk- 
syllä V. 1880 jätin. 

Ennenkuin tässä alempana annan lyhykäisen lu^ettelon ja 
kertomuksen niistä, tahdon ensin mainita, että yliopistomme ko- 
koelmissa jo ennestään löytyi seuraavat 3 kivestä tehtyä asetta 
Laukaan pitäjästä. 

28) Tasatdtta. Tämä kuuteloliuskaroasta tehty, molemmista 
päistä teräväksi himottu suorataltta löydettiin pellosta kirkon ala- 
puolella; sen lahjoitti samoin kuin seuraavankin kiviesineen mai- 
nittuihin kokoelmiin pastori Vallenius [Maisteri Fährling'in v. 1875 
tekemässä museilu'ettelossa on se kerrottu N:o 318 alla]. 

29) Nuolenkärki, Saviliuskamasta hi'ottu nuolerikärki löydet- 
tiin pellosta Lievestuoreen järveen pistävällä Hankantaipaleen nie- 
mellä. (Katso tarkemmin FährlingUn museilu'etteloa N:o 319). 

30) Heittokivi. Nuijantapainen, saviliuskamasta tehty heitto- 
ase löydettiin Saraveden rannalta, läheltä kirkkoa. Koska en ole 
tiennyt, miksi tällaista asetta kutsuisin, olen sitä nimittänyt, niin- 
kuin mainitussa Fährling'in tekemässä museilu'ettelossakin N:o 
516 sanotaan, heittokiveksi. Sen lahjoitti mainittuihin kokoelmiin 
ylioppilas F. Jack. 

31) Onsif aitta. Mattilan eli Iso-Oksalan peltoa kynnettäessä 
Savion kylässä. Leppäveden rannalla löydettiin 65 millimeetteriä 
pitkä, terän puolelta 33 millimeetteriä leveä ja paksuimmalta koh- 
dalta 15 millimeetteriä vahva kourutaltta kvartsirikasta saviliuskaa. 
Muutoin on tämä ase terän puolelta levein ja kapenee varteen päin. 

32) Vnsitaltta. 58 millimeetteriä pitkä, 30 millimeetteriä 
leveä ja 10 millimeetteriä paksu fragmentti kourutaltasta amphi- 
booliliuskaa. Tämä taltta, joka noin 20 vuotta sitte löydettiin 
Hein'tien talon peltoa kynnettäessä Lievestuoreen rannalta, oli 
silloin ollut puolta pitempi ja leveämpi, kuin nyt, vaan »tietäjäksi^ 
sanottu vaimo, jolla se nyt oli, käytti sitä hienonnettuna, viinaan 
ja kahviin sekoitettuna lääkkeenä sekä ihmisten että eläinten 
äkillisiä tautia parantaakseen. 

33) Tasataltta. Lievestuoreen kyläkunnassa, Ollilan talon 
peltoa kävellessään, noin IVa Venäjän virstaa Lievestuoreen ran- 
nalta löysi eräs neljännellä vuodella oleva poika 74 millimeetterin 
pituisen, terän leveimmältä paikalta 38 millimeetteriä leveän, pak- 
suimmalta paikalta 15 millimeetteriä vahvan suorataltan kvartsi- 



Digitized by 



Google 



136 



MuinaismuistCQa 



rikasta saviliuskaa. Tämä taltta, joka 
terältä on levein ja kapenee aina vartta 
kohti, on muutoin varsin kauniisti ja 
siististi tehty, niin kuin sen kuva N:o 3 
osoittaakin. 

34) Tasataltta, Laukkavirran kylä- 
kunnasta, Tarvaalan Parkkosen talon 
pellosta, noin 90 meetteriä Tarvaalan 
koskesta eli Laukkavirrasta löydettiin 
perunoita otettaessa, syksyllä v. 1879, 
78 millimeetteriä pitkä, terältä 50 milli- 
meetteriä leveä, varren vahvimmalta 
paikalta noin 15 millinäeetterin pak- 
suinen suorataltta hienoa saviliuskaa, 
joka myöskin kapenee varrelle päin. 

35) Keihäänkärki. Tarvaalan Park- 
kosen pellosta, noin 90 meetterin päässä 
Laukkavirrasta, Tarvaalan kosken ala- 
puolelta löysi eräs ompelija kävelles- 
sään 94 milhmeetterin pituisen, keski 
kohdalta 28 millimeetteriä leveän, savi- 
liuskasta himotun keihäänkärjen, jonka 
""''" '• Olina % ,^*r'*"°'"- pituutta pitkin kulkee korkeampi har- 
janne, jolta paikalta ase on paksuin eli 8 millimeetteriä vahva ja 
alenee eli laskee siitä kummallekin laidalle eli reunalle. Löydet- 
täessä makasi tämä keihäänkärki lappeallansa. 

36) Reikcäärves, Noin 10 vuotta sitten löydettiin Harhalan 
kappalais-virkatalon peltoa kynnettäessä, 80 meetteriä Kuhankos- 
kesta 12,5 senttimeetteriä pitkä, 47 millimeetteriä leveä reikäkir- 
ves dioriittiä, jonka paksuus reijän kohdalta on 39 millimeetteriä; 
reijän läpileikkaus on toiselta puolen 17, toiselta puolen 20 milli- 
meetteriä. Muutoia ovat reijän seinät siloiset paitsi hienoja, 
poikittain kulkevia syvennyksiä, jotka hiekka purattaessa lienee 
N:o 4 a näemme sen selkäpuolelta katsot- 
4 h osoittaa sen poikkileikkausta varsireijän 




uurtanut. Kuvassa 
tuna ja kuva N:o 
kohdalta. 

37) Onsitaltta. 
koskesta löydettiin 



Saman talon maalta, ei varsin etäällä Kuhan- 
paloa kynnettäessä fragmentti kourutaltasta 



amphiboolista saviliuskaa, joka vielä on 10 senttimeetteriä ja 7 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnaita. 



137 



millimeetteriä pitkä, 31 millimeetteriä leveä ja 
16 millimeetteriä paksu; terältä on se Dyt pa- 
hasti muserrettu. 

38) Tasataltta. Laukaan pitäjästä, Savion 
kyläkunnasta, Metsoniemen talon maalta, likeltä 
Leppävettä löydettiin tantereelta 12,2 senttimeet- 
teriä pitkä, terältä 47 millimeetteriä leveä ja 
lähes 10 millimeetteriä paksu suorataltta am- 
phibooliliuskaa (homblendeschiefer), joka ai- 
noastaan terältä on himottu, mutta muualta 
näyttää olevan paljaastaan iskemällä valmis- 
tettu ja siis epätasaisempi. 

39) Onsitaltta. Markkulan talon metsästä, 
suon reunalta, Lievestuoreen itäpuolelta löy- 
dettiin kourutaltta amphibooliliuskaa, josta jäl- 
jellä löytyvä fragmentti on vielä 13 sentti- 
meetteriä pitkä, 4 senttimeetteriä leveä ja 27 
millimeetteriä paksu. Ase, jota muutoin on 
himottu melkeen koko pituudeltaan, on teräpuo- 
lelta katkaistu. Eeskipaikoilta on poikkileik- 
kaus melkein MKL muotoinen. 

40) Kirves. 

van Kaihlasen järven pohjasta, noin 15 senttimeetteriä veden pin- 
nasta ja 60 senttimeetteriä rannasta löydettiin 64 millimeetteriä 
pitkä, terältä 56 millimeetteriä leveä ja varrelta paikoin 19 milli- 
meetteriä vahva oikokirves amphibooliliuskaa, joka leveältä puo- 
lelta näyttää ^ näköiseltä, vaan terää pitkin katsottuna muo- 
dostaa se S näköisen kuvan. 

41) Kirves. Kokko nimisen torpan pellosta, Lievestuoreen 
itäpuolelta löydettiin fragmentti oikokirveestä amphibooliliuskaa, 
joka vielä on 73 millimeetteriä pitkä, varrelta 56 millimeetteriä 
leveä ja 23 millimeetteriä paksu. Ase käy ohuemmaksi ja ka- 
peammaksi terälle päin, josta se myöskin on himottu. 

42) Onsitaltta. Jokelan talon pellosta löydettiin maan pin- 
nalta kourutaltta amphibooliliuskaa, jonka pyöreämpi, siloitettu 
varsi aiua kävi litteämmäksi terälle päin. Nykyjään on siitä tal- 
lella ainoastaan kaksi hiukan siloitettua palaista, jotka ovat 73 
millimeetteriä pitkät ja paikoin 16 millimeetteriä paksut. Niiden 
yhteinen leveys on 58 millimeetteriä. 

9 




N:o 4. Laukaa. Kuhan* 

Markkulan talon maalla ole- *^«""- Harhaia. •/. i. .. 



Digitized by 



Google 



138 Muinaismuistoja 

43) OnsitaUta. Katajaseljän talon maalta löydettiin 20 sentti- 
meetteriä pitkä, paikoin 42 inillimeetteriä leveä ja 25 millimeette- 
riä paksu, amphibooliliuskasta hi'ottu kourutaltta, jonka läpileik- 
kaus näyttää jotenkin mk kaltaisen kuvan. Ase näyttää melkein 
joka puolelta hio'tulta ja kapenee varrelle päin. 

44) Onsitaltta, Leppäveden kylässä löydettiin „Albacka" 
nimisen talon maalta, jonkun matkan päässä Leppäveden rannasta 
amphibooliliuskasta valmistettu kourutaltta, joka vielä on 11 sentti- 
meetterin pituinen, terältä 24 millimeetteriä leveä ja 13 milli- 
meetteriä paksu. 

45) Onsitaltta, Leppäveden kylässä löydettiin Albacka ni- 
misen talon maalta, ei varsin kaukana Leppäveden rannasta am- 
pbibooliliuskainen kourutaltta, josta vielä 88 millimeetteriä pitkä, 
paikoin 46 millimeetteriä leveä ja 26 millimeetteriä paksu terä- 
puoli on tallella. 

46) Onsitaltta. Lievestuoreen kaakkoispuolella löydettiin 
Markkulan talon maalta, kankaalta 86 millimeetteriä pitkä, paikoin 
40 millimeetteriä leveä ja 13 millimeetteriä paksu kourutaltta 
ampbibooliliuskaa. 

47) Tasataltta, Itäpuolella Lievestuoretta löydettiin Markku- 
lan talon maalla peltoa kynnettäessä, ei varsin etäällä Särkijär- 
veltä 58 millimeetteriä pitkä, terältä 30 millimeetteriä leveä ja 
10 millimeetteriä paksu suorataltta ampbibooliliuskaa. 

48) Kirves, Lievestuoreen kaakkoispuolelta löydettiin Mark- 
kulan talon maalta dioriittiliuskasta tehty oikokirves eli kentiesi 
suorataltta, josta nyt vielä 17,5 senttimeetteriä pitkä, paikoin 58 
millimeetteriä leveä ja noin 23 millimeetteriä paksu varsipuoli on 
jäljellä. Ase näyttää käyneen soukemmaksi ja suipommaksi var- 
relle päin. 

49) Kirves, Lievestuoreen kaakkoispuolelta löydettiin Mark- 
kulan talon peltoa kynnettäessä noin 15,5 senttimeetterin pituinen, 
terältä 55 millimeetteriä leveä ja paikoin 25 millimeetteriä paksu, 
gneissistä valmistettu oikokirves, jonka kovuutta koeteltaessa löy- 
täjä sen lohkaisi 2:deksi palaksi. 

50) Onsitaltta, Leppäveden kylän Savi-aho nimisestä talosta 
sain noin 17,5 senttimeetteriä pitkän, varrelta 6 senttimeetteriä 
leveän ja 2 senttimeetteriä paksun, amphibooliliuskasta himotun 
kourutaltan, joka varrelta on levein ja paksuin, vaan soukkenee 
ja hieuonee terälle. Ase on monta kymmentä vuotta ollut talossa, 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



139 



jonka isäntä sanoi muistavansa, että se metsästä oli löydetty. 
Löydettäessä oli kärki ollut aivan terävä, vaan sittemmin on sitä 
kiveen hakattu niin, että se on tylsynyt. 

51) Kirves, Vilppulan talon maalta Savion kylässä, lähellä 
Leppävettä, koivun juurelta, aivan maan pinnan rajasta löydettiin 
heinäkuussa v. 1880 10 senttimeetterin pituinen, 5 senttimeetteriä 
leveä ja varrelta 35 millimeetteriä paksu oikokirves dioriittilius- 
kaa. Aseen toinen, leveämpi puoli oli löydettäessä näkyvissä; sen 
laidat laskevat tasaisesti terälle, joka vielä on jotenTiin siloinen 
ja hiukan pyöristetty. 

52) Onsitältta. Lievestuoreen torpasta, Lievestuoreen järven 
etelärannalta, Markkulan talon maalta sain 
fragmentin eli teräpuolen diabaassista teh- 
dystä kourutaltasta, joka alkujaan oli ollut 
pitempi, vaan nyt katkottu. Vielä on se 
noin 50 millimeetteriä pitkä, 34 millimeette- 
riä leveä ja 26 millimeetteriä paksu. — 
Niitä on samassa torpassa ollut useampia- 
kin, vaan nyt ne ovat sieltä kadonneet. 

53) Tasataltta. Keväällä v. 1880 löy- 
• dettiin Markkulan talon Jokihaara nimisen 

torpan niityltä, mättään vierestä, läheltä Ho- 
hon eli Lievestuoreen jokea 20 senttimeet- 
teriä pitkä, 6 senttimeetteriä leveä ja 17 
millimeetteriä paksu amphibooliliuskaineu 
suorataltta, jonka teräpuoli on sileäksi las- 
kettu, vaan varsi näyttää vielä selviä jälkiä 
iskuista, joilla se on alkuperäisesti muodos- 
tettu. Tämä siististi tehty, suorateräinen tasa- 
taltta on nähtävänä kuvassa N:o 5. 

54) Km;€s, Kesällä v. 1880 löydettiin 
Lapinniemeltä, 2 meetteriä Lapinjärven poh- 
joisesta rannasta ja 20 meetteriä Hohonjoen 
länsipuolella, maan päältä 53 millimeetteriä 
pitkä, terältä 47 millimeetteriä leveä ja keski- 
palkoilta 14 millimeetteriä paksu, kvartsiitista ^^, .^^^ - ^^^^ 
hi'ottu oikokirves, joka muutoin on siloitettu X^s^^^^^i^ 
paitsi varrelta, johon on iskemällä muodos- 

N:o 

Jokihaara. '/, 1. 8. 




tettu ikäänkuin soimen sijat; toinen leveämpi "" " '' ''^'''"'^- *'""«^*- 



Digitized by 



Google 



140 



Muin aismuistoja 




laita laskee hiukan jyrkempänä terälle, kuin toinen. Kuvassa N:o 
6 a näemme sen syrjästä katsottuna ja kuva N:o 6 h osoittaa 
sen poikkileikkausta. 

55) Kirves. Elokuussa v. 
1879 löydettiin Mäkelän talon 
pellolta, aivan läheltä Pienen- 
Kaihlasen järveä 70 millimeette- 
rin pituinen, terältä 47 millimeet- 
teriä leveä ja keskikohdalta 15 
millimeetteriä paksu suorataltta 
(eli oikokirves) viheriäiskivipor- 
fyyriä (dioriittiporfyyriä); terä las- 
kee melkein yhtätasaisesti kum- 
maltakin laidalta. Varsipuoli on 
epätasaisempi ja on siinä myös- 
kin aivan kuin peukalon ja etu- 
sormen sijat. Vuonna 1876 lo- 
haistiin tämän aseen löytöpaikka 
Laukaasta Hankasalmen pitäjään. 

56) Kirves. Janholan talon 
N:o 6. Laukaa. Lapinniemi % 1. «. Niemelä uimiseu torpau pellolta, 

läheltä Pienen-Kaihlasen järvestä juoksevaa Niemisjokea ja edellä- 
mainitun järven läntistä rantaa löydettiin kesällä v« 1879 noin 
16 senttimeetterin pituinen, varrelta 34 millimeetteriä paksu ja 
yhtä leveä oikokirves amphibooliliuskaa; aseen kaksi vastakkaista 
laitaa, jotka yhtätasaisesti laskevat terälle, ovat siloisiksi hi'otut, 
toiset kaksi laitaa ovat epätasaisemmat, vaikka niitäkin näyttää 
hiukan koetetun hi'oa. 

57) Kirves. Rusilan talon maalta, 2 meetteriä Ison-Kaihla- 
sen järven itäisestä rannasta löydettiin hietikolta 22,5 sentti- 
meetteriä pitkä, 6 senttimeetteriä leveä ja keskipalkoilta 37 milli- 
meetteriä paksu, molemmista päistä suipompi, hienosta gneissistä 
tehty kivi-ase, luultavasti oikokirves, joka kentiesi vielä on keski- 
tekoinen, kosk'eivät kumpaisetkaan päät ole vielä varsin teräviksi 
hio'tut. Löytöpaikka kuului v. 1876 vielä Laukaan pitäjään, vaan 
nyt on se Hankasalmea. 

58) Keikäänkärki? Markkulan talon maalta, läheltä Ison- 
Kaihlasen järven länsirantaa löydettiin amphibooliliuskasta muodos- 
tettu, linnunnokan kaltainen kivi-ase, joka vielä on 12 sentti- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kikUikunnaata, 



141 



meetteriä pitkä, juurelta 4 senttimeetleriä leveä ja 16 millimeette- 
riä paksu. Ase, jota on hfottu pitkin pituutta usealta laidalta, 
oli löydettäessä pystyssä maan sisässä; sen juuresta on sittemmin 
pienempiä murenia lohaistu lääkkeeksi äkkinäisiin tauteihin. 

59) Onsitcdtta. Simunan eli Kapeekosken kylässä, Pönkkölän 
talon maalta, läheltä Leivonveden rantaa löydettiin hiekkamät- 
täältä 1 1 senttimeetterin pituinen, paikoin 29 millimeetteriä leveä 
ja 20 millimeetteriä paksu kaksinais-kourutaltta kvartsiittia, joka 
keskipaikalta on melkein silinterinmuotoinen ja pitkin pituuttansa 
siloitettu. Molemmissa päissä on vastaisilla puolilla kuurnat. 

60) Tasataltta. Samasta kylästä, saman talon maalta, läheltä 
Leivonvettä löydettiin metsästä, maan päältä 93 millimeetteriä 
pitkä, 32 millimeetteriä leveä ja 17 millimeetteriä paksu tasataltta 
dioriittiliuskaa, joka siloitettuna toiselta laidalta laskee jyrkemmin 
terälle, kuin toiselta. 

61) Tasataltta, Simunan kylän Koppelo 
eli Koskenharju nimisen talon uudispeltoa 
kynnettäessä löydettiin läheltä Simunan eli 
Kapeekosken niskaa 15 senttimeetterin 
syvyydestä 82 millimeetteriä pitkä, terältä 
40 millimeetteriä leveä ja varrelta 16 milli- 
meetteriä paksu suorataltta dioriittiliuskaa, 
joka pitkin pituuttansa on himottu ja kapenee 
varrelle. 

62) Tasataltta. Päänalan saarella Kynsi- 
vedessä löydettiin kynnettäessä Salon eli Kol- 
josen talon pellosta fragmentti eli terä-f 
puolen kappale luultavasti suorataltasta am- 
pbibooliliuskaa; tämä kappale on aivan terä-{ 
vaksi laskettu, 27 millimeetteriä pitkä, 37 
millimeetteriä leveä terältä ja 8 millimeette- 
riä paksu. 

63) Onsitaltta. Samalta saarelta, Sam- 
mallahden talon pellonpientareelta löydettiin 
48 millimeetteriä leveä, 30 millimeetteriä 
pitkä ja paikoin 18 millimeetteriä paksu 
fragmentti eli teräpuoli kourutaltasta amphi- 1 
booliliuskaa. 

64) Tasataltta. Noin 5 vuotta sitte löy- "" " '' i^ST^ i^T*^*'*- 




Digitized by 



Google 



142 



Muinaism v istoja 




dettiin perunoita kaivettaessa, 15 senttimeetteriä syvästä pellosta, 
100 meetteriä Niemisjärven^annasta, Rusilan talon maalta [mui- 
noin Laukaan pitäjää, vaan muutama vuosi taka- 
perin Hankasalmeen lohai^tu] 73 millim eetteriä 
pitkä, 46 millimeetteriä leveä ja keskipalkoilta 15 
millimeetteriä paksu, molemmista päistä teroitettu 
suorataltta amphibooligneissiä. 

65) Onsitaltta. Moision talon peltoa kynnet- 
täessä Kynsiveden rannalla löydettiin noin 40 
senttimeetterin syvyydestä 175 millimeetteriä pitkä, 
60 millimeetteriä leveä ja paikoin varrelta 25 
millimeetteriä paksu kourutaltta amphiboolilius- 
kaa, jonka päällimmäinen puoli näyttää hi'omatto- 
malta, vaan alempi, ymmyrjäisempi puoli himotulta. 
Kuvassa N:o 7 a näemme sen etupuolelta katsot- 
tuna; kuva Nro 7 b osoittaa varren poikkileikkausta. 

66) Tasataltta, Päänalan saarella Kynsivedessä 
löydettiin Samallahden talon pellolta, noin 60 
senttimeetteriä veden rannasta 67 millimeetterin 
pituinen, terältä 35 millimeetteriä leveä ja varrelta 
13 millimeetteriä paksu suorataltta amphiboolilius- 
kaa, jonka teräpuolelle on himottu ikäänkuin pienen 
lapsen kolmen sormen sijat. 

67) Onsitalita. Salon eli Koljosen talon pellolta, noin 40 
meetteriä Leivonveden rannasta löydettiin 13 senttimeetteriä pitkä, 4 

senttimeetteriä leveä ja paikoin 
26 millimeetteriä paksu kouru- 
taltta kvartsiittiliuskaa. Kuva 
N:o 8 a esittelee]meille sen on- 
telon puolelta katsottuna: var- 
ren poikkileikkaus tässä aseessa 
on hiukan kolmioinen, niin- 
kuin näemmekin kuvassa N:o 
8 6. 

68) Kourutaltta. Saman ta- 
lon pellolta, noin 15 meetteriä 
Leivonveden rannasta löydettiin 
39 millimeetteriä pitkä, 30 milli- 

N:o 9. LaakM. Päänalan saari. Salo % 1. •. mOettoriä leVeä ja Varrelta eli 




N:o 8. Laukaa. 

Päänalan saari. 

Salon talo. >/, 1. s. 




Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



143 



juurelta 13 millimeetteriä paksu kourutaltta viberiäiskiveä (dia- 
baassia?) Kuva N:o 9 a osoittaa tämän pienen, omituisen esineen 
edestäpäin katsottuna; kuva N:o 9 b taas syrjästä katsottuna JBf 
kuva N:o 9 c osoittaa varren poikkileikkausta. Yksi ainoa sen- 
tapainen ase säilytetään ennestään yliopiston kokoelmissa ja se 
on löydetty Lapualta. 

69) Tasataltta. Kapeekosken eli Simunan kylän Koskenbarju 
nimisen talon pellolta, läbeltä Simunankoskea löydettiin pieni 
suorataltta ampbibooliliuskaa, 45 millimeetteriä pitkä, terältä 19 
millimeetteriä leveä ja varrelta 7 millimeetteriä paksu. Ase näyt- 
tää joskus olleen leveämpi ja kentiesi pitempikin, vaan viimeisen 
löytäjän ilmoituksen mukaan on se hänen löytäessääu ollut saman- 
laatuinen. 

70) Beikäkivi, Simunan talon maalta, aivan läbeltä Kapee- 
koskea löydettiin puolisko ympyränmuotoista, syenniitistä tebtyä 
reikäkiveä, joka läpimitaten on 8 senttimeetteriä, paksuudeltaan 
5 senttimeetteriä, keskikohdalle kapeneva; reikä on kiven pinnalta 

.31 millimeetteriä, vaan keskeltä ainoastaan 20 millimeetteriä leveä. 
Reikää on kaivettu kummaltakin puolen kiveä sen keskipisteesen 




N:o 10.. Lftaka». Kapeekotki. Bimuna. % 1. s- 



Digitized by 



Google 



144 



Muinaismuistoja 



päio, niinkuin voimme nähdä kuvasta N:o 10 a. Kuva N:o 10 h 
osoittaa jälellä olevata reikäkiven puoliskoa päältäpäin katsoen. 

71) Tasataltta, Kuus Veden itäpuolelta, läheltä Lankajärveä 
löydettiin paloa kynnettäessä 70 millimeetteriä pitkä, terältä 30 
millimeetteriä leveä ja keskipaikoilta 15 millimeetteriä paksu 
suorataltta amphibooliliuskaa. Asetta on löytämisen jälkeen pa- 
hasti veitsellä vuoltu ja hienonnettu. 

72) Tasataltta. Myllylän talon pellolta, Nurmisen ja Uura- 
j arven väliseltä taipaleelta löydettiin noin 10 vuotta sitte 11,7 
senttimeetteriä pitkä, terältä 53 millimeetteriä leveä ja 22 milli- 
meetteriä paksu suorataltta viheriäiskiveä, (dioriittia?) joka terältä 
on levein, vaan kapenee varrelle. 

73) Tasataltta, Pellisen talon peltoa kynnettäessä. Laukka- 
virran kylässä löydettiin läheltä Saraveden rantaa 50 millimeette- 
riä pitkä, terältä 30 millimeetteriä leveä ja 11 millimeetteriä paksu 
suorataltta amphibooliliuskaa. 

74) Tasataltta. Petruman kylässä. Moision talon maalta, 
kiven vierestä, 2 tuuman syvyydestä, läheltä Moisionalaisen järveä 
löydettiin 14 senttimeetteriä pitkä, terältä 49 millimeetteriä leveä 
ja noin 13 millimeetteriä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 

_^_ 75) Tasataltta. Haapavatian kyläkun- 

nassa, Anttolan talon maalta, Vatian ja Sirkka- 
järven välillä löydettiin 15 senttimeetterin 
syvyydestä metsästä 84 millimeetteriä pitkä, 
42 millimeetteriä leveä ja 14 millimeetteriä 
paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 

76) Kirves. Vatian talon pellosta, aivan 
Vatiajärven rannalta löydettiin 10,5 sentti- 
meetteriä pitkä, terältä 60 millimeetteriä 
leveä ja keskipaikoilta 25 millimeetteriä paksu 
oikokirves amphibooliliuskaa, jota sittemmin 
on käytetty kovasimena ja hi'ottu kummalta- 
kin laidalta sekä veitsellä että naskalilla. 
Kuvassa N:o 11 a näemme tämän kirveen 
etupuolelta katsottuna. Varren poikkileik- 
kaus on melkein suorakulmion tapainen, 
niinkuin kuvassa N:o 11 6 ja pituuslaidat hiu- 
N:o 11. Laukaa. Haapa- kau mykevät niiukuin skandinaavilaisessa 
▼atian kyu.^ Vatian talo. kji-yggmuQ^iogga ; yert. Aspcliu. ^Muinaisjään- 




Digitized by 



GoogI* 



Laukaan kihlakunnasta. 



145 



nöksiä^, kuv. 17 ja A. L. Nyman. „Kuinka Suotnen kivikauden 
kalusto jakautuu muototuthimusten mukaan^, kuva 12 Espoosta. 

77) Beikäknvi, Haapavatian kylässä, Juholan talon roaalla 
löydettiin perunoita otettaessa Saunalan torpan pellosta, noin 8 
meetteriä Vatiajärven rannasta 18,5 senttimeetteriä pitkä, koski- 
paikoilta 74 millimeetteriä leveä ja 20 millimeetteriä paksu, litteä, 
kummastakin päästä suippo reikäkivi gneissiä. Keskellä oleva 
reikä, jota on kummaltakin leveämmällä pinnalta alettu kaiva- 
maan; on läpimitaten 16 millimeetteriä ja aivan ymmyrjäinen. 

IS) Kirves, Kartanon talon maalta, Keiteleestä pistävän Paaden- 
labden rannalta löydettiin noin 24 senttimeetterin pituinen, 73 milli- 
meetteriä leveä ja 30 millimeetteriä paksu oikokirves eli tuura amphi- 
booliliuskaa, jota on kultakin puolelta koetettu hio'a; terä sen on hiukan 
pyöristetty (muodoltaan vrt. I. R. Aspelin. „ Jlftti- 
naistjäännöksiä'' , kuv. 25 Etelä-Pohjanmaalta.) 

79) Tasataltta, Äänekosken kylässä löydet- 
tiin Honkolan talon maalta eloa leikattaessa 
noin 600 meetteriä Kuhnamon järven rannasta 
suorataltta amphibooliliuskaa, josta vielä 
fragmentti eli 60 millimeetteriä pitkä, 36 milli- 
meetteriä leveä ja 10 millimeetteriä paksu 
kappale on jäljellä. 

80) Tasataltta. Paadentaipaleen kylässä 
löydettiin Mannilan talon kynnetyltä pellolta 
noin 100 meetteriä Äänekosken rannasta 
teräpuoli suorasta taltasta dioriittia, 32 milli- 
meetteriä pitkä, terältä 37 millimeetteriä 
leveä ja 10 millimeetteriä paksu: vertaa 
kuvaa N:o 9 tässä kertomuksessa. 

81) Kirves, Paadentaipaleen kylässä löy- 
dettiin Kartanon talon maalta metsästä, Kei- 
teleen ja Kuhnamon väliseltä niemeltä 16,5 
senttimeetterin pituinen, varrelta 52 milli- 
meetteriä leveä ja 30 millimeetteriä paksu, 
terälle kapeneva ja suipponeva kivi-ase, luulta- 
vasti oikokirves amphibooliliuskaa. Ase, jonka 
näemme kuvattuna numerossa 12, voidaan 
hiukan verrata I. R. Aspelin'in „MuinaiS' 
jäännösten'' 28 ja 29 numeroissa kuvattuihin. "JiSp^iäe. ''Äno %^^^^^^ 




Digitized by 



Google 



146 



Muinaismuistoja 



m 



mi 



82) Ofisitaltta. Petrunian kylässä, Riikolau ta- 
lon maalta, läheltä Peurungan järveä löydettiin 13 
senttiraeetterin pituinen, terältä 51 milliraeetteriä 
leveä ja 14 millimeetteriä paksu kourutaltta amphi- 
booliliuskaa. Terältä on asetta pahoin runneltu. 

83) Tikari piikiveä, Vehniän talon pellonpienta- 
reelta, noin 100 syltä Alaisten järvestä löydettiin 
30 senttimeetterin syvyydestä, saven ja mullan ra- 
jassa limsiöinen tikari, jota sittemmin on sdi ko- 
vuutta koetettaessa sekä terältä että varrelta lohottu. 
Sen pituus on nyt 165 millimeetteriä, leveys paikoin 
30 millimeetteriä ja paksuus varren vahvimmalta 
kohdalta 16 millimeetteriä. Kuva N:o 13 osoittaa 
tämän tikarin puolessa luonnollisesta suuruudestaan. 

Luultavaa on, että tämä tikari on saapunut 
Suomeen jostakin muualta, missä piikiveä on löyty- 
nyt runsaasti ja josta kivilajista siellä on terä-aseita 
valmistettu, kentiesi Etelä-Skaudinaaviasta O- 

Si) Tasataltta. Laukaan pitäjästä sain näitä paitsi 
vielä erään noin 10 senttimeetterin pituisen, terältä 
5 senttimeetteriä leveän ja paikoin 9 millimeetteriä 
paksun tasataltan dioriittiliuskaa. Tarkempia löytö- 
tietoja tästä aseesta en onnistunut saamaan. — Kaksi 
seuraavata kivi-esinettä olen lu'etellut yhdessä edel- 
vchniä Vi 1. 8. listen kivikauden esineiden joukossa, vaikk'en var- 
maan voi sanoa, ovatko ne kivikauden esineisin lu'ettavat. 

85, 86) Värttinänpyöriä. Vanhalan eli Puttosen talon peltoa 
kynnettäessä, Lievestuoreen läntisellä rannalla löydettiin 2 kiekon- 
tapaista, latuskaista reikäkiveä tahi luullakseni värttinänpyörää 
kiiltokiviliuskaa. Toinen niistä on läpimitaten noin 45 millimeet- 
teriä, 11 millimeetteriä paksu ja keskellä olevan reijän läpileik- 
kaus noin 11 millimeetteriä leveä. Toinen taas on läpimitaten 
noin 50 millimeetteriä, paksuudeltaan 8 millimeetteriä ja reijän 
leveys myöskin 8 millimeetteriä. 

87) Tahkokivi. Kesällä v. 1878 löydettiin Raita-ahon kruu- 
nuntorpan uutta peltoa kynnettäessä, noin 30 senttimeetterin 

') Vrt John Lubbock. Menniskans Urtillständ eller den förhistoriska 
tiden; öfversättning af C. W. Paykul, sivu 65, kuva 88. — Hans Hildebrand. 
De Förhistoriska Folken i Europa, kuva 282, sivu 382. 



N:o IS. Laukaa. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kiMaktmnasla. 147 

syvyydestä, 60 meetterin päässä Lievestuoreen etelärannasta, 
Hohon sydänmaalla kolmionmuotoinen, latiskainen kivi, joka toi- 
selta puolelta on ikäänkuin jollakin toisella esineellä, luultavasti 
kivellä, silloiseksi hangattu eli himottu. Kiven sileäksi himottu laita 
on keskipalkalta koholla niinkuin leivän mykevä puoli; muutoin 
on kivi paikoin 6 senttimeetteriä, toisin paikoin 4 senttimeetteriä 
paksu ja sen sivuista eli kyljistä on yksi 44, toinen 50 ja kolmas 
52 senttimeetteriä pitkä. Himottavaa asetta on hangattu aivan 
kuin ympyrän piirissä, josta kiven hi'omalaidalle on syntynyt ikään- 
kuin renkaantapainen, vähäinen ja tasaisesti laskeva syvennys. 
Aivan tämän muotoista tahkokiveä en ole nähnyt missään kuvat- 
tuna, vaan professori I. R. Aspelin on kuitenkin Aunuksesta ku- 
vannut erään tahkokiven ^), johon sitä kuvasta päättäen sopisi 
verrata. Tämäntapaisia tahkokiviä on kuitenkin Suomesta löy- 
detty muualtakin. Herra Appelgren on kuvannut erään suuren, 
ainoastaan yhdeltä laidalta siloitetun Rovaniemeltä^). Suomen- 
lahden eteläpuolelta Minskin läänistä Venäjällä ') ja Ruotsistakin ^) 
on saatu talteen suurempia tahkokiviä, joiden toinen puoli on 
hi^omisesta kuopalle eli syvänteelle kulunut. 

Laukaan pitäjä on ollut varsin rikas kivikaluista. Noin 60 
kivi-esinettä olen tässä yllä lu'etellut ja keitonut, ja vaikea on tie- 
tää, kuinka pa^on niitä jo on ennättänyt särkyä eli kadota ja 
kuinka suuri luku niitä vielä lepää maan poveen kätkettynä, kun- 
nes ahkeran maanvi^elijän kuokka ja aatra ne on kerran kun- 
niaansa saattava. Niinkuin kertomuksestani näkyy, on suurin osa 
Laukaan pitäjästä löydettyjä kivikauden esineitä talttoja ja kir- 
veitii. Talttoja on kaikkiansa 37 kappaletta — niistä 20 tasa- ja 
17 onsitalttaa — sekä kirveitä kaikkiansa 12 kappaletta. 

Muita asemuodostuksia on verrattain vähän saatu talteen. 
Niinpä en tunne Laukaasta useampaa, kuin 2 keihäänkärkeä, 1 
nuolenkärjen, 1 tikarin, 1 reikäkirveen,4 reikäkiveä ja 1 tahkokiven. 
— Vielä olen tässä lu'etellut yhdessä jaksossa 2 pientä, kiekon- 
tapaista, litteätä reikäkiveä, joita olen arvellut värttinänpyöriksi. 

O kts. I. R. Aspelin. „Muinaisjäännöksiä", kuv. 89. 
') Hj. Appelgren: Muioaisjäännöksiä Kemin kihlakunnan itäisissä 
osissa, kuT. 41. 

*) I. R. Aspelin Mninaistutkinnon Alkeita, ku?. 5. 

*) Oskar Montelius. Sveriges Forntid. Atlas I, kuva ö. 



Digitized by 



Google 



148 Muinaismuistoja 

— Onko niitä käytetty jo kivikaudella, sitä en voi suinkaan va- 
kuuttaa, vaan tuleva tutkimus on siihen hankkiva selityksen. 
Tahdon kuitenkin tässä jo ennakolta huomauttaa, että kivestä 
tehtyjä esineitä käytettiin sekä tarve- että koristuskaluina vielä 
paljoa myöhemmin, kuin kivikaudella, nimittäin pronssi- ja rauta- 
kaudellakin. 

Jos nyt käännynune tarkastelemaan itse kivilajia, mistä nuo 
Laukaan pitäjästä löydetyt eri asemuodot olivat valmistetut ja 
hio'tut, huomaamme, että suurin osa eli 28 kappaletta taltoista 
ja kirveistä oli tehty amphibooliliuskasta. Talttoja ja kirveitä, 
samoinkuin muitakin asemuotoja, oli myöskin valmistettu monesta 
muusta kivilajista. — Selvyyden vuoksi lu'ettelemme kunkin ase- 
muodon tässä erikseen. 

20:stä tasataltasta on 11 amphibooliliuskaa, 
4 dioriittiliuskaa, 
1 saviliuskamata, 
1 kvartsirikasta saviliuskaa, 
1 amphibooligneissiä, 
1 vehriäiskiveä, 

1 kuuteloliuskaa. 

I7:sta ottsitaltasia on 11 kappaletta amphibooliliuskasta val- 
mistettua, 

2 kappaletta diabaassia, 
2 „ kvartsiittia, 

1 kappale amphiboolistasaviliuskaaja 

1 kappale kvartsirikasta saviliuskaa. 
12:sta kirveestä on 6 kappaletta amphibooliliuskaa, 

2 „ dioriittiliuskaa, 
1 „ gneissiä. 

1 kappale kvartsiittia ja 
1 „ viheriäiskiviporfyyriä. 
Reikäkivisiä on toinen tehty syenniitistä ja toinen gneissistä. 
Keihäänkärjistä on toinen himottu saviliuskasta, toinen am- 
phibooliliuskasta. 

NuolenJcärki on hi'ottu saviliuskamasta. 

Tikari on iskemällä valmistettu limsiöstä eli piikivestä. 

Reikäkirves on tehty dioriitista. 

Heittokivi on saviliuskamasta. 

Värttinänpyörät ovat kumpikin kiiltokiviliuskaa. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



149 



IVViitasaaren pitäjästä. 

88) Nuolenkärki, Yliopistou kokoelmiin luDastettiiu syksyllä 
V. 1880 herra Jackein kivikalusto Pielavedeltä; esineiden joukossa 
oli myöskin eräs 78 mm. pituinen, tyveltä 10 mm. paksuinen ja 
31 mm. levyinen nuolenkärki, joka oli löydetty Wiitasaaren pitä- 
jän Haapaniemen kylän Laamasen talon maalta; (muodoltaan vrt. 
Aspelin'in „Muinaisjäännöksiä^ kuv. 56). 

89) Onsitdtta. Rautamalmia nostettaessa löydettiin Keite- 
leestä pistävän Suovanlahden pohjasta, noin 6 meetteriä veden 
pinnasta, Tarvaalan talon kohdalta 16,7 senttimeetterin pituinen, 
terältä 35 millimeetteriä leveä ja 22 millimeetteriä paksu kouru- 
taltta amphiboohliuskaa, jota kultakin puolelta on tasaiseksi hi'ottu. 
Löydettäessä oli taltta kokonaan erään kovettuneen malmikäärön 
sisällä, etfei sitä ollenkaan näkynyt, vaan nostaja särki sattumasta 
hyppysillään tämän möykyn, josta sitte ase tuli 
ilmi ; (muodoltaan vertaa Aspelin'in nMuinaisjään- 
nöksiä'' kuv. 47). 

90) Nuolenkärki, limsiöinen. Haapaniemen 
kylässä, Penttilän talon maalta, Keiteleestä itään- 
päin pistävän Taimolahden eteläiseltä rannalta 
löydettiin useita vuosia sitte 50 millimeetteriä 
pitkä, 18 millimeetteriä leveä ja vahvimmalta pai- 
kalta 4 millimeetteriä paksu nuolenkärki, iske- 
mällä tehty limsiökivestä. Sen muodon voimme 
leveältä puolelta katsottuna nähdä kuvassa N:o 
14. Molemmistakin naapurimaista, sekä Venä- 
jältä O että Ruotsista ^) ja muualtakin Euroo- 
pasta ') on löydetty tämänmuotoisia, piikivestä 
iskemällä valmistettuja Icärkiä. 

91) Tasataltta. Taimoniemen kylässä, Siek- H^aÄ,S"Änuui. 
kilän talon maalta löydettiin metsästä 15,5 sentti- '^' ^' '' 
meetteriä pitkä, terältä 35 millimeetteriä leveä ja 19 millimeette- 
riä paksu suorataltta dioriittiliuskaa, joka varrelle kapenee ja 




O Kts. I. R. Aspelin. Suomalais-ugrilaisen Muinaistutkinnon Alkeita, 
siv. 46 ja 47 sekä kuva 52 Kalugasta. 

') Kts. Oskar Montelius. Sveriges Forntid. Atlas I, kuva 51 Länsi- 
göötinmaalta. 

*) Kts. Hans Hildebrand, De förhistoriska folken i Europa, kuva 234. 



Digitized by 



Google 



1 50 MuinaismuUtoja 

suipponee varsin teräväksi. Löydettäessä oli aseen varsipuoli maan 
sisässä, vaan teräpuoli ulottui maanpinnan yläpuolelle. 

92 Onsitaltta. Tairaoniemen kylässä, läheltä Taimolahden 
pohjoisrantaa löydettiin Kinnulanmäen talon metsästä, maanpin- 
nan tasalta J3 senttimeetteriä pitkä, terältä 53 millimeetteriä le- 
veä ja 25 millimeetteriä paksu kourutaltta kvartsirikasta viheriäis- 
kiviliuskaa, jota kultakin taholta on koetettu siloiseksi hi'oa. 

93) Onsitaltta. Suovanlahden kylässä, Keiteleen itäisellä 
rannalla löydettiin Mattilan talon metsästä kourutaltta dioriittia, 
josta vielä on säilyssä 12,5 senttimeetterin pituinen, 43 milli- 
meetteriä leveä ja 28 millimeetteriä paksu fragmentti eli kappale, 
joka kultakin puolelta on himottu. Ase näyttää nyt olevan kat- 
kaistu kummastakin päästä. 

94) Reikäkivi. Suovanlahden kylässä löydettiin Mattilan ta- 
lon maalta, noin 4 meetteriä Keiteleen itäisestä rannasta 14 sentti- 
meetteriä pitkä, paikoin 9 senttimeetteriä leveä ja 3 senttimeette- 
riä paksu reikäkivi gneissiä. Keskellä löytyvä ymmyrjäinen, ki- 
ven kummaltakin leveyslaidalta purattu reikä on pinnalta 36 ja 
sydämmestä 16 millimeetteriä läpimitaten. 

95) Tasataltta. Keiteleen pohjoisimman lahdelman rannikolta, 
Keitelepohjan kylässä löydettiin 60 millimeetteriä pitkä^ 42 milli- 
meetteriä leveä ja 12 millimeetteriä paksu suorataltta eli oikokir- 
ves amphibooliliuskaa, jota kaikilta tahoilta on himottu. 

96) Onsitaltta. Keiteleessä olevan Jurvansalon saarelta, Hak- 
karilan talon maalta löydettiin kourutaltta amphibooliliuskaa, josta 
vielä 13 senttimeetteriä pitkä, 45 millimeetteriä leveä ja paikoin 
26 millimeetteriä paksu kappale on jäljellä. Keskikohdan poikki- 
leikkaus osoittaa ä^ eli lähes puoliympyrän muotoisen kuvan. Ki- 
veä on löytämisen jälkeen pahoin murrettu ja hienonnettu, usein 
lääkkeeksikin. 

97) Onsitaltta. Kimingin kylässä löydettiin Seppälän talon 
maalta, Keiteleen ja Kiminkijärven väliseltä aholta onsitaltta 
amphibooliliuskaa, josta vielä 72 nfillimeetteriä pitkä, 56 milli- 
meetteriä leveä ja 12 millimeetteriä paksu kappale teräpuolelta 
on tallella. Myöskin tästä kivestä on jauhettu lääkettä. 

98) Kirves. Kimingin kylässä, läheltä Walkeisten järveä, Wal- 
keisten torpan maalta löydettiin 64 millimeetteriä pitkä, 45 milli- 
meetteriä leveä ja 12 millimeetteriä paksu suorataltta eli pikem- 
min oikokirves amphibooliliuskaa. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



151 



99 Tasataltta. Koliman kylässä löy- 
dettiin Walkaman talon maalta, läheltä Kel- 
lankoskea 85 millimeetteriä pitkä, 24 milli- 
meetteriä leveä ja 11 millimeetteriä paksu 
suorataltta amphibooliliuskaa, jota kultakin 
puolen on sileäksi himottu. 

100) Veitsi Koliman kylässä löydet- 
tiin Pasalan talon peltoa kynnettäessä, 15 
senttimeetterin syvyydestä, noin 40 meette- 
riä Koliman rannasta amphibooliliusk^sta 
(hornblende) tehty veitsi, jonka kärjeltä nyt 
on katkaistu noin 15 milfimeetterin pitui- 
nen pala. Veitsi, joka nyt on 105 milli- 
meetteriä pitkä, varrelta eli juurelta 28 ja 
terän kapeimmalta paikalta 15 millimeette- 
riä leveä, kapenee eli suipponee vähitellen 
kärjelle. Tyveltä on se 8, vaan kärjestä 
ainoastaan 4 millimeetteriä vahva. Keski- 
paikalta on hamarapuoli 6 millimeetteriä 
vahva ja laskee siitä tasaisesti terälle. Toi- 
nen laita on mykevä, toinen taas tasaisempi, 
niinkuin voimme nähdä terän poikkileikkauk- 
sesta h kuvassa N: o 15. Toisen tämänmu o- 
toisen veitsen sain Pihtiputaalta, vaan siitä 
enemmän tuonnempana kertomuksessa. 

101) Tasataltta* Koliman kylässä, Au- 
tio-Seläntauksen talon maalta, läheltä Koli- ^,^ ,, wiita.aari. Koiima. 
majärveä löydettiin 67 millimeetteriä pitkä, vm%\%. y, i. «. 
terältä 46 millimeetteriä leveä ja paikoin varrelta 15 millimeette- 
riä paksu suorataltta eli kentiesi oikokirves amphibooliliuskaa. 

102) Onsitaltta, Keitelepohjan kylässä löydettiin Löytänän 
läntiseltä rannalla, Tuomaalan talon maalta 10,5 senttimeetterin 
pituinen, terältä 36 millimeetteriä leveä ja juurelta 25 millimeette- 
riä paksu kourutaltta rapautunutta dioriittiliuskaa; vert. muo- 
doltaan AspelinMn ^Muinaisjäännöksiin'^ , kuv. 47. 

103) Tasataltta. Keitelepohjan kylässä löydettiin Kaisla- 
harjun talon perua tehdessä, länsipuolella Löytänän järveä 40 
millimeetteriä pitkä, terältä 23 millimeetteriä leveä ja 5 millimeette- 
riä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 




i^&vi^^ 



Digitized by 



Google 



1 52 Muinaismuistoja 

104) Onsitaltta, Huopanan kylässä löydettiin läheltä Muu- 
ruenjärveä, Niskalan talon aholta 81 miliimeetteriä pitkä, toi- 
sesta päästä 21 miliimeetteriä leveä ja paikoin 15 mUlimeetteriä 
paksu, kummastakin päästä kouru taltta amphibooliliuskaa; muo- 
doltaan muutoin verrattava Aspelin^in y.Muinaisjäännöhsien'^ 47 
kuvaan. 

105) Tasataltta. Vuo8'kosken kylässä löydettiin Kolarin talon 
peltoa kynnettäessä, läheltä Vuosjärven rantaa 95 miliimeetteriä 
pitkä, terältä 39 miliimeetteriä leveä ja paikoin 13 miliimeetteriä 
paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 

106) Tasataltta. Pasalan kylässä löydettiin Uudentalon uu- 
dispeltoa kynnettäessä, ei kaukana l^olimajärvestä pistävän lah- 
delman rannasta 17,8 senttimeetteriä pitkä, terältä 30 miliimeette- 
riä leveä ja paikoin 23 miliimeetteriä paksu tasataltta eli kenties! 
oikokirves dioriittiliuskaa. 

107) Tasataltta, Viitasaaren pitäjässä löydettiin Huopanan 
kylän Harjun talon maalta, lähes 2 Venäjän virstaa Muuruejärven 
rannasta, sydänmaalta 78 miliimeetteriä pitkä, terältä 32 milii- 
meetteriä leveä ja paikoin 13 miliimeetteriä paksu tasataltta dio- 
riittiliuskaa. 

108) Reikäkivi. Kimingin kylässä, Keiteleen itäisellä rannalla 
löydettiin Aatamilan talon uudispeltoa kynnettäessä, lähes 30 
senttimeetterin syvyydestä maan sisältä 15 senttimeetterin pitui- 
nen, paikoin 83 miliimeetteriä leveä ja 33 miliimeetteriä paksu 
reikäkivi. Keskellä löytyvä, kummaltakin puolen purattu, ynunyr- 
jäinen varsireikä on kiven pinnalta 29 ja sen sydämmestä 21 milii- 
meetteriä leveä. Leveämmältä puolen katsottuna osoittaa se soi- 
kulaisen kuvan. Kantaessa putosi se laukustani, enkä sitä enää 
löytänyt, vaikka koetin etsiä. 

109) Tasataltta. Koliman kylässä, »Autio-Seläntaus'' nimi- 
sen talon maalta, Kolimajärvestä eteläänpäin pistävän lahden ran- 
nalta löydettiin 78 miliimeetteriä pitkä, terältä 35 miliimeetteriä 
leveä ja paikoin 9 miliimeetteriä paksu tasataltta. 

Tämän kiven nykyinen omistaja, Jussi Jääskeläinen ei anta- 
nut sitä minulle, vaikka taijosin siitä kohtuullisen hinnan. 

110) Tasataltta, Amphibooliliuskasta himotun suorataltan 
sain vielä Wiitasaarelta, vaan sen löytöpaikkaa ei enää varmuu- 
della voitu sanoa. 

VViitasaaren pitäjästä löydettyjä kivi-aseita olen tässä lu'etel- 



Digitized by 



Google 



Imukaan kUdakunncuta, 



153 



lut kaikkiansa 23 kappaletta, joista suurin osa eli 17 on talttoja. 
Muita asemuodostuksia on 2 nuolenkärkeä, 2 reikäkiveä, veitsi ja 
kirves. Nuolenkärjistä on toinen piikivestä muodostettuiskemällä 
ia koska piikiveä ei Suomessa vielä ole tavattu maaperäisenä, on 
luultavaa, että tämä terä-ase, samoinkuin Laukaasta löydetty, pii- 
kivestä valmistettu tikarikin, on muilta mailta tänne jollakin ta- 
voin saapunut. Tämän nuolenkärjen kuvan näemme N:ssa 14 ja 
senmuotoisia kärkiä on myöskin löydetty Keski-Venäjällä. Ken- 
tiesi voimme toistaiseksi otaksua tämän täällä 
harvinaisen kärjen saapuneen tänne itäisestä 
naapurimaastamme. 

Jos katselemme kutakin asemuotoa eril- 
lään, näemme, että ne ovat valmistetut useam- 
masta eri kivilajista. Niinpä tasataltoista 5 on 
tehty amphibooliliuskasta ja 3 dioriitista. Kah- 
den tasataltan ase-ainetta en varmaan tiedä. 
Onsitalttoja on 4 amphibooliliuskasta, 2 diorii- 
tista ja 1 kvartsirikkaasta viheriäiskiviliuskasta. 
Sekä veitsi että kirves ovat kumpikin amphi- 
booliliuskaa. Toinen reikäkivi on gneissiä, toi- 
sen kivilajia en tiedä. 



Pihtiputaan pitiUästft. 

UI) Kirves. Lehtori Gottlund vainajan 
kokoelmissa Helsingissä tallennetaan Pihtipu- 
taalta, Ilosjoen kylän mailta löydetty, molem- 
mista päistä teroitettu poikkikirves. 

112) Tasataltta, Säkkärämäen kylässä, 
Koliman itäisellä rannalla löydettiin Ranta-Hei- 
nolan talon maalta 88 millimeetteriä pitkä, 
terältä 35 millimeetteriä leveä ja 17 millimeette- 
riä paksu suorataltta saviliuskaa, jota lääk- 
keeksi on hienonnettu. 

113) Keihäänkärki Kärväsjärven ja Koli- 
man pohjoispään välillä kaivantoa kaivettaessa 
löydettiin 25 senttimeetterin pituinen, paikoin 
46 millimeetteriä leveä ja 8 millimeetteriä paksu 
keihäänkärki saviliuskaa, jonka pituutta pitkin 
kulkee vähän korkeampi harjanne, josta laidat ^'tamaankyir^Ai.V. 

10 




Digitized by 



Google 



1 54 Mtnnaitimtfisioja 

laskevat tasaisesti kummallekin puolelle. Nyt on tämä ase kat- 
kennut kahdeksi kappaleeksi. Se näyttää leveämmältä puolen kat- 
sottuna sentapaiselta, kuin kuva Nro 16 a osoittaa. Vaikeata on 
varmaan sanoa, onko iätä asetta käytetty keihäänkärkenä, vai 
veitsenä *). 

114) Kirves. Pihtiputaan kylässä löydettiin Kolimajärven 
rannalta, Nurmelan talon peltoa kynnettäessä, noin 15 senttimeetle- 
rin syvyydestä, maan sisältä, 11,5 senttimeetterin pituinen, te- 
rältä 61 millimeetteriä leveä ja paikoin 26 millimeetteriä paksu 
kivikirves gneissiä, jonka teräpuoli on hiukan pyöristetty. 

115) Tasataltta, Säkkärämäen kylässä, Koliman itäisellä 
rannalla löydettiin Sipposen talon maalta 11 senttimeetteriä pitkä, 
paikoin 14 millimeetteriä paksu ja terältä 48 millimeetteriä leveä 
suorataltta amphibooliliuskaa. 

116) Tasataltta, Pihtiputaan kylässä, Ilosjärven talon maalta, 
läheltä Koliman rantaa löydettiin 12,8 senttimeetterin pituinen, 
terältä 33 millimeetteriä leveä ja 11 millimeetteriä paksu suora- 
taltta amphibooliliuskaa. 

117) Tasataltta. Ahokylässä löydettiin läheltä Alvejärveä, 
Kannaksen Uudentalon peltoa kynnettäessä 11,3 senttimeetterin 
pituinen, teräpuolelta 36 millimeetteriä paksu kappale suorataltta 
amphibooliliuskaa. 

118) OnsitOrltta. Pihtiputaan kylässä löydettiin Provasti ni- 
misen talon maalta v. 1853 kivinen kourutaltta rapautunutta vi- 
heriäiskiviliuskaa, joka vielä on 15 senttimeetterin pituinen, terältä 
26 millimeetteriä leveä ja paikoin 21 millimeetteriä paksu. 

119) Onsitaltta. Alvejärven kylässä löydettiin Puurulan ta- 
lon peltoa kynnettäessä, lähellä Alvejärven rantaa, kourutaltta 
kvartsirikasta saviliuskaa, josta vielä on 11,7 senttimeetterin pi- 
tuinen, 49 millimeetteriä leveä ja paikoin 22 millimeetteriä vahva 
palanen tallella. 

120) Tasataltta. Alvejärven kylässä löydettiin Pellonpään 
kylän peltoa kynnettäessä, likellä Alvejärveä, suorataltta amphi- 
booliliuskaa, josta vielä on 73 millimeetteriä pitkä, paikoin 34 
millimeetteriä leveä ja 11 millimeetteriä vahva palanen tallella. 

*) Kts. I. R. Aspelin. Antiquites du Nord Finno-Ougrien. I osa, kuva 
56. — John Lubbock. Menniskans Urtillst&nd eller den förhistoriska tiden, 
kuva 154. sivu 317. — Hans Ilildebrand. De Förhistoriska Folken i Europa, 
sivu 412, kuva 338. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



155 



121) Reikäkivi. Alvejärven ky- 
lässä löydettiin Alvejärveen pistä- 
vältä Majaniemeltä, aivan likeltä 
rantaa kvartsiittiliuskasta himottu 
reikäkivi, joka on 10,5 senttimeette- 
rin pituinen, reijän kohdalta 35 mil- 
limeetteriä leveä ja 34 millimeette- 
riä paksu; reikä on 21 roillimeette- 
riä leveä. Pituuspuolelta katsottuna 
näemme sen kuvassa N:o 17 a. Nyt 
on tämä ase jo reijän kohdalta ha- 
laistu, niinkuin kuvastammekin voim- 
me huomata. Aivan tämän muo- 
toista asetta en ole toista nähnyt. 
Kuitenkin voimme sitä muodoltaan 
verrata kuvaan 79 professori L R. 
Aspelin^in ^Muinaisjäännöksissä^ ja 
kuvaan 358 tohtori] Hans Hilde- 
brand'in teoksessa: „2)^ Förhistori- 
ska Folken i Europa'^ Edellinen 
näistä on löydetty Bäisälästä Karja- 
lassa, jälkimmäinen Keski-Saksasta. 

122) Tasataltta. Alvejärven ky- 
lässä löydettiin Kennään talon maalta, 
luodepuolella Alvejärveä ll,5 8entti- 
meetterin pituinen, terältä 43 miili- 
meetteriä leveä ja 12 millimeetteriä 
vahva suorataltta saviliuskaa. 

123) Tasataltta, Muurrejäi-ven 
kylässä löydettiin Ahon talon peltoa 
kynnettäessä 96 millimeetteriä pitkä, 
terältä 35 millimeetteriä leveä ja 9 
millimeetteriä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 
rältä levein ja kapenee varrelle. 

124) Tasataltta. Muurrejärven kylässä löydettiin Keskisen 
talon pellosta peruja kaivettaessa, läheltä Muurasjärven rantaa;53 
millimeetteriä pitkä, terältä 31 millimeetteriä leveä ja 8 milli- 
meetteriä paksu suorataltta saviliuskaa. 

125) Keihäänkärki. Muurrejärven kylässä löydettiin Markku- 




^^N^^^i^^ii:^^ 



N:o 17. Pihtiputa». Alvejlrrl. 
Mi^aniemi. % 1. ■. 



Taltta on te- 



Digitized by 



Google 



156 Muinaismuistoja 

lan peltoa kynnettäessä, noin 20 meetteriä Muurrejärven rannasta, 
20 senttimeetterin syvyydestä, 95 millimeetteriä pitkä, paikoin 37 
millimeetteriä leveä ja 5 millimeetteriä paksu keihäänkärki eli 
kentiesi kaksiteräinen veitsi kvartsirikasta amphibooliliuskaa. 

126) Kourutaltta, Muurrejärven kylässä löydettiin Keskisen 
talon peltoa kynnettäessä, läheltä Muurrejärveä 14 senttimeetterin 
pituinen, terältä 56 millimeetteriä leveä ja paikoin 12 millimeette- 
riä paksu, varsinkin teräpuolelta kourutaltan tapainen ase kiilto- 
kiviliuskaa. 

127) Kirves. Muurrejärven kylässä löydettiin Pekkarilan talon 
peltoa kynnettäessä IGsenttimeetteriäpitkä, terältä 59 millimeette- 
riä leveä ja paikoin 33 millimeetteriä paksu kirves saviliuskaa. 

128) Reikäkivi, Muurrejärveen pistävältä Keitaanniemeltä 
löydettiin, uutta peltoa tehtäessä, noin 5 meetteriä Muurrejärven 
rannasta reikäkivi kiiltokiviliuskaa, josta vielä on 18 senttimeettc- 
riä pitkä, paikoin 12 senttimeetteriä leveä ja 25 millimeetteriä 
paksu palanen tallella. Reikä, jota on kahdelta laidalta purattu, 
on pinnalta 35 millimeetteriä ja kiven sydänmiestä 11 millimeette- 
riä leveä. 

129) Onsitdtta. Muurrejärven kylässä löydettiin Ala-Mäki 
nimisen talon peltoa kynnettäessä 13 senttimeetterin pituinen, 47 
millimeetteriä leveä ja paikoin 35 millimeetteriä paksu kouru- 
taltta kvartsiittia; muodoltaan vertaa AspeUn „Jlftumi2^*ääf/nöX:^^ 
kuva 47 Kittilästä jä A. L. Nyman. „Kuinka Suomen kivikauden 
kalusto jakautuu muototutkimusten mukaan*^ kuvat 27 ja 28. 

130) Tasataltta. Muurrejärven kylässä löydettiin Rimmin- 
Ahon talon peltoa kuokittaessa, noin 6 meetteriä Rimmin joesta 
14,4 senttimeetterin pituinen, terältä 54 millimeetteriä leveä ja 
14 millimeetteriä paksu suorataltta kiinteätä saviliuskaa. 

131) Tasataltta. Muurrejärven kylässä löydettiin Uudentalon 
peltoa kynnettäessä, läheltä Muurrejärven rantaa 30 millimeette- 
riä pitkä, terältä 22 millimeetteriä leveä ja 3 millimeetteriä paksu 
suorataltta kiiltokiviliuskaa. 

132) Kourutaltta. Alvejärven kylässä löydettiin Talvilahden 
talon peltoa kynnettäessä, läheltä Alvejärven rantaa 91 milli- 
meetteriä pitkä, terältä 39 millimeetteriä leveä ja paikoin 14 milli- 
meetteriä paksu, kvartsirikkaasta amphibooliliuskasta tehty taltta, 
joka on kouru kummastakin päästä, niinkuin voimme nähdä ku- 
vasta N:o 18 a. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



157 



133) Tasataltta. Pih- 
tiputaan kylässä löy- 
dettiin Mäntymäen ta- 
lon peltoa kynnet- 
täessä, lähellä Koliman 
rantaa 93 millimeette- 
riä pitkä, terältä 44 
millimeetteriä leveä ja 
17 millimeetteriä paksu 
suorataltta saviliuskaa. 

Ui) Onsitaltta.\V\h' 
tiputaan kylässä: löy- 
dettiin likeltä Saanijär- 
ven itäistä rantaa, 
Rönnin Uudentalon 
peltoa kynnettäessä 10 
senttimeetterin pitui- 
nen, 52 millimeetteriä 
leveä ja 15 millimeette- 
riä paksu, hienosta sa- 
viliuskasta tehty kou- 
rutaltta, joka muutoin 
muodoltaan on suora- 
kulmion kaltainen. 

135) Onsitaltta. Saa- 
nijärven itäiseltä ran- 
nalta löydettiin Bon- 
nin Uudentalon peltoa 
kynnettäessä 11,7 senttimeetterin pituinen, terältä 31 millimeette- 
riä leveä ja 14 millimeetteriä paksu kourutaltta amphiboolilius- 
kaa, joka kourun laidan vastaiselta puolelta on mykevä ja muutoin 
kapenee sekä suipponee varrelle. 

136) Onsitaltta. Saanijärven itäiseltä rannalta Pihtiputaan 
kylässä löydettiin Rönnin Uudentalon peltoa kynnettäessä 81 milli- 
meetteriä pitkä, koskipaikoilta 42 millimeetteriä leveä ja 16 milli- 
meetteriä vahva taltta amphibooliliuskaa, joka kummastakin päästä 
on kouruksi himottu; vertaa kuvaa N:ssa 18. 

137) Nuolenkärki tahi Jä-teräinen veitsi. Saanijärven itäisellä 
rannalla Pihtiputaan kylässä löydettiin Rönnin talon perunamaata 




K:o 18. PihtipnUa. Alvejftrvi. 
TalTiUhti '/, 1. •. 



K:o 19. PihtipntM. 
Bonnin talo. Vi 1. •* 



Digitized by 



Google 



158 JUuin aismuistoja 

kynnettäessä, noin 50 senttimeetterin syvyydessä, maan sisällä, 92 
millimeetteriä pitiiä, juurelta 18 millimeetteriä leveä ja 3 milli- 
meetteriä paksu nuolenkärki eli pikemmin teräväksi himottu, 2-te- 
räinen veitsi amphibooliperäistä saviliuskaa, jonka pituutta pitkin 
tyveltä kärkeen saakka kulkee vähäinen haijanne, jolta laidat 
tasaisesti laskevat teräviksi särmiksi O- Löytäjä katkaisi sen kah- 
deksi palaksi sen kovuutta koetellessaan, niinkuin näemme ku- 
vasta N:o 19. 

138) Veitsi, Saanijärven itäisellä rannalla Pihtiputaan ky- 
lässä löydettiin Rönnin talon peltoa kynnettäessä 93 millimeette- 
riä pitkä, tyveltä eli varsipuolelta 30 millimeetteriä leveä ja 6 
millimeetteriä paksu veitsi saviliuskaa. Tämän veitsen olen ku- 
vannut kirjoituksessa ^Kuinka Suomen kivikauden kalusto jakau- 
tuu muototutkimusten mukaan^y kuva 42, sivu 341. 

139) Tasataltta. Samasta pellosta, josta nuo kaksi edellistä- 
kin kivi-asetta löydettiin, nimittäin saman Saanijärven rannalta, 
on tavattu kolmaskin kivi-ase, 14 senttimeetterin pituinen, terältä 
47 millimeetteriä leveä ja paikoin 11 millimeetteriä paksu suora- 
taltta amphibooliliuskaa. 

140) Reikäkivi. Vieläkin samalta pellolta löydettiin noin 14 
millimeetterin paksuinen, latuskainen reikäkivi kiiltokiviliuskaa, 
joka on hiukan ympyränmuotoinen ja aivan hi'omatoin. Keskellä 
löytyvää, ymmyijäistä reikää on purattu ainoastaan yhdeltä puo- 
len, jonka tähden se onkin toiselta laidalta 32, toiselta 18 milli- 
meetteriä leveä. Koko kiven leveys vaihtelee noin 12 senttimeet- 
terin paikoilla. Kivilajia, josta tämä reikäkivi on tehty, löytyy 
näillä paikoin paljon. 

141) Onsitcätta. Lähellä Saanijärven itäistä rantaa löydet- 
tiin viimeksimainitusta Rönnin Hiekan talon pellosta 32 senttimeette- 
rin pituinen, keskeltä 36 millimeetteriä leveä ja 23 millimeetteriä 
paksu, himottu kivi-ase, joka muutoin keskeltä on levein ja paksuin 
ja kapenee sekä suippenee kumpaakin päätä kohti. Toinen pää 
on himottu kourutaltan tavoin kouruksi, toinen pää on kentiesi ol- 
lut suoratalttana; kivilajiltaan on se kiinteätä saviliuskaa. 

142) Onsitaltta. Siekkilän talon pellosta, läheltä Elämäjär- 
ven rantaa löydettiin 11 senttimeetteriä pitkä, terältä 27 milli- 

Vertaa muodoltaaa kuvaa 16 tässä kertomaksessa ja 56 I. R. Aspe- 
linkin »Mainaisjäännöksissä". 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 



159 



meetteriä leveä ja 10 millimeeUeriä paksu kourutaltta rapautunutta 
amphibooliliuskaa, joka kapenee varrelle päin. 

143) Tasataltta. Elämäjärven kylässä löydettiin Pellonpään 
talon maalta 71 millimeetteriä pitkä, terältä 28 millimeetteriä le- 
veä ja 10 millimeetteriä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 

144) Kirves. Muurrejärven ky- 
lässä löydettiin Kallion talon pel- 
lonojaa kaivettaessa, noin 70 sent- 
timeetterin syvyydestä, 14,5 sentti- 
meetterin pituinen, terältä 83 milli- 
meetteriä leveä ja paikoin 27 milli- 
meetteriä paksu kirves amphibooli- 
liuskaa, joka kummaltakin leveäm- 
mältä laidaltansa on siloiseksi hi'ottu. 
Numerossa 20 näemme sen kuvat- 
tuna Va luonnollisesta suuruudestaan. 

145) Tasataltta, Säkkärämäen 
kylässä löydettiin Rikkajärven jaKin- 
turin väliseltä taipaleelta, Salmelan 
talon maalta 14,5 senttimeetterin pi- 
tuinen, terältä 53 millimeetteriä le- 
veä ja paikoin 17 millimeetteriä vah- 
va suorataltta kvartsirikasta amphi- 
booliliuskaa. 

146) Tasataltta. Pihtiputaan 
kylässä löydettiin läheltä Kolimajär- 
ven rantaa, Luomalan talon maalta, 
multatörmästä 95 millimeetterin pi- 
tuinen, terältä 43 millimeetteriä le- 
veä ja 15 millimeetteriä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 

147) Tasataltta. Muurrejärven kylässä löydettiin Uudenta- 
lon maalta, metsästä 71 millimeetteriä pitkä, terältä 36 milli- 
meetteriä leveä ja paikoin 13 millimeetteriä vahva suorataltta 
amphibooliperäistä saviliuskaa. 

148) Tuura, Muurrejärven kylässä löydettiin Salmelan ta- 
lon metsästä teräpuoli kirveestä eli tuurantapaisesta aseesta amphi- 
booliliuskaa, 86 millimeetteriä pitkä, juurelta 45 millimeetteriä le- 
veä ja 19 millimeetteriä paksu, Rovaniemen tuuramuotoa ^). 

^) Vertaa I. R. Aspelin. Antiquit^s du Nord Finno-Ougrieo. I Tihko, 
kuva 28 ja 29 sekä A. L. Nyman. »Kuinka Suomen kivikauden kalusto jakau- 
tuu muototutkimusten mukaan*, kuva l Rovaniemeltä. 




N:o »0. Pihtiputaa. MuvrreJirTi. 
KalUo. % 1. •. 



Digitized by 



Google 



160 



Muinaismuistoja 



149) Onsitältta. Alvejärven kylässä löydettiin Pitkäkankaan 
talon pihasta, lähes meetterin syvyydestä maan sisältä 11,2 sentti- 
meetterin pituinen, terältä 60 millimeetteriä leveä ja paikoin 15 
millimeetteriä paksu onsitältta amphibooliliuskaa. 

150) Kirves. Lähes 14 sentti- 
meetterin pituinen, paikoin 65 milli- 
meetteriä leveä ja 28 millimeetteriä 
paksu kirves rapautunutta viheriäis- 
kiviliuskaa pyöristetyllä terällä Hal- 
meniemen talosta Muurrejärven ky- 
lässä. Kuvassa N:o 21 a olen koet- 
tanut osoittaa sen muodon leveäm- 
mältä puolen katsottuna. 

151) Onsitältta, 13,8 sentti- 
meetteriä pitkä, terältä 35 milli- 
meetteriä leveä ja paikoin 16 milli- 
meetteriä paksu onsitältta kvartsin- 
kasta saviliuskaa Rekolan talosta 
Alvejärven kylässä. 

152) Onsitältta. 11,7 sentti- 
meetterin pituinen, terältä 35 milli- 
meetteriä leveä ja muutamin paikoin 
26 millimeetteriä paksu onsitältta 
kiinteätä saviliuskaa Alvejärven ky- 
lästä; tarkemmitta löytötiedoitta. 

153) Tasataltta. 1 1 senttimeette- 
rin pituinen, katkeaman kohdalta 48 
millimeetteriä leveä ja 14 millimeette- 
riä paksu tasataltan kappale rapautunutta amphibooliliuskaa Alve- 
järven kylästä; tarkemmitta löytötiedoitta. 

154) Kovasin eli tahkokivi. 11,5 senttimeetterin pituinen, 4 
senttimeetteriä leveä ja 2,5 senttimeetteriä vahva, luultavasti ko- 
vasimena käytetty kivi') pyöristetyillä päillä gneissiä. Niemen 
kylästä saatu; tarkemmitta löytöseikoitta. 




^' 



N:o 21. Fihtipntaa. Manrrej&rTi. 
Halm Halmeniemi. '/, 1. e. 



O Vertaa Historiallinen Arkisto. II osa, kuva 8. — I. R, Aspelin. Suo- 
malais-ugrilaisen Muinaistutkinnon alkeita. Helsingissä 1873, sivu 35, kuva 40 
— Hjalmar Appelgren. Muinaisjäännöksiä ja Tarinoita Kemin kDilakunnan 
itäisissä osissa. Helsingissä 1881, kuva 16. — Oskar Montelius. Svenska 
Fornsaker, ordnade och förklarade. I Sten&ldern och Bronsäldern. Tukhol- 
massa 187:^, kuva 5. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnaata. 



161 



155) TahkokivL Muurrejärven kylässä löydettiin Muurre- ja 
Vuohtojärven väliseltä kannakselta, Ahon talon pellonojan poh- 
jasta, noin 50 sentti- 
meetteriä maan pinnan 
alta, 35 senttimeetterin 
pituinen, paikoin 28 
senttimeetterin levyi- 
nen ja 14 senttimeette- 
rin paksuinen kivi, 
jonka leveintä laitaa 
on luultavasti käytetty 
tahkona, koska sen 
keskeen on syntynyt 
aivan kuin leivänkuo- 
ren kaltainen ylennys, 
jonka ympärillä taas 
on renkaan tapainen, 
hyvin loitosti eli vähi- 
tellen aleneva syven- 
nys eli uurre. Tätä 
tahkokiveä, jonka kol- 
melta eri puolelta nä- 
emme kuvattuuaNiossa 
22, voipi hyvin verrata 
Laukaan pitäjän Baita- 
ahon torpan [pellosta 
löydettyyn ja tässä 
ylempänä 87 alla. ker- 
rottuun tahkokiveen ^). 
156) Tahkokivi.^Jiom 
10 meetteriä lähempä- 
nä Vuohtojärven rantaa 
löydettiin samaa pel- 
lonojaa kaivettaessa, 




^) Vertaa myöskin Oskar Montelius Svenska Fornsaker. I Sten&ldern 
och Brons&ldern, kuva 6. — I. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä Suomen suvun 
asumusaloilta, sivu 25, kuva 89 Aunuksesta. — Hjalmar Appelgren. Muinais- 
jäännöksiä ja Tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa, kuva 41 Rova- 
niemeltä. 



Digitized by 



Google 



162 



Muinaismuistoja 



yhtä syvältä maan sisästä, toinen luultavasti samaan tarkoituk- 
seen käytetty, vaan pienempi kivi, joka nyt oli 28 senttimeet- 
teriä pitkä, paikoin 23 senttimeet teriä leveä ja 45 millimeetteriä 
paksu, latiskainen ja muuten leveimmältä sivultaan himottu niin, 
kuin kuva 22 a osoittaa. 

157) Tahkokivi. Noin 60 meetteriä Elämäjärven rannasta 
löydettiin Pellonpään talon pellosta 1,2 meetteriä pitkä, paikoin 
l meetteriä leveä ja 32 senttimeetteriä paksu, vähän latiskainen 
kivi, jonka toista leveämpätä puolta on nähtävästi käytetty tah- 
kona, jossa arveluni mukaan kivi-aseita joskus on hi'ottu. Tuolla 
niin sanotulla hi'oma- eli tahkolaidalla oli vähäisiä, mutta kuiten- 
kin hyvin näkyviä syvennyksiä, jotka luultavasti olivat syntyneet 
siitä, että jotakin asetta oli kauemman aikaa hangattu eli himottu 
tähän suurempaan kiveen. Kaikki näniät syvennykset kulkivat 
kivessä pitkittäin, yktäsuuutaa ja hyvin likellä toisiansa. Löydet- 
täessä oli siloitettu eli hi'omapuoli ollut maata vasten ja toista 
vastaista puolta oli hiukan maanpinnan yläpuolella 
näkyvissä. Hi'omalaidan alla oli löydetty paljon pieniä 
kiviä. Suuremmasta, pellolta kootusta kiviröykkiöstä 
väänsin sen nyt neljän miehen avulla nähtäville. Täl- 
laisilla syvennyksillä eli juovilla varustettuja kiviä mai- 
nitsee herra Appelgren myöskin löydetyiksi Kemin kih- 
lakunnan itäisissä osissa ') ja tohtori Oskar Montelius 
on Gotlannista kuvannut tahkokiven, jossa löytyy myös- 
kin selvät jäljet aseiden hi'omisesta •). 

158) Vähäinen kivi-esine. Samasta Rönnin talon 
pellosta, läheltä Saanijärven itäistä rantaa, josta esi- 
neet 134—140 kaikki ovat löydetyt, saatiin vielä tal- 
lelle eräs vähäinen kivi-esine, jonka näemme kuvattuna 
^^^^^N N:ossa 23. Muodoltaan on se hyvin omituinen ja mihin 
^^ sitä lienee käytetty, en suinkaan tiedä. Talossa ker- 
N:o 28. Pihii. rottiin minulle, että samasta pellosta oli löydetty toi- 
Ju^u Bö^n nenkin tämänmuotoinen esine, joka kuitenkin nyt jo taas 
uio. •/,. L ■. ^j. tjäyinnyi; Muualta Suomesta en tiedä toista tä- 
mäntapaista löydetyksi, enkä tähän saakka ole sattunut näke- 
mään muualtakaan kuvattuna tällaisia kivi-esineitä. 

O Katso I^almar Appelgren. MaiDai8Jiannök8i& ja tarinoita Kemin 
kihlakannan itäisissä osissa, sivu 24. 

') Kts Oskar Montelius. Svenska Fornsaker I. Sten&ldern och Brons- 
äldern, kuva 7. 



Digitized by 



Google 



Laukaan iählcUcunnasta, 163 

Kihlakuntamme pitäjistä on Pihtiputaa, sen mukaan mitä 
nyt tiedämme, Laukaan jälkeen rikkain kivikauden aikuisista mui- 
naislöydöistä. Tässä yllä olen nyt kertonut kaikkiansa 48:sta 
Pihtiputaalla löydetystä esineestä ja kuinka paljon niitä vielä lie- 
neekään, joista en onnistunut saamaan tietoa, on minun mahdotoin 
sanoa. Muinaistieteellisen harrastuksen levittyä näillekin Hämeen 
itäisimmille kulmille ja täkäläisillä aloilla vielä vallitsevan taika- 
uskon väistyttyä yhä enemmän jalansijaa itselleen hankkivan va- 
listuksen ja tiedon edestä, on epäilemättä täältäkin vielä paljon 
arvokasta lisää muinaistieteelliselle tutkimukselle saatavana. Tästä 
olen tahtonut huomauttaa ensin siitä syystä, että arvelin täällä 
Hämeen pohjoisimmassa kulmakkeessa, Pohjanmaan ja Savon raja- 
seuduilla, kinaisten järvien ympärillä, Suomen- ja Savonselän suo- 
jelemana, metsästyksellä ja kalastuksella henkeänsä elättäneen 
kivikauden etäisillä ajoilla varsin toimekkaan ihmisjoukon, jonka 
jätteitä nuo monenmuotoiset täällä löydetyt aseet ovat. Toiseksi 
siitä syystä, etfen ollut tilaisuudessa matkustelemaan rajapitäjässä 
Kivijärvellä niin paljon ja niin tarkoin, kuin itse olisin suonut ja 
tai*viskin olisi vaatinut. Nuo Kivijärven pitäjässä löytyvät suuret 
vedet ynnä muutamat muut seikat ja asiainhaarat ovat saattaneet 
minut arvelemaan, että sieltäkin kentiesi löytyisi yhtä ja toista 
arvokasta muinaistutkimukselle. 

Noista kaikkiansa 48:8ta Pihtiputaalta lu'ettelemastani kivi- 
esineestä on suurin osa eli 30 kappaletta talttoja, nimittäin 17 
tasa- ja 13 onsitalttaa. Kirveitä näissä on 5 kappaletta, tahko- 
kiviä 4, reikäkiviä 3 — näistä 1 hyvin himottu, mutta nuo molem- 
mat toiset hi'omattomia — keihäänkärkiä 2; 1 tuurantapainen 
terä-ase, 1 yksiteräinen veitsi ja 1 nuolenkärki tahi kaksiteräinen 
veitsi löytyy myöskin joukossa. 

Nämät eri asemuodostukset ovat tehdyt monesta eri kivi- 
lajista. Niin on esimerkiksi: 

Tasatalttoja 9 kappaletta amphibooliliuskaa. 

,, 5 „ saviliuskaa. 

„ 1 kappale kvartsirikasta amphibooUliuskaa. 

„ 1 „ amphibooliperäistä saviliuskaa. 

„ 1 „ kiiltokiviliuskaa. 

Onsitalttqja 4 kappaletta amphibooliliuskaa. 

„ 3 „ saviliuskaa. 

„ 2 „ kvartsirikasta saviliuskaa. 



Digitized by 



Google 



164 Mmnaismuistoja 

Onsitalttqja 1 kappale kvartsirikasta amphibooliliuskaa, 
„ 1 „ kvartsiittia, 

„ 1 „ kiiltokiviliuskaa ja 

1 rapautunutta viheriäiskiviliuskaa. 

Kirveitä on 1 kappale gneissiä, 

„ 1 „ amphibooliliuskaa, 

„ 1 „ saviliuskaa ja 

1 rapautunutta amphibooliliuskaa. 

Kcihääfikärjisiä on toinen saviliuskaa, toinen kvartsirikasta 
amphibooliliuskaa. 

Reikäkivistä on 2 kiiltokiviliuskaa ja 1 on himottu kvartsiitti- 
liuskasta. 

Tuura on himottu amphibooliliuskasta. 
Yksiteräinen veitsi on muodostettu saviliuskasta. 
Xuolenkärki tahi 2-teräinen veitsi on himottu amphiboolipei'äi- 
sestä saviliuskasta. 

Kuten tästä lu'ettelosta näkyy, oli tavallisin ase-aine Pihti- 
putaallakin amphibooliliuska ja sen jälkeen saviliuska. Muita 
kivilajia näkyy täällä aseiden valmistamiseen käytetyn vähemmän. 



Saaryftnren pitiytetL 

159) Keihäänkärki. Honkolan kylässä. Suojoen talon pellolta 
löydettiin eloa leikattaessa, noin 100 meetteriä Kiimas- ja Naara- 
järvien välillä juoksevan Suo- eli Kiimasjoen rannasta 78 milli- 
meetteriä pitkä, tyveltä 35 millimeetteriä leveä ja 6 millimeette- 
riä paksu, saviliuskasta tehty nuolen- eli pikemmin keihäänkärki, 
jonka pituutta pitkin kulkee keskipalkoilla haijanne, josta se käy 
ohuemmaksi sekä terää että laitoja kohti; (vrt. Aspelin ^Muinais- 
jäännöksiä^^ kuva 59); ainoastaan teräpuoli tallella. 

160) Onsitaltta. Honkolan kylässä. Suojoen talon maalta, 
Naarajärven ja Kuhnamon välisestä metsästä löydettiin 12,5 sentti- 
meetterin pituinen, vahvemmasta päästä 36 milluneetteriä leveä 
ja 31 millimeetteriä paksu, pituuttansa pitkin siloitettu, savilius- 
kasta tehty onsitaltan varsipuoli, joka poikkileikkaukseltaan 
näyttää melkein silinteripuoliskon muotoisen kuvan. Molemmista 
päistä on sitä löytämisen jälkeen katkottu, vaan oli löydettäessä 
ollut paljoa suipompi ja terälle tasaisesti kapeneva. 

161) Kourutaltan tapainen kirves. Hemesalmen talon maalta 



Digitized by 



Google 



Laitkaan kihlakunnasta. 



165 



Kiimasjärven kylässä, läheltä Summakoskea löydettiin pellosta 11,3 
senttimeetterin pituinen, 52 millimeetteriä leveä ja 18 millimeette- 
riä paksu, amphibooli- 
liuskasta himottu, kou- 
rutaltan tapainen kir- 
ves, jonka takapuo- 
lelle on tehty syvennys, 
joko vartta tahi sor- 
mia varten. Katso tar- 
kemmin kuvia nume- 
rossa 24, jotka osoit- 
tavat tämän aseen sekä 
syrjästä että etupuo- 
lelta katsottuna ^). 

162) Onsitaltta. 
Lanneveden kylässä, 
Leppälän talon Kan- 
kaanpää nimisen tor- 
pan perunoita kaivet- 
taessa löydettiin noin ^ro 24. saarijärvi 
50 meetteriä Lanneve- 
den rannasta, 15 senttimeetterin syvyydestä maan 
sisästä, 13 senttimeetterin pituinen, 35 miUimeette- n:o 25. saar^&rri. 
riä leveä ja 23 millimeetteriä paksu kourutaltta ra- ^^plt '%lV, 
pautunutta amphibooliliuskaa. Samalle laidalle, josta kuurna viis- 
toon laskee terälle, on jätetty eli tehty ikäänkuin peukalon sija, 
niinkuin voimme nähdä kuvasta numerossa 25; muutoin on ase 
joka puolelta hi'ottu; muodoltaan vrt. Aspelin ^Mutnaiyäännöksiä*' 
kuva 47 ja A. L. Nyman. „Kuinka Suomen kivikauden kalusto 
jakautuu muototutkimusten mukaan*^^ kuvat 27 ja 28 sivulla 323. 

163) Tasataltta. Bahkolan kylässä, Kivenpelto nimisen talon 
peltoa kynnettäessä löydettiin 15 senttimeetterin syvyydestä, 50 
meetteriä Lumperoisen järven rannasta suorataltta kvartsirikasta 
amphibooliliuskaa, josta vielä teräpuoli on tallella; se on vielä 93 
millimeetteriä pitkä, 47 millimeetteriä leveä ja 19 millimeetteriä 
paksu. 




KUmaiJ&rTen kylft. 
Snmmakoiki Vt 1. ■* 




O Vrt. I. R. Aspelin. Kokoelmia MuinaistutkinDon alalta. Suomi, toi- 
nen jakso, 9 osa, kuva 7 ja 8. 



Digitized by 



Google 



166 



Muinaismuistoja 




164) Kirves. Saarijärven kylässä löydettiin Heralan talon 
maalta, kaskea polttaessa, läheltä Herajärveä 22,5 senttimeette- 
riä pitkä, 63 millimeetteriä leveä ja 40 millimeetteriä paksu oiko- 
kirves tahi kuokka kiinteätä saviliuskaa: ase oli löydettäessä puoli- 
väliin pituuttansa pystyssä maan sisässä. 

165) Tasataltta tahi pikemmin kirves. Rahkolan kylässä löy- 
dettiin Savolan talon pellolta ruista leikattaessa, 40 meetteriä 

Luroperoisen järven rannasta, 
95 millimeetteriä pitkä, terältä 
50 millimeetteriä leveä ja 19 
millimeetteriä paksu suorataltta 
tahi pikemmin kirves dioriittia. 
Katso tarkemmin kuvaa nume- 
rossa 26. 

166) Tasataltta, Honkolan 
kylässä, Möttölän talon peltoa 
kynnettäessä, läheltä Kiimas- 
eli Suojoen rantaa löydettiin 
64 millimeetteriä pitkä, terältä 
29 millimeetteriä leveä ja 13 
millimeetteriä paksu suorataltta 
rapautunutta amphiboolilius- 
kaa. 

167) Onsitaltta. Bahkolan kylässä, Lumperois-järven rannalla 
löydettiin Savolan talon pellolta 13,5 senttimeetteriä pitkä, 45 
millimeetteriä leveä ja 24 millimeetteriä paksu kourutaltta kvart- 
sirikasta amphibooliliuskaa, jota kaikilta puolin on sileäksi koe- 
tettu hi*oa. 

168) Tasataltta. Pyhäjärven länsirannalta, läheltä Vuos'joeu 
suuta löydettiin Koskenlahden talon maalta 8 senttimeetteriä pitkä, 
terältä 30 millimeetteriä leveä ja 15 millimeetteriä paksu suora- 
taltta amphibooliliuskaa. 

169) Onsitaltta. Saarijärven kylässä löydettiin Kalmakosken 
talon maalta, läheltä Kalmakoskea 11,5 senttimeetteriä pitkä, 
paikoin 44 millimeetteriä leveä ja 28 millimeetteriä paksu kouru- 
taltta kvartsiittia (kalliopiitä); muodoltaan vrt. Aspelin ^^Muinais- 
jäännöksiä^^ kuv. 47 ja A. L. Nyman „Kuinka Suomen kivikau- 
den kalusto jakautuu muototutkimusteii mukaan^\ kuvat 27 ja 28. 






N:o 26. Sa«rijftTTi. Rahkolan kyU. 
SaYolan talo. '/, 1. ■. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 167 

170) Tasataltta kvartsirikasta saviliuskaa Horhon talosta, lä- 
heltä Muittarin koskea, tarkemmitta löytötiedoitta. 

171) Tasataltan teräpuoli löydettiin Tarvaalan pappilan pel- 
losta, noin 40 syltä Lumperoisen järven rannasta. 

172) Tasataltta löydettiin v. 1878 Saarijärven kylän Pellon- 
pään talon maalta. Kivi oli noin 8 tuumaa maan sisässä, savessa, 
lähes 10 syltä Vartejärven rannasta. 

173) Painokivi. Melkein pallon tapainen kivi, jonka keskelle 
on tehty syvennys eli kuuma, — johon on voitu sovittaa jonkun- 
lainen varsi; aivan niinkuin reenpaju väännetään ketaran ympä- 
rille tahi niin kuin sepän pajassa nähdään varsi kiedotuksi rauta- 
tampin ympärille, — löydettiin kesällä v. 1880 Saarijärven vesihei- 
tolta. Tällaisia kiviä on löydetty muualtakin Suomesta ja yksi 
sellainen löytyy kuvattuna painokiven nimellä professori I. R. Aspe- 
lin''in kirjoituksessa ^,K6kodmia Muinaistuikinnon alalta"^ kuvassa 
26 Ilmajoelta^). Toisen tällaisen kiven, jota myöskin on kutsuttu 
painokiveksi ja jota arvellaan käytetyksi nuotanpainona, näemme 
herra AppelgrenMn kuvanneen Kuolajärveltä '). 

Kaikkiansa 15 kivestä valmistettua mninaiskalua, Saarijär- 
ven pitäjästä löydettyä, onnistuin tutkimusmatkoilla ollessani saa- 
maan. Näistä on suurin osa eli 11 kappaletta talttoja, 6 tasa- ja 
5 onsitalttaa. Kirveentapaisia aseita on näissä 2 ja 1 keihään- 
kärki; näitä paitsi olen tässä vielä kertonut eräästä niin sanotusta 

^) Kts. Suomi, toinen jakso 9 osa, siva 44, kuva 26. 
') Kts. Hjalmar Appelgren. Muinaisjäännöksiä ja Tarinoita Kemin kihla- 
kunnan itäisissä osissa. Helsingissä 1881, sivu 3, kuva 1. 



Vapaherra F. Linderin kivikaluhokoelmaBsa Svart&^n tehtaalla löytyi Mui- 
naismuisto- Yhdistykselle joulukuun 20 p. 1878 annetun lu'ettelon mukaan 
myöskin 2 kivi- esinettä, jotka olivat löydetyt Saargärven pitäjästä, nimittäin : 

Hiottu aine jotakin kiviasetta varten i^/^*^ pitkä, löydetty Lintulahden 
talon maalta Kyyjärven kylässä Saarijärvellä; 

Tasataltta 47/ pitkä, löydetty samoilta seuduilta. 

Katso: Suomen Muinaismuisto-Yhdistyksen Aikakauskiijan IV osassa, 
sivu 94, N:ot 227 ja 228. 

Katalog öfver Kejscrliga Alexanders-Universitetets Etnografiska Sam- 
lingar, painettu v. 1859, sivulla 3 mainitaan löytyvän / poikhikirve* Saarijär- 
ven pitäjästä Yliopiston kokoetmissat samoin 1 tasa- Ja t onsitaltta, 

H. J. Holmherg mainitsee „Förteckning och afbildningaraffinskafom- 
saker** nimisessä kiijassaan, että lehtori OoUlundHn kokoelmissa lOytyti 2 kivi'^ 
asetta Saarijärveltä, vaan niiden muodosta hän ei sen enempää puhu. 



Digitized by 



Google 



1 68 Muinaismuistoja 

painokivestä, väikkeen varmaan voi sanoa, onko se näihin lu'ettava, 
vai onko se vasta myöhemmän ajan tarvekaluja. 

Pääasiallisena ase-aineena näkyy Saarijärvellä, niinkuin kihla- 
kuntamme muissakin pitäjissä, olleen amphibooli- jasaviliuskama. 
Tahdon kuitenkin tässä selvyyden vuoksi mainita, sen mukaan kuin 
niistä itse olen saanut tietää, mistä kivilajista kukin on valmis- 
tettu. Niinpä: 

Tasatälttqja on 2 amphibooliliuskasta. 

„ 1 kvartsirikasta amphibooliliuskaa ja 

„ l „ saviliuskaa. 

Kahden tasataltan ja painokiven ase-ainetta en varmaan voi 
sanoa. 

Onsitalttqja on 2 amphibooliliuskaa. 
„ 1 saviliuskaa. 

„ 1 kvartsiittia ja 

„ 1 kvartsirikasta amphibooliliuskaa. 

Kiireistä on toinen muodostettu saviliuskasta, toinen taas 
dioriitista. 

Keihäänkärki on saviliuskaa. 



PetSjäyeden pitiyästft. 

174) Tasataltta. Ala-Merosen järven pohjasta, 35 meetteriä 
rannasta ja 2 meetterin syvyisestä vedestä, Pakkasenniemen koh- 
dalta löydettiin noin 6 vuotta sitte rautamalmia nostettaessa 7 
senttimeetteriä pitkä, terältä 4 senttimeetteriä leveä ja 10 milli- 
meetteriä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. Terä sen on aivan 
suora ja vaiTen poikkileikkaus lähes neliskulmainen. Tämä kalu, 
joka näyttää olevan ikäänkuin kahdessa jaksossa terälle laskettu, 
kapenee, kuten muutkin sen tapaiset aseet, varrelle päin. 

175) Tasataltta. Karikon talon suolta löydettiin lähes meette- 
rin syvyydessä 12 senttimeetteriä pitkä, terältä 42 millimeetteriä 
leveä ja 15 millimeetteriä paksu suorataltta amphibooliliuskaa. 
Toiselta, leveämmältä puolelta on asetta tasaiseksi kovetettu hi'oa 
ja sitä vastaava toinen, kapeampi, myöskin siloitettu laita laskee 
paljon jyrkempänä terälle. Reunat elisyijät ovat paljaastaan iske- 
mällä muodostetut. Taltta, joka kapenee varrelle, on poikkileik- 
kaukseltaan hiukan kolmiontapainen ja lähenee siis paljon Karja- 
lassa tavattuja, kolmisärmäisiä talttoja. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlcikminasta, 169 

176) Tasataltta. Veitsikan talon maalta Ala-Kintauden ky- 
lässä löydettiin jo ainakin 70 vuotta takaperin 167 millimeettenä 
pitkä, terältä 37 millimeettenä leveä ja varrelta 22 millimeettenä 
paksu suorataltta amphibooliliuskaa, jota talossa kaiken aikaa on 
käytetty kovasimena partaveistä teroitettaessa, vaan kehuttiin sen 
olevan niin kovaa ainetta, etfei isäntä sanonut sen juuri nimeksi- 
kään kuluneen; poikkileikkaukseltaan on se suipposoikea. 

177) Onsitaltta. Ala-Merosen järvestä on noin 8 vuotta taka- 
perin löydetty kivi-ase, nimittäin 25 senttimeetterin pituinen kouru- 
taltta, jota en kuitenkaan voinut saada käsiini, koska sen omistaja 
oli muuttanut tietämättömiin niiltä seuduilta. 

178) Tasataltta. Kuivasmäen kylän Rimmi nimisen järven ran- 
nalta löydettiin noin 18 vuotta sitte lähes 20 senttimeetterin pi- 
tuinen tasataltta. Tämäkään kalu ei nyt enää ollut tallella, saa- 
tavana. 

179) Tasataltta. Raiskilan talon maalta Ala-Kintauden ky- 
lässä löydettiin noin kymmenen vuotta sitte kivinen taltta, jonka 
sikäläiset asujamet sanoivat jättäneensä piirilääkäri, tohtori W. S. 
Schildfille. 

Monessa muussakin paikassa Petäjävedellä kertoivat asukkaat 
löytäneensä ja nähneensä höylänterän tapaisia, usein siloisia ki- 
viä, joita he nimittivät „l]kkosen nuoliksi'^ 

Kaikki nuot 3 kiviasetta, jotka Petäjävedeltä onnistuin saa- 
maan yliopiston kokoelmiin, ovat muodoltaan tasa- eli suoratalttoja, 
ase-aineeltaan amphibooliliuskaa, yaan asujamien kertomusten mu- 
kaan olisi sieltä myöskin löydetty onsi- eli kourutalttoja. Tämä 
ei meille suinkaan anna kylliksi syytä luuloon, etf ei täällä muita 
asemuotoja kivi-ajalla olisi käytettykään. Meidän tulee ainakin 
vastaiseksi olettaa, että yleisemmin herännyt hanastus esi-isiemme 
elintapojen ja meille perinnöksi jättämän, kalliin ja vaivoin hanki- 
tun omaisuuden tuntemiseen on tulevaisuudessa muitakin asemuo- 
dostuksia täältä ilmi tuova. 

Niiden tietojen perusteella, joita tähän saakka olemme voi- 
neet hankkia, täytyy meidän arvella amphibooliliuskaa Petäjä- 
vedelläkin tavallisimmaksi ase-aineeksi ja talttoja tavallisimmiksi 
asemuodostuksiksi. 

Näistä kaikkiansa 6:sta Petäjävedellä löydetystä taltasta, joista 
tässä olen maininnut, on 5 muodoltaan tasatalttaa, 1 onsitaltta. 



11 



Digitized by 



Google 



170 



Muinaismuistoja 



Konginkankaan kappelista. 

180) Onsitaltta. Kalaniemen kylässä löydettiin Heikkilän ta- 
lon maalta 97 millimeetteriä pitkä, terältä 38 millimeetteriä leveä 
ja 11 millimeetteriä paksu kourutaltta amphibooliliuskaa, jota sit- 
temmin on käytetty noita-aseena ja lääkkeenä, jonka tähden sitä 
on pahasti rikottu: varren poikkileikkaus ei ole aivan suorakulmion 
muotoinen, sillä toinen laita, josta syvänne alkaa terälle laskeu- 
tua, on tasainen ja toinen taas hyvin vähän kaarella ^). 

181) Onsitaltta. Kalaniemen kylässä löy- 
dettiin Tammelan talon maalta 14,3 sentti- 
meetteriä pitkä, terältä 42 millimeetteriä le- 
veä ja 20 millimeetteriä paksu kourutaltta 
amphibooliliuskaa, jonka toinen puoli on tasai- 
nen, toinen taas kuperaksi himottu. Kuvattuna 
näemme tämän aseen numerossa 27. 

182) Onsitdtta. Liimattalan kylässä löy- 
dettiin Reinikkalan talon maalta 90 millimeet- 
teriä pitkä, terältä 40 millimeetteriä leveä ja 
paikoin 17 millimeetteriä paksu kouru- eli onsi- 
taltta dioriittia; ase on terältä levein ja ka- 
penee siitä tasaisesti varrelle, jonka poikkileik- 
kaus on lähes puoliympyrän muotoinen. 

183) Tasataltta. Liimattalan kylässä löy- 
dettiin Reinikkalan talon maalta 60 millimeette- 
riä pitkä, 34 millimeetteriä leveä ja paikoin 
14 millimeetteriä vahva tasataltta amphibooli- 
liuskaa. 

Konginkankaan kappelista olen, niinkuin 
yllä olevasta lu'ettelosta näkyy, saanut talteen 
lemi ""ri^iSrä* ainoastaan 3 onsitalttaa, joista 2 on amphibooli- 
liuskasta ja 1 dioriitista, sekä yhden amphibooli- 
liuskasta tehdyn tasataltan. 

Amphibooliliuska näkyy siis olleen tavallisin ase-aine Kongin- 
kankaallakin ja taltat tähän saakka ainoat tuntemani terä-aseet 
tästä kappelista, — vaan tuleva aika on epäilemättä täältäkin esiin 
tuova useammanlaatuisia kivi-ajan ihmisen tarvekaluja. 




N:o 27. KonginkADgas. 
Kalaniemi. " 



O Vertaa A. L. Nyman. „Kuioka Suomen kivikanden kalusto jakantuu 
muototutkimusten mukaan^', kuvat 31, 32 ja 33 sivulla 327. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 171 

Samiaisten kappelista. 

184) Tasataltta. Baikkouden kylässä löydettiin Lohilahden 
talon peltoa kynnettäessä, aivan läheltä Keiteleestä etelään päin 
pistävän Vehkalahden rantaa, 15 senttimeetterin syvyydestä maan 
sisästä 14,2 senttimeetterin pituinen, 40 millimeetteriä leveä ja 
paikoin 22 millimeetteriä vahva suorataltta amphibooliliuskaa. 

185) Kirves. Kaikkouden kylässä löydettiin läheltä Keite- 
leen rantaa, Matilan talon maalta 12 senttimeetterin pituinen, pai- 
koin 6 senttimeetteriä leveä ja 5 senttimeetteriä paksu, kvartsirik- 
kaasta amphibooliliuskasta himottu kirves, joka poikkileikkauksel- 
taan on lähes kolmioinen ja siis verrattava Kaijalan talttamuo- 
toihin *). 

186) Tasataltta. Sumiaisten kylässä löydettiin Tie-Mäkelän 
talon maalta, noin Venäjän virsta Keiteleen rannasta 12 sentti- 
meetteriä pitkä, terältä 67 millimeetteriä leveä ja paikoin 26 milli- 
meetteriä paksu, amphibooligneissistä tehty tasataltta. 

187) Tasataltta. Sumiaisten kylässä Rutalan talon pellon 
alta, noin 70 senttimeetterin syvyisestä vedestä, Keiteleen poh- 
jasta, 12 meetteriä rantapiistä selälle päin löysi eräs mies uimassa 
ollessaan 12 senttimeetteriä pitkän, terältä 67 millimeetteriä ja 
varsipäästä 31 millimeetteriä leveän ja paikoin 17 millimeetteriä 
paksun, kvartsiitista himotun tasataltan, joka kaikilta laidoilta on 
silitetty, vaikka muutamilla puolin vielä löytyy syvennyksiä iskuin 
jäljeltä; nämät syvennykset ovat ikäänkuin muodostetut kutakin 5:ttä 
sormea varten, 4 yhdelle laidalle ja 5:des varren päähän. Ase on 
muutoin muodoltaan verrattava Karjalassa tavattaviin tasatalttoihin, 
joiden poikkileikkaus on melkein kolmiontapainen ^). 

Sumiaisten kappelista tapasin ainoastaan 4 kivikaudenai- 
kuista terä-asetta, joista 3 on tasatalttaa ja 1 kirves. — Ase-ai- 
neeltaan on 1 noista taltoista amphibooliliuskaa, toinen kvartsiri- 
kasta amphibooliliuskaa ja kolmas amphibooligneissiä. Kirves on 
taas kvartsiitista himottu. 



O Vertaa myöskin: A. O.Heikel. ^Kertomus MainaiBJäänuöksistä Hau- 
hon Kihlakunnassa", kuva 15 a) ja b) sekä A. L. Nyman. „Kuinka Suomen 
kivikauden kalusto jakautuu muototutkimusten mukaan'*, kuvat 20 ja 21 si- 
vulla 320. 

') Katso I. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumusaloilta, 
kuva 37. 



Digitized by 



Google 



172 



Mumaismui$toja 



Vnnisteii kappelista. 

188) Onsif aitta. Sakarin talon metsästä, noin 60 meetteriä 
Salmikuukka"* nimisen järven rannasta löydettiin 98 millimeetterin 

/^ pituinen, terältä 30 millimeetterin levyinen 

j fM ^ \ ja 18 millimeetterin paksuinen kourutaltta 

kvartsiittia. Tämä kaikilta tahoilta sileäksi 
hi'ottu ase, jonka näemme kuvattuna nume- 
rossa 28, on terältä levein ja kapenee var- 
relle; muodoltaan vertaa I.R. Aspelin. nMui- 
naisjäännoksiä Suomen suvun asumus-aloilta*^^ 
kuva 47 Kittilästä ja A. L. Nyman. ^Kuinka 
Suomen kivikauden kalusto jakautuu muoto- 
tutkimusten mukaan^^ kuvat 27 ja 28. 

189) Kuokka tahi hakkuu-ase. Likolan 
talon maalta löydettiin noin 60 vuotta sitte 
läheltä Urasen järveä saviliuskasta tehty kivi- 
ase, jonka pituus silloin sanottiin olleen noin 
20 senttimeetteriä, paksuus lähes 6 sentti- 
moetteriä ja leveys noin 4 senttimeetteriä. 
Aseen poikkileikkaus oli silloin, ainakin sen 
puisen mallin mukaan, jonka sen omistaja 
minulle valmisti, yhtäkylkisen kolmion muo- 
toinen, josta voisi arvella sitä jonkunlaiseksi 
kuokaksi tahi muuksi hakkuu-aseeksL Nyt 
on se hi'omiseu kautta kulunut niin, että se 
on ainoastaan 18,5 senttimeetteriä pitkä, 28 
mlllimeetteriä paksu ja 33 millimeetteriä le- 
veä. 

Uuraisten kappeli onkin vähän etääm- 
pänä noista Keski-Suomen suurista järvistä, 
jonka tähden ei siellä kivikaudellakaan liene 

uuraiiten kappeu. oUut varsiu viroätä liikettä: ainakaan en on- 
nistunut sieltä saamaan talteen muuta kum 





M:o 28, 

Salmiknukka. 



nuo pari yllä mainitsemaani kivi-esincttä. 



Näin kerrottuani kustakin pitäjästä löydetyistä muinaiska- 
luista erittäin, tahdon nyt luoda yleisen silmäyksen koko tutki- 



Digitized by 



Google 



Latdeaan kihlakHnnasta. 



173 



musalani kivikauden kaluston eri asemuotoihin ja sitä varten olen 
tähän liittänyt seuraavan taulun, joka osoittaa kunkin ylläkerto- 
mani kivi-esineen sekä löytöpaikan että muodon. ^ 



08 

6 

O) 


CM CO C^ ^ -^ 


§ 


• SaTihelmift. 


-* 


- 


Virttinftnp/Orift. 


CO o» 


00 


MniU pi«nift 
kiTi-etUieitft. 


^^ 


- 


Kuokki» tahi 
hakkna-Meita. 


■*«« 


^ 


HeittokiriA. 


^ 


*M 


P«inokiTi&. 


«^ 


♦^ 


BeikftkiTi&. 


M M M eo 


oa 


TftbkokiTiA. 


«4 


ift 


B«ik&kirTeiUU 


^^ 


-* 


muotoisia aeeita. 


^^ 


^^ 


Tnurantapaiiia 
kiri-aMita. 


-• 


- 


Veitoift Ja tikaria. 


^ ^ ^ 


« 


Nuolenk&rkift. 


^ ^ o» -. 


lO 


Keibftftnkirkift. 


o» c*» -* 


lO 


Kirreia. 


CM M «H ic C4 «H 


s 


Ondtalttoja. 


CMr-r*coio^e»5 ^ 


03 

^ 


Taiatalttoja. 


CMOOr-coio^co 


•^ 

r* 


Pitäjien ja kappe- 
lien nimet. 






Jyväskylä .... 

Laukaa 

MTiitasaari . . . . 
Pihtiputaa . . . 
Saaryärvi .... 
Petäjävesi . . . 
Konginkangas . . 
Sumiainen . . . . 
Uurainen .... 


•S 

s 



Digitized by 



Google 



174 Muincusmuiatoja 

Niinkuin yllä-olevasta lu'ettelo8ta ja tähän Uittamastani tau- 
lusta näkyy, on tutkimusalaltani Laukaan kihlakunnassa tullut tie- 
toihini lähemmäksi parisataa kivi-esinettä, jotka tässä olen luke- 
nut kivikauden kalustoon eli nykyisen Laukaan kihlakunnan pitä- 
jissä kivikaudella oleskelleen ihmissuvun jättämiksi tarveskaluiksi 
ja aseiksi. Paljon kuulin kerrottavan höylänterän kaltaisista ja 
muunkin muotoisista kivikaluista, joita yleisellä nimityksellä mai- 
nittiin „Ukkosen eli Ukon nuoliksi'^ vaan joiden nyt jo sanottiin 
hukkuneen. Kun tähän vielä tulee lisäksi se seikka, että kovin 
juurtunut taika-usko ja kaikenlaatuiset ennakkoluulot saattoivat 
kansan pitämään salassa monen heidän huostassaan olevan, ehkä 
hyvinkin arvokkaan muinaiskalun ja että arvaamatoin joukko „Ukon 
kynsiä'^ vielä lepää kätkettynä maanpoveen, josta niitä tuon 
tuostakin ilmoille tuopi kyntäjän aatra ja pellonojaa kaivavan työ- 
miehen kuokka ja lapio, niin voimme tästä arvata näillä seuduin 
jo kivikauden etäisillä ajoilla metsästyksellä ja kalastuksella sekä 
muulla rauhallisella työllä taistelleen Pohjolan ankarata luontoa 
ja sen asettamia, usein varsin suuria hankaluuksia ja vastuksia 
vastaan jotenkin lukuisan ja uutteran ihmisjoukon. 

Kivikaudella eläneen ihmisen tarpeet eivät olleet nykyisiin 
verrattuina varsin suuret, vaan kuitenkin hämmästyttää ja ihme- 
tyttää meitä se taito, jota on vaadittu niitäkin aseita muodostet- 
taessa, joita sen ajan ihmiset jokapäiväisessä elämässään enimmi- 
ten tarvitsivat ja käyttivät. Emme myöskään voi olla huomautta- 
matta siitä erinomaisesta tarkkuudesta ja säntillisyydestä, joka 
esiytyy noissa monissa asemuodostuksissa ja joka osoittaa jo sii- 
hen aikaan näillä seuduin majailleen ihmisen keksintökykyä ja taide- 
aistia. Ottakaammepa vaan tarkemmin katsellaksemme esimerkiksi 
noita monia talttamuodostuksia, keihään- ja nuolenkärkiä, veitsiä, 
reikäkiviä ja kirveitä kuvissa 3, 8, 9, 10, 13 — 17, 19, 20, 25 
ja 28. 

Melkein hakemalla saapi hakea löytääksensä kahta aivan yh- 
denlaista asetta, niin erilaatuisia ne ovat ja arvattavasti ovat ne 
siis myöskin eri tarkoitusta varten valmistetut ja sovitetut 

Suurin osa eli 123 kappaletta näistä kaikkiansa 189:sta esi- 
neestäj jotka yUä löytyvään tauluun olen merkinnyt, ovat talttcja 
eli meisseliä. Näiden aseiden toinen pää on tavallisesti joko tasai- 
seksi tahi kouruksi, onteloksi, mutta aina teräväksi himottu ja on 
siis luultava, että kivikauden asukas käytti näitä työkaluinansa 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 175 

puuta kovertaessa ja muissakin toimissaan. Niitä talttoja, joiden 
lii'ottu, teroitettu pää on suora ja tasainen, niinkuin esimerkiksi 
kuvassa N:o 5, olen kutsunut tasataltoiksi; niitä taas, joiden terä 
on kouruksi eli onteloksi hfottu, niinkuin näemme kuvissa N:o 7, 
8, 9, 25, 27 ja 28, olemme nimittäneet onsitaltoiksi. 

Tasatalttoja, joissa tavallisesti toinen leveämpi laita laskee 
jyrkemmin terälle, kuin sen vastainen toinen, olen tutkimusalal- 
tani tavannut hyvin monenlaatuisia, enkä kahta aivan yhtäläistä 
missään, vaikka niitä hCettelossani löytyy kaUckioMsa 74 kappaletta 
tahi enemmän kuin mitäkään muuta asemuodostusta. 

Onsitaitat seuraavat sitte luvussa lähinnä; niitä olen tauluun 
pannut kaikkiansa 49 kappaletta. Nekin ovat muodoltaan hyvin 
vaihtelevaisia. Toisissa on se laita usein tasainen, josta kouru 
alkaa laskea terälle, toinen vastainen puoli on taas mykevä, niin- 
kuin voimme nähdä poikkileikkauksista kuvissa N:o 25 ja 28. 
Muutamissa on taltan poikkileikkaus melkein soikeanmuotoinen, 
toisissa kuitenkin hiukan särmäisentapainen. 

Taltoissa löytyy ylipäänsä monta hyvin kaunista ja sieväte- 
koista kappaletta, niin että ensi katsannossa suuresti meitä ihme- 
tyttää, miten jo niin varhaisina aikoina sellaisia, niin sanoaksemme 
taidetöitä on voitu senaikuisilla, yksinkertaisilla työneuvoilla val- 
mistaa. Vaan ennen kaikkia, täytyy meidän myöntää, on niiden 
tekijöiltä vaadittu kärsivällisyyttä, malttia sekä halua itse työhön 
että sitkeyttä sen toimittamisessa. 

Kirveitä olen tutkimusalaltani tuletellut kaikkiansa 23 kappa- 
letta. Sekä suuruudeltaan että muodoltaan vaihtelevat ne pa^on. 
Laidat niissä kuitenkin useimmissa laskevat yhtätasaisesti terälle 
ja varren poikkileikkaus näyttää x muutamissa soikealta, niinkuin 
esim. kuvassa N:o 20; muutamissa taas melkein suorakulmionkal- 
taiselta, jonka nurkat ovat hiukan pyöristetyt, (katso kuvaa N:o 
6 l). Yksi ainoa Laukaassa löydetty kirves, joka on kuvattuna 
Nrossa 11, on poikkileikkaukseltaan verrattava Etelä-Ruotsissa ta- 
vattaviin limsiökirveisiin '). Toisissa on terän suu vielä suora, 
vaan toisissa on se luultavasti iskuista ja lyönnistä viistoksi kulu- 
nut. — Useimmassa näissä on puinen varsi luultavasti ollut kiinni 
niinkuin re'en paju väännetään ketaran ympäri, tahi niinkuin vielä 



O Katso O. MoDtelius. Sveriges Forntid. Atlas I. Stenäldern och Brons- 
&ldern, kuvat 19, 20 ja 21. 



Digitized by 



Google 



176 Muinaidmuiatoja 

näemme sepän pigassa varren olevan nidotun rautatampin ympä- 
rille. Kuvassa N:o 24 b näemme vielä syvennyksen tehdyksi ki- 
veen varren kiinnittämistä varten. — Eläinten suonilla ja puun 
juurilla nidottiin varsi lujemmasti terään kiinni. — Niinkutsutut 
poikkikirveet kiinnitettiin varteen siten, ettÄ taitettiin kaksihaa- 
rainen puunoksa; lyhyempi haarukka tasoitettiin ulkopuolelta ja 
asetettiin kirveen tasaisempaa ja leveämpää laitaa vastaan, jonka 
jälkeen ne tuoreilla eläinten suonilla tahi puunjuurilla nidottiin 
kovasti toisiinsa kiinni. Kun suonet kuivivat, olivat kirves ja sen 
varsi jotenkin lujasti toisiinsa yhdistetyt ^). 

Keihään ja nuolenkärjet ovat tavallisesti paljoa pienemmät 
ja hennommat, kuin taltat ja kirveet, jonka tähden niitä ei niin 
usein löydetäkään ja, jos niitä joskus löydetäänkin, ovat ne useim- 
miten katkotut ja särjetyt Aniharvoin saadaan ne eheöinä tallelle. 
Kumpiakin olen maininnut 5 kappaletta ja kuvia niistä näemme 
numeroissa 14, 16 ja 19; 

Yksi näistä on varsin harvinainen löytö, nimittäin tuo Wiita- 
saarelta saamani, piikivestä tehty nuolenkärki, jonka näemme ku- 
vassa N:o 14. Se on iskemällä valmistettu ja sen muodostelemi- 
sessa on tarvittu hyvin taitava ja harjaantunut käsi. Molemmat, 
sekä keihään- että nuolenkärjet ovat tyveltä eli juurelta leveäm- 
mät ja kapenevat sekä soukkenevat vihdoin teräväksi kärjeksi. 
Pitkin pituutta kulkee niissä usein vähäinen harjanne, joten itse 
ase tulee olemaan keskikohdalta paksuin ja hienonee sitte vähi- 
tellen kummallekin reunalle, niinkuin näemme kuvista numeroissa 
16 ja 19. 

Nuolien synnystä kertovat muinaisrunomme seuraavasti: 

Honka kasvoi kankahalla, 
Kipuvuoren kukkulalla, 
Tuosta noita nuolet laati. 
Ampuja pahat asehet. 
Teki nuolen yksikannan 
Oksista alimmaisista, 
Teki nuolen kaksikannan 
Oksista keskellä puuta, 



^) Katso John Lubbock. Menniskans Urtillst&Dd eller den förhistoriska 
tiden, öfvers&ttniDg af G. V. PaijkuU. Stockholm 1869, kuva 151. 



Digitized by 



Google 



Laukaan Idhlahmnaata. 177 

Teki nuolen kolmikannan 
Oksista ylimmäisistä O* 



Tässä ei kuitenkaan mainita mitään nuolten kärjistä, mitä 
ainetta ne olivat, vai olisiko luultava tällä tarkoitettavan että 
esi-isämme käyttivät nuolia, joiden kärjetkin olivat puuta. 

Koska kivikaudella täällä on käytetty nuolia, on aivan luon- 
nollista, että myöskin löytyi Joutsia. Vaan koska ne olivat puusta 
tehdyt ja jänne niissä oli joko eläinten suonia tahi muuta orgaa- 
nista ainetta, on hyvin käsitettävä, että ne jo niin pitkien aikojen 
kuluessa ovat ehtineet mädätä. Schveitz'inpaalurakennusten jään- 
nöksistä on niitä kuitenkin saatu talteen*). Muinaisrunoissamme 
kerrotaan joutsi siten, että sillä oli koivuinen sakara, petäjäinen 
selkä ja jänne liinainen '). 

Veitsiä tahi tikaria sain matkoillani kokoon 3 kappaletta^ joista 
kaksi on yksiteräistä ja varreltaan eli tyveltään leveämpätä. Toi- 
nen näistä on kuvattu N:ossa 15; toisen olen kuvannut kirjoituk- 
sessani ^Kuinka Suomen kivikauden kalusto jakautuu mtMtotuiki- 
musten mukaan""^ kuvassa 42, sivulla 341. Kolmas näistä aseista 
on kuvattu Nrossa 13. Se on piikivestä iskemällä muodostettu 
ja koska piikiveä ei Suomessa löydy maaperäisenä kivenä, ei 
ole luultavaa, että se olisi täällä valmistettu. Etelä- ja Keski- 
Ruotsissa sekä Tanskassa on kuitenkin tällaisia limsiötikaria löy- 
detty*). 

Voimme siis arvella, että tämä ase on sieltä jollakin tavoin 
saapunut näille maille jo etäisellä kivikaudella, samoin kuin on 
luultavaa, että äsken mainitsemamme piikivinen nuolenkärkikin on 
tänne muualta tullut. Kentiesi on tämä nuolenkärki jollakin ta- 
voin tänne joutunut Venäjältä, sillä sen pohjoisissa ja keski- 
osissa tavataan muodoltaan ja suuruudeltaankin samanlaatuisia 
limsiökärkiä 0. 



^) Suomen kansaa muinaisia loitsurunoja. Helsingissä v. 1880, siv. 296. 

*) Katso Oskar Montelius. Sveriges Forntid. Text. Stenäldern, s. 97. 

*) Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, sivu 113. 

O Vertaa Hans Hildebrand. Pe Förhistorisica Folken i Europa, kuva 
281 ja 282, sivu .382 — John Lubbock. Menniskans Urtillständ eller den för- 
historiska tiden, sivu 65, kuva 88. — Oskar Montelius. Sveriges Forntid. 
Atlas I. Stenäldern och Brons&ldern, kuva 58. 

^) Katso I. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta, 
kuva 126 Kalugasta. 



Digitized by 



Google 



178 Muinaismuiatoja 

Tästä näkyy siis, että Suomen kivikauden asukas jo oli jon- 
kunlaisessa kanssakäymisessä tahi yhteydessä naapurimaittcn 
kanssa. 

Tuurantapaisia terä-aseita, joiden terä on hi'ottu toiselta puo- 
len mykeväksi, toiselta puolen tasaiseksi ja joita varsinkin poh- 
joisella Pohjanmaalla löytyy paljon, en tavannut useampia kuin 
yhden. Näistä tuurista ja niiden suhteesta muihin kivikauden asei- 
siin, olen koettanut laveammin kertoa kiijoituksessani „Kuinka 
Suomen kivikauden kalusto jakautuu muototutkimustcn mukaan*^, 
sivuilla 304—311. 

Kehdonanturan muotoisia kivi-aseita, joita Suomesta kaik- 
kiansa tunnetaan noin 15 kappaletta ^), on löydetty minun tietääk- 
seni Laukaan kihlakunnasta tuo yksi ainoa, jonka näemme kuvat- 
tuna numerossa 1; vaan sekin on katkaistu. 

Reikäkirveitä en saanut talteen useampia kuin yhden, jonka 
näemme kuvattuna N:ossa 4. Reikä siihen lienee purattu joko teroi- 
tetulla puukepillä tahi luuputkella, jota kiivaasti on pyöritetty 
ympäri. 

Kepin eli luuputken alle, kiven päälle, siihen paikkaan, jo- 
hon reikää on tahdottu kaivaa, on pantu hiekkaa, jonka päälle on 
valettu tarpeen mukaan vettä. Siten on keppiä tahi luuputkea 
kierrettäessä hiekka vähitellen syönyt reijän kiyeen '). 

Reikäkiviä tapasin kokonaista 9 kappaletta. Ne ovat muodol- 
taan hyvin erilaatuiset. Yksi, joka löydettiin Pihtiputaalta ja jonka 
näemme kuvattuna numerossa 17, on hyvin sievästi tehty ja joka 
puolelta sileäksi himottu. Mihin tarpeesen näitä kaikkia lienee käy- 
tetty, on vaikeata sanoa. N:ossa 10 olen kuvannut erään reikäkiven 
puoliskon, josta selvästi voipi nähdä, miten reikää molemmilta 
puolin kiveä on purattu eli kaivettu. Samassa määrässä kuin ke- 
pin tahi luuputken kärki kului, samassa määrin kapeni myöskin 
reikä kaivettaessa. 

Noita kauniita, veneenmuotoisia vasarakirveitä, joita Lounais- 



A. L. Nyman. „Kuinka Suomen kivikauden kalusto jakautuu mnoto- 
tutkimusten mukaan*", sivu 308. 

*) Katso tarkemmin Oskar Montelius. Sveriges Forntid. Text. I Sten- 
&ldern — täs8& teoksessa löytyy sivulla 59 kuvattuna hyvin yksinkertai- 
nen kone, puusta ja nuorasta tehty, jonka avulla tuo keppi eli luuputki 
saadaan hyvin sukkelaan pyörim&än ymp&ri ja siten myös reik& kiveen 
pikemmin kaivetuksi. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 179 

Suomesta, Päijänteen ja Kyminjoeii länsi puolelta niin runsaasti 
on löydetty, m saanut maikoiäani yhtäkään, enkä kuullut missään 
niistä kerrottavankaan. 

En myöskään ole tavannut yhtäkään noita piikkiteräisiäy kor- 
vakkeUla ja varsireijaUä varustetttya kivi-aseitaj joita näemme ku- 
vattuina professori I. R. Aspelin'in Muinai^äännöksissä^ numeroissa 
66—70, enkä yhtäkään noita däinten päUlä koristettuja, varsireijällä 
varustettuja kiviresineitä, joita Venäjän ja Suomenkin Kaijalasta 
muutamia on löytynyt ^), 

TahkoUviä olen matkoillani tavannut 5 kappaletta. Näissä 
ilmautuu kolme eri muotoa. Laukaassa löydetty tabkokivi ja 2 
Pihtiputaalla näkemääni olivat ainoastaan yhdeltä laidalta sileäksi 
hi'otut, niinkuin näemme kuvassa N:o 22 a '). Toinen muoto on 
pienempi, joka puolelta himottu, keskeltä kapeampi ja kummasta- 
kin päästä leveämpi '}. Kolmas, tahkomuoto on suuri kivi, jonka 
leveämpään laitaan oli himottu toisia aseita niin, että siihen oli 
syntynyt vähäisiä syvennyksiä, jotka kaikki juoksivat kivessä rin- 
nakkain, yhtä suuntaa. — Mitäkään valmiita tahi valmistamatto- 
miakaan aseita ei näiden tahkokivien vierestä ole minun tietääk- 
seni löydetty. Vaikea on siis tällä kertaa sanoa, onko niillä pai- 
koin, joista nämät tahkokivet nyt viimeksi löydettiin, ollut kivi- 
aseiden sepintäsijat Mahdotointa ei kuitenkaan ole, että näiltäkin 
paikoin joskus edellisinä aikoina on löydetty kivi-aseita, vaikk'ei 
nykyinen, nuorempi sukupolvi sitä sanonut muistavansa. Kuiten- 
kin on Suomesta muualta, varsinkin Pohjanmaalta tavattu kivi- 
aseiden sepintäsijoja, joista on löydetty, paitsi tahkokiveä, valmiita 
ja valmistamattomia aseita, sekä paljon kivisirpaleita eli valmis- 
taessa syntyneitä kivilastuja. 

Nämät kaikki kertomani kivikalut ovat löydetyt yksin erin, 
melkein joka ainoa kynnettäessä, kuokittaessa ja muita maanvil- 
jelystöitä tehtäessä. 

Ei tutkimusalaltani eikä koko Suomenmaasta ole tietääkseni 
mistään vielä tähän saakka löydetty kivikauden ihmisten hautoja, 
eikä mitäkään kiinteitä muinaisjäännöksiä kivi-ajalta. 



^) Kts. I. R. Aspelin. Suomalais ugrilaisen Muinaistutkinnon Alkeita, 
kuvat 27, 28 ja 29. 

*) Vertaa myöskin Hj. Appelgren. Muinaisj&Annöksiä ja Tarinoita Ke- 
min kihlakunnan itäisissä osissa, kuva 41 Rovaniemeltä. 

') Vertaa I. R. Aspelin. Snomalais-ugrilaisen Muinaistutkinnon Alkeita, 
kuva 40 Rovaniemeltä ja Hjalmar Appelgren. ^Muinaisjäännöksiä^ kuvi^ 16. 



Digitized by 



Google 



180 Muinaismtästoja 

Tavallisin kivilaji, josta täkäläiset Mvi-ajan Uimiset terä-asei- 
tansa valmistivat ja hipoivat, oli amphibooliliuska jo sen jälkeen ta- 
vaUisin eli useimmin käytetty ase-aine oU saviliskama. Vaan muita- 
kin kivilajia käytettiin taon tuostakin asemuodostuksiin. Kunkin 
asemuodostuksen kivilajin olen erittäin maininnut kunkin eri pitä- 
jän aselu'ettelon alla. 

Mainio englantilainen muinaistutkija, Sir John Lubbock lau- 
suu ^), eiVei ole vielä voitu tyydyttävästi todeksi näyttää^ että nyky- 
jään löytyy, tahi että historialliseen aikaan olisi löytynyt nUtäkään 
kansaa, joka ei ollenkaan olisi tuntenut tulta eli valkeata. Niin 
paljon on kuitenkin varmaa, lausuu hän, että „tulen käytäntö on 
Euroopassa oUut tunnettuna niin kauvaksi takaperin, kuin Schveitz^in 
järvikylät eli paalurakennukset ja Tanskan nkjökkenmöddingit^ eli 
kuoriaisläjät*^ . — Aivan luonnollista on siis, että Suomenkin kivi- 
kauden asukkaat tunsivat tulen ja sen vaikutuksen sekä ymmärsi- 
vät käyttää sitä hyväksensä. Sen avulla he arvattavasti valmisti- 
vat ruokansa ja tarveskalunsa. Vaikeata olisi ollut ainoastaan 
kivikirveellä paksua honkaa kaataa ja siitä ruuhta tahi muuta 
jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa kalua valmistaa, elPei siihen 
tulen apua olisi käytetty. Luultavaiu on että, kun esimerkiksi 
venettä tahdottiin laatia, poltettiin vahva puu ensin juurelta eli 
tyveltä poikki, sitte katkaistiin tämä puu jälleen tulen avulla aina 
sitä myöten, kuinka pitkäksi ruuhi aiijottiin tehdä. Puun koverta- 
minen eli onteloksi tekeminen tapahtui arvattavasti siten, että se 
ensin poltettiin siltä kohdalta joko kuumennetuilla kivillä tahi 
hohtavilla hiilillä, niin että se paloi karrelle, joka sitte kivikirvein 
den ja monenlaatuisten talttojen avulla lykättiin eli sysättiin pois, 
joten siitä vähitellen syntyi ontelo paikka eli syvennys. Näin voi- 
tiin jo kivi-ajalla tulen ja kivi-aseiden avulla valmistaa puusta kaiken- 
laatuisia tarveskaluja, niinkuin ruuhia, puu-astioita j. n. e. — 

Mutta, miten saatiin ensin tuli, kun ei löytynyt tulitikkuja, 
niinkuin meillä nyt, eikä edes rauta tahi teräskään ollut silloin 
vielä tunnettu, että sillä olisi voitu piikivestä iskeä tuli? Siihen 
kysymykseen saamme selityksen, jos käännymme tarkastelemaan 
sellaisia villiä kansoja, jotka aina myöhempiin aikoihin saakka ovat 
eläneet tuntematta metallien käytäntöä, eli toisin sanoen, jotka 
ovat eläneet kivikauden ihmisten elämää. 



O Katso John Lubbock. Menniskans Urtillst&nd eller deo förhistorigka 
tiden, öfversftttning af G. V. Paijjkull, sivu 359. 



Digitized by 



Google 



LaukcujLn kihlakunnasta, 181 

Englantitainen tiedemies John Mayer kertoo ^) esimerkiksi 
Eskimolaisten, jotka asuvat jotenkin pohjoisessa, tekevän tulen 
siten, että he lyövät eli iskevät kvartsi- ja rikkikiiselikappaleita 
vastakkain ja antavat siitä syntyneiden säkenien pudota samma- 
leesen eli jäkälään, joka sitä ennen on hyvin kuivattu ja ankarasti 
käsien välissä hangattu. — Asukkaat muutamissa osissa itäistä 
Aasiata, erittäinkin Borneon ja Sumatran saarilla hankkivat it- 
selleen tulen lyömällä kahta halaistua bamburuovon kappaletta 
vastakkain. Tässä on huomattava, että bamburuovon soluverkoissa 
löytyy lukemattomia pieniä kvartsikristalleja eli kiteitä, joista voi- 
daan saada selitys tähän varsin kummalliseen syttymysilmiöön eli 
tapahtumaan. 

Esimerkkinä siihen, miten tuli voidaan saada toimeen ainoas- 
taan hieromalla eli hankaamalla kahta puunkappaletta vastatusten, 
kertoo herra John Mayer, mitä katteini Drayton oli tässä kohden 
havainnut oleskellessaan Etelä- Afrikan Eafferien seassa: „Kaksi 
kuivaa puunkappaletta, toinen kovaa, toinen pehmeätä puuta, oli- 
vat välikappaleina eli toisin sanoin tuluksina. Pehmeän puunkappa- 
leen laski eräs Kafferi maahan ja piti siitä tukevasti kiinni, silFai- 
kaa kuin toinen Kafferi heittokeihäänsä kärjellä kaivoi eli purasi 
vähäisen reijän sen koskeen; tähän pieneen reikään pantiin sitte 
kovan, kepintapaisen kappaleen toinen pää ja itse keppi pidettiin 
kohtisuorassa reikää vastaan. Molemmat miehet istuivat kasvot 
vastakkain; toinen piti kohtisuoraa keppiä kämmeniensä välissä 
ja pyöritti sitä sukkelasti ympäri, toisen pitäessä alimmaista puun- 
kappaletta tukevasti paikallaan. Hankaus, joka syntyi siitä, että 
toisen puunkappaleen päätä kierrettiin toisen puunkappaleen sisässä, 
sai pian kummatkin savuamaan. Sen Kafferin väsyttyä, joka pyö- 
ritti eli kiersi keppiä kämmeniensä välissä, vaihtoivat he toimia 
niin, että toinen nyt rupesi uusilla voimilla pyörittämään. Tätä 
tointa tehtyään noin parin minuutin ajat, alkoi jo näkyä säkeniä 
ja näiden käytyä lukuisemmiksi, koottiin ne kuivaan heiuätukkoon, 
jota sen jälkeen hiukan heilutettiin ympäri, kunnes liekki eli ilmi- 
valkea syttyi. Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen kuin toi- 
miin oli ryhdytty, ilahutti Kafferien sydämmiä paukkuva valkea 
muhkean juhlan enteenä**. 



O Katso Vetenskap för alla, efter Rob. Brovns eneelska original, svensk 
upplaga, utgifven under redaktion af professor Th. M. Fries, ensimmäinen 
nide. Tukholmassa t. 1878, sivu 344. 



Digitized by 



Google 



1 82 Muinaismuistoja 

Näin tekivät Kafferit tulen, eikä tunnu ollenkaan mahdotto- 
malta, etteivät meidänkin esi-isämme jo kivi-ajalla olisi virittä- 
neet itselleen tulta tällä lailla, sillä kuivia puunkappaleita ja hei- 
niä täällä jo silloin lienee löytynyt yltäkyllin ^). 

Ruumiinsa suojelivat kivikauden ihmiset Pohjolan pakkaista 
vastaan petojen nahoilla, joita he ompelivat yhteen luuneuloilla 
ja eläinten suonilla. 

Asuntona lienee heillä talvella ollut jonkunlainen, hongan- 
juurelle seipäistä pystytetty kota, jonka he lämpöiseksi saadaksensa 
arvattavasti verhosivat ensin petojen nahoilla ja sitte ympäröivät 
sammalilla, turpeilla ja kentiesi lumellakin. — Ei myöskään tunnu 
varsin mahdottomalta, että Suomen kivikauden asukkaat olisivat 
asuntoinaan pitäneet maakuoppia tahi vuorenrotkoja eli luolia, 
jotka he jollakin tavoin tekivät lämpöisiksi. — Kuitenkaan ei tie- 
tääkseni vielä tähän saakka ole mistään Suomen niemeltä löyty- 
nyt jäännöksiä heidän asunnoistaan, enemmän kuin heidän hau- 
doistaankaan. 



IL Pronssi-aika. 

Kivi-aikaa seurasi pronssi-aika. — Harvat tapahtumat ovat 
hyödyttäneet ihmiskuntaa niin paljon tahi vaikuttaneet niin suu- 
resti inhimillisen kehityksen edistämiseksi, kuin metallien keksintö 
eli oikeammin sanoen tuo havainto cli huomaus, että metallia kävi 
sulattaminen ja siinä tilassa muodostaminen aivan minlaatuiseksi 
kukin sen itse tahtoi. Missä tuo metallien sulavaisuus ensin huo- 
mattiin, on mahdotointa sanoa, vaan epäilemättä tämä keksintö 
tehtiin useammissakin paikoin maanpiirillä, missä vaan luonto 
viisaalle ja keksintörikkaalle ihmiselle tarjosi tilaisuuden metallien 
tuntemiseen. Minkä metallin sulaminen ensin havaittiin, on myös- 
kin vaikea sanoa; muutamissa maanpaikoissa lienee ensin huomattu 
vasken sulatus, toisin paikoin taas opittiin ensin rautaa sulatta- 
maan. — Vaskea löytyy nimittäin pelkissä kappaleissa monin pai- 
koin sekä vanhalla että uudella mantereella ja se ainakin tiede- 



^) „Eitkanvalkla*, katso Christirid Ganander. Mythologia Fennica. 
Turussa v. 1789, sivut 10 ja 11. — Elias Lönnrot. Suomalais-Ruotsalainen 
Sanakirja. Helsingissä v. 1874, sivu 663. 



Digitized by 



Google 



Laukaan hihlakunnasia. 183 

tään vannaan, että Euroopan kansat tunsivat vasken ja sen su- 
lattamisen pitkiä aikoja ennen kuin raudan. — Kuitenkin oli vaski 
ainakin terä-aseiksi liian pehmeätä, mutta sittemmin havaitsivat 
ihmiset, että kun vaskeen sekoitetaan esimerkiksi tinaa määrätty 
paljous, syntyy tästä sekametalli, joka on kestävämpää ja lujem- 
paa kuin vaski pelkkänä. Kokemus osoitti sitte aikojen kuluessa, 
että kovin sekoitus saatiin, jos sulatettiin yhteen 907o vaskea ja 
107o tinaa. Tällaista vasken ja tinan sekoitusta kutsutaan nyt 
pranssiksiy josta metallista seuraava aikakausi on saanut nimensä- 
kin siitä syystä, että suurin osa tämän kulttuurijakson terä-aseita 
valettiin pronssista. — Mutta missä maan paikassa keksittiin niin 
kuuluisaksi joutunut metallisekoitus, joka vuosituhannen läpi on 
kullan kanssa Euroopassa melkein yksinomaisena vallinnut, siinä 
kysymys, jonka ratkaisemisessa nykyaikaiset muinaistutkijat ovat 
eri mieltä. Kaikki kuitenkin myöntävät, että pronssin keksintö 
on tapahtunut sellaisessa paikassa, missä sekä vaski että tina 
kumpikin ovat löytyneet. Aasiasta useammat heistä myöskin ar- 
velevat pronssin tänne Eurooppaan saapuneen. — Indiassa, Kii- 
nassa ja Jaappanissa löytyi jo varsin varhaisina aikoina pronssi- 
esineitä, vaan sieltä ei vielä silloin tiedetä käyneen mitään suu- 
rempia kauppateitä läntiseen Aasiaan ja Eurooppaan, jonka tähden 
schveitsiläinen de Bougemont sekä ruotsalainen muinaistuikija j5att.9 
Hildebrand arvelevat länsimaisen pronssikulttuurin kätkyttä täyty- 
vän hakea muinaisen Persian valtakunnan Drangiana nimisestä 
maakunnasta, nykyisestä Seistan^ista, Afganistanein ja Beludschi- 
stan'in väliltä, Hilmend virran laskupaikoilta Hamunjärveen, jossa 
tuo vanhan ajan maantieteenkiijoittaja Sträbo sanoo tinaa löyty- 
neen ja josta kauppateitä kulki länteen Syyriaan ja Egyptiin ^). 

Tuo etevä tanskalainen muinaistutkija, kamariherra J. /. A. 
yVorsaae arvelee pronssikulttuurin saaneen alkunsa Aasian vanhasta 
sivistysmaasta Indiasta, josta se sitte olisi haarautunut pohjoiseen 
Sipinään ja sieltä Behring'in salmen poikki Ameriikkaau, koilliseen 
ja itään Jaappaniin ja Kiinaan sekä kaakkoiseen Sunda saarille, 
länteen Syyriaan, Egyptiin, Vähän-Aasian niemelle ja sieltä pitkin 
Väli- ja Mustanmeren rantamaita Eurooppaan '). 

>} Katso Hans Hildebrand. De Förhistoriska Folken i Europa, 
siva 434. 

*) Katso I. I. A. ViTorsaae. Nordens Forhistoria, efter samtidigg min- 
desmserker. Nordisk Tidskrift, utgifven af Letterstedtska föreningen ?. 1878. 



Digitized by 



Google 



1 84 Mumaismtnstoja 

Kun Etelä- ja Keski-Euroopassa oli opittu pronssista terä- 
aseita valamaan, levisi tämä taito sitte, niinkuin useimmat Skan- 
dinaavian uudemmat muinaistutkijat arvelevat, pääasiallisesti tur- 
kisten-, eläintennahka- ja meripihkakaupan kautta kahta eri tietä, 
lännessä pitkin Rein ja Elbe virtoja Lounais-Saksasta, idässä pit- 
kin Oder virtaa Unkarista ja Itävallan maista Tanskaan, Ruotsiin 
ja Norjaan. Täällä Skandinaaviassa kehkeytyi tuo pronssikulttuuri 
varsin korkealla ja muutamat tutkijat niinkuin tanskalainen Wor- 
saae ^) ja ruotsalainen Montelius '), ovat tässä kulttuurissa eroitta- 
neet kaksi eri edistysjaksoa eli aikakautta, nimittäin varhemman 
ja nuoremman pronssi-ajan, arvellen, että vanhemman pronssikau- 
den esineihin, jotka olivat taidokkaammin valmistetut, oli enem- 
män vaikuttaneet Lounais-Saksan asemuodot, jotka sieltä olivat 
pitkin Rein ja Elbe virtoja tänne saapuneet; myöhemmän pronssi- 
kauden aseisiin, joissa ei niin suuri taiteellisuus ilmestynyt, oli 
taas vaikutus tullut pitkin Oder virtaa Itävallasta ja Unkarista. 

Toiset Skandinaavian muinaistutkijat, joiden seassa mainitta- 
koon erittäin ruotsalainen Hans Hildebrand ja tanskalainen, varsin 
tarkka pronssi-ajan tuntija, tohtori Sophus MiiUery eivät voi suos- 
tua tuohon pronssi-ajan jakoon, vaan on erittäinkin herra Mailer 
laveilla tutkimuksillaan koettanut näyttää, että vaikutus Skandi- 
naavian pronssikulttuuriin on tapahtunut sekä Lounais-Saksasta 
pitkin Reiniä ja Elbeä että Kaakkois-Saksasta ja Unkarista pitkin 
Oderia melkein yhtäaikaa ja että Skandinaavian länsi osissa huoma- 
taan enemmän vaikutuksia tuosta Lounais-Saksan kulttuurista, kun 
taas Skandinaavian itä osissa on havaittu pronssi-ajan kalustoon 
tehneen suuremman vaikutuksen Kaakkois-Saksan ja Unkarin prons- 
sikalujen esimerkin '). 

Euroopan tätä nykyä vanhin muinaistutkija, tuo 95 vuotinen 
ruotsalainen professori Sven Nilsson on lujasti puolustanut sitä aja- 
tustansa, jonka hän jo vuonna 1844 julkaisi kirjassansa „Skandina- 
viska Nordens Urinv&nare*", että Foinikialaiset eli tarkemmia sanoen 
Sidonilaiset ensin kauppamatkoillaan ja sittemmin uudisasuntoja 
perustamalla olisivat tuoneet pronssin valamistaidon Länsi- ja Poh- 



Ibidem. 

*) Katso Sveriges Forntid. 

*) Katso Sophus MQller. Bronzealderens Perioder. Aarboger for 
nordisk Oldkyndighed v. 1876, sivu 228—251. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 185 

jois-Eurooppaan eli Skandinaaviaankin ^). — Ja tuo mainio eng- 
lantilainen tiedemies Sir John Lubbock lausuu (v. 1865 Lontoossa 
ulosantamassaan teoksessa „Prehistoric Times"), puhuessaan pro- 
fessori Sven Nilssonein mietteistä pronssikulttuunn .tuonnista Skan- 
dinaaviaan „että Foinikialaiset ovat jättäneet jälkiä Norjaan, siinä 
on minun ajatukseni mukaan kaikki, mitä varmuudella voidaan 
päättää niistä asianhaaroista, joihin hän perustautuu, vieläpä vaikka 
annamme niille kaiken sen arvon, jonka hän niille vaatii*" ja edel- 
leen lausuu sama etevä muinaistutkija, ^ylipäätään täytyy meidän 
tunnustaa, etfeivät tätä nykyä todistukset ole riittävät oikeuttaak- 
sensa meitä lausumaan mitäkään varmaa ajatusta eli mietettä 
pronssi-ajan sivistyksen lähteestä". 

Tieteen nykyisellä kannalla ollessa arvellaan pronssi-ajan 
kulttuurin tunkeutuneen Skandinaavian niemelle ja siellä anasta- 
neen itselleen pysyväisen jalansijan jo noin 1000 vuotta ennen 
Kristuksen syntymää tahi ennenkuin niin sanottu rauta-aika Etelä- 
Euroopassa alkoi. Läpi koko vuosituhannen ennen Kr. s. lu.ullaan 
pronssikulttuurin sitte siellä vallinneen ja sieltä ^illä välin le- 
vinneen itäänkin päin Suomen niemelle, jonka pronssiset muinais- 
kalut tältä aikakaudelta ovat niin Skandinaaviassa löydettyjen, 
tavallisten asemuotojen kaltaiset, että meidän, ainakin tähän saakka 
ilmi tulleiden löytöjen nojalla täytyy olettaa pronssikulttuurin Suo- 
meen saapuneen sen läntisestä naapurimaasta. 

Vaikka pronssin valaminen kyllä täällä Suomessa siihen ai- 
kaan tunnettiin, on luultavaa kuitenkin, että sen kalleuden ja vai- 
kean saannin tähden täällä paljon käytettiin läpi koko pronssi- 
kauden kivi-aseita. Pronssia ei nimittäin ollut omasta maasta 
saatavana, vaan täytyi sitä muista maista tänne tuoda joko erittäin 
vaskena ja tinana tahi valmiiksi sulatettuina pronssikankeina, joista 
täällä sitte esivanhempamme aseita valoivat. Arvattavaa on myös- 
kin, että tänne naapurimaista joskus tuotiin valmiita pronssi-aseita- 
kin, joita sitte käytettiin malleina toisia valmistettaessa. 

Niistä harvalukuisista, kaikkiansa 14:sta tahi 15:sta Suo- 
mesta löydetystä esineestä, joita varmuudella pidetään meikäläisen 
pronssikauden muotoina, on kaikki melkein poikkeuksetta myös- 
kin Skandinaavian profissikatiden kalustossa tavattu. Muutamat 



*) Sven Nilsson. Skandinaviska Nordens Uriuvänaie. II Bronsäldern, 
V. 1844, sekä Bidrag tili Bronskultuiens historia i Skandinavien, v. 1869. 

12 



Digitized by 



Google 



186 



Muin aism ti istoja 



näistä ovat niin sanotun vanhemman pronssikauden kauniimpia 
muotoja, toiset taas niin sanotun nuoremman pronssi-ajan tar- 
veskaluja tahi, jos käytämme tanskalaisen Sophus M(iller'in ehdoitta- 
maa nimitystä, ovat toiset tuon niin sanotun itäisen eli Oder- 
seutuisen ryhmän, toiset taas läntisen eli Rein- ja Elbe-ryhmän 
asemuodostuksia. 

Useimmat Suomen pronssikauden kaluista on löydetty yksi- 
tellen, enimmiten merenrantamailta; ainoastaan yksi on tavattu sy- 
vemmältä sisämaasta, Keski- Suomesta. Eräs vähäinen pronssi- 
veitsi on kaivettu esiin kivirauniosta Laihian pitäjästä, läheltä 
Vaasan kaupunkia ja 1 pronssimiekka on saatu talteen kivirau- 
nioita väänneltäessä Kirkkonummen pitäjästä, läheltä Helsinkiä. 
Luultavaa on, että näihin kiviraunioihin on kumpaankin ollut 
haudattuna joku Suomen pronssikauden asukas, vaikk'ei niistä 
useampaa senaikuista kalua ole talteen saatu. 

190) Pronssinen onsitaltta. Yhden ainoan pronssikauden esi- 
neen olen minä tutkimusalaltani tavannut. Tämä pronssinen onsi- 




b e 

N:o 29. Laakaa. Kapeekoski. Simana. 7, 1. s. 

taltta eli reikäkeltti, jonka näemme neljältä eri puolelta kuvattuna 
numeiossa 29 ja jonka eräs vaimo kesällä v. .1879 löysi eloa lei- 



L 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta 



187 



katessaan Simunan talon pellolta, noin 50 meetteriä Kynsiveden 
rannasta, aivan Simunankosken vieressä Laukaan pitäjässä, on nyt 
107 millimeetterin pituinen ja terältä 55 millinieetterin levyinen; 
taltan reikäpuoli eli suu on 37 inillimeetteriä leveä ja 31 inilli- 
meetteriä korkea eli paksu. Itse pronssiset laidat ovat reijän 
suusta noin 2 millimeetterin paksuiset, vaan käyvät vahvemmiksi 
terälle päin. Eeikä, johon kuo- 
kantapaisen puuvarren toinen 
pää ajettiin, on taltan juurelta 
eli suupuolelta melkein suora- 
kulmion muotoinen, jonka nur- 
kat kuitenkin olisivat hiukan 
pyöristetyt, toisaalle 33, toi- 
saalle 27 millimeetteriä leveä, 
(katso kuvaa N:ssa 29 c). Tal- 
tan ulkolaidalla, reijän suu- 
puolella näyttää olleen jonkin- 
laatuisia siraatteja eli koristuk- 
sia, jotka nyt ovat jo niin pa- 
hasti kuluneet, ett^ei niitä pal- 
jon voi pelkällä silmällä eroit- 
taa. Tuollaista pientä korva- 
ketta, jonka olemme tavanneet 
parissa Varsinais-Suomesta löy- 
detyssä reikäkeltissä^) ja josta 
se tavallisesti sidottiin lujasti 
varteen kiinni, ei tässä aina- 
kaan uyt enää ollut niibtiivimil. 
Aseen pinnalle oli syntynyt 
vahvasti tuota kaunista, vihe- 
riäistä hometta eli ruostetta, 

jota tiedeniiehillä on tapana ^-^ *®- I^a^^aa. Kapeekoaki. Slmuna. 7, 1. s. 

nimittää cerugo nohilis, — Mitään kemiallista analyyssia en ole 
saanut tästä kalusta eli oikeammiten sen alku-aineista tehdyksi, 
enkä siis voi varmaan sanoa, löytyykö siinä muita metallia, kuin 
vaskea ja tinaa ja jos niin on, kuinka monta prosenttia kutakin 




*) Katso I. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus- 
aloilta, kuva 396 ja 398. 



Digitized by 



Google 



188 Muinaismuistoja 

ainetta tämä sekoitus sisältää. Itse ase, josta tässä olen koetta- 
nut kertoa, säilytetään tätä nykyä Jyväskylän kansakoulunopettaja- 
seminaarin kokoelmissa, — joissa tallennetaan joukko muiUkin 
muinaiskaluja, muun muassa noin parikymmentä kivikalua, par- 
haastaan talttoja, joiden kaikkien löytöpaikkoja ei tiedetä - vaan 
galvanoplastinen kopia löytyy siitä kuitenkin yliopiston kokoelmissa 
Helsingissä. 

Pronssikaudenaikuiset jätteet Schveitsin paalukylistä. Tans- 
kassa tavatut tammiarkkuhaudat sekä muutkin senaikuiset löydöt ja 
vihdoin nuo Skandinaavian eteläisissä osissa yleiset kalliopiirrokset 
eli suurempiin kiviin muodostetut kuvaukset todistavat meille, että 
jo pronssikauden etäisinä aikoina karjanhoito ja maanviljelyskin 
tunnettiin. — Tanskan pronssikauden löydöistä on tavattu eri 
viljanlajia ja villasta kudottuja vaatteitakin on löydetty parista tam- 
mikirstusta Borum Aeshei^n luota O i^ Skandinaavian kalliopiirus- 
tuksissa näemme kuvattuina, paitsi monenlaatuisia eläimiä, myös- 
kin tapahtumia, jotka selkeästi tarkoittavat maanviljelystä ja me- 
renkulkua. 

Sekä Tanskassa että Ruotsissa löytyy suuremmissa kivissä 
ja kallioissa syvennyksiä, jotka näyttävät aivan kuin olisivat ih- 
misten tahi eläinten jalkain jälkiä. Tanskalainen muinaistutkija, 
tohtori Henry Petersen esittää meille kuvia parista jalkopohjan 
muotoisesta syvennyksestä, jotka hän oli löytänyt eräässä päällim- 
mäisessä hautakammion kivessä Seelannin saarella ^) ja ruotsalai- 
nen tohtori Montelius esittää myöskin Bohusläänissä löytyvien 
kalliopiirrosten joukossa jalkopohjantapaisia, kiveen muodostettuja 
syvennyksiä ^). 

Tämänmuotoisia syvennyksiä tapasin minäkin tutkimusmat- 
kallani ollessani Laukaan pitäjän Savion kylässä, Lievestuoreen ja 
Leppäveden välisellä taipaleella useampiakin, joista tässä nyt ly- 
hyesti mainitsen, koska en varmaan voi sanoa minkäaikuisia ne 
lienevät ja millä tavoin ne noihin kiviin ovat muodostetut. 



1) C. Engelhardt. Les cercueils en chene de Borum-Aeshoi, traduit 
par E. Beauvois. M^moires de la 8oci6t6 royale des antiqnaires du nord. 
nouvelle s6rie 1877. Copenhague. 

*) Katso Henry Petersen. Notice sur les pierres sculpt^es du Danc- 
mark, traduit du danois par Pabbö L. Morillot. M6moires de la soci^t^ royale 
des antiquaires du nord, novelle sörie — 1877. Copenhague, kuva 8 sivulla 337. 

*) Katso Oskar Montelius. Sveriges Historia I osa, sivu 161, kuva 233. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnaata. 189 

Saavuttuani Mattilan taloon, lähellä Leppäveden rantaa, näy- 
tettiin minulle pellolla suurenläntä, maaperäinen, sammaltunut 
kivi, jossa huomasin ikäänkuin lapsen jalkopohjalla painetun sy- 
vennyksen. Varpaiden jälkiä siinä ei kuitenkaan voinut eroittaa. 
Tämä syvennys oli 15 senttimeetterin pituinen, toisesta päästä 10, 
toisesta taas 8 senttimeetteriä leveä ja paikoittain 10 senttimeet- 
teriä syvä. 

Jussilan talon pellon pientareella näytettiin minulle samassa 
kylässä toinen suuri, maaperäinen, sammaltunut kivi, jossa myös- 
kin löytyi useita ikäänkuin koverrettuja syvennyksiä. Yksi näistä 
syvennyksistä oli lapsen jalkopohjantapainen, 17 senttimeetterin 
pituinen, 8 senttimeetteriä leveä ja 6 senttimeetteriä syvä. Toi- 
set syvennykset tässä kivessä olivat pienempiä ja matalampia; 
yksikin 9 senttimeetterin pituinen, 4 leveä, 3 senttimeetteriä syvä. 

Mikkolan talon pihassa, samassa Savion kylässä on suu- 
ressa kivessä ikäänkuin hakkaamalla tehty syvennys, 64 sentti- 
meetteriä pitkä, 50 senttimeetteriä leveä ja paikoin 2 senttimeette- 
riä syvä, paikoin taas matalampikin. Tätä syvennystä sanoo ympä- 
rillä asuva kansa „Ukon kämmeneksi^. Kiveen on muodostettu 
aivan kuin hyvin suuret sormien sijat, joiden välillä kohoavat aina 
vähäiset, kapeat harjanteet Juuri noiden soimien sijain kohdalla 
oli tuossa suuressa kivessä kolme jotenkin leveätä halkeamaa, 
jotka suuresti hämmensivät tämän syvennyksen selkeyttä ja sen 
päälle kasvanut sammalkin oli esteenä sen selkeämmälle näkymi- 
selle. Yksi halkeamista oli 7 senttimeetterin syvyinen ja pitkin 
sen reunoja tuntuivat myöskin sormen jäljen tapaiset syvennykset. 

Tällaisia syvennyksiä on tavattu muualtakin Suomesta. Niinpä 
herra H. E. Vegelius mainitsee useissa paikoin Kuopion kihla- 
kuntaa, esim. Pielaveden pitäjässä, löytyvän kalliossa ikäänkuin 
ihmisen ja lampaan jalkain jälkiä, noin Vi tuuman syvyisiä O* 

Miltä ajoilta nämä syvennykset ovat, en varmaan voi sanoa, 
eivätkä ympärillä asujatkaan voineet muuta selvitystä antaa, kuin 
että ne olivat olleet nähtävinä kivissä niin kauvan ainakin, kuin 
heidän vanhempansa muistivat taaksepäin ajassa. 

Mitäkään pronssikauden hautoja tahi muitakaan kiinteitä 
muinaisjäännöksiä en tutkimusalallani sattunut näkemään, vaan 



O Katso H. E. Vegelius. Kertomus Kuopion kihlakunnan muinais- 
jäännöksistä. Muinaismuisto-Yhdistyksen Aikakauskirjan IILssa osassa. 



Digitized by 



Google 



190 Muinaiatmttiatoja 

mahdollista kyllä on, että niitä näiltäkin seuduin tuleva tutkimus 
on ilmi tuova. 

Syynä siihen, miksi ei pronssikauden kaluja enemmän ole 
saatu talteen näiltä seuduilta, luulen olevan sen seikan, että pronssi- 
kauden aseita ei täällä niin paljon käytettykään, koska pronssi 
epäilemättä oli hyvin kallista ja pitkien matkojen takaa tänne 
tuotavana. Pronssi-esineiden asemasta käytettiin täällä edelleen 
vaan kivestä himottuja aseita, jotka tietysti tulivat paljoa helpoim- 
miksi, koska kiveä täällä löytyi monta eri lajia, aseiksi ja kaluiksi 
varsin sopivia. 

Vaskesta ja siitä muodostetuista aseista puhutaan kuitenkin 
meidän muinaisrunoissammekin. Niissä mainitaan vaskea vuo- 
resta otetuksi, Vattalan valamaksi O ja sen synnystä kerrotaan 
. seuraavalla tavalla: Seppo Ilmarinen oli kerran tiukamaista tietä, 
maksankarvaista maata kävellessänsä tavannut kirjavan kiven, vaha- 
tukon, jonka pisti ahjoonsa. Kivestä sanotaan sitte, että se ve- 
tenä velloi, vaha vaskena valuvi. Seppo tempasi tulesta, vasken 
alta ahjoksensa, alkoi vaskea valella, kattiloita kalkutella^). — 
Myöskin terävistä vaskisista keihäistä ') puhuvat muinaisrunomme 
ja edelleen ne kertovat vaskesta valetuista surman nuolista sekä 
vaskihelmaisesta Väinön tytöstä*). — Näyttää siltä, kuin mui- 
naisrunomme antaisivat lisää tukea tuolle arvelullemme, että mui- 
naissuomalaisilla tytöillä oli vaskikoristuksia helmassa, sillä aina- 
kin myöhemmän rauta-ajan haudoista Kalvomäeltä Satakunnassa 
ja Kuhmoisista Hämeessä on tavattu hamppuvaatteen jäännöksiä, 
jotka ovat olleet vaskilangalla reunustetut *). 



III. Rauta-aika. 

Sittenkuin pronssi oli aikansa Euroopassa vallinnut, täytyi 
sen vähitellen väistyä erään toisen, helpomman ja käytännöUi- 
semmän ase-aineen edestä, joka jo meidänkin etäisessä maassamme 



') Katso Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. Helsingissä v. 1880, 
sivalla 105. 

•) Katso Ibidem, sivu 340, N;o 45 a. 

•) „ Ibidem, sivu 125. 

*) „ Ibidem, sivu 235. 

') „ I. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä IV vihko, kuvat 1493-1496 
ja 1617. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 191 

on päässyt niin perehtymään, etfei sen keksimisestä enää ole 
kansassamme säilynyt paljon muuta tietoa, kuin hämärät ja sadun- 
tapaiset kertomukset vanhoissa muinaisrunoissamme. — Raudaksi 
oli esivanhempiemme jälkiaikoina tapana nimittää sitä metallia, jonka 
alku-ainetta suurin määrin piileili niiden järvien pohjissa, joista 
he kaloja pyytelivät ja jonka käytännöstä sekä suuresta arvosta 
he silloin vielä eivät rohjenneet uneksiakaan. .-- Vaan muinaiset 
Suomen niemen asukkaat, joiden jälkeisien toimeentulo kävisi usein- 
kin hyvin vaikeaksi, jolPei heillä olisi käytettävänänsä tuota, ym- 
päri maanpiirimme jo niin yleiseksi tullutta ase-ainetta, eivät kum- 
minkaan itse sitä ole keksineet. He, samoin kuin muutkin Eu- 
roopan kansat, ovat saaneet tämän kalliin keksinnön, joka ihmis- 
kunnan kehitykseen on varsin edullisesti vaikuttanut, idästä 
Aasiasta. Muinaismuistot ja osaksi vanhat kirjoituksetkin todista- 
vat, että rauta tunnettiin Egyptissä jo vähintäänkin 4000 vuotta 
takaperin eli noin 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja 
että Aasian vanhat kulttuurikansat sen jo paljoa aikaisemmin 
tunsivat. 

Tanskalainen muinaistutkija, kamariherra J. Z Ä. JVorsaae 
arvelee raudan keksinnön alkuperäisesti levinneen Indiasta ympäri 
Aasian maanosan, länteen Persiaan, Assyriaan, Palestinaan, Egyp- 
tiin sekä Egyptistä etelään ja länteen Afrikan sisämaissa asuville 
kansoille, jotka arvattavasti suoraan kivikauden kulttuurikannalta 
siirtyivät rautakaudelle*). Egyptistä ja Vähästä- Aasiasta levisi rauta- 
kauden kulttuuri sittemmin Eurooppaan Kreikanmaalle ja Tonavan 
seuduille. — Tuo mainio kreikkalainen Homeron-runoilus, jonka ar- 
vellaan syntyneen noin 1000 vuotta ennen Kristusta, ylistelee runois- 
saan pronssikauden ja rautakauden väli-aikoja. — Täältä tunkeutui 
tuo uusi kulttuuri, joka myöskin toi muassaan tiedon hopean, sinkin 
ja lasin valmistamisesta ja käytännöstä muihin Etelä- ja Keski- 
Euroopan maihin. Etelä- Saksasta ja Unkarista saapui tieto uu- 
sien metallien keksinnöstä ja tätä tietoa seuraava kulttuuri pitkin 
Rein ja Elbe virtoja lännessä sekä Oderia ja Veikseliä myöten 
idässä Itämeren rantamaille, Tanskan saarille sekä Skandinaavian 
niemimaalle, josta se sitte vähitellen lienee levittänyt vaikutustaan 
ja muotojaan meidänkin maahamme. 



*) Katso I. I. A. Worsaae. Nordens Forhistoria. Nordisk Tidskrift, 
utgifven af Letterstedtska föreningen. Tukholmassa 1878. 



Digitized by 



Google 



192 Muin aismuistoja 

Suomen rautakauden kalustossa voimme eroittaa kaksikin 
eri edistysjaksoa. Toisen eli niin sanotun varhaisemman rauta- 
ajan kalumuodot ovat hyvin läntisessä naapurimaassamme eli Skan- 
dinaaviassa tavattujen kalumuotojen näköiset, jonka tähden mui- 
naistutkijat ovat arvelleet niitä saman ^jgothilaisen"" kulttuurin 
synny ttämiksi; toiset taas, niin sanotun myöhemmän rauta-ajan 
jätteet, näyttävät läheisemmin liittyvän itäisen naapurimaamme, 
Venäjän samanaikuisiin kalumuotoihin ja lienevät nykyisen suo- 
malaisen kansan vanhimpien, täällä asuneiden esi-isäin meille jättä- 
mää perintöä. 

Koska tutkimusalaltammekin on löydetty sekä varhaisemman 
että myöhemmän rautakauden jätteitä, tahdomme niistä tässä pu- 
hua erikseen, hiukan kummastakin. 

a) Varhaisempi ranta-aika. 
Tämän edellisen, pakanallisen rautakulttuurin jakson arvele- 
vat muinaistutkijamme kestäneen täällä noin Kristuksen syntymän 
ajoilta keskivaiheille seitsemättä vuosisataa eli noin 650 paikoille 
j. K. s. Niin hyvin kiinteitä kuin irtonaisiakin muinaisjäännök- 
siä tältä aikakaudelta luullaan Suomesta löydetyn. Tämänaikui- 
siksi hautauspaikoiksi on oletettu niitä kiviraunioita, joita ta- 
vataan kaikkiaalla Pohjan- ja Suomenlahden rannikoilla, Kalajoelta 
Haminan seuduille saakka, ja yliopistomme kokoelmiin on saatu 
tallelle melkoinen joukko irtonaisia muinaiskaluja, kivestä, prons- 
sista, raudasta, hopeasta ja kullastakin valmistettuja, joita pide- 
tään tämän aikakauden ihmisten jättäminä aseina, työ- ja koris- 
tuskaluina. 

Koska en yhdestäkään tutkimusalallani löytyvästä kiinteästä 
muinaisjäännöksestä, enkä niistäkään kiviraunioista, joita täällä 
runsaasti näkee suurempien vesien rannoilla ja joita täkäläinen 
kansa nimittää „lapinraunioiksi'', kuullut talteen saaduksi, eikä 
milloinkaan tavatuksikaan yhtäkään sellaista esinettä, jonka var- 
muudella tietäisi tämän aikakauden kalumuodoksi, — täytyy mi- 
nun jättää näiden tutkimusalallani tapaamieni kiinteiden muinais- 
jäännösten tarkka ajan-määrääminen ainakin vielä toistaiseksi eli 
siksi, kunnes vanhemman rautakauden kaluja niistä varmuudella 
todistetaan tallelle saaduksi. Enkä ollenkaan epäilekään, etfei 
sitä tuleva tutkimus vielä tekisi. 

Noita Skandinaavian vanhemman rautakauden haudoista, Tans- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 193 

kan suurista nevalöydöistä, Itämeren maakunnista ja Suomesta- 
kin kaikkiaalla löydettyjä, soikeita, kvartsiitista tehtyjä ja nuoli- 
kovasimiksi nimitettyjä kiviä olen tutkimusalaltani saanut talteen 
kaikkiansa 6 kappaletta, joiden löytöseikoista tässä tahdon tar- 
kemmin kertoa. 

191) Soikea nuolikovasin, Wiitasaaren pitäjässä^löydettiin 
Keihärinkosken kylästä, Keihärin talon peltoa kynnettäessä, aivan 
läheltä Keiteleen rantaa, 98 millimeetteriä pitkä, keskipaikoilta 45 
millimeetteriä leveä ja 23 millimeetteriä paksu, kvartsiitista himottu, 
soikea nuolikovasin. 

192) Soikea nuolikovasin löydettiin myös Wiitasaarcn 
pitäjän Keitelepohjan kylästä, Kankaan talon uudispeltoa kynnet- 
täessä, läheltä Keiteleen rantaa. Se oli kvartsiitista sileäksi himottu, 
92 millimeetterin pituinen, keskeltä 53 millimeetterin levyinen ja 
35 millimeetteiin paksuinen. 

193) Soikea nuolikovasin. Pihtiputaan pitäjässä löydettiin 
Elämäjärven kylästä, Siekkilän talon peltoa kynnettäessä, läheltä 
Elämäjärven rantaa 85 millimeetteriä pitkä, keskipaikoilta 49 
millimeetteriä leveä ja 29 millimeetteriä paksu, kvartsiitista hfottu, 
soikea nuolikovasin O* 

194) Soikea nuolikovasin, kvartsiitista hi'ottu, 93 millimeet- 
terin pituinen, keskipaikoilta 39 millimeetteriä leveä ja 24 milli- 
meetteriä paksu, löydettiin Konginkankaan kappelin Kalaniemen 
kylästä, Räihän talon maalta, Keiteleesen pistävän niemen ranni- 
kolta. 

195 ja 196) Soikeita nuolikovasimia 2 kappalettakin on löy- 
detty Saarijärven pitäjästä. Muodoltaan ne ovat edellisten kal- 
taisia ja kvartsiitista himotulta. 

Viime aikoina ovat kuitenkin muutamat muinaistutkijat ru- 
venneet arvelemaan, että näitä soikeita kiviä olisikin käytetty yh- 
dessä jonkun rauta-esineen kanssa tuluksina, eikä kuten ennen on 
luultu kovasimina. Näistä, kivistä olisi otettu valkea raapaisemalla 

O Vertaa näitä nuolikovasimia I. R. Aspelin. Muinaisjäännöksiä 
Suomen savan asumusaloilta, kuvat 1238, 1239, 1246. — 1. R. Aspelin. Sno- 
malais-ugrilaiseu muinaistutkinnon alkeita, kuva 137. — Hjalmar Appelgren. 
Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa, kuva 46. 
— Oskar Montelius. Sveriges Forntid, Atlas» kuvat 268, 269 ja 270. — A. £. 
Holmberg. Nordbon under hednatiden. Stockholm 1871, sivu 12 ja 13. — 
A. O. Heikel. Kertomus Muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa, kuvat 
48, 49 ja dO. 



Digitized by 



Google 



194 Mninaism uistvja 

joIlakiD rauta-esineellä, josta raapaisemisesta olisi merkkinä tuo 
vähäinen syvänne, joka on nähtävänä useamman kiven leveämmällä 
laidalla. Tämä arvelu ei kuitenkaan vielä ole täydelleen todis- 
tettu. 



b) Mythäisempi ranta-aika 

alkoi täällä noin v. 650 paikoilla j. K. s. eli silloin kuin suoma- 
laisia kansanheimoja idästä päin, Venäjältä alkoi Suomen niemelle 
asettumaan ja tätä aikakautta arvelevat muinaistutk^at sitte kestä- 
neen aina siksi, kuin kristinusko näille aloille rupesi leviämään ja 
aivan uusi aika kristinuskon ja historian vaikutuksesta koitta- 
maan, noin 13:nnellä vuosisadalla j. K. s. 

Vaikka kristinusko jo Pyhän Eerikin ja Henrikki pispan ret- 
ken kautta oli Suomen lounaiseen osaan tuotu, 12 vuosisadan 
keskipalkoilla, elivät ihmiset Keski-Suomen sydänmaissa vielä kau- 
van pakanuuden pimeydessä ja pitkiä aikoja kului, ennen kuin 
kristinusko Pohjois-Hämeen salomailta sai pakanuuden edes jo- 
honkin määrin karkoitetuksi ja poistetuksi; sillä kansan luotta- 
mus vanhoihin jumaliinsa sekä sen taipumattomuus uusiin, vierai- 
lun aattoihin että miekan, tulen ja väkivoiman levittämään oppiin, 
tuotti kristinuskon pikaisemmalle ja laajemmalle leviämiselle ar- 
vaamattomia esteitä ja vastuksia. 

Myöhemmän rautakauden kaluja on Suomesta löydetty jo 
hyvin paljon ja suurin osa niitä säilytetään yliopistomme kokoel- 
missa Helsingissä. Niitä on tavattu sekä tämänaikuisista hau- 
doista ja suuremmista kalmistoista että yksityisistä maalöydöistäkin. 

Tutkimusalaltanikin Laukaan kihlakunnassa olen niitä muuta- 
mia, pronssista ja raudasta tehtyjä, saanut talteen, väikkeen sieltä 
varmuudella tunne yhtäkään myöhemmän rautakauden hautaa tahi 
kalmistoa. — Näistä tutkimusalallani tapaamistani esineistä tahdon 
tässä kertoa hiukan tarkemmin kustakin erikseen. 

197) Hevoiskengän muotoinen solki. Pihtiputaan pitäjässä 
löydettiin Elämäjärven rannalta, Pellonpään talon pellosta, hevois- 
kengän muotoinen, pronssista valettu solki, joka on muodostettu 
18 senttimeetterin pituisesta, paikoin 10 millimeetterin levyisestä 
ja 5 millimeetterin paksuisesta, lähes puoliympyrän muotoisesta 
vartaasta, jonka päät loppuvat neljällä pienenläntäisellä piikillä 
varustettuihin nappeihin eli nystyröihin. Soljen kaareva puoli on, 



Digitized by 



Google 



Lankaan kihlakunnanta. 



195 



kuten voimme nähdä kuvasta N:o 30, pienillä kolmiosiraateilla 
koristettu. 

Kirjoituksessaan „ Vertailevasta muinaistutkinnosta^, joka esitel- 
mänä Intettiin Kasanin muinaistieteellisessä kokouksessa v. 1877, 
on professori I. R. Aspelin 
kuvannut melkein sa- 
mantapaisen soljen, jonka 
molemmatkin napit ovat 
varustetut 4 ojalla eli 
piikillä*). Renkaan poik- 
kileikkaus ei kuitenkaan 
tässä näytä aivan samal- 
laiselta kuin Pihtiputaan 
soljessa. Aspelin'in ku- 
vaamassa soljessa, jossa ei 
paljo voi eroittaa orna- 
mentteja, löytyi myöskin 
paljin eli neula, vaan . , 

Jl./ . ^ ,. . N:o 30. Pihtiputaa. Blftmijärvi. Pellonpii. '/i 1. b. 

Pihtiputaan soljessa ei 

sitä ollut, ainakaan silloin kuin minä sen sain. Muutamia tällai- 
sia, napeilla varustettuja solkia sanoi professori I. R. Aspelin tun- 
nettavan Suomen läntisiltä rantamailta ja Pohjois-Norjastakin. 





N:o 31. Fihtipntaa. ElftmftjftrTi. Fellonp&ft. '/, 1. 8. 

198) Spiraalikierteinen rannerengas, tehty 56 senttimeetterin 
pituisesta, paikoin 5 millimeetterin levyisestä ja i^oih 2 millimeet- 

') Katso Suomen Muinaismuisto-Yhdistyksen Aikakauskirja. II osa, sivu 
152, kuva 35. 



Digitized by 



Google 




196 Muinaismuistoja ^ 

terin paksuisesta, 3 särmäisestä pronssivartaasta, jonka molemmat 
päät ovat koukkuun väännetyt, löydettiin samalta pellolta Elämä- 
järven rannalla. Erittäin hienoja siraatteja on renkaan ulko- 
puolisella pinnalla, niinkuin näemme kuvasta N:o 31, vaan sisäpuoli- 
nen pinta on taas aivan tasainen ja siloinen. — Vertaa näitä si- 
raatteja niihin siraatteihin, joita näemme siinä Gotlannista löyde- 
tyssä, hopeaisessa spiraalirenkaassa, jonka tohtori O. Montelius 
on esittänyt ^Sveri^es Forntid'', Atlas teoksen 640:ssa kuvassa. 

199) Vähäinen ramierengas, umpinaiseksi tehty 19 sentti- 
meetterin pituisesta, 4 millimeetterin levyisestä ja 2 millimeette- 
rin paksuisesta pronssivartaasta, löydettiin samasta pellosta Elämä- 

järven rannalla, josta nuo 
2 edellistäkin esinettä. 
Renkaan ulkopuolimmai- 
nen laita on koristettu 
kauniilla lehti-omamen- 
teilla, niin kuin voimme 
N:o 8s. pihtfpuu». EUmijirvi. Peuonpftft. •/, 1. s. nähdä kuvasta N:o 32. 

Tältä samalta pellolta löytyi myöskin tuo suuri tahkokivi, josta 
kivikauden esineitä lu'etellessani mainitsin. 

200) Kiviset valimet. Sydänmaan kylästä Pihtiputaalla löy- 
dettiin kiiltokiviliuskasta muodostettu, vähäinen kivi, johon oli kai- 
vettu syvennykset metallin valamista varten. Tämä kivi oli 73 
millimeetteriä pitkä, 36 millimeetteriä leveä ja 12 millimeetteriä 
paksu. Toista puolta näistä valimista, joissa epäilemättä on va- 
lettu joitakin pieniä koristuskaluja, ei nyt enää löytynyt. 

201) Rautainen keihään- tahi nuolenkärkiä Laukaan pitäjässä 
löydettiin Paadentaipaleen kylästä, Kaura-ahon talon peltoa kuo- 
kittaessa, noin 40 meetteriä Kuhnamojärven rannasta, 10 sentti- 
meetterin syvyydestä maan sisästä 14,5 senttimeetteriä pitkä, keski- 
kohdalta 32 millimeetteriä leveä, ruodolla varustettu nuolen- tahi 
keihäänkärki. Tämän aseen pituutta pitkin kulkee aivan kuin vä- 
häinen harjanne, josta se käy ohuemmaksi laidoille. — Vanajan- 
taustaalta Janakkalassa on 2 melkein samallaista, litteätä rauta- 
kärkeä löydetty, vaikka ne ovat hiukan pienempiä *). 

O Katso Yijö Koskinen ja K. E. F. Ignatius. Muinaisjäännökset 
Yanaantaustaalla Janakkalassa. Uistoriallinen Arkisto. I osa, sivu 62. — I. 
R. Aspelin. Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita, sivu 347, kuva 
292. — A. O. Heikel. Kertomus muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa, 
kuva 86, sivu 85. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 197 

202) Rautainen nuolen- tahi keihäänkärki, terältä katkennut 
löydettiin myöskin Konginkankaan kappelista. Asetta, joka on 
ruodoUa varustettu ja jonka pituutta pitkin kulkee harjanteenta- 
painen ylänne, sopii hyvin muodoltaan verrata siihen rautakärkeen, 
jonka professori I. 11. Aspelin on esittänyt „Muinaisjäännöksiensä'' 
1330:ssa kuvassa. 

Noita yksinkertaisia, pienoisia, raudasta tehtyjä, muinaisia 
hevoisenkenkiä, joita täkäläisellä kansalla on tapana sanoa y^viska- 
reiksi eli viskureiksi'* ja joita professori I. R. AspelinMn „ Muinais- 
jäännöksissä Suoneen suvun asumusaloUta^ näemme erään kuvat- 
tuna N:ossa 1696, tapasin kaikkiaalla tutkimusalallani, Jyväsky- 
lästä Pohjanmaan rajoille saakka. 

Vielä tahdon tässä mainita erään tutkiihusalaltani löytyneen 
ja taitelle saamani muinaiskalun, vaikk'en varmaan voi sanoa, onko 
se pakanallisen rautakauden kalumuotoja. 

Uistin löydettiin Wiitasaaren pitäjän Suovanlahden kylästä, 
Lahnaisten järven rannalta, Eonoisten talon halmetta kynnettäessä. 
Se on 15 senttimeetterin pituinen, 30 millimeetteriä leveä ja tehty 
kahdesta metallilevystä, jotka sekä keskenänsä että rautaiseen 
koukkuun ovat yhdistetyt pronssinauloilla. Toinen näistä levyistä 
on pronssia, toinen rautaa ; siiman puolella uistinta on reikä ja 
siinä kaksi vähäistä rautarengasta. 

Vaikka Suomen rautakauden asukas, niinkuin löydöistä voimme 
nähdä, tunsi sekä karjanhoidon, että maanviljelyksenkin, harjoitti 
hän ainakin Pohjois-Hämeen avaroissa metsissä ja suurissa jär- 
vissä pääasiallisesti metsästystä ja kalastusta, jotka silloin olivat- 
kin hyvin tuottavia elatuskeinoja. Hän ei kuitenkaan enää tyyty- 
nyt siihen, mitä välttämätöin tarves ja pakko vaativat hänen teke- 
mään; hän valmisteli jo itselleen ja vaimolleen kaikenlaatuisia ko- 
ristuskalujakin. Terä- aseensa hän nyt pääasiallisesti muodosteli 
raudasta, mutta koristuskapineensa pronssista, hopeasta ja kul- 
lasta. — Esineet eivät enää olleet niin yksinkertaisia ja alkupe- 
räisiä kuin edellisinä aikoina. Niissä ilmestyy yhä suurempi ko- 
ristustaito, samalla kertaa kuin myöskin niitä valmistettaessa koe- 
tettiin silmällä pitää niiden tarkoituksenmukaisuutta. Villasta ja 
hampusta kudottiin täällä vaatteita, joiden kiinnipitämiseksi käy- 
tettiin monenmuotoisia solkia ja neuloja. Hevoista käytettiin näi- 
hin aikoihin sekä rauhallisissa että sotaisissakin toimissa. Tarves- 
kaluiua rauhallisissa toimissa Uenee käytetty rautaisia kirveitä, 



Digitized by 



Google 



198 Muinaisni nistnja 

veitsiä, tuuria, sirppiä, patoja, keritsimiä, tulirautoja, nauloja, luk- 
koja, hevosenkenkiä ja kuolaimia sekä monenlaisia rautaketjuja. 
Sota- ja metsästysaseina olivat lukuisat rautaiset miekat, tikarit, 
keihäät ja nuolet, kilvenkupurat sekä joutset, nuijat, lingot j. n. 
e, Koristuskaluina taas arvellaan käytetyn noita runsaasti löy- 
dettyjä, monenmuotoisia solkia, sormuksia, helmiä, pää-, kaula- 
ja rannerenkaita, hienosti muodostettuja ketjuja ja brakteaatteja. 
Suomen rautakauden asukkaalla oli taloudessaan jo jotenkin 
suuri varasto eri tarpeihin käytettyjä esineitä. Näistä oli tapana 
panna kuolleen mukaan hautaan ainakin tarpeellisimmat, koska 
luultiin, että hän haudan takapuolellakin jatkoi elämätänsä joten- 
kin samaan tapaan kuin täällä eläessään. Kun ruumis poltettiin, 
asetettiin nämät kalut polttoroviolle yhfaikaa, tahi pantiin ne jäl- 
keenpäin vainajan poltetun tuhan ja luiden viereen hautaan. Tästä 
käy myöskin selville, miksi haudoista löydetyt esineet joskus ovat 
pahasti tulen turmelemat, toisinaan taas aivan tulen liekiltä säi- 
lyneet. 

Kiinteitft muinaisj&iinnöksia. 

Kiinteitä muinaisjäännöksiä löytyy tutkimusalallani paljonkin 
ja tarkasteli nkin minä matkoillani niitä muutamia. Tahdon tässä 
ensikseen muutamalla sanalla puhua niistä yleiseen ja sitte kertoa 
tarkemmin kustakin näkemästäni kiinteästä muinaisjäännöksestä 
erikseen. 

„Jä(tiläistcn Tcdatokeiksi'' nimitettyjä, katiskanmuotoisia jään- 
nöksiä vanhain asukasten kalanpyydyksistä löytyy vielä järvien 
pohjissa ympäri koko tutkimusalaani. Veden laskettua järvistä 
ovat muutamat joutuneet kuiville. Ne ovat tavallisesti muodostetut 
eri pituisista, eri paksuisista, aina toisesta päästä teroitetuista, pui- 
sista keppilöistä, säilistä tahi paaluista, joiden terävät päät ovat jär- 
ven pohjaan pystyyn upotetut. Paalujen yläpäät milloin ovat veden 
pinnan alla, milloin ulottuvat ne taas sen yläpuolelta näkyviin. Mil- 
loinka nämät paalut lienevät pystytetyt, on vaikea sanoa, kun ei 
niiden ympäriltä ole tietääkseni minkäänlaatuisia kaluja tavattu, 
eikä kansakaan tiedä niiden synnystä tahi vaiheista juuri mitään 
kertoa, vaan nimittää niitä milloin „ Jättiläisten kalatokeiksi*', mil- 
loin „Lappalaisten'^, vielä muutamin paikoin »Hämäläistenkin ka- 
lanpyydyksiksi". 

Lukuisimmat tutkimusalallani näkemistäni kiinteistä muinais- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 199 

jääDDÖksistä ovat knitevikin nxxo Japinraunioiden^ nimellä ylei- 
sesti tunnetut kiviröykkiöt, joita useimmiten tavataan suurempien 
vesien rannoilla ja kallioisilla saarilla. Näistä raunioista, jotka 
suuruutensa puolesta paljon vaihtelivat ja melkein aina olivat en- 
nen hajoiteltuja, en löytänyt mitään kaluja, ainoastaan palaneita, 
suurempia ja pienempiä kiviä, joiden alta tapasin hiilensekaista 
multaa ja tuhkaa. Joskus kertoivat ympärillä asujat niistä löyde- 
tyn jonkun ruostuneen rautakalun. Jos näihin kertomuksiin roh- 
kenisi luottaa, olisivat mainitut kivirauniot pidettävät rautakauden 
aikuisina ja kentiesi ovat ne, kuten kansan kuulin toisin paikoin 
arvelevan, vanhain kalamiesten, ehkä Lappalaisten uuninsijoja. — 
Etteivät nämät kiviroukkiot kuitenkaan ole varsin myöhäisiltä 
ajoilta, osoittaa sekin seikka, etfei kansassa ole säilynyt mitään 
tietoa eikä kert-omusta niiden synnystä ja toiseksi, että niiden 
päällä useinkin kasvaa varsin vahvoja puita. — Tavallisesti ovat 
ne jonkun mantereesta pistävän niemen kärjessä tahi saaren poh- 
joispäässä, kallio perustuksena; pohja näyttää useimmissa olevan 
jotenkin ympyriäinen, toisissa kuitenkin soikea. Niiden alkuperäistä 
korkeutta on minun vaikea tarkoin määrätä, kun en ole tavannut 
yhtäkään, jota jo ennen ei olisi hajoiteltu. Korkein, jonka itse 
olen nähnyt, oli 130 senttimeetteriä eli lähes 1,5 meetteriä kor- 
kea; sen pohjapinnan läpileikkaus oli noin 5 meetteriä. Korkeam- 
pata en yhtäkään matkoillani tavannut, vaan muutoin pitempiä ja 
leveämpiä eli pohjaltaan laajempia olen kyllä mitannut. 

Näin muutamalla sanalla mainittuani tutkimusalallani näke- 
mistäni tavallisimmista, kiinteistä muinaisjäännöksistä yleisesti, 
kerron tässä nyt muistoonpanojeni mukaan niistä erittäin kussa- 
kin pitäjässä. 



JyyäskylSn pitäjä. 

nKafjusalmenkanJcaan muinaisjäännös^. Noin Va Venäjän 
virstaa Orajärven torpasta länteen päin. Leppäveden rannalla löy- 
tyy muinaisjäännös, jota ympärillä asuva kansa nimittää Jättiläis- 
ten kirkoksi eli linnaksi"". Tämä muinaislinna on muodoltaan 
suorakulmion tapainen, jonka nurkat ovat hiukan pyöristetyt, idästä 
länteen 35 meetteriä pitkä ja pohjoisesta etelään 16 meetteriä 
leveä; se sijaitsee erään maaharjanteen niementapaisessa korkeam- 
massa päässä, lähes GO askelta rannasta. Maa ympärillä sekä 



Digitized by 



Google 



200 Muinaismuistoja 

idän, pohjoisen että lännen puolella on alhaista, kivetöintä ja 
näyttää entisinä aikoina olleen järvenpohjana aina linnan juurelle 
saakka. Linnan paikkaa ympäröivä, suuremmista ja pienemmistä 
kivistä ladottu valli, jossa maanpuolella tahi etelään päin löytyy 
aukko, on vielä muutamin paikoin 3 meetteriä leveä ja 70 sentti- 
meetteriä korkea. Tämä kivikehä näyttää muinoin olleen paljoa 
korkeampi, vaan aikojen kuluessa on siitä varsin paljon kiviä, 
suurempia ja pienempiä, jyrkkyyttä myöten alas vyörytetty. Val- 
lin sisäpuolinen maa näyttää tasaiselta ja puhtaalta; nykyjään 
kasvaa siinä, samoin kuin suorassa rivissä vallista veden ran- 
taan eli pohjoiseen päin, pieniä puita. Paikkaa, missä tämä mui- 
naisjäännös sijaitsee, sanotaan kansan kesken „Majakeitaaksi tahi 
Karjusalmen kankaaksi". — Noin neljättä Venäjän virstaa vii- 
meksimainitusta paikasta pohjoiseen päin on Kanavuori, jossa 
kerrotaan löytyvän samanlaatuinen ^jättiläisten linna". Kansan- 
taru kertoo jättiläisten lingonneen kiviä Leppäveden poikki toi- 
sesta linnasta toiseen, joka tuntuu varsin mahdottomalta, kun tie- 
tää noiden muinaisjäännösten välin. 

„Kanhaan hauta", Kaijusalmenkankaan muinaisjäännöksestä 
noin puoli Venäjän virstaa länteen päin löytyy hiekkakankaassa 
suurenläntä hauta, jonka pohja oli märkää, suontapaista ja mä- 
rän eli kostean turpeen alta löytyi paljon sekä suurempia että 
pienempiä kiviä. Tätä paikkaa, jota kansa sanoo »kankaan hau- 
daksi"", luulevat ympärillä asujat joksikin jättiläisten muinaiseksi 
olo- tahi suojapaikaksi. Muutoin kasvoi tässä haudassa, jonka 
hiekkaiset syrjät eli seinät vähitellen alaspäin soukkenivat, pieniä, 
nuoria puita. Kaivettuani noin kyynärän syvyydelle turpeen alle, 
josta yhä vielä suurempia ja pienempiä kiviä tuli esiin, muuttui 
maa siellä aina kosteammaksi ja vetisemmäksi. 

^Majaniemen rauniot", Noin Venäjän virsta kaakkoiseen 
Niemelän talosta, Oravisaaren kylässä. Leppäveden rannalla on 
3 kivirauniota, ympyräisiä pohjaltaan, jonka läpileikkaus kussakin 
on noin 3 meetteriä; korkeudeltaan yksi niistä vielä nytkin oU 60 
senttimeetteriä, vaan toiset 2 hiukan matalammat. Näistä rau- 
nioista on 2 noin 4 meetteriä toisistaan ja noin 13 meetteriä ve- 
den rajasta, kolmas taas on ainoastaan 2 meetteriä rannasta. 
Kivet näissä näyttävät varsin mustilta ja poltetuilta ja hiiliäkin 
näin kivien välissä sekä alla. Paikka, jota sanotaan „Majanie- 
meksi", on myöskin joskus ollut kaskena. Toiset ympärillä asu- 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihiakvnnasta, 201 

jat kertovat jättiläisten niissä pitäneen tulta kalassa ollessaan, toi- 
set taas sanovat Etelä-Hämäläisten ja erittäinkin Hauholaisten 
siellä käyneen kalastamassa ja heillä silloin olleen siinä kalama- 
jansa, joiden jäännöksiä nämät rauniot olisivat 

^Lehtivuoren raunio''. Oravisaaren kyläkunnassa, Niemelän 
talon maalla, noin 2 V« Venäjän virstaa Korisevan torpasta, Leppä- 
veden rannalla löytyy eräällä pientä metsää kasvavaUa aholla, 
Lehtivuorella kiviroukkio, pohjaltaan ympyriäinen, pituudeltaan ja 
leveydeltään noin 2,5 meetteriä. Oppaani kertoi sen muinoin ol- 
leen 1,7 meetterin korkuisen, päältäpäin noin leivänkuoren muo- 
toisen, vaan edellisenä syksynä, Pyhäinpäivä-viikolla oli 2 miestä 
sitä hajoitellut niin, että siinä nyt oli näkyvissä useampia suuria 
aluskiviä joista yksikin oli noin 80 senttimeetterin korkuinen ja 
toiset hiukan matalampia. Mullistelijain vyörytettyä paljo kiviä 
pois roukkiosta tuli esiin ylfympäri sekä laidoilta että keskeltä 
hiiliä ja hiilensekaista mustaa multaa. Kivet näyttivät joskus ol- 
leen valkeassa, koska useat niistä ovat varsin hapraita ja ravaksi 
palaneita, toiset vielä mustiakin. Kiviroukkion keskellä kasvoi 
nyt pieni, 1,3 meetterin korkuinen haapa ja aivan roukkion ympä- 
riltä kohosi korkeampia pensaita ja puita, ei kuitenkaan varsin 
vahvoja. Ennenkuin metsä tämän paikan ympäriltä, noin 10 vuotta 
takaperin, kaadettiin kaskeksi, oli roukkion päällä kasvanut tur- 
vetta ja pieniä puun vesoja, etfei kiviä näkynyt muualta kuin 
sen kupeilta. Muutoin on maa, jolla tämä roukkio sijaitsee, jo- 
tenkin tasaista ylänköä, paikoin kivikkoa. 

n Siikasalmen raunio''. Päijänteen pohjoispäässä olevan Siika- 
salmen kallioisella rannikolla löytyy lähellä Turan taloa jäännök- 
siä kivirauniosta, joka nyt on suureksi osaksi hajoitettu. Se on 
pohjapinnaltaan melkein ympyriäinen, idästä länteen 5, etelästä 
pohjoiseen 6 meetteriä. Kivet, joista se on läjätty, ovat hevosen- 
pään kokoisia, toiset suurempia, toiset pienempiä, tulessa pala- 
neita. Sen nykyinen korkeus oli ainoastaan 48 senttimeetteriä. 



Päijänteen pohjoispäässä olevan Porosaaren pohjaisessa kul- 
makkeessa kuuluu löytyvän samallainen kiviraunio. Samoin ker- 
rottiin myöskin löytyvän raunioita Keijon kylän Taipaleen talon 
maalla, lähellä Riitamäen torppaa ja Huhtalan talon alueilla. 
Näitä raunioita en itse ole ollut tilaisuudessa näkemään, vaan 

13 



Digitized by 



Google 



202 MuinoMmuistoja 

maimtsivat toiset niitä Jättiläisten muurien" toiset taas »munkki- 
Iäisten raunioiden" nimellä. 



Puhuttuani Majaniemen raunioista, en voi olla mainitsematta 
myöskään Peiponsalmesta ja sen pohjassa löydetyistä muinaisjät- 
teistä. Peiponsalmen, joka on noin 1 V2 Venäjän virstaa Nieme- 
län talosta kaakkoiseen päin, kerrotaan olevan Leppäveden kapeim- 
man ja kalarikkaimman salmen. Tarkastellessani tämän salmea 
pohjaan pystytettyä paalutusta, jota ympärillä asuva kansa nimit- 
tää »jättiläisten kalatokeiksi**, oli vesi Leppävedessä noussut lä- 
hes meetterin yli tavallisen veden rajan ja lisäksi tuuli vielä jo- 
tenkin tuimasti, etfen voinut tehdä varsin tarkkoja mittauksia, 
vaan täytyi minun tyytyä oppaani, Niemelän isännän, kertomuksiin, 
joka monta sataa kertaa salmen läpi soutaessaan oli nähnyt nämä 
muinaisjätteet. Salmen kapeimmassa paikassa, joka on mata- 
laa paitsi yhdessä kohden ja muutoin kummaltakin rannalta ki- 
vistä, on noin 8 meetteriä pohjoispuolimmaisesta rannikosta veden 
pohjaan pystytetty yläpäästä noin 25 senttimeetterin paksuisia 
pölkkyjä eli paaluja kahteen riviin, joiden päistä salmen keskipal- 
kan puolella paalut, jotka muutoin ovat aivan toinen toisensa vie- 
reen pystytetyt, jälleen kulkevat toista suuntaa, tehden suorat 
kulmat pitempiä, rannasta suoraan salmen keskipaikoille juoksevia 
paalurivejä vastaan. Pitemmät paalurivit, joiden välyksen oppaani 
luuli noin 2,5 meetteriksi, olivat vähimmässä määrässä 12 meet- 
teriä pitkät ja lyhyemmät paalurivit taas, jotka kulkivat edellisten 
päistä vastakkaisiin suuntiin, muodostaen siten edellisiä, pitempiä 
paalurivejä vastaan suorat kulmat, arveli hän kumminkin 2,5 meette- 
rin pituisiksi. Nyt, kun salmea veneellä tutkiessani koettelin ai- 
rolla paalujen päitä, olivat ne lähes meetterin syvyydessä veden 
pinnan alapuolella, vaan vähän eli matalan veden aikana toiset 
niistä kuuluvat näkyvän noin 30 senttimeetteriä, toiset 15 sentti-- 
meetteriä veden pinnan yli; toiset taas ylettyvät juuri veden pin- 
nan tasalle. EtelänpuoUsella rannalla ei näy minkäänlaatuisia 
paaluja. 

Laukaan pitiija. 

^Lapinraunioita^. Raita-ahon torpan luona, noin 3 meetteriä 
Lievestuoreen etelärannasta löytyi kalliolla lapinraunio, joka nyt 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 203 

on 70 senttimeetteriä korkea, pohjaltaan ympyriäinen, 2,5 meette- 
riä ristiinsä. Tämä raunio, josta löysin erisuuruisia, poltetulta 
mustiakin kiviä ja hiilensekaista soraa sekä mustaa multaa, oli 
niinkuin kaikki muutkin rauniot, jotka matkoillani näin, jo ennen 
hajoitettu. 

Laukaassa tapasin vielä lapinraunioita useitakin Nurmisen, 
Uuräsen, Peurungan ja Vatiajärven rannikoilla. Ne olivat kaikki 
pohjaltaan joko ympyriäisiä tahi soikeita ja hiukan suurempia tahi 
pienempiä kuin edellä kertomani. Useammassa kivet näyttivät 
palaneilta ja syvemmältä kaivellessani löysin aina hiiltä sekä tuh- 
kaa, vaan en milloinkaan mitäkään kalua. 

y^JättUäisten kälatokeita*' , Lievestuoreen eteläpäässä on Mon- 
tolanniemen luona Lapinsalmi, jossa on paksuja seipäitä sal- 
men pohjaan pystytettyinä. — Tällaisia „tokeita" löytyy paljon 
Laukaan järvissä ja kansa nimittää niitä täällä milloin „ Jättiläisten'', 
milloin »Lappalaisten' ^ joskus myöskin „Hämäläisten kalatokeiksi". 

^Tervahautoja''. Paljon kuulin kansan sekä Jyväskylän pitä- 
jän eteläisissä osissa että koko Laukaan pitäjässä puhelevan „ Jätti- 
läisten tervahaudoista'', joissa heidän muinoin kehuttiin tervaa 
keittäneen. Näillä seuduin on kansassa se luulo, että jättiläiset 
entisinä aikoina suureksi osaksi elivät tervalla, jota heidän siis 
tuli keittää varsin suuret määrät, koska heidän kerrotaan voineen 
aamuryypyksensä tyhjentää kokonaisen nelikollisen tervaa. Näitä 
hautoja löytyi useassa eri paikassa, vaan koska ne muodoltaan ei- 
vät varsin paljo eronneet toisistaan, kerron tässä nyt ainoastaan 
parista suuremmasta. 

Noin 350 meetteriä etelään Mannisen talosta, Kankaisten 
kyläkunnassa on hauta, jota tarkastellessani huomasin ensin sekä 
itse haudan pohjalla että sen reunoilla ja sitä ympäröivällä mul- 
lan- ja hiilensekaisella, 4 meetterin levyisellä ja 1,5 meetterin 
korkuisella, vallilla kasvavan pienempiä, noin 3 meetterin pituisia 
puita. Haudan suun leveys siltä paikalta, josta ympäröivä valli 
alkoi, oli 3,5 meetteriä; itse haudan syvyys vallin korkeimmalta 
paikalta aina sen nykyiseen pohjaan saakka oli 2,5 meetteriä. 
Kuitenkin kertoivat vanhat miehet kuulleensa haudan muinoin 
olleen ainakin meetteriä syvemmän, sillä nyt on sinne paljo ki- 
viä vyörytetty. Haudan pohjan kerrotaan olleen padanpohjan muo- 
toisen ja savetun. 

Noin 420 meetteriä länteenpäin Majalan talosta, Lievestuo- 



Digitized by 



Google 



204 Muinaismuistoja 

reen läntisellä rannalla oli pellon nurkassa saroallainen hauta, 
jota kansa sanoo ^Jättiläisten tervahaudaksi''. Tämä hauta Jossa 
sitä mittaellessani tuntui löytyvän noin l,i meetterin syvyydeltä 
vettä, oli suultaan maanpinnan tasalla ympyriäinen ja 1,5 meette- 
riä ristiinsä. Maanpinnan tasalta noin 90 senttimeetterin syvyy- 
dellä oli sitä paljastettaessa 3 vuotta takaperin tavattu lähes 
70 senttimeetterin paksuisista puupalkeista tehty kansi, jonka kes- 
kellä oli ollut neliskulmainen reikä eli kolo niin suuri, että mies 
vaivoin sen läpi voi laskeutua alla olevaan hautaan, jonka pohja 
samoin kuin seinätkin olivat vahvasti savetut. Vettä oli haudassa 
jo silloinkin ollut, vaan eräs mies ammensi sen sieltä pois ja 
löysi silloin tervakuuman ynnä muita tervanteossa tarvittavia kapi- 
neita. Noin 1,5 meetteriä korkea ja paikoin 5 meetteriä leveä, 
hiilensckainen multavalli kohosi tämänkin haudan partaalla. Multa- 
vallin päälle oli suuria mäntyjä kasvanut, vaan ne olivat jo aikoja 
sitte poikkihakatut ja niiden kantojen latvat olivat noin 35 sentti- 
meetteriä poikkimitaten. 

Nuorempia ja kukoistavia puita, niinkuin koivuja ja pihlajia 
kasvoi siellä vieläkin. 

Kuten jo mainitsin, löytyy tällaisia hautoja varsin paljo, eikä 
niiden ikää käy tarkoin määrääminen, ainakaan nykyisten tietojen 
perusteella. Kuitenkin voimme arvella niiden useainkin jo satoja 
vuosia sitte kaivetuiksi, koska niiden vallilla kasvaa niin suuria 
ja vanhoja puita. Epäilemättä ovat ne tervanpolttoa varten teh- 
dyt, ainakin voi siihen arveluun tulla itse hautojen muodosta ja 
niistä löydetyistä tarveskaluista. — Kentiesi on niiden läheisyy- 
dessä muinoin löytynyt tervanpolttajain asunnoltakin, vaikka nä- 
mät jo ovat hävinneet. 

Herra H. E. Wegelius kertoo, että Kuopion kihlakunnassa 
löytyy paljo tervahautoja, joissa kesäaikoina siellä kalastamassa 
käyneet Hämäläiset olisivat tervaa suurissa määrin valmistelleet. 
Näitä hautoja on siellä pääasiallisesti pitkin järvien rantoja ja 
saarissakin; ne näyttävät suuruudeltaan olevan erikokoisia^). 

Wiita8aareii pitiyä. 

„Lapinraunioita^. Solisniemen pohjoispuolimmaisessa päässä 
on kalliolla, noin 15 meetteriä Keiteleen rannasta, jäännöksiä 

^) Katso H. E. Vegeliuksen: „Ksrtotnu8 muinaisjäännöksittä Kuopion kihla- 
kunnatta". Suomen Muinaismuisto- Yhdistyksen Aikakauskirja. III osa. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 205 

lapinrauDiosta. Tämä raunio, josta löytyi suurempia ja pienempiä, 
palaneita ja polltamattomia kiviä sekä syvemmältä pohjasta, kal- 
lion rajasta hiilensekaista muraa, näkyy alkuperäisesti olleen poh- 
jaltaan ympyriäinen ja paljoa korkeampi kuin nyt, sillä sitä oli 
nykyjäänkin kaivettu ja hajoitettu. Kuitenkin oli se vielä keski- 
palkoilta meetterin korkuinen ja pohja lähes 8 meetteriä läpimita- 
ten. Sen päällä kasvoi nykyjään mäntyjä. 

Tuo harras tutkija Eero Sdmdainen (E. Rudbeck) kulki ke- 
sällä V. 1850 herra Albin BothmarCixi kanssa Suomalaisen Kiijalli- 
suuden Seuran kustannuksella runonkeräysmatkoilla Pobjois-Hä- 
meessä, joista matkoistaan nämät herrat antoivat kertomuksen, 
joka vieläkin säilytetään käsikiijoituksena Suomalaisen Kirjallisuu- 
den Seuran arkistossa. Tästä kertomuksesta näkee, että maini- 
tut herrat panivat muistoon myöskin mitä katsoivat arvokkaaksi 
näiden seutujen kansa- ja muinaistieteelle. 

Niinpä he kertovat Wiita8aaren pitäjässä Keiteleen rannoilla 
ja saarissa olevan paljo „Lappalaisten raunioita", joista he mai- 
nitsevat suurimmat 

Keitaansaaressa, noin puolen penikulmaa kirkolta sanovat 
he löytyvän suuren raunion, kuusi syltä laajan poikkipäin sekä 
toista syltä korkean. 

„Baunio, joka muutoin on melkein yhdenkokoisista kivistä 
tehty, on ympyrjäinen paitsi päältäpäin, josta se on jäänyt, niin- 
kuin muutkin, kuopalle. Tästä rauniosta kerrotaan löytyneen ker- 
ran, keskusta hiukan kaivettaessa, rautapiilun, joka kuitenkin sit- 
temmin raudan puutteesta muuksi kaluksi ta'ottiin". 

„Tällaisia raunioita löytyy vielä Keitaanniemellä, Solisnie- 
mellä ja kaikkein suurin Jurvansalon Raunioniemellä. Viimeksi- 
mainittu raunio on hyvin neljän sylen laajuinen; sen päällä ha- 
vaitaan 4 erityistä kuoppaa. — Samassa saaressa, jossa Wiitasaa- 
ren kirkko on, löytyy myöskin lapinraunio, vaikka pienempi edelli- 
siä. Se on vähän kolmatta syltä laaja, muutoin aivan toisten kal- 
tainen" 0« 

Viimeksimainitusta lapinrauniosta, joka sijaitsi samalla Kei- 
teleen saarella, jossa pari vuotta sitte vielä Wiitasaaren pitäjän 
kirkko seisoi, kertoo myöskin tunnettu ruotsalainen tiedemies, 
professori Oastaf Retzius^ joka kesällä v. 1873 professori Kristian 



^) Katso Suometar N:o 29, vuodelta 1853. 



Digitized by 



Google 



206 MmnoMmuUtoja 

LovifCln ja lääketieteen tohtori Enk NordensofCin kanssa matkus- 
teli näilläkin seuduin antropoloogisia ja kranioloogisia tutkimuk- 
siansa varten. 

Professori Retzius — jonka tutkimusten ja täällä tekemäin 
havaintojen hedelmänä eli tuloksena on ollut sekä sisällykseltään 
että esitystavaltaan varsin harvinainen kiijallinen teos, joka suuressa 
määrin on levittävä niin hyvin koti- kuin ulkomaallakin tietoja 
Suomesta ja sen kansan menneistä vaiheista sekä nykyisistä oloista 
— lausuu, puhuttuansa ^lapinraunioiden** nimellä tunnetuista kivi- 
roukkioista eri paikoissa Suomea: „Paitsi tällaisia raunioita löy- 
tyy Suomessa tällä nimellä mainittuja, toisia kivipanoksia, joiden 
synty ja merkitys on hyvin epätietoinen^. 

»Tällaisen näimme me Viitasaaren pitäjän kirkkosaarella Kei- 
teleessä. Se sijaitsi korkealla kalliolla, oli jotenkin hajoitettu, 
koska siitä oli pois vedetty suuri joukko kiviä (kertomuksen mu- 
kaan satoja kuormia) läheiseen siltarakennukseen. Kuitenkin oli 
siitä jäljellä vielä perustukset, jotka muodostivat 4 tahi 5 sisättäin 
kulkevata ympyrätä eli rengasta, joista ulkopuolisimman lävistäjä 
oli 8 meetterin pituinen*'. 

„Keskellä oli erittäin selvästi tuntuva kivikehä, jonka sisällä 
oli ainoastaan hiekkaa ja multaa, noin % meetteriä kallion päällä; 
kaivettaessa ei tavattu mitäkään, joka olisi voinut antaa jotakin 
selitystä rauniosta. Kahdelle haaralle, luoteiseen ja kaakkoiseen, 
kulki rauniosta erityiset viemärit, jotka olivat muodostetut varsin 
huolellisesti ladotuista kivistä; itään käsin oli ulkopuolimmaisessa 
piirissä kaksi suurempaa kiveä. Useat pienemmistä kivistä olivat 
kiilan- eli vaajanmuotoiset ja sovitetut toinen toiseensa. Raunio 
lienee muinoin ollut 1 meetterin korkuinen. Se seikka, että rau- 
nio sijaitsee saarella sellaisella, jolle kristillinen kirkko sittemmin 
on rakennettu, todistaa mahdollisesti, että paikka muinoin on ol- 
lut pyhä ja että vanhat Suomalaiset ovat mahdollisesti käyttäneet 
sitä pakanalliseen jumalanpalvelukseensa; ainakin on tämä luulta- 
vampaa, kuin että se olisi Lappalaisten jätteitä. Lovin ja Norden- 
son näkivät sittemmin ja kuvasivat vielä erään omituisen, jotenkin 
samauluon toisen kivipanoksen toisella Keiteleen saarella "*. 

Vielä lisää professori Retzius: „Kaikesta, mitä „lapinraunioista" 
on mainittu, käy selville, etfei niissä ole mitäkään todistusta 
siihen arveluun, että Lapin kansa muinoin olisi oleskellut Suomen 
etelämmissä osissa'' 0. 

1) Katso Gustaf Retzias. Finska Kranier. Stockholm 1878, sivu 148-152. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 207 

Saarij&rven pitipä. 

yfLapinrauniaita^, Summasjärven rannalla, Syvänlahden nie- 
messä löytyy 3 kivirauniota, joita minä matkoillani tarkastelin. 
Niemi, jolla ne sijaitsevat, näyttää ennen muinoin olleen saarena; 
vieläkin yhdistää sitä mantereesen ainoastaan alhainen niitty. 
Summasjärven rannasta aint)astaan 6 raeetteriä saaren sisään eli 
keskuskohtaan päin tapasin ensimmäisen raunion, joka oli koottu 
parhaasta päästä valkeassa palaneista, suuremmista ja pienem- 
mistä kivistä; raunio oli vielä polkaltaan ympyräntapainen, läpi- 
mitaten 3,5 meetteriä ja lähes 70 senttimeetteriä korkea. 

Vähän matkaa siitä, saaren keskusta kohden oli toinen, hiu- 
kan matalampi raunio. Kummankin pohjasta löysin hiilensekaista, 
mustaa multaa ja tuhkaa. — Samanmuotoisia, vaikka hiukan suu- 
ruudeltaan vaihtelevia olivat muutkin kivirauniot, joita Saarijär- 
vellä tarkastelin. 

Saarijärvellä tapaamistansa lapinraunioista kertoo Eero Sal- 
melainen seuraavasti: ^) »Lapinraunioita, joita asukkaat sanovat 
milloin Hämäläisten, milloin Lappalaisten jättämiksi, tavataan pal- 
jon Pajumäen kylän maalla, pari Ruotsin virstaa Soi'inmäeltä län- 
teenpäin, Luotojärveä ja Sammalista yhdistävän salmen kohdalla^. 

„Nämät lapinrauniot ovat ymmyijäisiä kivikokoja, noin 3 kyynä- 
rää joka kulmalle; keskeltä ovat raunioiden la'et vajonneet kuo- 
palle ja kivetkin niillä kohdin ovat palaneitten näköisiä, muutoin 
tavallisia möykkykiviä". 

»Yhdestä rauniosta, jota näyttää kaivetun, näkyy kun olisi 
keskellä ollut isompi kivi, josta sitte pienempiä on ladottu aina 
reunaan asti; piirin sisus näyttää olleen jaettuna kahteen kam- 
mioon''. 

»Raunioiden lähellä löytyy kuoppapaikkoja, joita kutsutaan 
Lappalaisten haudoiksi. Kuopat ovat tavallisesti noin neljä kyynä- 
rää pitkät, kaksi kyynärää leveät; näitä kuoppia löytyy varsin 
tiheässä^ 

»Vielä löytyy ymmyijäisiä multakukkuloita, jotka ovat yh- 
denkokoisia, kuin rauniotkin, vaan niitä tavataan paljoa tiheäm- 
mässä''. 

»Sammalisen eteläpäässä, Pajumäen kylään kuuluvan Alapi- 
han talon maalla on yhtäläinen raunio, kuin nuo kerrotut. 2 täl- 



Katso Saometar N:o 22, vuodelta 1853. 



Digitized by 



Google 



208 Muinaismuistoja 

laista löytyy Vanhanmäen maalla, likellä Miekkoistenniäen mökkiä. 
Soilnlammin itäisellä rannalla, vähäisellä haljulla seisoo tämmöi- 
nen raunio. Kiminginj arven rannalla, Hämeenniemellä on niitä 
useampiakin, samoin kuin ylipäänsä kalarikkaiden järvien rannoilla*". 
— Näin kertoo Salmelainen Suomettaren 22:ssa numerossa v. 1853. 
Noista Salmelaisen mainitsemista, „Lappalaisten haudoiksi*", 
nimitetyistä kuopista raunioiden lähellä ei minulle kerrottu mis- 
sään, enkä itsekään tullut niitä huomanneeksi enemmän kuin noita 
multakukkuloitakaan. 



Konginkankaan kappeli 

„Lapinraunioita*'. Keiteleessä olevan Kalliosaaren pohjois- 
päässä on kalliolla suuri lapinraunio, joka nyt vielä, vaikka 
sitä jo ennen on hajoiteltu, kuitenkin on 1 meetterin korkuinen, 
luoteesta kaakkoiseen 11 meetterin pituinen ja koillisesta lounai- 
seen lähes 5 meetteriä leveä. Keskellä rauniota kasvoi korkeita 
puita ja sen sisältä löysin jäännöksiä vahvoista kannoista; pala- 
neiden kivien alta tapasin hiilensekaista soraa. Ennen sieltä sano- 
taan löydetyn rautainen padansanka ja nyt sitä purkaessani olin 
löytävinäni sen pohjalta useita, ikäänkuin hiukan silitettyjä tahi 
hi'ottuja kiviä. 

Kalliosaaresta vähäisen matkan päässä on Keiteleessä pieni 
Lehmisaari, jonka pohjoisessa päässä, korkealla kalliolla sijaitsee 
lapinraunio, jonka tarkastellessani huomasin olevan 1,3 meetteriä 
korkean ja pohjaltaan ympyränmuotoisen: pohjapinnan lävistäjä oli 
lähes 5 meetterin pituinen. Se oli, samoin kuin edellinenkin, 
koottu suuremmista ja pienemmistä, parhaasta päästä palaneista 
kivistä, joiden alta löytyi hiilensekaista multaa. 



Sekä Pihtiputaalla että Sumiaisissakin näytettiin minulle sen- 
muotoisia kiviraunioita kuin edellisessä olen kertonut ja joita 
kansa siellä nimitti »lapinraunioiksi*", vaan Petäjäveden pitäjässä 
ja Uuraisten kappelissa, jotka ovat kauempana Pohjois-Hämeen 
emävesistä, ei minun onnistunut nähdä näitä raunioita missään; kui- 
tenkin oli siellä, niinkuin muuallakin tutkimusalallani. Lappalaisten 
muistoja säilynyt monessa Lappi-vartaloisessa, sekä muunkinlai- 
sessa paikapnimessä, ettii useassa muinaistarussaKin, 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihla hinnasta. 209 

En yhdestäkään rauniosta koko tutkimusalallani tavannut 
sellaista silmäkiveä enkä arkkuakaan, joita professori I. R. Aspe- 
lin sanoo Etelä-Pohjanmaalla löytyvän hyvin runsaasti niissä kivi- 
kummuissa, joita kansa siellä nimittää Jätinroukkioiksi*' (jättröjsor). 
Nämät jätinroukkiot, joita sanotaan löytyvän pitkin Pohjan- ja 
Suomenlahden rannikkoa, Kalajoelta Wiipurin seuduille saakka, 
vieläpä Ruotsinkin puolella Pohjanlahtea ja joita professori Aspe- 
lin arvelee varhaisemman rautakauden hautauspaikoiksi, ovat kerto- 
muksesta päättäen ylipäänsä suuremmat Laukaan kihlakunnan ta- 
vallisia lapinraunioita. 

M ahdo tointa ei mielestäni ole, että Laukaan kihlakunnassa 
näkemäni lapinrauniot olisivat muinoin olleet jonkunlaisessa yh- 
teydessä täällä asuneiden Lappalaisten kanssa. SUlä niinkuin jo 
kauan on arveltu ja viimeiseksi professori Trjö Koskinen heinä- 
kuun 2 p. V. 1881 pitämässään esitelmässä Suomalaisen Kirjalli- 
suuden Seuran 50-vuotisessa juhlakokouksessa Helsingissä O on 
täydellisesti historian tutkimuksilla todistanut, on Lappalaisia vielä 
historiallisinakin aikoina asunut Pohjois-Hämeessä. 



Lappalaisten oloista näillä seuduin löytyy vielä paljon kerto- 
muksia kansan suussa ja useasti kuulin ukkojen kertoilevan niistä 
riidoista ja taisteluista, joilla tänne tunkeuvat Hämäläiset karkoitti- 
vat täällä metsästyksellä ja kalastuksella henkeänsä elättäneet, 
rauhalliset Lappalaiset, joiden vihdoin täytyi väistyä pohjoisimmille 
aloille. 

Lappalaisten muisto on myöskin säilynyt täällä sellaisissa 
paikkainnimissä kuin Lapinniemi, Lapinjärvi, Lapin sydänmaa ja 
Peuran kylä Laukaan pitäjässä, Lappalaisten apaja. Lapinjärvi ja 
Lappi-niminen maanpaikka ^Viitasaarella y. m. m. — Jonkunlaista 
yhteyttä Lappalaisten kanssa lienee myöskin sellaisilla oudonpuoli- 
silla, Laukaan kihlakunnassa löytyvillä vesien nimillä (joita kie- 
lentutkija herra D. E D. Europseus arvelee ostjakkilaisiksi*) kuin 
Päijänne ja Vesankajärvi Jyväskylän pitäjässä, Lievestuoreen ja 

^) Lyhyt kertomus tästä esitelmästä on Uuden Suomettaren 155:ssa 
numerossa v. 1881. — Katso tarkemmin Trjö Koskinen. ^Millä aloilla Suomen- 
maata ovat Lappalaiset historiallisten tutkimusten mukaan asuneet**, — Suomi. 
Toinen jakso, 15 osa, sivu 345—351. 

*) Katso D. £. D. Europsens. »Tieioja Suomalaii-uf^laisten kansain 
muinaisista alapaikoista'. Suomi. Toinen jakso, 7 osa. 



Digitized by 



Google 



2 1 Muinaismuistoja 

Peurunganjärvet sekä Vehniänjoki Laukaassa, Koliman ja Pellin- 
gin järvet Pihtiputaalla, Kimingin ja Vahangan järvet Karstulassa, 
sekä Vastinkijärvi Kivijärvellä. — Peuran sarvia on myöskin usein 
löydetty täkäläisistä metsistä. — Vaan nykyisten Lappalaisten 
elosta ja olosta on täkäläisellä kansalla varsin omituinen luulo. 
Niiden arvellaan usein ilmestyvän kaukaisesta Pohjolasta tänne 
lintujen muodossa ja usein tulevan myös tuuliaispäässä. — Eräs 
Laukaan pitäjän vanhanpuolinen mies, joka oli minulla soutajana, 
kertoi, miten hän nuorempana kerran koetti ampua suurta metsoa, 
joka suuren lintuparven edellä lensi, vaan kun tämä ei pudonnut 
eikä edes lähtenyt lentoon puusta, mihin se oli istautunut, vaikka 
hän kolmasti luuli luodilla sen tavanneensa, lakkasi ampuja sitä 
ampumasta, arvellen sen olevan Lappalaisen metson muodossa, 
joka oli tullut viekoittelemaan lintuja Keski- Suomesta kau'aksi 
Lapinmaalle, jossa heidän luullaan elävän suurimmaksi osaksi li- 
halla ja maidolla. — Saarijärvellä kerrottiin minulle, miten Lappa- 
laiset ilmassa lentäen veivät erään isännän Apaalan kylästä Lap- 
piin, josta hänet jälleen toivat samaa tietä takaisin, sitte kuin 
tämä oli heille luvannut lihavimman härkänsä, jonka Lappalaiset 
taas ilmassa veivät kotiinsa. — Paljo muitakin omituisia kerto- 
muksia Lappalaisista tietää kansa näillä seuduin jutella, vaan ne 
jääkööt nyt tällä kertaa. 



Sen sijaan tahdon tässä kertoa muutamista kalmistoista, joita 
minulle tutkimusalallani monessakin paikoin näytettiin; vaan ai- 
noastaan kihlakunnan eteläisissä osissa. Petäjäveden pitäjässä ja 
Uuraisten kappelissa, tarkastelin niissä muutamia hautoja. 

Nämät kalmistot ovat tavallisesti jossakin järven saaressa ja 
on kansalla tapana nimittää näitä saaria »kuolionsaariksi''. Myös- 
kin muualla Suomessa kuuluu löytyvän tällaisia kuolionsaaria, 
esim. Kuopion kihlakunnassa, Karttulan seurakunnassa^). 

Uuraisten kappelissa tapasin näitä kalmistoja Uuraisten, Kyynä- 
möisen ja Sääkspään järven saarissa. Kahta näistä kävin tarkasta- 
massa, vaan koska kolmannen kerrottiin olleen aivan näiden kal- 
taisen, jäi se minulta ajan lyhyyden vuoksi katsomatta. 



^) Katso Suomen Muinaismaisto-Yhdistyksen aikakaaskitja, III osa, 
SS. 130 ja 131. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakimnasta. 211 

Uuraisten järven kuolionsaaressa oli maa useassa pcfikoin va- 
jonnut kuopille. Niitä kaivaessani löysin ensin noin 8 senttimeet- 
terin syvyydestä maanpinnasta 10 millimeetteriä paksun hiiliker- 
roksen, jonka alapuolella oli noin 20 millimeetterin paksuinen, 
vaaleanharmaa multakerros. Tämän alta tuli esiin kaunis, ruskea 
multa, josta noin 26 senttimeetteriä maanpinnasta löysin ihmisen 
pääkallon. Se oli varsin lahonnut, vaan puhdistettuani sen kai- 
kista liiallisista aineksista oli kalloluu paikoin vielä 6 millimeette- 
riä paksu. Silmien kohdalta pääla'en korkeimmalle paikalle oli 
otsa noin 9 senttimeetteriä korkea ja kallon pituus silmien koh- 
dalta takaraivalle oli 18 senttimeetteriä. Noin meetterin etelään 
käsin viimeksi mainitusta haudasta löysin myöskin toisesta hau- 
dasta yhtä syvästä, ihmisen pääkallon kappaleen ja palasen luulta- 
vasti sääriluuta. Haudat olivat kaivetut koillisesta lounaiseen. 
Saaren pohjoispuolisessa osassa näytti tuo yllämainittu hiili- ja 
harmaa multakerros olevan ylfympäri levinnyt, vaan eteläpuolelta 
puuttui hiilikerros ja harmaata multaa oli heti turpeen alla. Har- 
maan mullan alla oli kaikkiaalla kaunista, ruskeata multaa. Lie- 
neeköhön saaressa joskus poltettu kaskea, vai mitähän tuo har- 
maa multa ja sen alla löytyvä hiilikerros ollee? 

Kyynämöisen järven kuolionsaaressa avasin kolme hautaa, 
joista tapasin kahdesta ihmisen pääkallon, noin 30 senttimeette- 
rin syvyydestä, vaan kolmannesta en löytänyt mitään. Ruumiiden 
päät näyttivät olleen länteenpäin. Yksi pääkallo oli vielä var- 
sin hyvin säilynyt niin, että yläleukaluussa vielä oli 3 etu- ja 
1 takahammaskin kiinni. Etuhampaat olivat vielä 20 millimeette- 
riä pitkät ja käijeltä 8 millimeetteriä leveät. Otsaluu silmäkul- 
mista ylös aina siihen taitteesen eli neulokseen saakka, joka kul- 
kee pääla'en poikki, oli 12,5 senttimeetteriä. Silmäreikäin koh- 
dalta takaraivan etäisimpään osaan, oli lähes 20 senttimeetteriä. 
Saaressa näytti löytyvän useitakin hautoja, ainakin siitä päättäen, 
että maa monin paikoin oli kuopissa. 

Petäjäveden pitäjässä on Ala-Kintauden ja Petäjäveden kuo- 
lionsaarissa sekä eräässä saaressa Kuivasmäen kyläkunnassa, lä- 
hellä Multian rajaa, kalmistoja, joissa jo ennen dosentti, tohtori 
Robert Tigerstedt oli käynyt kaivamassa. 

Ala-Kintauden kuolionsaaressa koettelin minäkin kaivella mo- 
nessa, kuopalle vajonneessa paikassa, vaan en ensin löytänyt mi- 
tään. Vihdoin huomasin kuitenkin noin keskipalkoilla tätä pientä 



Digitized by 



Google 



212 Muinaismuistoja 

saarta, eräällä kuopalle vajonneella kohdalla terävänpuolisen paa- 
denkulman pistävän ylös maanpinnasta. Ruvettuani siitä kaiva- 
maan, tapasin suorakulmionkaltaisen haudan, jonka seiniksi oli 
asetettu noin 3 ä 4 senttimeetterin paksuiset, litteät kivet eli 
paadet. Haudan pituus idästä länteen oli 70 senttimeetteriä, le- 
veys pohjoisesta etelään noin 40 senttimeetteriä. Noin 60 sentti- 
meetterin syvyydestä löysin pieniä kylki- ja sääriluita ja niiden 
alta, mullan seasta, hiukan puunhiiltä. Noin 64 senttimeetterin 
syvyydestä maanpinnan alapuolelta tapasin suuren pohjakiven, jonka 
alla maa oli aivan liikuttamatta. Seinäpaadet olivat noin 45 sentti- 
meetterin korkuiset ja yksikin niistä oli noin 60 senttimeetteriä 
leveä. Noin 15 senttimeetterin syvyydestä maan sisältä tapasin 
suurenpuolisen kiven, joka kenties! on ollut hauta-arkun katto- 
kivenä. Aivan haudan partaalla oli palanut ja lahonnut kanto, 
joka poikkileikkaukseltaan vieläkin oli noin 35 senttimeetteriä* 
Vahva turve ja pienempiä puita kasvoi haudan päällä. 

Viimeksi mainitusta paikasta kaakkoiseen samalla saarella, 
noin 8 meetteriä rannasta avasin myöskin kuopalle vigonneella 
kohdalla haudan, joka näytti olevan kaivettu idästä länteen. Sieltä 
tapasin noin 60 senttimeetterin syvyydestä ikäänkuin kivikerrok- 
sen alta, turvekerroksen sisältä, ihmisen luita, osan pääkalloa 
ja sääri- tahi reisiluut, 32 senttimeetterin pituiset. Myöskin tapa- 
sin 7 hammasta, joista yksi takahammas vielä oli 12 millimeet- 
teriä pitkä ja kärjeltä 10 millimeetteriä leveä; toiset näyttivät 
pienemmiltä. 

Milloinka näihin saariin on ruumiita haudattu, on vaikea sa- 
noa, kun ei luiden ohella tavattu mitäkään kaluja eikä kansakaan 
tiennyt niistä sen enempää kertoa. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 213 



B. Kristillisyyden aika. 

Kun kristinusko alkaa luoda valoansa niille aloille, joiden 
historiantakaisia oloja me edellisessä olemme koettaneet hiukan 
mainaislöytöjen nojalla valaista, karkoittavat etelästä tunkeutuvat 
ja siirtyvät Hämäläiset täältä Pohjois-Hämeen kalavesiltä ja metsä- 
mailta pois nuo täällä muinoin henkeänsä elättäneet Lappalaiset, 
joiden ei silloin tullut muu turvaksi, kuin väistyä voimakkaamman 
ja lukuisamman kansanheimon edestä yhä pohjoisemmille aloille. 

Pohjois-Hämeen erämaat joutuivat siten Etelä-Hämäläisten 
omiksi, joilla ensi alussa oli tapana määrättyinä vuodenaikoina 
saapua tänne metsästämään, kalastamaan, kaskea kaatamaan, kyl- 
vämään, leikkaamaan tahi puimaan, vaan vähitellen alkoi hallitus 
näiden seutujen asuttamisesta^ uuden ajan alussa pitää suurempaa 
huolta lähettämällä tänne varsinaisia uudisasukkaita Savosta, koska 
Hämeen asukkaat eivät Kustaa Waasan kehoituksia siinä kohden 
kylliksi nopeaan seuranneet. Tämä Hämeen pohjainen kulmake, 
JQjta muinoin mainittiin tuolla yleisellä nimellä Pohja (Norbotne, 
noor j Bothnen) näkyy jo keskiaikana olleen jaettuna yksityisten vä- 
lillä suurin kappalein, jotka erikoisomaisuutena kulkivat yhdeltä 
omistajalta toiselle joko ostolla, vaihdolla, perinnöllä tahi pesän- 
jalolla j. n. e. Useimmiten nämäterämaakappaleet kuuluivat johonkin 
Etelä-Hämeen pitäjän rintamaahan, jonka takamaina ja kalavesinä 
ne pidettiin, vaan ne eivät kuitenkaan olleet niin yhdistetyt rinta- 
maihin, etfei niitä erikseen olisi voinut myydä ja vaihtaa, niinkuin 
niiden omistaja itse halusi. Monta rettelöä ja riitaa oli näiden 
takamaiden omistuksesta, niinkuin nähdään vanhoista tuomiokir- 
joista. — Niinpä esim. v. 1506 Pälkäneen käräjillä Olavi Niklin- 
poika Tursalasta ja „Meidän Heikki^ tuomittiin saamaan metsänsä 
ja kalavetensä vapaiksi eräältä Salmentaustan mieheltä, „heidän 
osansa mukaan, joka on Vuosijärvellä Pohjassa"^). — Niinkuin tie- 
dämme, on Vuosijärvi Wiitasaaren pitäjässä, Keiteleen länsipuolella. 

O Katso Yrjö Koskinen. Tutkimus Maanomistus-Seikoista Suomessa 
Keskiaikana. 



Digitized by 



Google 



314 Muinaimn uistoja 

«Samoin määrättiin v. 1507 Pälkäneellä syynimiehiä kahden 
miehen välille heidän kalavedestään, jonka nimi on Muurasvesi, 
sijaitseva Pohjassa" *). — Muurasvesi, joka on sama kuin Muurre- 
järvi, löytyy Pihtiputaan pitäjässä Maapselän eteläisellä rinteellä. 

Saarioisten pitäjässä ') taas tuomittiin v. 1507 Björn Pieta- 
rinpoika Uijalalle hänen kalavetensä vapaaksi pois Juho Niilon- 
poika Sontulalta. Tämä kalavesi oli Pohjassaja nimeltään Pääjärvi. 
— Pääjärvi on Karstulan pitäjässä, lähellä kirkkoa. 

Suomen vanhemmasta valtioarkistosta olen etsinyt tietoja tut- 
kimusalani vanhimmista historiallisista lähteistä, joista voisi oUa 
valoa täkäläisille oloille. Vanhimmat Pohjois-Hämettä koskevat 
tiedot olen saanut Sääksmäen ja Hattulan kihlakuntain verojen 
ylöskantolu'etteloista ja erämaiden registeristä vuosilta 1553 ja 
1554 (katso mainitussa arkistossa numeroita 130—132). Kunkin 
takamaan omistajan tuli jokaisesta «miehen osasta erämaata"* (aff 
huar mandz dell äremarch) maksaa veroa leiviskä haukia, ja sitä 
varten tehtiin mainitusta ajasta saakka kutakin vuotta varten eri- 
tyiset erämaidenlu'ettelot, joihin merkittiin paitsi erämaan nimeä, 
myöskin sen omistajan nimi sekä se pitäjä ja kylä, jossa hän varsi- 
naisesti asui tahi josta hän oli kotoisin. Tilan ahtauden vuoksi 
koettelen tässä ainoastaan niiden erämaakappalten nimet, jotka 
sijaitsivat nykyisessä Laukaan kihlakunnassa ja jotka kartalta olen 
löytänyt. Niitä varten, jotka näistä lu'etteloista haluavat tarkem- 
paa tietoa, julkaisen ne alkukielisinä liitteinä kertomukseni lopussa. 

Säftksmäen kUdakunnan er&maakappaleet v. 1554^ 

Kidsiälan pitcyän: *) 
Lahnaisten (Lachnais) Wiitasaarella. 
Koivulahden (Koijulaxy) „ 
Perunkajärven (berumgeierflfuij) Laukaassa 
Kintauden (Kindahuierfifu^) Petäjävedellä. 

Pälkäneen pitäjän: 
Elämäjärvi (Elemyjerffuij) Pihtiputaalla 

Liitonojanniemi (Littonoijannemij) „ 

^) Yijö Koskinen. Tatkimus Maaoomistns-Seikoista Saomessa Keski- 
aikana, siyn 25. 

') Saarioisten hallintopitfijft käsitti nykyisen S&&ksmäen etelä-osan, 
(ffSaarios-knlman**) sekä Akaata, Uijalaa ja Kylmäkoskea. 

') Kulsiala oli sama kuin TyrvännOn nimismiespitäjä. 



Digitized by 



Google 



Laukcian IMakunnasta. 215 



Kerataipale (Eerataipall) Pihtiputaalla 
Muurrejärvi (Muraierfifaij) „ 

Putaa (Putas) n 

Kivijärvi (Kiuijerffuij) Kivijärvellä 
Jauhoniemi (Jaohonemij) „ 
Keitelepohja (Keijtelenpochia) Wiitasaarella 
Vuos'järvi (Vofijerffuy) „ 

Ilmolahti (Ilmolaxij) „ 

lislabti (Ifilaxij) „ 

Kertso (Kertzäft) Sumiaisissa 
Kiutaus (Kindahu) Petäjävedellä 
Listo (Lijfto) Konginkankaalla. 

Saarioisten pitäjän (Saris Sochen): 
Keitele (Keijtele) Wiitasaarella 
Leukainlahti (Leukulaxij) Kivijärvellä 
Kivijärvi (Kijuijerflfuij) „ 

Kiimasjärvi (Kimafierffuij) Saarijärvellä 

Palvasalroi (Palauafalmij) „ 

Lumperoinen (Lwmbelft»Lumbelowesij) „ 
Leppäjoensuu (Leppäioenfw) „ 

Summasjärvi (SumbaierSuij) „ 

Pääjärvi (Päierffuij) Karstulassa 

Karanka (Kardanga) „ 

Kyyjärvi (Kijierffuenranda) „ 
Löytänä (Löytenä) Saarijärvellä ja Pihtiputaalla 
Alvejärvi (AlueierflFuij) Jyväskylässä, 
Palokka (Paläcka) „ 

Sääksmäen pitkän: 
Pyhäjärvi (Pijhäierffuij) Saarijärvellä 
Ilmolahti (Ilmolaxij) Wiita8aarella. 

Kaivolan pitäjän erämaata oli 
Sammalisten ranta Wiitasaaren Vuosijärvellä. 



Hattulan kihlakunnan pitäjän erämaita t. 1553 nykyi- 
sessä Lankaan kihlakunnassa Polijois-Hämeessä. 

Hauhon pitihän: 
Haapavatia (Hapawadhe) Laukaassa 
Kapeaniemi (Kaijpiannemi ij perungha) Laukaassa 



Digitized by 



Google 



216 MuitKUsmuisfoja 

Peurunkajärvi (Pärunghavefij) Laukaassa 

Kertson RaikkoudenDiemi (Kertzoij Raikinemi ij Keijtele) Sumiaisissa 

Kuusivesi (Kwfiwef]j) Laukaassa 

Kapiajärvi (KaijpiaDierffui) „ 

Niinivesi (Nijniwesij) „ 

Euhataipale (Eutaantaijpale) „ 

Naarajärvi (Naraierffui) „ 

Tuuloisten pitäjän: 
Sumiais (Sumiais ij Keijtele) Sumiaisissa 
Saarijärvi (Sariifierffuij) Saarijärvellä 
Kuusisalo (Eufijsalo) Laukaassa. 

Pärnäsaari (Pärnenfalö ij LeppeierflFui) „ 

Fadasjoen pitäjän: 
1 — 3 Haapaniemi (Hapanemj ij Keijtele) Wiitasaarella. 

4 Keitelepohja (Keijtelenpohia) „ 

5 Kymönalus (Kijmenalus) „ 

6 Fleming'in taipale „ 

7 Keibärinmaa (Käyhäijrima) „ 

8 Huopana (Häpanemi ij Muraierffui) „ 
9—11 Vuosijärvi (Vofiierffui) „ 

12 Aroniemi (Aronemj) „ 

Padasjokelaisilla näyttää siis v. 1553 olleen erämaakappa- 
leensa tämän lu'ettelon mukaan kaikki Wiitasaaren nykyisessä 
pitäjässä; muutoin ovat eri pitäjäin erämaakaistaleet hyvin hajal- 
laan eri ryhmissä, tavallisesti suurempien vesien partailla. 

Etelä-Hämeen miehet lienevät hankkineet omistusoikeuden 
näihin takamaihin sillä yksinkertaisella tavalla, että ottivat täällä 
kalassa ja metsästämässä käydessään ne haltuunsa erikoisomai- 
suudekseen, josta he alussa eivät mitään ulostekoja suorittaneet, 
vaan sittemmin Kustaa Waasan hallitessa, joka piti kaikki yhteis- 
maat kruunun omaisuutena, tuli heidän niistä maksaa valtiolle mää- 
rätty vero. 

Keskiaikana syntyi näillä Hämeen takamailla usein varsin 
tulisia ja verisiä rettelöitä ja melskeitä Hämäläisten ja Savolais- 
ten välillä, niin että hallituksen täytyi ankaralla kädellä niitä aset- 
taa. Turun maanoikeuden tuomiossa kesäkuun 25 päivältä v. 1415 
oli jo raja määrätty Hämeen ja Savon maiden välillä, vaan kun 
rettelöitä yhä vaan kesti, antoi Suomenmaan senaikuinen käskyn- 



Digitized by 



GoogI' 



Laukaan kihlakunnasta. 217 

haltija, tuo historiassamme tunnettu valtiomarski ja sittemmin 
Ruotsin kuningas Kaarle Enuutinpoika Bonde v. 1445, 1446 ja 
1452 monta kertaa käydä rajan näiden maakuntain välillä aina 
Kymijoen niskasta Maanselkään saakka. — Vaan jo ennenkuin 
tuo yllä mainittu Turun maanoikeuden tuomio eli päätös tehtiin, 
oli Ruotsin kuningas, Eerikki Pommerilainen saanut syytä kääntää 
huomionsa Hämeen takamaihin ja todisteena siihen on hänen avo- 
nainen kiijeensä Hämeen senaikuiselle voudille Waldemar DieknMlle 
Visby'stä, elokuun 30 päivältä vuonna 1411, jossa hän määrää, 
että keille Waldemar Diekn on Hämeen takamaita kuninkaan puo- 
lesta säätänyt ja jakanut sekä sen vakuudeksi kiijeensä kihlakun- 
nan tuomarin kanssa oikein antanut, siten että vanhat kylät, joi- 
den omana maa ennen on ollut, eivät sen kautta joudu autioiksi, 
niille kuningas täten vahvistaa nämät tämmöiset kirjeet ^). 

Viimeksi mainitun Eerikki kuninkaan avonaisen kiijeen vah- 
vistaa Kaarle Knuutinpoika kuninkaaksi tultuaan Tukholmassa 
maaliskuun 23 päivänä v. 1452 ja valtuuttaa samalla Hämeen 
senaikuisen voudin Olavi Tavasfin jakamaan sikäläisille asukkaille 
metsiä ja takamaita, kuitenkin niin, ett^eivät vanhat kylät, joihin 
maa ennen on kuulunut, joudu rappiotilaan eli autioiksi ^). 

Mutta jo ennen Kaarle Knuutinpojan kuninkaaksi pääsemistä 
riideltiin näistä takamaista, niinkuin huomataan eräästä Henrikki 
GörtzhagenMn v. 1442 tekemästä tuomiosta, joka kuuluu löytyvän 
Skyttälän kartanon kopiakirjassa. — Skyttälän kartano lienee ny- 
kyisessä Hauhon pitäjässä. Siellä sanotaan ensimmäisen lutheri- 
laisen Suomen pispan syntyneen (katso A. O. Heikel. Kertomus 
Muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa, sivu 115). — Hen- 
rikki Görtzhagen^ istuu silloin, Heikinpäivän iltana v. 1442, Ruotsin 



>) Katso H. G. Porthan. Sylloge Monamentorum, 8i?a 15. 

*) Katso A. I. ArvidssoD. HandliDgar. IV osa, sivu 25. 

') EmricuB OOrtghagm^in nimi kiijoitetaan seoaikuisissa asiakirjoissa 
varsin eri tavalla. Niin esim. n&emme hänet A. A. von StjeminanMn ^Svea 
och Qötha Höfdinga-Minne^ nimisen kiijan toisessa osassa, sivalla 363, kirjoi- 
tettavan Henrik lyrgienshagen, Yrieshagen, Qerieshagen eli Göryeshagen. 
Sama Stjemman mainitsee hänen v. 1431 olleen Kastelholman voutina, v. 1433 
Pol\jois-Saomen ja Ahvenanmaan laamannina ja v. 1438 Turun linnan pääl- 
likkönä. 

Vuonna 1428 — 1433 näkyy Henrikki Görtzhagen ostaneen ja vaihtaneen 
maata Ahvenanmaan eri pitl^issä; v. 1431 tavataan hän Kastelholman voutina 
ja V. 1433 myös Ahvenanmaan laamannina; v. 1438 on hän silloisen Turun 

14 



Digitized by 



Google 



218 Muinaismuistoja 

valtakunnan drotsetin Kaarle Enuutinpojan puolesta käräjiä Pa- 
dasjoen, Sysmän ja Jämsän pitäjien rahvaan kanssa; nämät kärä- 
jät lienevät olleet laamanninkäräjät. Läsnä ovat silloin myöskin 
Pentti Lydekenpoika *), Hämeenlinnan vouti ja Olavi Niilonpoika*), 



linnan voadin Hannu Kröpelin*in puolesta läsn& kesäkuun 14 päivänä Turussa 
pidetyssä maanoikeudessa (kts. Arndsson. llandlingar. II osan eri todistus- 
kappaleita). 

Satakunnan voutina mainitaan hän helmikuun 2 ja 3 päivänä olleen 
läsnä Pirkkalassa niissä laamanninkärl^issä. jotka Sone Sonenpoika, Pohjois- 
suomen laamanni siellä piti t. 1442 Kyrön ja Pirkkalan talonpoikain kanssa 
(kts. Arvidsson. Handlingar I osa, sivu 20 ja III osa, sivu 15). 

^) PmtH Lydek&npoika Dimkn mainitaan syyskuun 2 p. v. 1416 olleen 
läsnä Sääksmäen kihlakunnan kärSjissä, silloin jo Hämeenlinnan voutina (kts. 
Handlingar IX osa, sivu 2) — V. 1438 tapaamme hänet asemiehenä Naiuita- 
lin luostarin perustajien joukossa (kts. Arvidsson. Handlingar II osa, sivu 
119). — V. 1442 löydämme hänet niissä laamanninkärfijissä, jotka Sone So- 
nenpoika piti Pirkkalassa; häntä kutsutaan silloin Kyröu ja Pirkkalan tuoma- 
riksi. — y. 1446 on hän siinä kokouksessa, jonka Kaarle Knuutinpoika piti 
Hattulassa toisena sunnuntaina Kynttilänmessupäivän jälkeen (Kynttilän- 
messupäivä näkyy nykyisen ajanlaskun mukaan olevan helmikuun 1 päivänä 
ja siis tämä päivä ehkä noin puolivälissä helmikuuta) Hämeen ja Savon 
riganknlkijain kanssa (kts. Arvidsson. Handlingar. V osa, sivu 5). ~ V. 1447 
tammikuun 30 p. löydämme hänet Vehmaan kihlakunnan kärSjissä ja heinä- 
kuun 3 p, taas niissä tutkintokärfijissä, jotka Uplannin laamanni Pentti Ju- 
honpoika piti Turussa. Seuraavana vuonna tammikuun 2 p. on hän laaman- 
ninkärl^issä Vihdin pitl^ässä ja helmikuun 5 p. taas samallaisissa kärfijissä 
Nousiaisten pitäjässä. V. 1453 on hän Ylisen-Satakunnan kihlakunnan tuo- 
marina läsnä laamanninkäräjissä Maskun neljäskunnassa Ulvilan pitkää. 
y. 1455 näkyy hän olevan riidassa Hämeen talonpoikain kanssa eräästä myl- 
lystä, jonka hän oli ^Kokalan** koskeen rakennuttanut. Riidan ratkaisivat 
sitte Olavi Maununpoika, Turun pispa, Etelä-Suomen laamanni Henrik Bitz 
ja Hämeenlinnan päällikkö Olavi Niilonpoika Tavast „Kokalan* kylässä pitä- 
missään kuninkaankärfijissä niin, että Pentti Lydekenpojan tuli purkaa tahi 
repiä myllynsä. Vielä tapaamme hänet v. 1459, jolloin hän painaa sinettinsä 
Arvid Klaunpojan testamentin alle (kts. Arvidsson. HandliDgar,I:nja III osan 
eri paikkoja). 

') Eräälle nuorelle Olavi Niilonpojalle antaa Kaarle Ulfinpoika (Sparre) 
Wiipurin linnan isäntä v. 1396 rälssikirjan (kts. Stjernman. Svea och Götha 
Höfdinga- Minne, H osa,v sivu 486 ja Arvidsson. Handlingar, II osa, sivu 15). — 
Vuosina 1430 — 1433 mainitaan hän useissa maanosto- ja vaihtokirjoissa Ah- 
venanmaalla. Vuonna 1438 hän istuu Ahvenanmaalla pidetyissä laamannin- 
käräjissä 12-miehisen lautakunnan jäsenenä (kts. Arvidsson. Handlingar II 
osan eri paikkoja). — Edelleen mainitaan hän eräässä v. 1444 ^Haghan** 
talossa, pyhän Kaarinan pitäjässä tehdyssä maanvaihtokirjassa Pietari Inko- 
sen ja Naantalin luostarin välillä (kts. Arvidsson. Handl. VI osa, sivu 7). — 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 219 

kihlakunnan tuomari ibidem. — Mitä tämä ibidem tarkoittaa, ei 
mainita siinä vaillinaisessa ja puutteellisessa kopiassa, joka mi- 
nun tutkimusmatkoillani pastori Lagukselta Sumiaisten kappelissa 
onnistui saada. 

Sitte lu'etellaan tässä 6örtzhagen'in avonaisessa kirjeessä 
Sumiaisten rajat. — Sumiainen kuului silloin Olavi Broder'inpo- 
jalle 0. — Rajat ovat kopiassa vaillinaiset ja epätäydelliset, vaan 
mainitsen ne tässä sen mukaan kuin ne tuohon yllämainittuun 
koplaan ovat kirjoitetut. 

„Ensin on pääraja Pukaran polku .... Pukaran suohon eli 

rämeikköön ja sitte P Mustamäkeen, Lahnasvuoreen ja sieltä 

Sumiaisiin ja sitte Haapasaloon ja sieltä Kalajärven taipaleelle ja 
sitte Pukaran polkuun takaisin''. 

Ennenkuin Rautalammin pitäjä Kustaa Waasan aikana perus- 
tettiin, lienevät nykyisen Laukaan kihlakunnan alat kuuluneet suu- 
rimmsdcsi osaksi Jämsän hallintopitäjään, joka taas vuorostaan vielä 
V. 1553 Intettiin Hattulan kihlakuntaan Hämeenlinnan läänissä. — 
Totta on, että monella Etelä-Hämeen pitäjällä oli täällä taka- 
maansa, mutta ne lienevät kuitenkin olleet hallinnollisessa eli ad- 
ministratiivisessa katsannossa Jämsän pitäjän nimismiehen valvon- 



Yuonoa 1447 tapaamme hänet 12-miehi8en lautakunnan j&seneDäkihlakunnan- 
k&rfiji88& Huittisissa (kts. Arvidsson. Handl. III osa, sivu 112). — Vielä 
löydämme hänen nimensä eräässä v. 1452 tehdyssä kauppakirjassa, jonka mu- 
kaan Pyhtään kirkkoherra myy erään talon Maskun piti^ ässä Naantalin luos- 
tarille, (kts. Arvidsson. IV osa, sivu 23). 

') Eräs Olavi Broder^inpaika tavataan jo t. 1416 Sääksmäen kihlakun- 
nan tuomarina; hän pitää syyskuun 22 p. käräjiä Sääksmäen pitäjän «hattu- 
lan" kylässä, (kts. Arvidsson. Handlingar. IX osa, sivu 2). Hauhon ja 
Tuuloisten miesten kanssa v. 1431 pidetyissä kärfijissä Sotialan kylässä hän 
istuu lautakunnan jäsenenä. Edelleen mainitaan erään Olavi Broder*inpojan 
Brunnanäs^issa Hagun (Hauhon?) pitäjässä ja hänen vaimonsa Margit Marti n - 
tyttären v. 1446 lahjoittaneen Naantalin luostariUe Fridahy nimisen talon UI- ' 
vilan pitfijässä (kts. Arvidsson. Handlingar. VII osa). Vuonna 1448 painaa 
hän erään laamanninkärQjiasä Mäskälän pitl^ässä annetun perintöja'on vah- 
vistuksen alle sinettinsä; hän näkyy silloin olleen asemiehenä. (Arvidsson. 
Handl. III osa). Sääksmäen kihlakunnan voutina mainitaan hän heinäkuussa 
T, 1453 olleen läsnä Lammaskoskella Ulvilan pitäjässä pidetyissä käräjissä ja 
V. 1455 on hän jäsenenä siinä 12-miehises8ä lautakunnassa, joka laamannin- 
kärfijissä ratkaisi Pentti Lydekenpojan ja Hämeen talonpoikain välisen rii- 
dan «Kokalan*koBkeen rakennetusta myllystä, (kts. Arvidsson. Handlin- 
gar. I osa). 



Digitized by 



Google 



220 Muinaismuistcja 

nan alaisia. — Niinpä esimerkiksi Alve- ja Palokkajärvien ympä- 
ristöt vuonna 1554 olivat, niinkuin äskeisestä erämaalu*etteIosta 
näimme, Saarioisten pitäjän miesten takamaita, vaan vielä vuonna 
1583, kuten vasta saamme huomauttaa, kuuluivat ne ainakin hallin- 
nollisessa suhteessa Jämsän pitäjään. — Näiden seutujen likeisin 
kristillinen kirkko lienee ollut Jämsän pitäjässä, jolla tiedetään jo 
ainakin v. 1497 olleen oma temppelinsä. 

Sittekuin Kustaa Waasan käskystä Savonlinnan käskynhal- 
tija Kustaa Fincke alkoi Pohjois-Hämeesen lähettää uudisasuk- 
kaiksi Savon miehiä ja nämät Rautalammille rakensivat itselleen 
kirkon, syntyi tästä sittemmin tuo Rautalammin kirkkopitäjä, jo- 
hon kuului melkein koko nykyinen Laukaan kihlakunta. — Aina 
Hämeen etäisimmistä nurkista tahi kulmakkeista, nykyiseltä Kivi- 
järveltä ja Pihtiputaalta käytiin sitten Rautalammilla kirkossa. — 
Kun nämät Fincke'n uudisasukkaiksi lähettämät Savolaiset asettui- 
vat noiden Etelä-Hämeen miesten vanhoista ajoista saakka omista- 
mille takamaille ja käyttivät hyväkseen heidän vanhoja kalavesiään, 
syntyi tästä tietysti kovia rettelöitä ja usein verisiä kahakoitakin. 
Myöskin alkoivat nuo Hämäläiset, jotka huomasivat, etfeivät he 
saaneet asioillensa puolustajaksi kuningasta, myymään rälssin alle 
entisiä takamaitansa ja tätä erämaiden myyntiä estääksensä on 
kuningas lähettänyt Suomeen useita kieltokirjeitä määräyksellä, 
että asianomaisten voutien ja nimismiesten tulee valvoa hänen 
käskyjensä täyttämistä tässä kohdin. — Juhana lU on ottanut 
huomatakseen myös sen vahingon, jonka valtio tuollaisesta myyn- 
nistä kärsii ja sitä torjuaksensa on hänkin lähettänyt tällaisia 
kieltokirjeitä, varsinkin mitä Rautalammin pitäjän erämaihin tulee. 
Yhden tällaisen löysin minä Suomen vanhemmasta valtio-arkistosta, 
Juhana Illnien registratuurasta v. 1581—1582, lehdeltä 47, jonka 
alkuperäisessä ruotsalaisessa muodossaan annan seurata liitteenä 
kertomukseni lopussa. Se on annettu kesäkuun 21 päivänä v. 
1582 ja kuuluu suomennettuna: 

„Me Juhana lU, Jumalan armosta Ruotsin, Göötin ja WendiD 
y. m. kuningas, teemme tiettäväksi, että saatuamme tietää Hämeen 
talonpoikain, heidän lastensa ja perillistensä, jotka muinoin ovat 
viljelleet erämaata Rautalanunin pitäjässä, ennenkuin se joutui 
asutuksi, ei ainoastaan tekevän meidän alamaisillemme mainituissa 
pitäjässä estettä ja vahinkoa heidän kalavesillään ja muilla tiluk- 
sillaan, jotka kuuluvat niihin taloihin, joita he asuvat ja joista he 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 221 

maksavat meille veroa, vaan myös vastoin meidän ulosantamiamme 
käskykirjeitä vielä, niinkuin ennenkin, myyvän meidän ja kruunun 
vahingoksi rälssin alle sitä erämaata, joka siellä vielä on asu- 
matta — joka .menettely meitä ei ollenkaan miellytä* — tahdomme 
me nyt täten kuninkaan vallan nojalla todenteolla kieltää kaikkia, 
olkoonpa kuka tahansa, aatelisia ja aatelittomia, ostamasta tahi' 
omistamasta mitäkään erämaata, mikä oikeus hänellä muutoin sii- 
hen lieneekin, joka sitä myydä haluaa; joka tätä vastaan rikkoo, 
olkoonpa sitte ostaja tahi myyjä, hän saakoon kaiketta armotta 
ankarimman rangaistuksen ja kadottakoon vielä ostaja kaiken, 
minkä hän lakia ja kieltoa vastaan on ostanut. Me kiellämme 
täten nimismiehiämme (befalningzmän) ja voutiamme samassa kihla- 
kunnassa sallimasta kenenkään ostaa ennen mainittua erämaata 
kruunun alta tahi tehdä usein mainituille meidän alamaisillemme 
Rautalammin pitäjässä mitäkään vääryyttä ja väkivaltaa heidän 
tiluksillaan, niinkuin yllä on mainittu, jolPeivät he tahdo lumettaa 
ja pidettää tottelemattomina ja uskottomina palvelijoina; jotakun- 
kin tulee tarkoilleen ja täydelleen noudattaa. Datum utsupra^)"*. 

Määrällensä 13 kuukautta sen jälkeen muistaa Juhana ku- 
ningas jälleen uudisasukkaitaan Rautalammin pitlyässä, ottamalla 
ne suojelukseensa Hämäläisten väkivaUasta ja kieltämällä myymästä 
kruunun vahingoksi erämaita rälssille, joten valtio kadottaisi kai- 
ken niistä sille tulevan veron. Tässä tarkoituksessa kiijoittamansa 
avonaisen kiijeen, jonka kuningas on heinäkuun 21 päivänä v. 
1583 antanut linnastaan Tukholmassa, löysin minä tutkimusmat- 
koillani Laurilan talon vanhain kirjain joukossa Konginkankaan 
kappelissa. 

Tämä kirje, joka mainitussa talossa säilytetään ainoastaan 
alkukielisenä koplana ja jonka painatan liitteenä tämän kertomuk- 
sen loppuun, on sisällykseltään melkein kuin tuo 13 kuukautta 
sitten antamansa kieltokirje ja kuuluu suomeksi seuraavasti: 

„Me Juhana III, Jumalan armosta Ruotsin, Göötin ja Wen- 
din kuningas. Suomen, Karjalan, Inkerinmaan ja Solonski pjätinan 
Venäjällä suuriruhtinas sekä Liivinmaalla asuvien herttua y. m., 
y. m., teemme tiettäväksi, että koska olemme kuulleet niiden Hä- 
meen talonpoikien ja heidän lastensa ja perillisteusä, jotka mui- 
noin ovat käyttäneet erämaata Rautalammin pitäjässä ennenkuin 



') Katso my6s Äbo Tiduingar, v. 1791, N:o 45. 



Digitized by 



Google 



222 MuinaismHistofa 

se joutui asutuksi, ei ainoastaan tekevän meidän alamaisillemme 
mainitussa pitäjässä haittaa ja vastusta heidän kalavesillään ja 
muilla tiluksillaan, jotka kuuluvat niihin taloihin, joita he asuvat 
ja joista he maksavat meille verot ja ulosteet, vaan myös vastoin 
meidän ulosantamiamme käskykirjeitä vielä, samoin kuin ennenkin, 
myyvän meidän ja kruunun vahingoksi rälssin alle sen erämaan, 
joka siellä vielä on asumatta, — joka seikka meille on varsin 
vastoinmielinen — sentähden tahdomme me nyt tämän kautta 
kuninkaallisella vallalla vakavasti kieltää kaikkia, olkoon sitte kuka 
tahansa, aatelisia ja aatelittomia ostamasta ja omistamasta mitä- 
kään erämaata, mikä oikeus hänellä siihen sitte lieneekin; olkoonpa 
sitte ostaja tahi myyjä, hänen pitää kaiketta armotta ankarimman 
rangaistuksen saaman ja ostaja kadottakoon kaiken, minkä hän 
vastoin lakia ja kieltoa on ostanut. Me kiellämme täten nimis- 
miehiämme ja voutiamme samassa kihlakunnassa sallimasta kenen- 
kään ostaa mainittua erämaata kruunun alta tahi tehdä ennen- 
mainituille alamaisillemme Rautalammin pitäjässä mitäkään vää- 
ryyttä eli väkivaltaa heidän tiluksillaan, niinkuin ennen on kerrottu, 
joireivät tahdo lumettaa ja pidettää tottelemattomina ja uskotto- 
mina palvelijoina. Jota kunkin tulee tarkoilleen ja täydelleen nou- 
dattaa. Kirjoitettu kuninkaallisessa linnassamme Tukholmassa, heinä- 
kuun 21 päivänä vuonna 1583, hallitusaikamme viidentenätoista 
vuotena, kuninkaallisen sinettimme alle painamaHa"". 

Aivan samalta päivältä, jolta tämä viimeksi mainittu kunin- 
kaallinen kieltokirje on, olen löytänyt lehtori Gottlund vainajan 
kopiakirjasta Suomen vanhemmassa valtio-arkistossa toisen, Juhana 
III antaman määräyksen eli tuomion, joka koskee oloja nykyisen 
Jyväskylän kaupungin lähiseuduilla eli ympäristöllä loppupuolella 
15-satalukua. — Tässä lienee Pietari Puppu ja hänen poikansa, 
joko vanhoja Hämäläisiä tahi kentiesi jonkunlaatuisia virkamiehiä 
(voutia, ylöskantomiehiä j. n. e.), jotka kuninkaalta olivat valheel- 
listen kertomusten kautta hankkineet kirjeen Alve- ja Kortejärven 
ympärillä oleviin takamaihin, vaikka nämät olivat Jyväskyläläisten 
ja Palokkalaisten niittyjä ja kaijanlaitumia, joista nämät viimeksi 
mainitut, kentiesi Savosta muuttaneet uudisasukkaat, maksoivat 
kuninkaalle veroa. Pietari Puppu ja hänen poikansa olivat väki- 
vallalla omistaneet nämät puheena olevat takamaat ja sitä paitsi 
rikkoneet Jyväskyläläisten ja Palokkalaisten kotirauhan sekä ryöstä- 
neet heiltä viljaa, jonka tähden kuningas tässä nyt asian oltua 



Digitized by 



Google 



Laukaan kUdakunnaata, 223 

laillisissa käräjissä tutkittavana, määrää takamaat jälleen Jyväs- 
kyläläisille ja Palokkalaisille sekä kaiken, mikä heiltä oli ryöstetty, 
Pietari Pupun ja hänen pesänsä takaisin maksamaan. — Vielä 
mainitsee kuningas ottavansa Jyväskyläläiset ja Palokkalaiset eri- 
tyiseen suojelukseensa ja turvaansa, etfei heille kukaan saa vää- 
ryyttä ja väkivaltaa tehdä heidän oikeuksissansa. Tämä asiakiija, 
jonka alkukielellä kirjoitettuna painatan tähän kertomukseni lop- 
puun liitteenä, kuuluu kokonaisuudessaan suomennettuna: 

„Me Juhana III, Jumalan armosta Ruotsin, Göötin ja Wendin 
y. m. kuningas, Suomen, Karjalan, Inkerinmaan ja Solonski pjäti- 
nan Veniijällä suuriruhtinas sekä Liivinmaan Virolaisten herttua 
y. m. y. m. teemme tiettäväksi, että annettuamme tutkia sen riita- 
jutun, jota jonkun aikaa on kestänyt Pietari Pupun (Peer Puppu) 
ja Palokkalaisten ynnä Jyväskyläläisten välillä Jämsän pitäjässä, 
ja huomattuamme, että mainittu Pietari Puppu ja hänen poikansa 
Olavi Pietarinpoika eivät ainoastaan valheella ja epärehellisellä 
kertomuksella ole hankkineet itselleen meidän avonaista allekir- 
joittamatamme kirjettä, sen kautta että he ovat valheellisesti kerto- 
neet Alve- ja Eortejärven olevan asumattomia erämaita ja pyytä- 
neet niitä raivata ja asua, jotka kuitenkin todellisuudessa olivat 
ennen mainittujen kylien niittyjä, kaijanlaitumia ja laillisia taka- 
maita, joista he maksavat veron, niinkuin Palokkalaisten ja Jy- 
väskyläläisten laillisissa käräjissä antamat todistukset sen selvästi 
osoittavat, vaan myös että usein mainittu Pietari Puppu ja hänen poi- 
kansa ovat, ennenkuin saivat meidän yllä mainitsemamme kiijeen, 
väkivallalla karanneet heidän tiluksilleen, tunkeutuneet Palokkalais- 
ten huoneihin ja ryöstäneet heidän aitoistaan joukon viljaa, johon 
mainittu Pietari Puppu ei ole voinut mitään vastata, e^ä min- 
käänlaista laillista puolustusta esiin tuoda. Siitä syystä olemme 
me tuominneet ja määränneet, niinkuin me nyt täten tuomitsemme 
ja määräämme, takaisin Palokkalaisille ja Jyväskyläläisille heidän 
takamaansa ja niittynsä, jotka ovat heidän oikeain kylänrajainsa 
sisällä ja jotka usein mainittu Pietari Puppu ja hänen poikansa 
Olavi Pietarinpoika laittomasti ovat saaneet ja vi^elleet, niin että 
he mahtavat niitä tästä lähin esteettömästi nauttia, viljellä, hallita 
ja niistä maksaa meille ja kruunulle kaikki ulosteet eli oikeudet. 
Ja se vi^a ynnä kaikki muu, mitä Pietari Puppu ja hänen poi- 
kansa ovat väkivallalla ottaneet meidän alamaisiltamme, pitää hä- 



Digitized by 



Google 



224 Mtdnaitmmstoja 

nen ja hänen poikainsa pesästä poisotettaman ja sille, joka sen 
on kadottanut, takaisin annettaman**. 

„Me tahdomme myös tämän avonaisen kirjeemme nojassa ot- 
taa mainitut Palokkalaiset ja Jyväskyläläiset kuninkaalliseen suo- 
jelukseemme, turvaamme, rauhaamme ja puolustukseemme, erit- 
täinkin turvataksemme ja puolustaaksemme heitä kaikesta väki- 
vallasta ja vääryydestä sekä saattaaksemme heitä oikeuteensa, 
siitä syystä kieltäen täten kaikkia, jotka tahtovat ja joiden tulee 
meidän käskyjämme totella, tekemästä näille meidän alamaisillemme 
tässä kohdin mitäkään estettä eli haittaa, meidän epäsuosiomme, 
kostomme ja vihamme sekä sen rangaistuksen uhalla, jonka Ruot- 
sin laki määrää. Annettu ja kiijoitettu meidän kuninkaallisessa 
linnassamme Tukholmassa, heinäkuun 21 p. vuonna 1583, meidän 
hallitusaikamme viidentenätoista vuonna ^)^. 

Näillä kaukaisilla Hämeen takamailla olivat ihmiset tottu- 
neet elämään jotenkin vapaina paljoa tietämättä niistä rasituksista, 
joita kansa Suomen eteläisissä ja lounaisissa osissa kärsi aatelis- 
ten, virkamiesten sekä varsinkin sotaväen kiskomisista ja ryös- 
töistä. Vaan vihdoin oli Juhana kuninkaan hallituksen loppu-ai- 
koina tullut tavaksi, että sotaväki itse kävi talonpoikain luona 
elatustansa kantamassa ja sotaa varten maksettava lisävero muut- 
tui aikaa myöten majoitukseksi eli niinkuin silloin oli tapana 
sanoa ^linndeiriksi"*. — Tämä sotaväen linnaleirin oikeus antoi 
sille tilaisuuden mitä suurimpiin väärinkäytöksiin ja väkivallan töi- 
hin, jotka synnyttivät talonpojissa^ monin paikoin mitä suurinta 
tyytymättömyyttä, joka vihdoin Nuijasodassa puhkesi ilmi kapinaksi. 
— Muun muassa oli myöskin Pohjois-Hämeesen Rautalammille 
sijoitettu sotaväkeä, Upsalan ratsumiehiä, jotka täällä vanhaan ta- 
paansa alkoivat talonpojilta kiskoa ja ryöstää. Mutta tätä ei- 
vät Rautalammin miehet ajan pitkään kärsineet, vaan päättivät 
yhdistyä tehdäkseen yhVäkkiä lopun sotaväen kiskomisista ja väki- 
valtaisuuksista. Eräänä yönä alkupuolella vuotta 1593 (1^^!^- 
vasti helmikuun alkupäivinä) hyökkäsivät he erään Hannu Niilon- 
pojan päälle, joka palveli Uplannin lipullisen alla neljällä hevoi- 
sella ja tappoivat hänen sekä hänen palvelijansa. Muut huovit, 
jotka lähellä majailivat eivätkä siinä hädässä voineet pakoon 



') Katso Saomen vanhemmassa valtio-arkistossa Juhana III registra- 
tuura vuodelta 1581—1582—1583, lehti 62. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunntuta. 225 

päästä, otettiin kiinni ja työnnettiin jään alle. Kun sieltä tahtoi- 
vat ylös pyrkiä, tarttuen käsillänsä jään syrjään, mainitaan talon- 
poikien hakanneen heiltä kädet poikki ja kolahuttaneen heitä nui- 
jalla päähän. Kaksi huovia pääsi kuitenkin pakoon, jotka toivat 
sanoman muille ratsumiehille, niin että kokoontui tuhannen he- 
voista ynnä joukko jalkamiehiä. Klaus Eerikinpoika Fleming, Suo- 
men senaikuinen korkein käskynhaltija, kiirehti tästä tiedon saa- 
tuaan oitis Turusta näille seudum rahvaan kapinallista mieltä hil- 
litsemään. Silloin talonpojat pakenivat metsiin ; kuitenkin muuta- 
mat saatiin kiinni ja mestattiin. Sillä tavoin kapina täksi kertaa 
asetettiin, mutta Rautalammin pitäjän synkät metsät ja erämaat 
olivat kapinan nostajille hyvinä piilopaikkoina. Vaikka muutamia ran- 
gaistunkin, saivat kuitenkin muut rauhassa pitää, mitä hevoisia, 
aseita ja vaatteita olivat ratsumiehiltä vieneet. Puolentoista vuotta 
jälkeenpäin käskee Sigismund kuningas Sääksmäen kihlakunnan 
voudin vaatimaan Rautalammin talonpojilta takaisin, mitä he oli- 
vat Uplannin huoveilta ryöstäneet *). 

Miten viha paloi näitä Klaus Flemingin huoveja vastaan 
täällä Pohjois-Hämeessä, huomataan kyllä seuraavastakin vähäi- 
sestä runonpätkästä, jonka jo Porthan aikoinaan kansan suusta 
oli kuullut: 

Kivijärven kiltit miehet, 

Vahvat Vastiugin urohot 

Nuijat nurkassa pitävät, 

Sopessa sota-asehet, 

Pimeässä pitkät varret, 

Joilla huovia hosuvat, 

Ryyttäriä rytkyttävät. 

Siitä Saarelle samovat, 

Urot oitis oikenevat. 

Sota-asein sotimahan. 

Minkä onnettoman lopun sitte huovien ryöstöt ja väkivaltai- 
suudet saivat, kuvautuu selvästi seuraavissa säkeissä: 

Veri parskui paidan päälle, 
Suolet sinkoili sisästä 



') Katso Yxjö Koskinen. Nauasota, toinen, uadistettu painos. Helsin- 
gissä V. 1877, givut ui ja 122. 



Digitized by 



Google 



226 Mmintuammstofa 

Ryyttäreistä ryvetetyistä, 
Huoveista bosutetuista. 

Tällaisen surkean muiston on huovien olo Pohjois-Häiueessä 
jättänyt täkäläiseen kansaan ja kun Lapualainen Martti Wilpun- 
poika joulukuussa v. 1596 tuli Lappajärveltä näille salomaille 
nuijjamiesjoukkoineen, olivat Rautalammin miehet valmiit taas 
aseihin tarttumaan sekä levittämään kapinan liekkiä omia seutu- 
jaan ulommaksikin. Osa Rautalammin nuijamiehiä lienee seuran- 
nut Martti Wilpunpoikaa Sysmän ja Ruoveden kautta Kangas- 
alaUe, toiset taas lähtivät Sysmästä eteläistä Hämettä kohti, vie- 
den saarnaajana muassaan Laukaan kappalaisen Eerikki Markuksen- 
pojan, joka sittemmin seuraavan tammikuun keskivaiheilla joutui 
Padasjoella Nyystölän kylässä livar Tavasfin vangiksi O- 

Rautalammilta oli kapina joulun tienoilla ja uudenvuoden 
aikana v. 1597 levinnyt Savoon, jossa nuijajoukko vihdoin Mikke- 
lin pappilassa hajoitettiin ja tykkänään hävitettiin tammikuun 23 
päivänä. — Seuraavan helmikuun koskipaikoilla saapui Rauta- 
lammille Savon lipullisen päällikkö Ampruusi Heikinpoika, tuoden 
mukanansa joukon jalkamiehiä ja Savon nostoväkeä. Ampruusin 
aikomus oli täällä yhdistyä Klaus FlemingMin, helmikuun 18 p., 
vaan kun marskia ei tänne kuulunutkaan, lähti hän täältä joukkoi- 
neen maaliskuun alussa marssimaan keskiseen Pohjanmaahan, 
kiinni ottaakseen sikäläiset kapinan päämiehet ja kootakseen ratsu- 
miesten linnaleirisaatavat. Pian kääntyi kuitenkin Ampruusi jouk- 
koineen täältä jälleen takaisin, ryösteli kauheasti paluumatkal- 
laan Rautalammilla ja oli jo maaliskuun lopulla taas Savonlinnassa. 

Klaus Flemingin kuoltua oli Arvid Eerikinpoika Stälarm ru- 
vennut Sigismund kuninkaan asioita fgamaan Suomessa Kaarle 
herttuan tuumia vastaan. Vaan kaikista huomattiin, etfei enää 
ollut marski vainajan jäntevyyttä ja taitavata kättä kuninkaan etuja 
puolustamassa — ja Maittilan tappelun kautta elokuun 29 p. v. 1599, 
jossa Kaarle herttua voitti ja kokonaan hajoitti Aksel Kurjen sota- 
joukon, oli Sigismundin ja hänen puoluelaistensa asema Suomessa 
kaikiksi ajoiksi ratkaistu. — Suomi joutui tämän jälkeen vähitel- 
len Kaarle herttuan käsiin ja kun sanoma Marttilan tq>pelusta 
oli ennättänyt Pohjois-Hämeeseu, tarttuivat Rautalammin miehet 

>) Katso Edvard Grönblad. Handlingar rörande klabbekriget I, sivat 
61 ja 62. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kthlaktmnaata. 227 

jälleen aseihin ja tekivät syyskuun alkupuolella retken aina Savon- 
linnan seuduille saakka, hävittäen ja ryöstäen takaisin ne hevoi- 
set ja aseet, mitkä Ampruusi Heikinpoika ja Pikku-Savon nosto- 
väki pari vuotta takaperin Nuijasodan aikana heiltä olivat saalii- 
nansa vieneet 

Pitkäksi kävisi tässä kertoella kaikkia nykyisen Laukaan 
kihlakunnan historiallisia vaiheita, eikä ne oikeastaan kuulukaan 
tämän kertomuksen varsinaiseen piiriin. Minun on tällä kerto- 
muksellani ollut tarkoitus saada hiukan valoa näiden seutujen 
historiantakaisille oloille ja niin paljon kuin on minun ollut mah- 
dollista samalla myös selittää täkäläisten seutujen vaiheita niinä 
aikoina, jolloin varsinainen historiantutkimus alkaa kiijoitettujen 
todistuskappalten nojalla kuvailla Pohjois-Hämeen asukasten sekä 
yhteisiä yrityksiä, että yksityistä elämää kirkkaammassa valossa. 
— Sentähden jätän tarkemmat selitykset tässä paikkakunnan his- 
torialliselle erityistutkimukselle, joka epäilemättä piankin on niistä 
antava hupaisan ja historiallisille tapahtumille perustuvan kerto- 
muksen. En kuitenkaan jätä sivumennen mainitsematta, että se 
Suomen oloille tänne tullessaan vieras, vaan sittemmin niihin niin 
tutustunut mies, jonka muisto pti on pysyvä loistopaikkana koti- 
maisen historiamme lehdillä, kreivi Pietari Braahe, ei unohtanut 
maamme korkeimpana virkamiehenä ollessaan näitäkään kaukai- 
sia seutuja, vaan matkusteli täälläkin kuunnellakseen täkäläisten- 
kin asukkaiden valituksia ja parantaakseen niitä lukuisia epäkoh- 
tia, joita varsinkin näillä etäisillä aloilla vallitsi. — Maaliskuun 
19 päivänä vuonna 1640 tapaamme Pietari Braahen Rautalammin 
pappilassa, 21 päivänä Pärnäsaaren kylässä Laukaassa ja 22 päi- 
vänä on hän' jo matkustanut Jyväskylän läpi ja saapuu samana 
päivänä Muuramen kylään Korpilahdelle O- Näillä matkoillaan 
lienee tuo jalo kreivi saanut poistetuksi monenkin yhteiskunnalli- 
siin oloihin juurtuneen epäkohdan. 



Vanhain Suomalaisten uskonto oli shamanismi eli noita-usko, 
jonka pää-aatteena esiytyy, että luonnossa löytyy monenlaatuisia 
henki-olentoja, sekä hyviä että pahoja, ja näitä viimeksi mainittuja 
pahoja voimia ihmisen tulee kaikin voimin torjua joko uhrilla, 

') Katso Henrik Otto Wrede. Nägra data fr&n grefve Per Brahes 
resor i Finland. HistoriaUisia tatkimoskokeita YI,;8iTa 7. 



Digitized by 



Google 



228 Mumaistntiistoja 

lahjoilla tahi suorastaan niitä vastaan hengen voimilla taistele- 
malla. Tämä henkinen taistelu tapahtuu useinmiiten sanoilla, vaan 
kun kaikki ihmiset eivät ole hengeltänsä yhtä voimallisia, täytyy 
heidän turvautua suuremmilla henkisillä voimilla varustettuihin 
indiviideihin, noitiin, loitsijoihin, tietäjiin, jotka heidän puolestaan 
karkoittavat nämät, heitä ahdistavaiset pahat voimat. Alkuperäi- 
sessä shamanismissa ei tavallisesti hyviä voimia rukoilla eikä 
avuksi huudeta, koska luullaan niiden muutoinkin ihmisten kanssa 
yhdessä taistelevan pahoja voimia vastaan. — Kalevalan runoissa 
esiytyvä usko ei kuitenkaan näytä enää olleen alkuperäistä sha- 
manismia, sillä siinä havaitaan jo selviä viittauksia kristinuskon 
vaikutuksesta. Kalevalan runoissa esimerkiksi ei ainoastaan uh- 
rata ja tehdä lupauksia jumalille, vaan niitä vielä kiitetään ja ru- 
koillaankin. 

Kristillisyyden ohessa on kansassa Pohjois-Hämeessä säily- 
nyt vielä paljo pakanallisia menoja ja taikoja varsinkin juhlissa, 
jolloin vielä joskus huomataan uhriakin tehtävän.^ Näistä paka- 
nallisista menoista, jotka aina nykyisimpiin aikoihin asti ovat py- 
syneet kansassa kristillisten juhlien rinnalla, on Eero Salmelainen 
„Suomi'' kiijassa vuodelta 1852 antanut hauskan kertomuksen. 
Otamme siitä ne paikat, jotka koskevat oloja meidän tutkimus- 
alallamme. 

Vuoden alkupuolella viettivät vanhat Suomalaiset ensinkin 
nvuoden alkajaisiksi*' nimittämiänsä pyhiä, joista riippui koko ta- 
louden menestys niin, ettei mihinkään ulkotöihin ollut ryhtymi- 
nen ennen niiden pitämistä; karjaa ei ainakaan saanut laskea en- 
nen ulos navetasta. 

Keväällä Ristinpäivän aikana vietettiin erinomaisella hiljai- 
suudella pyhät, joita nimitettiin ^henkien päiviksi'', jolloin luultiin 
vainajain henkien kulkevan maan päällä tuttavia tervehtimässä. — 
Viitasaarella pidettiin näitä henkien päiviä vielä muutamia mies- 
polvia takaperin ja kansa muistaa vielä niistä kertoa. Miten py- 
hänä tällaisten henkien päivien viettoa pidettiin, todistanee kylliksi 
se kansantaru, jossa kerrotaan, miten Variksen talo Koliman ran- 
nalla on saanut nimensä O- 

Toiset suuret juhlat vietettiin kevätkesällä Ukon eli Ukko- 



') Katso Eero Salmelainen. Vähäinen kertomus Moinais-Saomalaisten 
pyhistä menoista. Saomi ?. 1852, situ 129. 



Digitized by 



Google 



Laukaan hhlakunnaata. 229 

sen kunniaksi ja niitä nimitettiin „ Ukon vakaiksi^. Arveltiin koko 
vuoden tulon riippuvan siitä, miten uhrilla ja lahjoilla voitiin Ukkoa 
hyvitellä. Viitasaarella ja Pihtiputaalla olivat nämät juhlat noin 
30 vuotta sitten vielä nimeksi asukasten muistossa. — Monta ai- 
kaa oli muinoin ^IJkon vakkoja" pidetty Säkkärämäen kylässä 
Pihtiputaalla, Kolimajärven itäpuolella. 

Syyskesällä vietettiin muinoin „viUavuonan^ eli „$änldäisten^ 
juhlaa kiitokseksi hyvästä vuoden sadosta ja myöhemmin syksyllä, 
Pyhäinmiesten päivinä pidettiin taas „kehrifi^ Jceyrin eli Myrin^ 
juhlaa eläinten ja koko talouden menestymiseksi. Paljo taikoja 
ja niin sanotulta komennolta tehtiin näinä juhlina, samoin kuin 
^TalU-Tapanuksenakin^^^^oidi, taas vietettiin hevoisten menestykseksi. 

Esivanhempamme kunnioittivat muinoisina aikoina, niinkuin 
useissa palkoin vieläkin, mielellään erinomaisempia luonnonmuo- 
dostuksia, korkeita vuoria, syviä rotkoja, kauniita lehtoja, kirkkaita, 
suuria lähteitä, vanhoja, mahtavia puita ja multakin harvinaisempia 
luonnontuotteita. Vieläkin muistelee kansa, miten ennen tällaisia 
paikkoja on arvossa pidetty ja miten niissä useinkin on uhrattu 
niiden haltijoille. 

Salmelainen mainitsee esimerkiksi Viitasaaren pitäjässä, Ki- 
mlngin kylässä, Keiteleen itäpuolella löytyvän kallion, jota kansa 
sanoo „Tuohisvuoreksi", siitä että ennen muinoin vuoden tuloista 
tälle kalliolle tuohisissa kannettiin ,,ensimmäiset^, ennenkuin niitä 
ihmiset olivat ehtineet nauttia. 

Viitasaaren pitäjässä pistää Keiteleen länsirannalta pitkän- 
läntä niemi, Soskonniemi, jossa muinoin kasvoi harvinaisen suuri, 
paksu ja tuuhea kuusi, jota ympärillä asiigat pitivät erinomaisessa 
kunniassa ja jonka juurella kylän väellä oli tapana uhrata ensim- 
mäiset vuoden tuloista ja syödä ruoka-uhri. Sekä menestystä 
tuottavan voiman että ennustustaldon kerrottiin kuusella olleen ja 
kun siltä putosi maahan joku oksa, merkitsi se aina kylässä piak- 
koin tapahtuvaa kuoleman kohtausta. 

Samallainen pyhä puu oli Viitasaarella Keiteleen länsiran- 
nalla Kajaman koivu, jonka lähelle ensimmäinen Kajamalle tullut 
Suomalainen oli Lappalaisen käskystä rakentanut itselleen asun- 
non. — Lappalainen oli kieltänyt vahingoittamasta puuta ja siinä 
istuvata pyytä. Tämän jälkeen pidettiin puuta aina pyhänä ja 
sen juurella uhrattiin; uhrissa tuli olla muiden lintujen joukossa 
kumminkin 1 pyy. 



Digitized by 



Google 



230 MuinaismuUoja 

Ala-Eintauden kylässä Petäjävedellä on Niemelän talon maalla 
myöskin suuri uhrikuusi, jota muinoin on pidetty pyhänä. 

Paitsi yksityisiä puita on muinoin Suomessa monin paikoin 
pidetty kokonaisia metsiä eli puistoja ja lehtojakin pyhinä ^). 

Puhuttuani tässä pyhistä puista ja puistoista, en saata sivu- 
mennen olla muistuttamatta noista useissa paikoin tutkimusalallani 
tapaamistani puista, joita täällä yleisellä nimellä mainitaan ^karsi" 
koiksi''. Kun ruumista pitäjän äärimmäisistä osista useinkin pi- 
tempien aikojen kuluttua lähdettiin kuljettamaan kirkolle haudatta- 
vaksi ja siunattavaksi, piirrettiin vainajan puumerkki sekä usein 
vielä hänen syntymä- ja kuolinvuotensa johonkin, tien viereiseen 
honkaan tahi petäjään, joka alapuolelta karsittiin oksista paljaaksi. 
Karsikkoa tehdessä lepäävät tavallisesti muut saattoseuran jäsenet 
paitsi yksi, joka puumerkin ja muutkin merkit puuhun vuolee; 
levätessä otetaan ryypyt vainajan muistoksi ^. 



Melkein koko nykyinen Laukaan kihlakunta oli, niinkuin 
jo ennen olen maininnut, Kustaa Vaasan hallituksen loppupuolella 
ja seuraavina vuosikymmeninä senaikuista Rautalammin kirkko- 
pitäjätä ja lienee suurin osa siitä lu'ettu hallinnollisessa katsan- 
nossa Hämeenlinnan lääniin. Noin keskivaiheilla 17-satalukua 
lu'ettiin nämät alat vielä Sääksmäen yliseen kihlakuntaan, johon 
vuonna 1748 mainitaan kuuluneen seuraavat 7 kirkkopitäjätä: 1) 
Pälkäne, 2) Sahalahti, 3) Jämsä, Korpilahti ja Kuivasmäki nimi- 
sine kappelineen, 4) Rautalampi, 5) Viitasaari ja sen kappeli Kivi- 
järvi, 6) Saarijärvi, jota muinoin kutsuttiin Palvasalmeksi ja 7) 
Laukaa Jyväskylän kappelin kanssa^). 

Suurimman osan nykyisen Laukaan kihlakunnan asukkaita 
täytyi siis ensi aikoina käydä Rautalammin kirkossa jumalan- 
palveluksessa ja papin saatavia j. n. e. makselemassa sekä muita- 
kin seurakuntaan koskevia asioita ajamassa. Sinne oli pitäjän 
äärimmäisistä osista, Pohjamaan rajaseuduilta, esimerkiksi Pihti- 

^} Katso näistä tarkemmin professori I. R. AspelinMn esitelmää »Pyliiä 
puita ja puistoja Saomessa*", jonka hän piti Suomen Muinaismuisto- Yhdistyk- 
sen kokouksessa marraskuulla v. 1880. — Uusi Suometar vuodelta 1880 N:o 149. 

*) Karsikoista on professori I. R. Aspelin Suomen ylioppilaskunnan 
albumissa Elias LönnrotMn kunniaksi hänen täyttäessään kahdeksankymmentä 
vuotta 18*/482 kirjoittanut lyhyen, mutta valaisevan kyhäelmän sivuiUa 308—312. 

') Katso Christianus Limnell. „De Tavastia^. Turussa v. 1748, 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihldhmnasta» 231 

putaalta ja Eivijärveltä ainakin hyvä joukko toista kymmentä peni- 
kulmaa. Sentähden ruvettiin vähitellen puuhailemaan lähemmäksi 
kirkkoja ja niin saatiin perustetuksi lopulla 15-satalukua, luulta- 
vasti Eerikki kuninkaan tahi Juhana III hallitusaikana, Laukaan 
kappeli, jolla jo v. 1593 tiedetään olleen oma pappinsa. Seuraa- 
van sataluvun kolmannella vuosikymmenellä, luultavasti 1628 vuo- 
den maanja'ossa, jonka Turun hovioikeuden virkamies Juhana 
Ottenpoika näillä seuduin silloin toimitti, tuli Laukaa omaksi 
kirkkoherrakunnaksi, samoin kuin Saarijärven pitäjäkin ja Viita- 
saaresta lienee silloin myös muodostettu kappeli. Muut Laukaan 
kihlakunnan nykyiset seurakunnat ovat myöhemmin saaneet itsel- 
leen omat kirkkonsa ja pappinsa. Aikomukseni on niistä kustakin 
tässä alla puhua hiukan tarkemmin. 

Laukaan pitäjä. 

Laukaa eli oikeammin ^^Laukas'' on Litvan kielen sana ja 
merkitsee siellä keto ^). Tästä pitäjästä on sitte koko kihlakunta- 
kin saanut nimensä. — Laukaa, joka vanhoissa asiakirjoissa joskus 
saa Pämäsaaren nimen, oli ennenkuin se tuli varsinaiseksi kirkko- 
herrakunnaksi Rautalammin kappelina. Sitä kappeliksi muodos- 
tettaessa otettiin siihen 34 Jämsän pitäjän parasta talonpoikaa^) 
ja 17-sataluvun koskipaikoilla kerrotaan Laukaassa jo olleen aina- 
kin 32 taloa 3). 

Ensimmäinen pappi, jonka Laukaasta tunnemme, on tuo jo 
Nuijasodan melskeissä mainittu Eerikki Markuksenpoika, joka 
vuonna 1593 allekiijoitU Upsalan kokouksen päätökset ja joka 
sittemmin Rautalammin nuijamiesten joukossa tammikuun keski- 
vaiheilla V. 1597 otettiin Nyystölän tappelussa Padasjoella kiinni 
sekä vietiin vankina ensin Hämeenlinnan ja sitte Turkuun ^). Vaikka 
tämä sama Eerikki Markuksenpoika pastorien joukossa allekiijoitti 
Upsalan kokouksen päätökset, näkyy hän kuitenkin olleen kappa- 
laisena ja hänen jälkeläisensä Tuomas nimittää itseään vielä Rauta- 
lammin pitäjään kuuluvan Laukaan kappelin kirkkopapiksi, vaan 

') Katso D. E. D. Europseus. Suomen Muinaismuisto- Yhdisty kflen aika- 
kauskirja I, sivu 55. — Inkerinmaalla sanoo herra Europseus löytyvän Luga 
joen, jota Suomeksi kutsutaan Laukaan joeksi. 

*) Katso y. 6. Lagus. Handlingar och uppeatser. V osa. siv. 130. 

') Ghristianus LimneU. De Tavastia, capnt posterius, pag. 36 et 37. 

*) Edvard Grönblad. Handlingar röraude klubbekriget. I, sivu 62 ja 63. 



Digitized by 



Google 



232 Muinctismuistoja 

jo vuonna 1629 mainitaan häntä kirkkoherraksi. Tästä ajasta 
saakka oli seurakunnassa toinenkin pappi, jonka tähden Laukaata 
jo ainakin v. 1629 sopii pitää omana kirkkoherrakuntana ^). 

Maanviljelys ei täällä vielä 17-vuosisadan keskipäikoilla ollut 
varsin loistavalla kannalla. Niinpä mainitaan Laukaan pitäjässä 
V. 1656 kylvetyn kaikkiansa 107 tynnyriä eloa*). 

Ensimmäinen lutherilainen kirkko lienee ollut Tarvaalankosken 
rannalla, jota silloin sanottiin „Lakuniskoskeksi". — Ensimmäisen 
pappilan kerrotaan olleen Alatalossa, noin kolmatta Venäjän virs- 
taa Hartikan kirkolta, Lievestuoreen rannalla ja lukkarin sanotaan 
silloin asuneen aivan likellä sikäläistä kirkkoa, jonka jäännösten 
lähellä vieläkin näytetään raunioita hänen muinaisesta asunnostaan. 
Lieneekö tämä ensimmäinen kirkko, jota kansan kesken nimitetään 
„Hartikan kirkoksi^, katsottu liian pieneksi, vaiko rappeutuneeksi, 
en varmasti voi sanoa, vaan jo v. 1685 jätettiin se autioksi ja 
uusi, pieni ristikirkko rakennettiin kirkkoherra Aaroni Fabritiuk- 
sen aikana nykyisen kirkko- eli hautausmaan paikalle. 

Äsken mainitsemani Hartikan kirkko, josta löytyy nyt ainoas- 
taan hiukan jäännöksiä, mitkä luultavasti vähitellen enemmän ja 
enemmän häviävät, sijaitsi muinoin niemekkeellä, jonka länsipuo- 
lella on Laukkavirta, pohjoispuolella Kuus'vesi ja itäpuolella Sahin- 
joki. Nuo vähäiset, vielä löytyvät jäännökset näyttävät olevan 
hautausmaan keskellä, sillä ylt^ympäri huomasin vajonneita hautoja 
ja muutamin paikoin oli vielä ihmisluitakin maan päällä. Vuonna 
1835 kerrottiin kirkon raunioiden läheisyydestä löytyneen katotto- 
man luukammion ^). 

Mitään varsinaista kiv^alkaa en huomannut, vaan kustakin 
kirkon neljästä kulmasta — kirkko näyttää nimittäin olleen suora- 
kulmion kaltainen — ja kahdesta sakariston nurkasta löysin kulma- 
kivet, joista sakariston koillinen nurkkakivi, jonka alle oli mätetty 
pienempiä kiviä, oli 60 senttimeetteriä korkea ja kirkon lounaisen 
nurkan alainen kulmakivi taas 90 senttimeetteriä pitkä, 60 sentti- 
meetteriä leveä ja 30 senttimeetteriä paksu. Kirkko näyttää muu- 
toin olleen rakennettu suoraan pohjoisesta etelään ja sakaristo 

^) Mathias Akiander. Herdaminne för fordna Viborgs och nuvarande 
Borgä stift. 

*) K. E. F. Ignatius. Finlands Historia under Karl X Gustafs regering, 
sivu 6. 

*) Katso Sanan Saattaja Yiipurista vuodelta 1835 Nro 45. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 233 

tahi kentiesi etehinen on luultavasti saanut sijansa kirkon koilli- 
sesta kulmasta pohjoiseen. — Laukaan kirkkoherra Aadolfi Arvids- 
son, mainion kansalaisemme Aadolfi livar ArvidssonMn isä, lausuu 
promemoriassansa vuodelta 1826, joka löytyy Laukaan kirkonar- 
kistossa, Hartikan kirkon olleen 22 kyynärää pitkän ja 18 kyynä- 
rää leveän, ilman ristiä. Mitään rakennuskaavaa tahi piirustusta 
ei tälle kirkolle tiedetä olleen. — Kun minä kesäkuussa v. 1879 
tein siellä mittaukseni, jolloin minulla oli apuna ylioppilas Nikolai 
Gejtel ja eräs näillä seuduin kauvan elänyt, vanha mies, huomasin 
kirkon suurimman pituuden idästä länteen olleen 12 meetteriä 60 
senttimeetteriä, leveyden taas pohjoisesta etelään 10 meetteriä: 
itse kirkon pinta-ala oli siis ollut noin 126 □ meetteriä. Saka- 
risto näyttää olleen aivan neliskulmainen pohjaltaan ja sen seinät 
olivat 2,8 meetteriä pitkät; pinta-alaa on sillä ollut 7,84 □ meetteriä. 
Kirkon luoteisessa nurkassa oli vielä 6 hirsikerrosta vanhaa seinää 
jäljellä, jotka hirsikerrokset vielä nousivat maasta yhteensä noin 
pari meetteriä korkealle. — Vuonna 1835 ei mainita tätä seinää 
olleen syltä korkeammalta ^) eikä se siis, jos mainittuun ilmoituk- 
seen saa luottaa, ole paljon sanottavaksikaan siitä alentunut. — 
Hirret olivat tasaisiksi ja noin 15 senttimeetterin paksuisiksi veis- 
tetyt Lähempänä itäistä seinää oli kirkon muinaisten seinäin 
sisäpuolella, luultavasti entisen permannon alla, kaksi noin meet- 
terin levyistä ja lähes 2 meetteriu pituista hautaa, joita en ruven- 
nut kaivamaan, kuultuani oppaaltani eräiden yli-opiston herrain jo 
ennen niitä kaivaneen löytämättä muuta kuin ihmisen luita. — 
Länsipuolimmaisen seinän keskipaikoilla on luultavasti ollut ovi, 
jota vastapäätä alttarikin lienee muinoin seisonut. Suuria puita 
oli jo ehtinyt kasvaa entiselle kirkon paikalle, jonka ympärillä van- 
hat kertovat olleen hirsistä rakennetun aidan, josta näkyy vielä 
hiukan jäännöksiä maan pinnan rajassa. 

Niin hyvin Laukaan kihlakunnanarkistoa, kuin kirkonarkistoa- 
kin on kohdannut onnettomuus tulipalon kautta, jonka uhriksi 
kaikki vanhemmat asiakirjat ovat joutuneet. 

Pitäjän edellinen kirkkokin joutui liekkien saaliiksi ja nykyi- 
nen kirkko lienee rakennettu tämän vuosisadan keskipaikoilla. 
Kellotapuli on kuitenkin sitä vanhempi ja lienee rakennusmestari 
Heikki Kuorikoski vainaja sen rakentanut vuonna 1823. Tässä 



^) Katso Sanan Saattaja Viipurista vuodelta 1835 N:o 45. 

15 



Digitized by 



Google 



234 Muinaisminstoja 

on 3 kelloa, kaikki Tukholmassa valetut viime vuosisadalla; 2 
näistä on tehtailija G. Meyer valanut, toisen v. 1747, toisen vuonna 
1771; kolmannen on valanut Joh. Fahlst^n v. 1758. 

Seuraavat latinaiset, suomalaiset ja ruotsalaiset kirjoitukset 
ovat näissä kelloissa nähtävinä: 

Länsipuolisessa, toisella puolen: 

„In Dei Gloriam et Ecclesiaj Laucccnsis Usura Campana Hsec 
Est Empta Anno 1747, Pastore In Laucas Domino Johanne Tudero, 
Sacellano D:o Carolo Limatio, Comministro D:o Jacobo Tudero, 
Et Templi Oeconomo Henrico Limatio". 

„Me Fecit G. Meyer Holmise". 
toisella puolen taas nähdään: 

„Audite Populi Omnes: Attendat Terra Et Plenitudo Ejus: 
Et Sit Dominus Deus Vobis In Tesem: Dominus De Templo 
Sancto Suo". 

Keskimmäisen kellon toisella puolella lu^etaan: 

„Denna Kl&cka Är Guten Til Laukas Församling Uti Kyrckio- 
herdens Joh: Tuderii Tid I Stockholm Af Joh. Kahisten Är 1758". 

Kellon toisella, vastaisella ulkolaidalla taas näkyvät seuraa- 
vat suomalaiset sanat: 

Tulcat Kirckon Minä Hudan, Sillä Sielä Palion Oulan, Sielä 
Jumar Juttelepi, Sacramentins Jakelepi; Mutt' jos Kirckon Ylönannat, 
Herran Vihan Päällescannat, Ps. 26: v 6. 7. 8. Ebr, 10: v 25". 

Itäpuolisimmassa kellossa taas seuraavat ruotsalaiset sanat: 

„För Laukas Församling Vart Denna Klocka Upkiöpt Är 
1771. D& Magist: Johan Tuderus Var Kyrkoherde, Her Carl Lima- 
tius Cappellan, Och Her Johan Borgstedt Adiumtus Ministeri Genom 
Riksdagsmannen Eric Ericsson Oxanen. 

Guten Af Gerh: Meyer I Stockholm". 

Jyräskylän pitäjä. 

Osa nykyisen Jyväskylän pitäjän aluetta oli ensi aikoina 
Rautalammin pitäjää ja Laukaan kappelia, sittemmin Laukaan 
emäseurakuntaa, osa taas, niinkuin Jyväskylän ja Palokan kyläläi- 
set, oli ainakin vielä vuonna 1583, niinkuin yllä mainitsemastamme 
Juhana lU tuomiosta heinäkuun 21 päivältä sinä vuonna nälidään, 
Jämsän pitäjän aluetta ^). 

') Katso Suomen vanhemmassa valtio -arkistossa, lehtori Gottlund vai* 
najan kopiakirjassa Juhana III registratuura v. 1581—1582—1583, lehti 62. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 235 

Jyväskyläläisillä on jo kolmatta sataa vuotta ollut oma temppe- 
linsä, sillä jo v. 1691 mainitsee Ruotsin senaikuinen kuningas 
Kaarle XI kilvoituksessaan Viipurin hiippakunnan pispalle, tohtori 
Pietari B&ng'ille, Jyväskylän kappelin kirkon joutuneen peräti 
rappiolle ja siitä syystä tätä nykyä mahdottomaksi käyttää. Ruotsa- 
laisen Bäng'in edelläkävijä, suomalainen Abraham Tbauvonius, joka 
vuodesta 1672 vuoteen 1679 oli Viipurin pispana, myönsi Jyväs- 
kyläläisille oikeuden rakentaa itselleen rukoushuoneen ja jo vuonna 
1693 eräs kuninkaan antama kirje heille määräsi oman pappinsa, 
joka Laukaan pitäjän apulaisena ei kumminkaan ensi aluksi asunut 
Jyväskylän kappelin lähellä. Mihin tämä Jyväskylän ensimmäinen 
kirkko eli rukoushuone lienee rakennettu, siitä en ole voinut saada 
mistään selkoa, koska Laukaan pitäjänarkisto vanhempine asia- 
kirjoineen on joutunut liekkien uhriksi. — Kun tätä kappe^a en- 
sin muodostettiin, mainitaan siihen pannuiksi 36 taloa Jämsän pitä- 
jästä *). — Vuonna 1724 päätti Laukaan pitäjä hankkia erityisen 
pitäjänapulaisen Jyväskylää varten, jonka apulaisen vastaiseksi 
tuli asua Laukaassa, jonka tähden Jyväskylässä pidettiin jumalan- 
palvelusta ainoastaan 2 sunnuntaina perätysten; kolmantena oli 
kirkko suljettu. Vaikka tuomiokapituli jo v. 1744 oli myöntänyt 
Jyväskylän kappelin asukkaiden pyynnön saada pitää oma vaki- 
nainen kappalaisensa, kului kuitenkin aikoja ennenkuin Äijälän 
talo, Päijänteen pohjoisimmassa päässä lunastettiin hänelle asun- 
noksi. Konsistoori määräsi v. 17S7 kappalaisen palkan sekä sääsi 
samalla, että pitäjänapulaisen piti asettua asumaan Jyväskylään, 
pysyen siellä vakinaisena pappina kappalaisen nimellä ^). Touko- 
kuun ensimmäisenä päivänä v. 1881 astui Jyväskylän pitäjän en- 
simmäinen varsinainen kirkkoherra virkaansa. 

Jyväskylän pitäjän nykyinen, puusta valmistettu ristikirkko, 
joka sijaitsee Jyväskylän kaupungissa, lienee rakennettu toista 
sataa ajastaikaa sitte eli v. 1775, mutta nyt on pitäjä päättänyt 
hankkia itselleen uuden kirkon — jonka sijaksi jo on määrätty Taulu- 
mäki, noin Venäjän virsta Jyväskylän kaupungista pohjoiseen — 
Tuomion, Palokkajärven, Tourujoen sekä Jyväsjärven piirittäraälle 
niemimaalle. 



') Katso G. V. Lagus. Handlingar och oppsatser V, sivu 129. 
*) Katso Mathias Akiander. Ilerdaminne för fordna Viborgs och nu- 
varande Borgä stift I osa, siv. 308. 



Digitized by 



Google 



236 Muinaismuistoja 

Pitäjän vanhassa kirkossa, joka v. 1819 on maalattu, on 
vahvasta, mustasta sametista valmistettu, hopeakoristeilla ja vuosi- 
luvulla 1780 varustettu messukaapu. — Vanha, hopealla neulottu 
kolehtihaavi kantaa vuosilukua 1822. — Alttaritaulu, jonka kan- 
kaalle on maalannut J. E. Lind, kuvaa ristiinnaulittua sekä 2 
naista ja 1 miestä ristin juurella. Sitä paitsi on kirkossa useita 
raamatun historiaa valaisevia maalauksia. 

Kellotapuli, jossa on 3 nuoralla eli hihnalla soitettavaa kelloa, 
on rakennettu luultavasti v. 1801, sillä tämä vuosiluku löytyy ta- 
pulin alakerroksen laipioon erityisesti suurilla numeroilla merkittynä. 

Pienemmässä kellossa, jonka Turussa on valanut Eerikki 
Näsman v. 1740, on seuraava kirjoitus: Kiyrkio Herden i Laukas 
Sochn Her Carl Tuderus Bestäld Af Hand: Man. Jacob Bremer 
För Jyfveskylä Capell. Guten I Äbo Utaf Er Näsman i Frän Stock- 
holm Ähr 1740". 

„Herren Läte Jjiväskylä CapeJs Församling F& Brucka Mig 
I Frid Sig Tili Nytta Och Gudi tili Pris". 

Suurimmassa, keskimmäisessä kellossa, jonka laidasta noin 
8 vuotta sitte kappale on lohjennut, ei löydy mitään kiijoitusta. 

Länsipuolimmaisessa kellossa on venäläinen kirjoitus, joka 
suomennettuna kuuluu: 

„Tämä kello on valettu Pietarin kauppiaan Dimitri Pikkier in 
omistamassa Obschinkin malmi tehtaassa". 



Jyväskylän kaupunki, joka perustettiin keisari Nikolauksen 
aikana v. 1837, on siitä pitäen käyttänyt aina viime syksyyn saakka 
maaseurakunnan kirkkoa, vaikka kaupungin seurakunnalle jo v. 
1863 myönnettiin oikeus palkata itselleen oma saarnaajansa. — 
Ensimmäisenä adventtisunnuntaina v. 1880 vihittiin kaupungin uusi 
tiilistä, goottilaiseen rakennustapaan valmistettu temppeli kellota- 
pulineen, johon kellot Pietarista käytiin ostamassa. 

Jyväskylän pitäjän eteläisimmässä osassa, Laukaan, Kangas- 
niemen ja Leivonmäen pitäjäin kulmauksessa, rakentavat Toivakan 
kyläkuntalaiset itselleen par'aikaa omaa rukoushuonetta eli temppeliä. 

Sumiaisten kappeli, 

joka kuuluu vieläkin Laukaan emäseurakuntaan, syntyi siten, 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 237 

että siihen otettiin taloja Laukaan, Saarijärven, Viitasaaren ja 
Rautalammin pitäjistä. 

Vuonna 1800 saivat Sumiaisten miehet tuomiokapitulilta oi- 
keuden rakentaa itselleen rukoushuoneen ja vasta 42 vuotta myö- 
hemmin myönnettiin Sumiaisten ja Raikkouden kylille kappelin- 
oikeudet. Sumiaisten kirkosta, joka on pieni, puusta rakennettu 
ja jota myöskin joskus kuulee mainittavan „Koukan kirkoksi'', en 
löytänyt juuri niin mitään erinomaisempaa, josta tässä erityisesti 
tulisi mainita. 

Saaryärren pitBj& 

Saarijärvi oli ennen Rautalammin pitäjätä, vaan eroitettiin 
siitä omaksi pitäjäksi maanja^ossa v. 1628. 

Kesäkuun 13 päivänä vuonna 1788 hävitti tulipalo Saarijär- 
ven kirkkoherran asunnon ja samassa myös siellä säilytetyn kirkon- 
arkiston, joten vanhimmat, pitäjätä koskevat asiakirjatkin ovat 
hävinneet. 

Porthanin aikoina oli Saarijärven rajapitäjänä pohjoisessa 
Pietarsaaren ja Vanhan-Eaarlebyyn eli Kokkolan pitäjät, lännessä 
Ähtärin ja Virtain kappelit, jotka silloin kuuluivat Ruoveteen, 
sekä Keuruun pitäjä, etelässä Laukaan pitäjä ja Jämsän pitäjään 
kuuluva Kuivasmäen kappeli, idässä taas Viitasaaren pitäjä. Pi- 
tuudeltaan oli Saarijärven pitäjä silloin luoteesta kaakkoiseen 10 
penikulmaa, leveydeltään kirkon kohdalta 2V9 penikulmaa, kaak- 
koisesta päästä 3V2 jä luoteisesta päästä öVs penikulmaa ^). 

Aina vuoteen 1775 kuului Saarijärvi Hämeenlinnan lääniin 
ja Sääksmäen yliseen kihlakuntaan, vaan joutui lääninja'on kautta 
silloin Vaasaan lääniin. 

Kirkonarkistossa löytyy tätä nykyä lyhyt, ruotsinkielinen 
historiikki pitäjän vaiheista, jonka on tehnyt pitäjän entinen kirkko- 
herra Heikki Matinpoika Calonius, sen jälkeen kuin hänen pasto- 
rina ollessaan arkisto v. 1788 oli palanut. Tästä kertomuksesta 
panen tähän seuraavat otteet: 

„Kustaa Vaasan hallitessa on Saarijärvi, samoin kuin Laukaa, 
Viitasaari ja Rautalampikin saanut ensimmäiset asukkaansa, kuu- 
luen kaikki ensin Rautalammin kirkkokuntaan. Näiden kaikkien 



*) Katso Abo TidniLgar v. 1785, Bihang, sivu 135. 



Digitized by 



Google 



238 Muinaismuistoja 

paikkakuntain yhteisen kirkon ollessa Rautalammilla, asukkaat 
kerran tahi kahdesti vuodessa laittoivat miehen kirkolle, tarpeelli- 
simpia tietoja tuomaan esim. kruunun veronmaksu-ajoista j. n. e. 
Silloin ei sanota olleen tavatointa, että lapsi, joka tuotiin kastetta- 
vaksi, tarttui papin kaulukseen kiinni**. — 

^Maanjaossa, jonka näillä seuduin toimitti v. 1628 Turun 
hovi-oikeuden kanneviskaali Juhana Ottenpoika, eroitettiin Saari- 
järvi Bautalammista omaksi kirkkopitäjäksi. Pitäjää nimitettiin aina 
V. 1690 Palvasalmeksi (=:Palava salmi=:Palaava salmi) siitä syystä, 
että kirkko oli rakennettu sennimellisen salmen rannalle. Tämän 
salmen, joka yhdistää Lumperoislammin Saarijärveen, kerrotaan 
saaneen nimensä siitä, että vesi siinä tavallisesti keväällä ensin 
virtaa Saarijärvestä Lumperoiseen ja sittenunin, kun Roikolan koski 
on ennättänyt niellä Saarijärvestä vettä vähemmäksi, jälleen pala- 
jaa takaisin Lumperoisesta Saarijärveen". 

^Ensimmäinen lutherilainen kirkko kerrotaan rakennetuksi 
Palvasalmen rannalle v. 1628; se lienee ollut huononpuolisesti 
tehty, koska pitäjäläisten jo 66 vuotta sen jälkeen eli v. 1694 
täytyi rakentaa itselleen uusi kirkko, joka vihittäessä sai nimen 
Johannes". — Tämä oli rakennettu noin 20 meetteriä nykyisen 
kirkon asemalta, keskelle vanhaa hautausmaata, vaan revittiin 
sittemmin, kun nykyinen eli seurakunnan kolmas lutherilainen kirkko 
oli saatu valmiiksi. Nykyistä, puusta tehtyä ristikirkkoa aljettiin 
rakentaa v. 1848. 

Noin 17-sataluvun keskipaikoilla oli pitäjässä 75 taloa *) ja väki- 
luku siellä nousi vuonna 1749 yhteensä 1380 henkeen, joista nai- 
neita pariskuntia oli 275; naimattomia yli 15 vuoden ikäisiä mie- 
hiä oli 146, naisia 166; lapsia alle 15 vuoden poikia 243, tyttöjä 
275. — Vuonna 1795 oli väkiluku jo noussut 4,089 henkeen, joista 
pariskuntia oli 792; naimattomia yli 15 vuotisia miehiä 417, naisia 
389; lapsia alle 15 vuoden poikia 885, tyttöjä 814. 

Kuistynnyri maksoi Saarijärvellä v. 1776 kaksi (2) riksiä, 
ohratynnyri yhden (1) riksin ja 32 killinkiä. Vuonna 1797 oli 
ruistynnyrin hinta jo noussut 5 riksiin ja ohratynnyrin 4 riksiin 
32 killinkiin 3). 



*) Giristianus Limnell. De Tavastia v. 1748, caput posterius, pag. 36. 
') Katso Saarijärven kirkonarkistossa Heikki Matinpoika Caloniuksen 
kirjoittamaa kertomusta. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 239 

Pappilaksi seurakunnalle antoi Suomen keDraalikuvernööri 
Pietari Braahe v. 1639 erään kruunulle joutuneen rälssitalon 0. 

Nykyinen Karstulan pitäjä oli muinoin Saarijärveä ja tehtiin 
siitä kappeli vasta v. 1775 maanja^ossa, jonka toimitti Loviisan 
ylikomentantti, kenraaliluutnantti, vapaherra Antero Henrikki Ram- 
say. Vuonna 1779 saivat Karstulaiset oman pappinsa, nimittäin 
maisteri Juhana Caloniuksen, joka silloin oli apulaisena isällään, 
Saarijärven kirkkoherralla Mathias Caloniuksella. Juhana Matin- 
poika Calonius muutti v. 1788 kappalaiseksi Saarijärvelle, jossa 
myös tuo tunnettu, suuri laki- ja valtiomies Mathias Calonius oli 
syntynyt v. 1 737. — Omaksi kirkkoherrakunnaksi eroitettiin Kars- 
tula Saarijärven emäseurakunnasta vasta vuonna 1858. 



Uuraisten kappeli, 

jota myös sanotaan Euukkajärveksi, joskus vielä Minkkilän kap- 
peliksikin, muodostettiin v. 1801 Laukaan ja Saarijärven pitä- 
jän kylistä. Rukoushuone ja saarnaaja hankittiin sinne vuonna 
1804. Kappelinoikeudet sai tämä rukoushuonekunta vuonna 1856 
ja kuuluu se nyt Saarijärven emäseurakuntaan. Kirkko, joka sijaitsee 
aivan Jyväskylästä Saarijärvelle vievän maantien varrella, on pieni, 
enkä siellä nähnyt mitään erittäin merkittävää. — Tässä kappelissa 
ei ole suuria vesiä, vaan mäkiä ja niiden välissä laaksoja sitä 
runsaammin. 

Tiitasaaren pitiyä. 

Porthan arvelee Viitasaaresta tehdyn eri seurakunnan samaan 
aikaan kuin Saarijärvestäkin eli maanja'ossa v. 1628 ^). Kum- 
minkin jo vuonna 1635 tiedetään Viitasaarella olleen kappelin- 
oikeudet, sillä silloin antoi Turun läänin maaherra Bror Antinpoika 
Rälamb Viitasaaren kappelin papille asunnoksi eli virkataloksi 
autiotilan Haapaniemen kylässä. Pitäjä on saanut nimensä siitä 
saaresta, jolle entinen kirkko oli rakennettu. 

17-sataluvun keskipaikoilla kerrotaan Viitasaarella olleen 
noin 98 taloa ^) ja näihin aikoihin eli vuonna 1739 syntyi Viita- 

*) Mathias Akiander. Herdaminne för fordna Viborgs och navarande 
Borgä stift, n osa, siva 250. 

') Katso Äbo Tidningar v. 1785, Bihang, sivu 135. 

') Katso Christianus Limnen. De Tavastia, caput posterius, pag. 36. 



Digitized by 



Google 



240 Muinaismuistoja 

saaren pappilassa Haapaniemen kylässä, marraskuun 9 päivänä tuo 
niin mainioksi tullut Suomen historian ja suomalaisuuden isä Hen- 
rikki Gabrieli Porthan, joka muun muassa tästä kotipitäjästään 
on tehnyt pienen kertomuksen, joka on lu'ettavana Äbo Tidningar 
nimisissä sanomalehdissä vuodelta 1777, joita hän itse kauvan 
aikaa toimitti. 

Vuonna 1656 kylvettiin Viitasaarella kaikkiansa 142 tynny- 
riä eloa *). 

Viitasaaren vanha kirkko purjettiin muutama vuosi sitten 
ja toinen muhkea, uusi kirkko rakennettiin puusta läheiselle saa- 
relle, jonka pitkät kivisillat yhdistävät mantereesen. 

Kivijärvi on aina viimeisiin vuosikymmeniin saakka kuulunut 
Viitasaareen, ensin rukoushuonekuntana ja sitte kappelina, kunnes 
se vihdoin v. 1858 eroitettiin siitä omaksi kirkkoherrakunnaksi. 
Alussa toimitti Viitasaaren kappalainen täällä papilliset toimet, 
vaan v. 1697 saivat Kivijärveläiset oman pitäjänapulaisensa. — 
Ensimmäinen vuosiluku, joka löytyy kirkon historiakirjoissa, maini- 
taan olevan 1625^). 

Konginkankaan kappeli. 

Konginkankaan kirkon rakensivat Viitasaaren pitäjän Kalanie- 
men kyläläiset ja Saarijärven pitäjän Pyyrinlahden eli Liimattalan 
kylän miehet, saatuansa siihen asianomaisen luvan v. 1864. Kongin- 
kankaalla on oma pappinsa ja lu'etaan se kirkollisessa suhteessa 
Viitasaareen kuuluvaksi. Mitään erittäin mainittavaa en tiedä 
tuossa pienessä, yksinkertaisessa, aivan Keiteleen rannalle rakenne- 
tussa puukirkossa löytyvän. 

Pihtiputaan pitipä 

on myös Viitasaaresta lohkaistu. Noin sata vuotta on Pihti- 
putaalla ollut oma kirkkonsa, jossa ensin joka kolmantena sunnun- 
taina Viitasaaren emäkirkolta lähetetyt papit pitivät jumalanpalvelusta, 
kunnes Pihtiputaan miehet vuonna 1799 hankkivat itselleen oman 
vakinaisen pappinsa ^), Vuonna 1863 määrättiin Pihtiputaa omaksi 



>) K. E. F. Ignatius. Finlands Historia under Karl X Gustafs Rege- 
ring, siva 6. 

*) Katso Suometar vuodelta 1853. N:o 23 ja 24. 

*) Katso Mathias Akiander. Hordamiime, II osa, sivu 180. 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 241 

kirkkoherrakunnaksi. — Nykyinen kirkko on vanhasta uudeksi 
muutama vuosi sitten korjattu. — Kirkonarkistosta en saanut mi- 
tään arvokkaita tietoja. 

PetSjävedeii pitBj& 

Petäjäveden ja Kuivasmäen kyläläiset rakensivat itselleen v. 
1723 kirkon, jossa Jämsän pitäjän papisto sitoutui joka neljäntenä 
sunnuntaina toimittamaan jumalanpalvelusta. Vuonna 1779 tehtiin 
Petäjävesi Jämsän kappeliksi, jolla oli oma pappinsa, vaan eroi- 
tettiin siitä v. 1867 omaksi kirkkoherrakunnaksi. — Vanhempi, 
vielä seisova, puinen ristikirkko rakennettiin v. 1764 ja uusi, suu- 
rempi, myös puusta rakennettu ristikirkko vihittiin syyskuun 21 
päivänä v. 1879. 

Vanhan kirkon saarnastuoli on koristettu monenmuotoisilla, 
puusta veistetyillä pyhäin ja enkelein kuvilla. Alttaritaulu kuvaa 
Herran pyhää ehtoollista. Alttarivaatteeseen, joka on neulottu v. 
1749, on kuvattuna koru-ompeluksella seuraavat neljä ruotsinkie- 
listä riviä: 

Canae Fattigdom Och Brist 

Fijller W8el Wär Herre Christ 

Sorge Watnet Blir Doch Sist 

Glädje Wijn Det Tror Jag Wist 
1749 

Paitsi muita kaluja säilytetään täällä vielä pitkä, ruohoista 
tehty unilukkarin tanko, jolla muinoin kirkossa nukkuneita oli 
päähän kopauteltu. 

Kirkonarkisto paloi v. 1848 ja vanhin kirkonkirja nykyjään 
on lu'ettelo syntyneistä, vihityistä, ja kuolleista vuosilla 1801—1842. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Liitteitä. 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta. 245 



La'ettelo Pohjois-Hämeen erämaakappaleista vuosilta 1553 ja 1554, 

tehty Suomen Tauhemmasta Taltio-arkistosta numeroissa 130, 131 

ja 132 iSytyrien tilien mukaan. 

Ifio 130. 

Register Sfver SkatteuppbSrden af Säxmäki härads äremark 
f5r &v — 1554. 

Thefse Epter:^»^"'>'*® bönder vore tiil är(e)fifke aflf Säxmäkij he- 
rade och haffua vtgiort aff buar mandz dell är(e)march. vtij fkatt 
Geddor —IL® pund 

Anuo 1554. 

förft 

Aff Kulfiala Soek(e)ii 

Hä€nio€n\iv är(e)march 
Lafs olfson Laidichala bij — 2 mandz dellar 
Lafs iönfsoD Laidichalabij — 1 mandz dell. 

Vachuaierffuij är(t)mmrh 
Eriich Nilfson Laidichala — 1 mandz dell 

Lachnais är(t)march 
Henrich olfson Laidichala — 1 mandz dell 
Peder Jönfson kotiila ~ 1 mandz dell 
Oleflf hen(der)fson Mälckiisbij — 1 mandz dell j Kmijerff(u)i 

Koijulaxij är(e)march 
Eriich Matzfson monalabij — 1 mandz dell 

Ho^anlaxij är(e)march 
Eriich Nilfson Monalabij — 1 mandz dell 

Säiuianco\kij är(e)march 
Las anderfson vfldilabij — 1 mandz dell 

Koila\arij är(t)march 
Claefs olfson vfkilaby — 1 mandz d: 

Hanhe{n)io€n\iv är(e)march 
Matz perfson vfkiilabij — 1 mandz d, 



Digitized by 



Google 



246 Muinaismuistoja 

Kondeco\kij är(e)inarch 
Eriich hen(der)fsoii mälkisbij — 1 mandz d: 

Kijlä\alo är(e)march 
Nils Larfson ridualabij — 1 mandz dell 
Michell nilfson nudalabij — 1 mandz dell. 

Kaij]tij är(e)march 
Eriich Larfson ridualabij — 1 Mandz dell. 

Kulmu^alää är(€)mar€h 
Ilenrich ragualdfz vfkilabij — 1 mandz dell 
Sum(m)a 
Geddor — 17 Lffi pund 



Aff Pälkenft Soeh(e)ii 

Kuha^cämij är(e)march 
Oleft olfson Loua(ii)falobij — 1 mandz d: 

Koijuio€n\w är(e)march 
Oleff thomafso(n) kantokyle — 1 mandz d: 
Michell Jönfso(n) ib(ide)m — 1 mandz d: 
Oleff Jonfso(n) kantokijle — 1 mandz d: 

Vi\salaxij är{t)march 
Jacop nilfso(n) roiifsiilabij — 1 mandz d: 

Vachucdcunj är(e)inarch 
Oleff olfson Loua(n)falo — 1 mandz d: 

Konn€tie\sij är(e)march 
Jönfs anderfso(n) painobij — 1 mandz dell 
Oleff nilfson rofsijlabij — 1 mandz dell: 

Kiuijerffuij är(e)march 
Jacob hen(der)fso(ii) äijmeläbij — 1 mandz d: 

Ilmolaxij är(e)march 
Efkill Larfso(u) Seijfsw — 1 mandz d: 

Ku\ijcrffmj är(e)march 
Eriich Jonf8o(D) kuliala — 1 mandz d: 

Säxmäkijnlaxij är(e)march 
Henrich olfson Luijkalabij — 1 mandz d: 

Karua(n)kangan är(e)march 
Nils Larfso(n) oxalabij — 2. mandz d: 

l\Uaxij är(e)march 
Thomas hen(der)fson taurala bij — l mandz dell: 



Digitized by 



Google 



Laukaan kiMahmtiasia, 247 

Orij\arij är(e)march 
Eriich heD(der)fon Luikala — 1 mandz d: 

Koiu\äXkä äremarch 
Jöns hen(der)fso(n) falme(n)taca bij — 2. mandz dell(a)r 

Muraierffuij är(e)march 
Michell ini(chel)f80D fappiisbij — 1 mandz d: 

Keijtelenpochiä är(e)ma/rch 
Lafs perfson fappiis — 1 mandz d: 

Lij\to är(t)march 
Jonfs nilfso(n) fappe — 1 mandz dell: 

Jaohonemij ärfejmarch 
Morte(n) perfso(n) fappiisbij — 1 mandz dell 

Kiufjerjffuen^^''''^^^ är(e)march 
Malz perfso(n) falme(n)takabij — 1 mandz dell 

Sälkä\arij är(e)march 
Jonfs perfso(n) Jfolaxij — 1 mandz dell: 

Hanhitaipdk(n)\w är(e)march 
Lafs olfson turfola bij — 1 mandz d: 

Kando är(e)march 
Peder Staffanfo(ii) turfola — 1 mandz dell. 
Henrich Jonfso(n) pachalabij — 1 mandz dell: 
Las Jonfso(n) packalabij — 1 mandz dell. 

Muramelaxij är(e)march 
Clemet mi(chel)fson pachalabij — 1 mandz dell. 

Kindahu är(e)march 
oleflf perfson toijkenä — 1 mandz d: 

Ilmolaxij är(e)march 
Jonfs matzfson toijkenä — 1 mandz d: 

Kertzää är(e)march 
matz Larfso(n) rautia bij — 1 mandz d: 

Puia är(e)march 
Simo(n) mi(chel)fson rautiabij — 1 mandz d: 
Eafsmus perfson Sariois — 1 mandz dell. 
Matz Larfson Molfiabij — 1 mandz dell 

Selkc^arij är(e)march 
Peder matzfson Sarioisbij — 1 mandz dell: 

Mwrafne är(e)march 
Oleff olfson korpinemibij — 1 mandz dell. 

Sum(iii)a 
Geddor — 1 fkippund 17. Lffi pund 



Digitized by 



Google 



248 Mttinaistnmstofa 

Sftxmftkq Soeh(e)ii 

Vertheheijtto är(e)marcJi 
bertill perfson kär(e)nnemibij — 1 mandz dell 
Morten perfso(ii) vedentakabij — l mandz dell. 
Erich olfson vedentakabij — 1 mandz dell. 

Kokell är(e)marck 
Nils hen(der)fson rouchkäil — 1 mandz dell. 
Clemet Jonfso(n) roucki bij — 1 mandz dell. 

Värinkeurd är(ejmarch 
Nils anderfso(n) an(n)ilabij — 1 mandz d: 

Hun(n)u\almij är(e)march 
Eriich Jonfso(n) rapolabij — 1 mandz dell. 

Värinkeuru ärfejmarch 
Jören Nilfson anailabij — 1 mandz d: 

Pouta(n)nemij är(e)march 
Oleflf hemi(n)gfon kofkiis — 1 mandz d: 

Pijhäierffuij är(e)march 
Michell nilfson rapoilabij — 1 mandz dell. 

Vachuanemij äremarch 
Oleflf Larfso(ii) anailabij — 1 mandz dell. 

Vdluate(n)nemij äremarch 
Henrich olfson riduala bij — 2 mandz dellar 

Flämt(n)gn€mij är(e)march 
Jörgen morte(n)fson riduala — 1 mandz d: 

Pochia\almij äremarch 
Henrich olfso(n) ridualabij — 1 mandz dell. 
Henrich olfson ridualabij — 1 mandz d: 

Hae\sarij är(e)marck 
Oleff morte(n)fz riduala bij — 1 ma(n)dz d: 

Letto{n)nemij är(e)march 
knut nilfso(D) ridualabij — 1 mandz dell 
Eriich Jönfso(n) ridualabij — 1 mandz dell. 

Välkianemij är(e)marck 
Henrich Jonfso(n) nudalabij — 1 mandz dell. 
Oleflf hen(der)fso(n) nudalabij — 1 mandz d: 

Terua\arij är(e)marck 
Jacop Jonfso(n) ridualabij — 1 mandz d: 



Digitized by 



Google 



Laukaan kUUakunnaata, 249 

Äro\älolax är(t)march 
Eriich Nilfso(ii) ridualabrj — 1 mandz dell. 
Suin(m)a 
Geddor — 1 fkippund 3 Ltt pund 

Saris Soeh(e)ii 

Keijtele är(e)maKch 
Marcus olfso(n) kylmäcofkij — 2. mandz d: 
Morthen efkilfon ib(ide)m — 1 mandz d: 

Laijkanlaxij är(e)march 
Anders LarfsoCn) haudoldbij — 1 mandz d: 

Kijuijerffuij är(e)march 
Oleff anderfso(n) nanlibij — 1 mandz dell. 
Oleff hanfso(n) orhinemibij — 2 mandz dell(a)r 
Karll b(er)tilfson fonndulabij — 1 mandz d: 

Kaara är(e)march 
Clemet nilfsö{n) voltisbij — 1 mandz d: 

Päierffuij är(e)mark 
Marcus Nilfso(n) kaulobij — 1 mandz d: 

Kardanga är(e)march 
Efkill matzfson fondula — 1 mandz d: 

LachncUampij är(e)march 
Michell Jönföon taipale — 2 mandz dell(a)r 

Ltvmbeld är(e)march 
Michell Jönfso(n) taipalebij — l mandz dell. 

Satvnemij är(e)march 
Marcus clemetfso(n) taipale — 1 mandz dell. 
Lafs perfsol[n) taipalebij — 1 mandz dell 
Lafs iönfso(n) taipale bij — - 1 mandz dell. 

I\on\€lienn€mij är(e)march 
oleff nilfso(n) mellolabij — 1 mandz dell:' 

Kouda(n)nemij är(e)fnarch 
hen(rich) olfson Mellola bij — 1 mandz d: 

Kijierffue(n)randa är(e)march 
Nils perfso(n) Laukela bij — 1 mandz d: 

Hiruinemij är(e)march 
Lafs hen(der)f8on hackiilabij — 1 mandz dell. 

Lamp\ij\almij är(e)march 
Marcus Jönfso(n) vrdiala — 1 mandz dell. 

16 



Digitized by 



Google 



260 Muinaiamuistofa 

Sumba\älo är(€)march 
henrich olfso(n) mellolabij — 2 mandz dell(a)r 

Alueierffuij är(e)march 
henrich Jonf80(n) vijttama — 1 mandz dell: 

8ijn\siä är(ejmarck 
bertill Nilfso(n) fillantÄkabij — 1 mandz dell. 

Ve^ando ä/r(€)inarch * 

Peder Nilfso(n) fillantaka bij — 1 mandz dell. 
Siffred matzfson Sariois bij — 1 mandz d: 

Rutalax är(e)marck 
Morth(6)n Larfso(n) fambabij — 1 mandz d: 

Paläcka är(e)fnarch 
bertill knutzfon kangarois — 1 mandz d: 

Butälax är(€)inarch 
peder hanfsoCn) tyrifsuebij — 1 mandz d: 

Löijtenä är(e)marck 
kadrin vidua tijrifsueby ^ 1 mandz d: 
Sum(m)a 
Geddor — 1 fkippund 12 Ltt pund 
Sum(iD)a alle opbome 
Är Geddor — 5 fkippund 9 Ltt pund 



Digitized by 



Google 



Laukaan kUUaJatntMsta, 251 



lSi',0 131 

Säxmäky Herade Tawaftbus Länn 

^remarck Regijter anno d 1554 

Thetta Regifter Lijder pä the äremarker: fom Ligge tili 
Säxmekij heredth Tauafthus Län hulcke befetne och nw fkatlagde 
är(e) an(n)o d :5:4: 

It(era) karuaJcangas wtmarchJL€ppäierffuij'fkrScsX\SLgth för en peiken» socbn 
halff fet.tu(n)gz kroch Jordh hulcken äremarch haflF(ue)r tillförende Le- ^Y^^^lg^^j^**^'' 
gath tili Nils LarKon) oxalabij 2 mens dell(e)r Liggiand(e8) öfter föd(er) 

J for"*** Leppäierffui hulcken 3 mans delen nw befittee 
fkall Oleff perfon Melikeijnnen anno d 5:4: 

Item berumgeierffuij ärefnarch 2 mans delar är fkatlagdth Kuifiaia sochn 
för en fiettingz kroch Jordh hulckin äremarch tillför"* hafiF(ue)r &tt ^''**^- 
Michell Nilf(oD) och Thomas Nilf(on) ib(ide)m en mandz dell och 
hen(der) palho vefilax fochn th(e)n and(eD) mandz dell(e)n ther 
haflf(ae)r Lafs po(aal)f(on) valkoinen bofath figh anno d 53. 

Item putas äremarch J keijteleierffuij 3 mandz dell(e)r är fkat- peuenä sochn 
lagdt för En fiettu(D)gz kroch Jordh hulck(e)n haff(ne)r tilhörth 
Simo(n) mi(ohel)f(on) rautiabij en mandz dell och rafmus p(er)f(on) 
Sariois th(e)n and:" mandz dell Matz Larf(on) molfia th(e)n tridie 
ma(n)dz delen och vpä for"^ 3 ma(n)s delle(r) hafi(ae)r Nils p(er)f(oii) 
fappe bääfath figh anno 54 

Item Korualan pijhäierff{u)j äremarch 4 mandz dell J [kogh gaxmeku soc- 
och 2 mandz dell(a)r j fifkevatn är Scatlagdt för En tridi(n)gz kroch »»««» - * ^r 
Jordh hulcken for"^ March haflf(ae)r tilhört michell nilf(oD) rapoila 3 
mandz dellar J fkogh och En mandz dell i fifkevatn och Oleff Larf(on) 
anaila en mandz dell(e)r i fkogh och fifkevatn(e)n och ther vpä 
bäär Michell mathilaine(D) och Mäg(D)us häckine(n) och haffua 
huartt(era) En Siettungz kroch iord och bofatthe figh th(e)r anno 
d 54: 

Item Leukulaxy äremarch j Umierff{u)j 2 mandz dellar är sariis sochen 
fkattlagd för en fiettu(n)gz korch Jordh hulcken for»« march haff(no)r " * *• 
tillhörth Oleff hanI(on) orhinemij och vpä for"*® 2 mandz dellar 
haff(ae)r Anders heynunen bäfath figh anno d 54: 

Item I\ylaxi äremarch J heijteUe V/^ mandz dell är fkat- peikem sochn 
lagt för en fiettungz kroch iord hulchen vtmarch haff(ue)r tillhörtli - i% d: 



Digitized by 



Google 



252 Muinaiamuistoja 

thomas konckij j taurala och th(e)r nw bääfatthe figh vpä La[s 
p(er)f(on) LeiJDOine(D) anno 54 
peikenä Sochn Itcm Tcerataipall äremarch J Elefnijjer/f{u]j IVa mandz del- 

- 1% d: l(a)r är [katlagdt för en Siettu(n)gz kroch Jordh hulckcn vtmark 

hafiF(ue)r förr(e) tillhörth henrich Lai-fson packala och ther wpi haf- 
f(ne)r peder warefs bä&fath figh Anno d 49: 
peiikena Sochn Itcm Ltttonoijanuemij äremarch J EIcfnijierff{u)j 1 Vs mandz 

- v/z d: dellar är Scatlagdth för en Siettu(n)gz kroch Jordh hulcken wtmarck 

hafiF(ue)r förr(e) tillhört Lafs Larfson packalaby och ther wp4 
haflF(ue)r per matzf(on) rautaparda bääfath figh anno d 54: 
peikenÄ Sochn ^^^^ Jaohonemij äremarck j kiffuicrffuij en mandz dell är 

- 1 d: Scatlagdt för en Siettu(n)gz kroch jordh hulcken wtmarch hafif(tte)r 
förr(e) tillhörth Morth(e)n p(er)f(on) fappe bij och ther wpä haf- 
f(ae)r Las olf(on) häckine(n) bääfath fiigh anno d 5:4: 
Kaiwou Sochn H^vn Samfm)aUj\ten randa ärefnarch j tvo\ijerffuij en mandz 

- 1 d: dell är fkatlagdt för En halflf Siettu(n)gz k: J: hulcken wtmark 
-Tl bon: hafif(ae)r förr(e) tillhörth p(or) Janha j kutt(i8) bij och ther wpi haf- 
f(ne)r p(er) po(ael)f(on) Lappij bäfath fiigh anno d 54: 
Kuifiaia Sochn ^^^"^ Ktdmu^olo äretnarch j konneive^sij IV2 mandz dellar är 

- 1 f(iet)t(ung) Scatlagdh för En fiettu(n)gz kroch Jordh hulcken march förr(e) haf- 
~ ^ * f(ue)r tillhört knut ragualdf(on) vfkilabij en mandz dell och OleflF 
Tuckaine(n) i anailabij en halflf mandz dell och wpä for^® mdr 
haflf(ae)r figh bääfath Jöns pakarine(n) anno d 52 

Item TcUUnemij äremarch J hangauejij en mandz dell och 
Sochn" Kulmu\alo äremarch j konnewe\ij en halflf mandz dell är Scatlagdh 
för En fierdu(n)gz K: Jordh och haflf(ae)r for°**« Tallinemy förr(e) 
tillhörtt hen(ri)ch olf(on) anaijlabij en mandz dell och for***** halflf 
mandz dell j Kulmufalo haflf(ue)r förr(e) tillhörth oleflf Tuckane(n) j 
anaiilabij och wpä för(e)f(cre)fl^® 1 Vs mandz dell hafl[(ne)r figh bä- 
fath Bength Leijnoine(u) Och Oleflf kinnunen haflf(u)e en V» fier- 
d(an)gz k: jord huard(era) anno d 5:2: 

Item en haflf(ue)r oleflf kin(D)uinen och Bength Leynoine(n) 
tillhopa en mandz dell äremarch j keijtele benempd jlmolaxy och 
dogh(e)r for**^® äremarch inthz befithia vta(D) är Lagth ther(e)s 
bijelandh tili hielp för Suidie Land och fkog gongh fkuld ept(er) the 
Sodanth lijthz pä ther(e)8 bäni(n)ge march haflf(u)a och är förfcriflfne 
jlmolazij är(e)march Scatlagd för en Siettu(n)gz k: jord anno d. 
5:4: Och haflf(ue)r for**^** jlmolax är(e)march forr(e) tillhört efkill 
Larf(on) j Seifsu j Pelkenä Sochn 



- l b: 



SftxmekiJ 



Digitized by 



Google 



Laukaan kPdakunnasta, 253 

Item Konneko^ky äremarch 2 mandz delle(r) är fkatlagd för SÄxmeky 
en fierdungz K: Jordh hulcken Marck förr(e) haflF(ne)r tillhörtt hen- 80^»»° 
rich Nilf(on) huittulabij och, thomas and(er)f(on) ib(ide)m en mandz 
dell huarde(ra) och ther vpä haffCue)r fiigh b&äfath p(er) perf(on) 
Leijkas a(n)no d. 5:4: 

Item wachuaierffuij äremarch en mandz dell och armaierffuij s>xmekij 
äremarch en halflF mandz dell är Scatlagdh för en Siettu(n)gz Kro: ^^*'^^^^'' 
J: och hafiF(ue)r for"*« wachuaiei*ffuij forr(e) tillhört p(er) Leijkas j 
rapoilabij en ma(ii)dz dell och for°^" halffmandzdellj armaierff(u)i 
hafif(ue)r| forr(e) tilhörtt clemet olf(on) Sallobij och vp& forfcriflP"* 
iVa mandz dell haff(ue)r figh bääfath and(er)s häckine(n) anno d 4:8: 

Item Swrhij\alo äremarch j keijtele IV3 mandz dell är Seat- saria sochn 
lagd för En fierdu(D)gz E: Jordh hulcken marck förr(e) haff(ae)r tilhört 
morthen efkilf(on) kijlmäkofkijbij en mandz dell och marcus olj(on) 
ib(ide)m en halflF ma(D)dz dell och wpä for°^® Va mandz dell haflF(ne)r 
fighb&fath p(er) nilfon kolariue(n) anno d. 5:4: 

Item J\tumäkij och Särhijpochia äremarch J keijtele IV2 garis socb(e)n 
mandz dell är Scatlagd för En fierdu(n)gz K: jordh hulcken march 
förr(e) haff(ae)r tillhörtt Knut Larf(on) j kylmäkofkij en mandz dell och 
marcus olf(on) j kijlmäkofkij en haJflf mandz dell och wp& for"** 
IV, mandz dell haflf(oe)r figh bftfat OleflF War(e)fs anno d. 5:3: 

Item hapamäkij äremarch j J\iue\ij ly, mandz dell är Seat- Kuifiai* fochn 
lagd för En Tridi(n)gz Kroch jord hulcken march haflr(ae)r förr(e) till- 
hört Thomas Nilf(oD) Sotalabij en ma(n)dz dell och arued iacob- 
f(on) Sattula en halfif mandz dell pä theune for'**® ly, mandz äre- 
march haff(ne)r figh bäfath henrich michelf(oD) ratikaine(n) anno 
d. 5:2: 

Item aero^alo äremarch j J\iu€\ij IV2 mandz dell är Scatt- Kuifiau fochn 
lagd för en Tridiu(n)gz k:jord hulcken march för(e) haflF(ne)r tilhört 
Lafs jacopf(on) Sattulabij en mandz dell och arued jacopf(oD) 
ib(ide)m en halflf mandz dell pä thenne for"*® IV2 mandz deller 
haflf(ae)r figh bäfath Matz olfon pulckinen anno d. 5:3: 

Item Jurackonemij och Jou\en\almij äremarch j ra^uangiue^ij saria soken 
2 mandz dellar är Scatlagd för halflf anna(n) fierdu(n)gz K: jord 
hulcken ärmarch förr(o) haflF(ue)r tilhört oleflF hen(der)f(on) haloine(n) 
j toijalabij och for"*® jord haflF(ne)r en fierdu(D)gz k: p(er) Olf(on) 
hijuöinen och th(e)n halflF fierdu(n)gz k: jordh haflF(ne)rpouallMalij- 
nen och begijntte for"*® bönder befitthie fam(m)a äremarch anno 
d: 5:3: 



Digitized by 



Google 



254 



Mmnaiammetoja 



poikenÄ 8oc- 1^6111 affueni\ennemij äremarch j kijn^ue^ij en mandz dell är 

h(e)n Scatlagd för en fierdu(n)gz kroch Jord bulcken m(a)rc(k) förre haf- 
f(ae)r tilhört p(er) Jacobftoo) j kärkesbij och vpä for°*" marck 
haflF(ne)r figh bfifath Lafs p(er)l(on) kärckäinen anno d. 5:3: 

peikenÄ soc- Kcm KochtJcantaipole äremarch j Icljn^ue^ij en ma(n)dz dell är 

h(e)n Scatlagd för en fierdu(n)gz kroch jord hulken march förre haflF(ae)r 
tilhört Jacob Jacobf(on) kärkäs bij och wpä for'*'** jord haflf(ue)r 
figh bääfath Jacob p(er)[(oii) kärckäijnen anno d. 5:4: 

peikenft Boc- ' Itcm hungauedenpochia äremarch 2 mandz dellar är Scatlagd 

h(e)n - s del- fo^ En Tridiu(n)gz kroch jord bulcken march haff(uc)r förr(e) tilhört 

*'^(er) ° Jöns Mufu och henrich mufu ib(ide)m haflfua en mandz dell huar- 
d(era) hulckeu jord thefse ept(er)'*« 4: bönder befithia ne{ni)pl)gh 
per Toffuine(D) Lafs para(ti)taine(n) Lafs Jäfkijläinen och Oleff Lin- 
duinen haff(n)a en halff fiett(an)gz kroch jord huarttera och b&- 
fatthe förfcriffne bönder fama äremarch anno d. 5:2: 

peikeni sochn Itcm «'^fonfaZo ärcmarch j keijtele 3 mandz dell är Scat- 

lagd för en fierdu(n)gz k:jord hulcken marck förr(e) hafF(ue)r til- 
hört OleflF Larfson jloilabij och ther vpä är bäfat Jacob erichfCon) 
och henrich matzf(on) haff(aan)d(es) en halff fierdu(n)gz korch jord 
huarde(ra) och bäfatthe for''*^ bönd(er) fam(in)a marc(k) anno d 54: 
saris Sochn ^^^^ palua\älme(n) äfemarch j Lumbeloive^sij 2. mandz dellar är 

Scatlagd för en fierdu(n)gz k: jord hulcken march for haff(ne)r forr(e) 
tilhört mi(chen) iönf(on) taipale och p(er) Larf(on) ib(ide)m en mandz 
dell huard(eni) och ther wpä är bäfat pouall Larf(on) rachkoine(ii) 
anno d 54: 
Sftris Sochn I^®"^ Kima\ierff(u)j äremarcJi 2 mandz dellar är Scatlagd för en 

fierdu(n)gz k:Jord hulcken march förr(o) haff(ae)r tilhört Cleraetol- 
f(oD) j Linnaisbij och ther wpä är bäfath henrich hijpiiäijne(D) a(nD)o 
d. 5.4: 
sarii Sochn ^^^"^ Leppäioen\iv äremarch j Sumbaierff[u)j en ma(n)dz dell är 

Scatlagd för en Siettu(n)gz k:jord hulcken march haff(ne)r förr(e) 
tilhört Clemet iönf(on) j vrdialabij och ther vpä är bäfat Jöns pol- 
f(on) viliakaine(n) anno d. 5.4: 

Knifiai» Sochn Htm häenioen\iv äremarch j Jdndahuierffuij 3. mandz dell(B)r 

är Scatlagd for en halff anna(D) fierdu(D)gz k:jordh hulchen march 
f6n(e) haff(ne)r tilhört Lafs olfon Laidickalabij och ther wp& är 
bäfat thefse ept(er)fcriffne 3: bönder fom är henrich olf(on) Sijmoi- 
ne(n) pouall raatzf(oii) mijnckine(n) och Michell olf(oa) Martine(n) 
haff*(«») en halff fierdu(n)gz kroch jord huardera anno d. 5.4: 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 255 



Item palua\almy äremarch j 8umbaierff[u)j two mandz dellar g^jj. gochn 
catlagd för en fierdu(D)gz k: jord hulcke 
rt henrich kafsar j mellolabij och ther 
jönf(oD) j bandila j Leppäkofkij anno d. 5:4: 



är Scatlagd för en fierdu(n)gz k: jord hulcken mark förr(e) hafiF(ue)r * - q(ua)rt(er) 
tilhört henrich kafsar j mellolabij och ther wpä är b&fath Jöns , 1 b: 



Digitized by 



Google 



256 Mmnaiamuistoja 



ir:o 132. 

Erämarckers Regifter 

pro Anno: etc: 

:15.5.3 

Regifter p& the ersemarcker; 

fom ligge tiili hdllula härcde ij Taut\thws Länn; huilke äre- 
marcker bleflF Befettne om Michaelis: anno: etc: 5.3 

förfth 

Haubo fochne 

ErSmarcker, 

1 Item en Erämarch benemdh, Hapaivadhe; Th(e)r vppi boor 
peder Leijmoinen 

2 Item: Kaijpiannemj ij perungha^ Th(e)r vpp& boor henrich 
Larfson 

3 Item: Pärungha refy, Th(e)r oppä boor och bygg(e)r pouell 
perfson 

4 Item Kertzoij Raikinemj ij keijtele Th(e)r oppo boor Jönns 
Matilainen 

5 Item Kw\iwe\ij: Th(e)r vppä boor och byggh(e)r Jönns Leij- 
noinen, 

6 Item Kaijpianierffui: Th(e)r vppi boor Anders Taruaij- 
hanen ^ 

7 Item Nijniwe\ij, Th(e)r vpp& boor och bygger Lafse hen- 
richfson, 

8 Item Kuhan Taijpalä, Th(e)r vppä Boor Henrich Eriichjson 

9 Item JVenu^kangaSy Th(e)r wppä Boor Eriich Eriichfsonn 

10 Item Hanga\almi, Th(e)r vppä boor peder Larfson pellinen 

11 Item Hanga\almiy Th(e)r vppi boor pouell Laulaijnen 

12 Item Laijnamarandha ij ktitianghi, Th(e)r vpi boor An- 
ders perfsonn, 

13 Item Lahinkanma^ Th(e)r vppi boor peder Winikaijnen 

14 Item Naraierffui, Th(e)r vppi Boor p(er) hin(der)fson 
saukoine(n), 

15 Item Naraierffui, Th(e)r vppi boor Grels Möttöijnen, 

16 Item Kanga\sierffui^ Th(e)r vppä boor p(er) monfson 
sauola^nen, 



Digitized by 



Google 



Laukaan kihlakunnasta, 257 

Tulus Sochne; 

Sremarcker; 

1 Item en äremarch benempd, Kahiliainen, Th(e)r vppä boor 
och bygg(e)r, Peder Haltuinen, 

2 Item TVenheioennemj, Th(e)r vpp& boor Lafse Laulaijnen, 

3 Item Sivmiois ij Keytele, Th(e)r vppä boor Jönns Olfsonn, 

4 Item Sarii^ierffuij, Th(e)r vppä boor Pouell Toijuakainen, 

5 Item Ku\y\alo, Tb(e)r vppä boor OlufiF p(er)fsonn, 

6 Item Pämen\(do ij Leppeierffui Th(e)r wppä boor Anders 
Michilfson 

Padafiocbi fochne 
ErSmarker; 

1 Item Hapanemi ij Keijtele^ Th(e)r vppft boor OluffLeua- 
baijneb, 

2 Item Hapanemi, Tk(e)r vppä boor Lafse kijliainen 

3 Item Hapanemi, Th(e)r vppä boor p(er) p(er)fson Mattinen 

4 Item Keijtelenpohia, Th(e)r vppä boor, MattzJönfsonjngilä 

5 Item Kijmenalus, Th(e)r vppä boor Henrich Olfsonn, 

6 Item Flemingin Taipale, Th(e)r vppa boor Staflfan kem- 
pahinen 

7 Item Käijhäyrima, Th(e)r vppä boor, pojiell Mukoijfenpoika, 

8 Item Hapanemi ij Muraierffui, Tb(e)r vppä boor OlufiF 
Taiffuahainen 

9 Item Wo\ii€rffui, Th(e1r vppä boor Michill Andeijson 
Nyftele 

10 Item Trof«ier/fM/,Th(e)r vppä boor henrich p(er)fonRifsainen, 

1 1 Item Wo\iierffuij, Th(e)r vppä boor Pouell Jacopfon Sa- 
uolaine(o) 

12 Item Aronemj, Th(e)r vppä boor Pouell Weijfen 

Jemfe Sochne 
ErSmarher 

1 Item Ko\kiipä, Th(e)r vppä boor Jönns Warifs 

2 Item Ku\ijtaiuale, Th(o)r vppä boor p(er) p(er)fon keu- 
koine(n) 

3 Item Serkiierffuij, Th(e)r vppä boor OlufiF Larfson 

4 Item Salo\s, Th(e)r wppä boor Michill Jacopfson 

5 Item Ni\ijue\ij, Th(e)r vppä boor Anders Teruoijnen 

6 Item Firtinemi, Th(e)r vppä boor OlufiF Jönfson 



Digitized by 



Google 



258 MtdnaiemmUiofa 

7 Item Naruankandho, Th(e)r vpp& boor Andera Olfsonn 

8 Item JValhcdämi^tho, Th(e)r wpp& boor iEfkell Nielfson; 
Apiala 

Syfmes fochne 
ifirSmarcker; 

1 Item Kdijuier/fuijj Th(e)r vppfi boor, HeDricb Läpainen, 

2 Item Kdiuijerffuijj Th(e)r vppä boor, Peder Paiunen, 

3 Item Tammiuorij, Th(e)r vppä boor Ph(nipp)us AnderfsoD 

4 Item Seijne^elkä, Th(e)r vppi boor, Lafse Henrichfson 

5 Item Sooierffuentvechmas y Th(e)r vppi boor Morthen 
P(er)fon 

6 Item Etteles Sönes, Th(e)r vpp& boor Jönns Pouelfsonn 

7 Item ^Uele\sönes, Th(e)r vppä boor, Mattz Olfonn 

8 Item Mu\ia Tiuole, Tb(e)r vppi boor Pouell Sauolaijnen 

9 Item ÄuckeSeVce^ Th(e)r vppi boor Peder Mortheofson 

10 Item Onalehennefnij, Th(e)r vppi boor Lafse Olfsonn 

Oppi the ^rämarcker 
fsom äre Befetbne: Löp(6r) 

Sum(m)a; 

iEräma£cher 52 

Som th(e)r vppi boo Bönndher . . • 52 



Digitized by 



Google 



Laukaan kikiahmncuta, 259 

Vaillinamen kopia Henrikki 68rtzliagen'iii HeikinpSiyftn iltana 

vuonna 1442 tekemästä tuomiosta. Saatu pastori J. H. 

Lagukselta Sumiaisten kappelissa. 

Extract af Hindrich Bordsbagens Dom, fom finnes 
pä Skyttilä gärd igen uti Copii Boken. 

Jag Hindrichus Bordshagen Donihafvande thij fm, d välbör- 
dig Mans vägna Uerr Carell Knuth\on Riddare och Ihots i Sverige^ 
Gör vitterligt med detta mitt öpna Breff^ at Ähren efter Guds börd 
MCDXLIl (el: 1442) Sand Henrici afton, then tid jag tingtade 
med AUmogen af Padasjoki, Sy\mä och Jäm\ä Sochn, Iför:de Her- 
rars närvaro Bengt Lydrichs\, Fotigthe pä Tavastehus, Oluff Nils- 
son Häradshöffdinge Ib:m, 

Sumiais räär fom höra Oloff Broders\on tilf fom ähro 

först hufvud rääen Tukalan polku til Pukara Wahd och \ä 

til P Mustasmäki Lahnas Woreen och tedan til Summis och 

\ä til Eapa Salo och thedan til Kalejerfven Taipakhen och \d til 
Pukaran polku igen. 

Ätt detta \ä uthi koppije Boken i \anning befinnas \kaU, vitt- 
nas af migh undertcknad Christer Gyllenhierta. 

Enligheten med sielfva Original Document intygar 

Joh. Borgstedt. 

Den andra afskriften besannar: Sumiais den 2 Äugusti 1880. 

J. H. Lagus, 
Kapellan. 

Juhana III:n kieltokirje kesäkuun 21 päivältä vuonna 1582, ett'ei 

saa myydä asumattomia erämaita Rautalammin pitäjässä 

kruunun alta rälssille. 

Löytyy kopiana Suomen vanhemmassa valtio-arkis- 
tossa Juhana III registratuurassa v. 1581 — 1582, leh- 
dellä 47 sekä painettuna „Äbo Tidningar'' nimisissä 
sanomalehdissä vuodelta 1791, numerossa 45. 

Förbudz Bretf pä Skatte Jordh i Findlandh vtij 

Rautalambi Sochn, att ingen mä eller fkall bärtt- 

fällie ähremarcken, vndan Cronon (och tili Frälfett) 

vtij förb:*« Sochn, Datum 21 Junij 82. 

Wij Johan then Tridie medh Gudz nädhe Suerigis, Göthis 

och ivendis etc Konung, Gore ivitterligitt, att efter thett unj for- 



Digitized by 



Google 



260 MtnnaismuUtoja 

nimmey att the Tawe\te Bänder och der^s ham och arftvinger, \om 
tiUforene hafwe brukatt ähre marcken vtij Rauthcdambi 8: for ähn 
dän lilef le\uUn^ icke allefU\t giöre tcdre vnder^dther i förh^:^ S. hin- 
der och forfong^ pä deris ti\kieivathn, och andre äger, \om lijdhc 
tili dhe Hemmand^ \om the boo qpd, och giöre o^s \katt och \kuld 
viaf\ vthan och att the emott tväre vttgongne Mandater^ ännu fdfoi» 
tillforene \ellie ifrdn 0\s och G'onon,vnder trel\ittthänährefnarckj 
fom där ännu ohe^ätt äAr, thett 0\s aldelis ähr öbehagligitt, JDär- 
före teelle tvij nu här niedh af Konungligh tnaditt, Alfivarligen hafice 
forbiiditt, alle, ehoo the häl\t uare kunnCj Adell och Oadell, att kiöpc 
ellei' tillegne \igh, nägon ähremarck, chuadh rätt han häl\t där tili 
hafive kan, \om dän \ällie u'ill, huilcken \om här emott giör, thett 
ivare \igh anthen then \om kiöper eller och dän \om \alUer, han \kaU 
vthan alle nädher, tili thz hög\te Straffatt blifwe, och ändogh thän 
fom kiöper, miUe thz han i \ä motte eniott lagh och förlntdh kiöptt 
hafuer. Wij befale och här medh tväre befalningzmän och Fotither 
i \amm^ Häredh, att the icke till\tädie nogon kiöpe förb:^ Ähre- 
marck vndan Crofion eller och giöre ofteb:^ tväre vnder\dther i 
Rauthalambij S. nogott orett och Öfiverwold, pä deris äger fdfof» 
förb'M ähr, \ä frampit the icke \kolle blifive Rächnadh och holdne 
för ohör\amme och otrogne Tieneie, dhei' huar och en haftcer ]igh 
(ddeli\s och fullkomligen efter Rätte. Datum ut \upra, 

Juhana mm tuomio Pietari Papun ja h&nen poikainsa sekä Jy- 

ySskyiaiSisten ja Palokkalaisten y&lisessä riitajntnssa, hein&kaan 

21 päiyUtä yaonna 1583. 

Löytyy koplana Suomen vanhemmassa valtio-arkis- 
tossa Juhana III registratuurassa v. 1581—82—83, 
lehdellä 62. 
Datum Stockliolms slott d. 21 Juli 1583. 
Wij Johan then Tridie medh Gudz Nädhe, Siver^igis, Götl^s 
och Wendes etc kanung, Storfur\tc tili findland, Carelen, Jnger- 
manland och Solon\ki petin vdj Rijdzland och öffiver the E\ther j 
Lij/fland Heitig etc Gore tvetterligitt, att effther tnj hafftve latidt 
förhöre then träthe \om ndgen tijdh tvaritt haffwer emellan Peer 
Puppu och Palaka och Jijivtjkijle boer vdj Jämp\e Sochn, Och for- 
nimfmje att fdrXnäm)de Peer Puppu och hans Son Oluff Per\son icke 
aUene\t hafwe medh lögn och o\anfärdigh berettel\e fönvärfftcett \igh 



Digitized by 



Google 



Laitkaan kihlakunnasta, t261 

tvärtt öpne vnder\chriffne hreff, j ihett ati han kafftver foregiffividt^ 
Att Älffijerff och Korthija-ff \kulle tvare obe^ittne Eremarcker, och 
hegäredt iliem vpiage och bygge, hwUckett dogh tcar för:{*hr€f)nB hijers 
Enger, mulebeth och rette vtkmarch dher a/f the göre \katt och \kuld 
\d\om för:^ Paldka och Jijwe\kyho€rs mtne\breff pd laga tingh vth- 
giffne thz nog\ampt vthwij\€, Vthen offthe:(näm)ds Peer Pupu och hans 
Son haffiu)e för ähn föm de hekom(m)e föride uärtt bre/f, medh tvdldh 
\att \igh in vpd föride theres ägher, och der vihij giortt hemgängh 
tili för:ne Paläka boer, och röfftvet vtaff theres tvi\thivs en hoop Span- 
nemäU, Tili hivilckett förids Peer Puppu intedt haffwer kunnedt 
^icare^ eUer ndgen laghligen endt\kyllen förebäre, Dfierföre haffwe 
mj dötndl och iill\agdt \om wij och nu her medh döm{m)e och tiU 
\eije för:<^^ Paldka och Jijwe\kyle boer för:de \in vthmarck och Enger 
igen \om ligge in om deres rätte byc rdär, och offte\^ Peer Puppu 
och hans Son Oluff Per\son olaghligen bekommit och brukett haffwe, 
Sd att the mdge them her effther ph' alle obehindrede niuthe^ bruke, 
fhjke och farCy och der aff göre 0^ och Cron(n)en aUe rättighetter, 
Och then Spannemdl Sampt hivad annedt \om Per Puppu och 
hans Söner hafftve medh tvdldh lagit fdr:de tvdre vnder\dther iffrd, 
\kaU aff hans och hans Sönn<^s boo vthmätes, och then \om thett 
mi\t haffive igen öffweranthwardes, 

Wij w€le och vdj thette Wdrtt öpne breffz krafft haffwe ta- 
gett och anam(m)et för:de Paldka och Jijm\kijle boer vdj Wdrtt 
Kong(.i*9)^ hegn wäm, fridh och /5rf w;ar, Synnerligen tili att fride och 
forstvare them för altt öffuertcdld och orätt, och för dagtinge them 
tili rätthe förbiudendes förthen\kuld her medh alle \om för tvdre \kuld 
tveU och \kole göre och lathe^ att göre föride tvdre vnder\dther her 
emoth ndgett mccn hinder eller förfdngh, tvidh tvdr onddhe, hemdh 
och tvrede och thz \traff \om Siverigis lagh förmäUer. Giffmdt och 
\chrifuitt pd JVdrtt Kong:^ Slott Stocholm then 21 Julij Anno etc 
1583 Vdj Wdr Regementz tijdh pd thett feniptonde. 



Digitized by 



Google 



262 Mumaismuisioja Laukaan kihlakunnasta, 

jBluuia m UeltoUrje temULmiii 21 piiyUtil Tutuu 1583, etCei 
saa krnamin alta rälssille myydä mitilklULn erämaata Rauta- 
lammin pitäjässä. Samassa kirjeessään käskee kudiigaa 
Yontinsa ja nimismiekeiisä pitämään tnolta, ett'ei niitä- 
kään vääryyttä ja väkivaltaa saa tapahtna Hämäläis- 
ten pnolelta tänen alamaisilleen mainitussa pitäjässä. 

Kopia Saarijärven Pitäjän Pyyriolahden kylän 
Laurila nimisessä talossa säilytetystä asiakiijasta. 
Wij Johan then tridhie niedh Oudz Nädhe^ StverigheSj Gröihes 
och ivendhes konungh^ Stwfurste iiii Finlandh, Charelen, Inger- 
manndandh, och Solon\ki Pethin i Byddandh och öff{ue)r the ther tctti 
Lyftandh Hertigh etc Gore iveiterUghitt^ Ätt efter dett wij hafiee 
fdmummitt, att the Tawa\tehmdher och deres hame och Ärfft€ing(a)r, 
\ofn iiUfdrenne haffwa bruckatt ähremarcken uthi Rautalatnbi Sockny 
for än dhenn bleff he\ittin, icke ällena^t göre wore ivndher^dtier i 
fdr:ne Sockn hindher och förfdngh pd dheres Fi\kewatn och andre 
ägher, fom Ujder tili dhe hem(m)Qn \om the boo vpd, Och göre o\s 
Skatt och SktUdh tvthaf, tcthan att the einott wdre vihgdgne Man- 
dhater ännu \om tiUforenne ^elie ifrd o\s och Cronon vndher FräU- 
\sett then ähremarck fofn dher ännu obe\att är, thz o\s aldeles är 
obehaghelig:^ . Derföre tvele uij nu här medh af kongemacht aiff- 
tvarUghen hafice förbtulhitt alle ehoo the hel^t tcara kunne^ Addl och 
oadell, att köpe och tiUegna \igh ndgdn äremarcky e hwadh rätt 
häl\t han dher täi hafftva kan, ware \ig anthen den ^om köper eOer 
och den \om \elier, Imn \kaU vihan alle ndder tUl dett hög\te \traffett 
blifwe, Och ändhd den \om köper mi\ste thett han i \sd motto emoU 
Lagh och förbudh köpt hafuer. Wij befcUe och här medh wdre Se- 
fdningzmän och Fougter i \amme häredhty att the icke ttH^tedhie 
ndgdn köpe för:^ ähremarck vnder Cronon eUer och göre ofta 
förbcM wore vnder\dther i Rautalambi Sockn ndgdn orätt och öff- 
tvertvdld pd deres ägher^ \d\om förbeM ör, Szd frampt the icke \koU 
blifve recknadt och holdne för ohör\amme och otrogne tienare. Der 
hwar och en haftver \ig aMelis och fulkomlighen att efttrrätte^ Shriffi 
pd wdrt kong:^ Slott Stockholm then 21 JuUj. Änno etc 83^ vdi 
wort Regementz tijdh pd thz femptonde 

Vnder teort kong;^ In\€gle 



Digitized by 



Google 



Table des matieres 

des 

„Antiquit68 et traditions populaires des parties 
d'est du bailliage de Kemi" 

notöes par 
Hjalmar Appelgren. 

Ce travail est principalement le fruit (i'ane excursion, entre- 
prise par rauteur aux frais de la Soci6t6 finlandaise d'arch6olo- 
gie r^t^ 1879 dans les parties d'est da bailliage de Kemi dans 
rOstrobotnie mferidionale. Le territoire d'investigation comprend 
les paroisses de Kuolajärvi, Kemijärvi et Rovaniemi, situ6es sous 
cercle polaire et renfermant un espace de 24 milles de Finlande. 

Pag. 1—2. Aspect du territoire par rapport k sa g6o- 
graphie. 

Pag. 3. Table des antiquit6s du temps du paganisme par 
excellence de celles qui appartiennent ä 

Väge de Ia pierre. 

Pag. 3—23. Tableau d^outUs de pierre pour la plupart de 
schiste trouv^ dans les trois paroisses pr^it6es; pag. 23 un ta- 
bleau de comparaison, montrant Textension g6ographique des 
formes diffiferentes. 

Pag. 24—27. Quelques renseignements sur les formes les plus 
remarquables, eu 6gard aux types caract^ristiques de ce territoire 
savoir des fers i briser la glace et des couteaux. La premifere 
espace se distingue facilement par son tranchant arrondi, menu 
et souvent presque pointu de la hache, dont le fer est plus 
large et qui ne ressemble au fer k briser lä glace que parfois 
par sa grandeur et son travail grossier. La demiöre espöce 
se distingue par sa longueur extraordinaire et par le fait que 
le manche et la lame ont la meme direction, ainsi diff6rant 
des couteaux „en forme de croissant" qui sont d'ordinaires 

17 



Digitized by 



Google 



264 

dans le groupe dit „arctique" au nord de la Sufede et de la 
Norvftge. 

Pag. 27 — 28. Endroits tant dehors que dedans oii sont 
trouv6s les fers i briser la glace. Essai de fixer les limites 
de ce territoire, d'oii rtsulte que jusqu'ä 1874 les fers k briser 
la glace 6taieut inconnus k Touest des fleuves de Tornea et Tana, 
que en Finlande ils ne sont pas trouves au dessous du 62 degrfe 
de latitude bor^ale, ce qui au contraire est le cas dans le gou- 
vernement d'01onetz en Russie, et enfin que des formes trte; 
ressemblantes sont rencontröes en Saxe, en Thuringe de meme 
que dans la partie ouest de la Sib^rie. 

Pag. 28—32. Description des antiqtiith fioces, savoir: 

1:0. Sestes indistinctes de chemin^es et de fosses dans les 
quelles on a trouv6 des objets de pierre, et lieux oh ces demiers 
ont 6t6 faits; 

2:0. Demeures et chemin^ souterraines (partiellementgrandes 
et ma^onn^es); grandes cheminöes au dessus de la terre, aupr^s 
desquelles selon la tradition on a trouv6 parfois des objets de 
pierre et qui sont appelees par le peuple Hiitten eli Jättiläisten 
raimiotj kiukaat ja pesät (les tas de pierres, les foumeaux et les 
creux du peuple Hiisi ou des G^ants); et 

3:0. Creux k fond pay6 dans la terre, portant leur nom 
d'apr6s les G6ants. 

Pag. 33—34. Traditions populaire du peuple nomm6 Jatuli, 
synonyme presque du peuple Jättiläiset et Hiidet. 

Väge du fer. 

Pag. 35. Tableau des pierres ovales k aiguiser, trouv^es 
dans les paroisses de Kemyärvi et de Rovaniemi et provenant du 
premier äge du fer gothique, avant Fan 700 aprös J. Chr. — An- 
tiquiti, trouv^e dans la paroisse de Rovaniemi, appartenant k la 
culture ancienne des Petines. 

Pag. 36—35. Explication de deux antiquites, trouv6es dans 
la paroisse de Kemyärvi et appartenant k l'äge r6cent du fer, 
aprfes Tan 850 aprfes J. Chr., du territoire des Permes de meme 
que de ceux des Tscheremisses, des Muromiens, des Mordvins et 
des Möriens. 

Pag. 57 — 42. Anti(iuites trouvees dans les trois paroisses 
precitees se rapportaat au gioupe de Tage du fer de la Finlande 



Digitized by 



Google 



265 

apres Fan 700 apres J. Ohr., k quoi s'ajoute pag. 34, qnelques 
antiquit6s caract^ristiqaes d'an temps r6cent peutretre. 

Monumeiits de la Laponie. 

Pag. 44-48. Expos6 des restes des demeures laponnes, 
qui se trouvent toujours au dessus de la terre, et qui sont carac- 
t6ris6es par ce que la chemin6e simple et basse se trouve toiyours 
au milieu de la demeure. Aupr^s de celles-ci points d'outils n'ont 
6t6 trouv6s. 

Pag. 49. Quelques renseignements sur la maniere des La- 
pons de chasser des rennes sauvages et table des creux qui y 
sont employ^s. 

Pag. 50—52. Descriptions des souches et des colonnes de 
pierre (seider) singulierement form^es, que les Lapons et plus ta-rd 
la population de cet endroit \ä ont 61ev6es apres une chasse ou 
une peche heureuse de poissons ou de perles. Quelques renseigne- 
ments sur la pöche des perles dans ces contröes et des idees 
superstitieuses quant aux seides (seider). 

Pag. 53. Table des cimeti^res et des bocages sacr^s des 
Lapons. 

Pag. 54—61. Traditions populaires des Lapons. 

L'ftge ehr^tien 

apres rimmigration de la population demeurant k present en Finlaude 
(ä peu prfes Fan 1600 aprfes J. Chr.). 

Rovaniemi. 

Pag. 62 — 63. Table des restes des demeures souterraines, 
nommees Jatulien asennot (les demeures du peuples Jatuli), trfes 
ressemblantes k celles, rapport^es k Tage de la pierre, mais pro- 
venant d'un peuple peutetre catholique, qui a connu Texploita- 
tion du fer. 

Pag. 63—67. Description des antiquit^ de Tfeglise et des 
trouvailles de monnaies. 

Pag. 67—71. Traditions populaires. 

Ketnijärvi. 
Pag. 72—73. Description des restes des demeures des Fin- 
nois immigrants, qui (les demeures) se trouvent au dessus de la 
terre et se distinguent par une chemin6e assez grande dont la 



Digitized by 



Google 



266 

place est dans un coin de la couche carree de bois presque petai- 
fi6. Auprfes de ces demeures se trouvent souvent un ou denx 
creux, dans les quels on a conserve des denr6es. Ces antiquitte 
sont ici rassembl^es de toutes les trois paroisses. 

Pag. 73-76. Antiquit6s de Tfeglise. 

Pag. 76—81. Traditions populaires. 

Kuolujärvi. 
Apres quelques petites notices sur la population et Töglise 
suit Pag. 82—86. Des traditions populaires. 



Explication des signes employ^es sur la carte. 

La cotdeur rottge marque Väge de la pierre. 

Triangle = lieux ou Fon a rencontrö une seule trouvaille- 

Cercle = lieux ou Fon a rencontr6 plusieurs trouvailles. 

Deux traits horizontaux = antiquit^ fixes. 

La cotdeur hleue marque Väge du fer. 

Triangle = lieux on Ton a rencontr^ une seule trouvaille. 

Cercle = lieux ou Ton a rencontr6 plusieurs trouvailles. 

La couleur jaune marque Fäge chr^tien. 

Carr6 = demeures des Finnois. 

Deux traits horizontaux = demeures souterraines. 

Antiqnit^s des Lapons. 

Carr6 point6 = demeure. 

Trois points = creux pour la chasse des rennes sauvages. 

Deux traits perpendiculaires = seides (seider). 

Demi-croix = cimetiferes ou place de sacriflces. 

Carr6 vide = demeure d'origine inconnue. 

Explication des gr^Tures. 

Les fers ä briser la glace sont de deux types fondameutaux 
quant 4 Fintersection de la morsure. L'un est reprösente fig. 5 
et 17 Fautre fig. 23, 25, 28 et 39. Il y en aussi une forme moy- 
enne fig. 15 et 35. 

Fig. 14 et 21. Haches droites par leur 'grandeur et leur 
travail grossier ressemblantes aux fers k briser la glace. 

Fig. 13; 19 et 33. Couteaux, qui caractörisent ce groupe. 



Digitized by 



Google 



267 

Objete raoins caractöristiques pour ce groupe: 

Fig. 2 et 3. Couteaux de la fonne empIoy6e au nord de la 
Suide et de la Norvfege. 

Fig. 8 et 40. Haches droites. 

Fig. 4, 22 et 37. Ciseaux droits. 

Fig. 7, 27, 29, 80 et 38. Gouges. 

Fig. 10, 18 et 42. Pointes de lances, la derniire de fonne 
norv^gienne. 

Fig. 20. Fer de flfeche de silex. 

Fig. 24, 32 et 36. Outils k couper avec nn trou pour le 
manche; le demier de granit. 

Fig. 34. Outil pointu de schiste. 

Fig. 9, 16 [et 41. Memes, dont le premier servait 4 la 
confection de gouges. 

Fig. 12, 26 et 31. Pierres de seine avec des trous peut- 
etre d'un temps plus r6cent. 

Fig. 6. L'intersection d'une telle k demi faite. 

Fig. 1. Pierre sillonn6e k sonder. 

Fig. 11. Perle en porphyre. 

Fig. 43. Ldens d'08ier d'une semelle k traineau; et 

Fig. 44. Manche d'un ciseau en fer, tel que Ton Temploie 
k prfesent dans nos forges; tous les deux pour expliquer Faspect 
vraisemblable d'un manche ci joiut, qu'on a trouv6 avec une 
hache en pierre. 

Fig. 45. Creux k fond pav6 pour conserver des denr^es; 
ces creux appelös par le peuple Jalulin haudat Qes creux du 
peuple Jaluli) sont d'un temps ind6termin6. 

Sur le pian de situation pag. 22 est marqu6 l:o Tendroit 
oii Ton a trouv6 une meule et une quantit^ consid^rables d'outils 
achev6s et inachevös de pierre 2:o la place de chemin6es an- 
ciennes, appel6es „Jättiläisten rauniot^ (tas de pierres des G6auts), 
toutes situ^es sur les terres de la ferme Munsola dans la paroisse 
de Rovaniemi. 

Le pian de situation pag. 29 marque des tas de pierres de 
dimensions diflKrentes, nomm6s Hiitten di Jättiläisten rauniot 
(tas de pierres du peuple Hiisi ou des G6auts) et situ6s sur la 
pointe de Pullinniemi prfes de T^glise de Rovaniemi. 

En creusant on a trouv6 dans un des plus grands de ces 
tas de pierres k deux aunes sous la surface de la terre une che- 
min^e de pierre longue de cinq aunes et large de deux aunes. 



Digitized by 



Google 



268 



L'age da fep (flg. 46-61). 

Fig. 46. Pierre ovale ä aiguiser en quartz, trouvee sur les 
terres de la ferme de Putkivaara dans la paroisse de Rovaniemi. 

Fig. 47—55. Collier, boucles et bracelet en argent; et 

Fig. 56. Petit fl^au k bassins et i poids, les demiers de 
fer envelopp6s de cuivre; tout trouve avec des monnaies alle- 
mandes et anglo-saxonnes dans une enveloppe d'ecorce au versant 
de la hauteur de Aatservainen dans la paroisse de Kuolajärvi. 

Fig. 57. Boucle en argent en forme de fer de cheval, trou- 
vee sur les terres de la ferme d'Oikarainen dans la paroisse de 
Rovaniemi. 

Fig. 58. Fer de fl^che en fer trouvee ä Fauberge Tolonen 
dans la paroisse de Rovaniemi. 

Fig. 59. Hache de fer trouvee dans la colonie Halonen 
dans la paroisse de Rovaniemi. 

Fig. 60. Hache de forme russe trouvee dans la paroisse de 
Tervola; et 

Fig. 61. Hache de forme russe trouv6ie dans la paroisse de 
Rovaniemi, toutes les deux probablement d'un temps recent. 

Antiqnites flxes des Lapons (fig. 62 — 69). 

Fig. 62, 63. Plans et profils des restes des huttes (iourtes) 
et des chemin^es des Lapons dans la paroisse de Kuolajärvi. 

Fig. 64—67. Plans et profiles de chemin^es laponnes dans 
la paroisse de Rovaniemi. 

Fig. 68. Place de la hutte (iourte) d'un Lapon au rivage 
du marais d'Aittalampi dans la paroisse de Rovaniemi. 

Fig. 69. Imitations des colonnes de bois (seider) des La- 
pons, faites k cause d'une pöche heureuse de perles; au bord du 
rapide de Suuköngäs du fleuve Jumisko dans la paroisse de 
Kemijärvi. 

Plans de situation pag. 45. 

Celui d'en haut est le pian des chemin^es laponnes et fin- 
noises sur la chaine de montagnes de Peteiinselkä dans la pa- 
roisse de Kuolajärvi. Au pian inf6rieur sont marqufe les creux 
des Lapons pour la chasse de rennes sauvages, les quels sont si- 
tu6s au pied de la bauteur Outovaara dans la paroisse de Kemi- 
järvi. 



Digitized by 



Google 



269 

L'ipoqne clir^tieiine (fig. 70—74). 

Fig. 70. Clef d'6glise, trouv6e sur la ferme de Oinas dans 
la paroisse de Rovaniemi. 

Fig. 71. Armes de la maison Geiselkors dans Ffeglise de 
Rovaniemi, peintes au cadre du tableau d'autel. 

Fig. 72. Tableau dans Teglise de Rovaniemi, repr6sentant 
le Sauveur du monde, peint en 1694. 

Fig. 73. Pian des restes des demeures de pecheurs finlan- 
dais et des d6p6ts de denrees (trous en terre) prfes des riviferes 
du fleuve de Sallajoki dans la paroisse de Kuolajärvi. 

Fig. 74. Profil du dessin prec6dent. 



Digitized by 



Google 



270 



Croyance populaire 

et 

osage au milieu de FOstrobotnie 

par 
Z. S(chalin). 

Pag. 89—114. Recherches des usages superstitieux et des 
arts magiques de la population au milieu de TOstrobotnie. 



Digitized by 



Google 



Sommaire 
„De8 Antiquit68 du bailliage de Uukas'' 

recolllies et d^crites par 
Adolf Leonhard Nyman. 

L'essai susdit d'une d^scription des antiquitfes du bailliage 
de Laukas (situ6 autour et au nord de la ville de Jyväjskylä au 
milieu de la Finlande, entre les latitudes 62 <> et 63® 85% contient 
principalement les r6sultats du voyage arch^ologique, entrepris 
par Tauteur aux frais de Tuniversit^ imp6riale d'Alexandre k 
Helsingfors pendant V&tA 1880. 

Pag. 115-117. Introduction expliquant Torigine de ce r6- 
cit, les excursions de Tauteur etc. 

Pag. 118—121. Liste des ouvrages imprimte et manuscrits, 
cit6s par Tauteur. 

Pag. 122—124. Lieu g^ographique du bailliage de Laukas, 
sa nature et Ie caract^re de ses habitants. 

A. Temps du paganisme pag. 125. 

Pag. 125—127. Division du temps pr6historique en trois 
p6riodes, savoir Tage de la pierre, du bronze et du fer, le demier 
dfecrit avec plus d'6tendue. 

Pag. 127—172. Description des antiquit6s de Tage de la 
pierre, trouvöes dans^les paroisses de Jyväskylä, Laukas, Wiita- 
saari. Pihtipudas, Saarijärvi, Petäjävesi et les chapelles de Kon- 
ginkangas, Sumiais, Uurais, parvenues k la connaissance de Tauteur. 

Pag. 172—182. Aper^u succinct des forraes et types des 
objets nonunös ci-dessus et quelques mots sur Thomme de Tage 
de la pierre. 

Pag. 182-190. Opinions de quelques arch^ologues sur Tap- 
parition du bronze en Europe et les pays du nord. Description 
plus d6taill6e du seul objet de Fäge du bronze, reproduit dans les 
flgures numero 29 pag. 186 et 187, trouv6 dans le bailliage de 
Laukas; un niot sur les excavations observöes par Tauteur dans 

18 



Digitized by 



Google 



272 

les pierres du meme bailliage et ressemblants aux empreintes de 
pied d'hoinme ou d'aniinaux (comparer Notice sur les pierres snd- 
pt^ du Danemark par le docteur Henry Petersen dans les M6- 
moires de la soci6t6 royale des antiquaires du nord. Nouvelle 
s6rie 1877. Copenhague, figure 8 pag. 337). 

Pag. 190—192. De Tage du fer en g6n6ral et sa division 
en deux p6riodes, savoir Fancienne et la r6cente. 

Pag. 192—194. Trouvailles de Tage du fer ancien dans le 
bailliage de Laukas (6 pierres ovales k aiguiser en quartz). 

Pag. 194—198. Trouvailles de Tage du fer r6cent dans le 
meme bailliage. Aper^u des outils usit^ par Thomme de Tage 
du fer en Finlande. 

Pag. 198—208. Antiquitfe fixes, principalement les „tas d^ 
Lapons" et les restes, appel6es les bordigues des g6ants, situ6es 
dans les paroisses de Jyväskylä, Laukas, Wiitasaari, Saarijärvi, 
Pihtipudas et les chapelles de Konginkangas, Sumiais. 

Pag. 208- 212. Souvenirs du sdjour des Lapons et quelques 
cimetiferes plus anciens dans ces contnfees. 

B. Temps du christianisme pag. 213. 

Pag. 214—231. Exposition historique de T^tat du bailliage 
de Laukas autrefois et Forigine des paroisses et des chapelles 
qui s'y trouvent, savoir Laukas (pag. 231 — 234) Jyväskylä (pag. 
234—236) Sumiais (pag. 236—237) Saarijärvi (pag. 237—239) 
Uurais (pag. 239) Wiitasaari (pag. 239—240) Konginkangas (pag. 
240) Pihtipudas (pag. 240—241) Petäjävesi (pag. 241). 

On donne en appendice un tableau des terras communes 
(erämarker) dans la Tavastie möridionale pour les ann6es 1553 et 
1554, ainsi que des copies d'un arret de Henri Gtörtzhagen de 
Fannie 1442, et de la lettre du roi Jean III 6crite le 21 juin 
1582 ayant rapport k la terre taillable dans la paroisse de Eauta- 
lampi en Finlande et iuterdisant de vendre des terres communes 
de la couronne k la noblesse. 

L'arret du roi Jean III du 21 juillet 1583 dans Faffaire 
contentieuse entre Per Puppu et ses fils d'une part et les habi- 
tante de Jyväskylä et de Palokka de Fautre. 

La d^fense du roi Jean III du 21 juillet 1583 de vendre 
des teires communes de la couronne dans la paroisse de Rauta- 
lampi ä la noblesse. 



Digitized by 



Google 



273 



Explications des figures. 

(Les originaux, sauf le N:o 29, se trouvent au Mus6e historique- 
etlinographique de rUniversit^ Imp6riale Alexandre k Helsijigfors). 

Objets de Tage de la pievre. 

Fig. 1. Outil de pierre en forme de carene d'argae schi- 
steuse fine, trouv6 dans la paroisse de Jyväskylä (>/2 grandeur 
naturelle). 

Fig. 2. Perle brul6e d'argile, trouvde dans la paroisse de 
Jyväskylä (grandeur naturelle). 

Fig. 3. Ciseau droit de quartz schisteux de la paroisse de 
Laukas (grandeui* naturelle). 

Fig. 4. Objet de diorite avec un trou pour le manche, trouv6 
dans la paroisse de Laukas (^/a grandeur naturelle). 

Fig. 5. Ciseau d'amphibole schisteuse de la paroisse de 
Laukas (Va grandeur naturelle). 

Fig. 6. Petite hache de quartz de la paroisse de Laukas 
(grandeur naturelle). 

Fig. 7. Gouge d'amphibole schisteuse, trouv6e dans la pa- 
roisse de Laukas (^/j, grandeur naturelle). 

Fig 8. Gouge de quartz de la paroisse de Laukas (Va gran- 
deur naturelle). 

Fig. 9. Petite gouge de pierre verte (diabaseP) de la pa- 
roisse de Laukas (Va grandeur naturelle). 

Fig 10. Moitit d'un objet rond de sy6nite avec un trou 
pour le manche, de la paroisse de Laukas (grandeur naturelle). 

Fig. 11. Hache d'amphibole schisteuse de la paroisse de 
Laukas (Va grandeur naturelle). 

Fig. 12. Hache d'amphibole schisteuse de la paroisse de 
Laukas (Va grandeur naturelle). 

Fig. 13. Poignard de silex de la paroisse de Laukas ^/^ 
grandeur naturelle). 

Fig. 14. Fer de flfeche de silex de la paroisse de Wiita- 
saari (grandeur naturelle). 

Fig. 15. Couteau d'amphibole schisteuse de la paroisse de 
Wiitasaari (grandeur naturelle). 



Digitized by 



Google 



274 

Fig. 16. Fer de lance d'ar^e scliisteuse de la paroissse 
de Pihtipudas (^ '2 grandeur naturelle). 

Fig. 17. Objet de quartz bien dibruti avec un trou pour 
le manche, de la paroissa de Pihtipudas (grandeur naturelle). 

Fig. 18. Ciseau d'amphibole schisteuse et quartzeuse, creus6 
aux deux bouts, de la paroissa de Pihtipudas (grandeur naturelle). 

Fig. 19. Fer de fl^che ou petit couteau bien d6bruti d'ar- 
gile schisteuse mel6^ d'amphibole, de Ia paroissa da Pihtipudas 
(grandeur naturelle). 

Fig. 20. Hache d'amphibole schisteuse de la paroissa de 
Pihtipudas Q\ grandeur naturelle). 

Fig. 21. Hacha de schista vert efflauri de la paroissa de 
Pihtipudas (Va grandeur naturelle). 

Fig. 22. Grande meule de la paroisse da Pihtipudas (V« gran- 
deur naturelle). 

Fig. 23. Petit objat da pierre da la paroissa da Pihdipu- 
das (grandeur naturelle). 

Fig. 24. Hache d'amphibola schisteuse da la paroissa de 
Saarijärvi (\'i grandeur naturelle). 

Fig. 25. Gouge d'amphibole schisteuse afflaurie da la pa- 
roissa de Saaryärvi (> a grandeur naturelle). 

Fig. 26. Ciseau droit ou plutot hache de diorite da la pa- 
roissa da Saarijärvi (''2 grandeur naturelle). 

Fig. 27. Gouga d'amphibole schisteuse da Ia chapalla de 
Konginkangas (''3 grandeur naturelle). 

Fig. 28. Gouge da quartz de la chapella da Uurais (gran- 
deur naturelle). 

Objets de Tige da bronze. 

Fig. 29.*) Celt de bronze, trouv6 dans une terre ä seigle 
dans la paroissa da Laukas (^/s grandeur naturelle). 

Objets da premier ige da fer. 

Fig. 30. Boucle d'arc de bronze en forme de fer de cheval, 
trouvie dans Ia paroisse de Pihtipudas (grandeur naturelle). 



*) Ce celt de bronze se trouve dans la collection d^antiqnit^ de 
r^cole normale primaire ä Jyväskylä. 



Digitized by 



Google 



275 

Fig. 31. Anneau spiral de bronze, probablement parure de 
bras, trouv6 dans la paroisse de Pihtipudas (grandeur naturelle). 

Fig. 32. Anneau ferm6 de bronze par6 de beaux omements 
en plante, probablement parure de bras, trouv6 dans la meme 
terre i seigle, que les deux objets pr6c6dents de bronze (gran- 
deur naturelle). 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 




Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 




Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



Digitized by 



Google 



fiPNi 



Digitized by 



Google 






This book is not to be 
taken from the Library 



r. 



^ 



^--^ 



Digitized by 



Google